Lue keskustelun säännöt.
Olen todella kiusallisessa tilanteessa! Auttakaa!
05.01.2006 |
Olen jäämässä hoitovapaalle, kun äitiysloma loppuu. Meillä on aina ollut ns." omat rahat" miehen kanssa ja sovittu mitä kumpikin maksaa perheen yhteisistä menoista niin että tulee suunnilleen tasan. Nyt kuitenkin alan saamaan kotihoidon tukea ja käteen ei jää mitään. Mies ei katso asiaa omaksi ongelmakseen vaan joudun laittamaan siitä pienestä summasta kaiken perheen menoihin, vuokraan ym. Äijä sitten rehvastelee omillaan. Vauvaa en halua laittaa päiväkotiin. Ajatuksena pyörii vain että äijä pihalle niin saan edes jonkunlaista tukea elämiseen.
Kommentit (25)
Tällä varauksella: Kumman idea yhteen muuttonne ja lapsen tekeminen oli ja liittyikö siihen mitään sopimuksia tyyliin, että mies ei olisi halunnut lasta, sinä halusit ja loppujen lopuksi pääsitte sopuun lapsten tekemisestä sillä ehdolla että taloudellisesti....
Mutta noin niinku itse kirkossa vihittynä aviomiehenä sanoisin, etteihän tuollainen käy laatuunsa. Oikeudenmukaisinta olisi, että perheenne käteen jäävät tulot lasketaan yhteen, siitä maksetaa kaikki yhteiset menot vuokrat, ruoat, laskute etc, ja jäljelle jäävä extra sitten jaetaan kahtia teidän molemien omaan käyttöön (tai säästöön ...). Ja eikä sitten kannata odotella, että sen miehen pitäisi siitä omasta osastaan perinteisen malllin mukaan ostella kukkia, timanttisormuksia tai muuta sälää ainakaan kovin usein...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä todellakin omat tilit ja omat rahat, silti saadaan ihan loistavasti ja riidatta kaikki laskut maksettua ja hankinnat hankittua. Olisipa tosi romanttista ostella vaikka lahjoja toiselle yhteisistä rahoista. :) IRL en tiedä yhtäkään pariskuntaa, joilla EI olisi omat tilit. Mutta suurin osa ystävä- ja tuttavapiirini naisista onkin korkeasti koulutettuja, korkeapalkkaisia ja ennenkaikkea älykkäitä naisia..
ja ensi kertaa törmää tällaiseen.
Näinhän asian pitäisi tasa-arvoisesti ja oikein mennä. Jos on kerran perhe päätetty perustaa, niin sitten maksetaan yhdessä. Kukin sen mukaan mitä tekee. Tälle yhdelle Viisaalle, jonka hieman ehkä rajoittuneena henkilönä ajatteli, etten ole koskaan ollut päivääkään kotona... -Olen ollut, aika pitkäänkin, siksi tiedän mitä se kotona oleminen on.
Minun mielestäni on aivan ok, että se, kumman tulot on 2/3 perheen tuloista maksaa myös noin 2/3 menoista. Ei siihen silti yhteistä tiliä tarvita, ja itseasiassa kyllä nykyistä erittäin epävakaata suhdettani ajatellen yhteiset tilit olisivat minulle ääretön pänsärky.
Meillä siis on omat tilit, selkeät menot (laskut, lainanlyhennykset jne) maksetaan aina puoliksi, mutta sen jälkeen homma on aika suurpiirteistä... jos lapsi tarvii jotain (siis kerran vuodessa muutamia kalliimpia vaatteita), niin maksetaan yhdessä, muuten ruokakauppa ym. laskut about puoliks. Näin molemmat osallistuu suurinpiirtein 50% yhteisin menoihin. Se mitä kummaltakin tän jälkeen jää, on sitten vapaasti käytettävissä omiin juttuihin, josita toinen ei edes tiedä eikä tarvitsekaan tietää.
Toimii hyvin muuten, hoitovapaa- ym. tilanteissa vaan toki joutuu joustamaan niin, että isompituloinen maksaa suuremman osan. Jos kotihoito on siis yhteinen päatös.
Nää on kyllä oikeesti juristiasioita, että jos haluutte varmuuden niin älkää nyt luottako " aihe vapaa" -palstaan.
kaikki rahat menevät yhdelle tilille. Kaupassa mies maksaa sen pankin kortilla. Molemmat voi ostaa itselleen mihin rahaa jää. Yleensä minä pyydän ukolta rahaa jos tarvitsen jotain. Hän kysyy minulta aina että voiko ostaa jonkun jutun koska rahat ovat yhteisiä ja toisinpäin. omaa rahaa lompakossa aina vain vähän.
Jos yhteinen koti niin talouskin pitäisi olla yhteinen