En jaksa siivota - asunto kuin pommin jäljiltä

Onko monta vilkasta lasta ja käyt töissä yksinhuoltajana?

Vai oletko laiska kotiäiti? ;)

Lapsi osaa jo onneksi itse lämmittää Saarioisten ale-pizzan. Niin, en jaksa laittaa ruokaakaan. Onneksi on Saarioinen.



Nukun myös aamulla hyvin pitkään, luonnollisesti menen nukkumaan vasta aamuyöllä. Siis heräilen hitaasti siinä joskus puolenpäivän aikoihin, kun lapseni on keittänyt minulle ensin aamukahvit. Vastapalvelukseksi lämmitän hänelle lihapiirakan ja kuorin porkkanan.



-ap-

Ei valttamatta laiska tarvitse olla etta on tuollaista. Meilla on tuollaista usein vaikka en mitaan muuta teekaan kun siivoan koko paivan. Joskus on paivia jolloin myos kaymme jossain, esim. uimahallissa tai kylassa ja ehdimme kayda kotona vain sotkemassa. Tenavia on 5. En ole ihan vihannes myoskaan vaikka kotiaiti olen ja harrastan kotona muutakin kuin puunaamista (josta saisi kylla kokopaivatyon jos haluaisi) ja minusta on kaikinpuolin jarkevampaa vaihtaa imuri silloin talloin kirjaan tai kynaan ja harjoittaa aivotoimintaa vaikka sitten koti olisi sekainen.

Naapurimme ei ole laiska kotiaiti, han kuuraa kylpparin kaakelitkin kaksi kertaa viikossa eika siella nay polyhitustakaan missaan. Muttamutta rouva itse on ihan aivokuollut (anteeksi vulgaari ilmaus), ei elamassa olekaan mitaan muuta kuin putsaaminen, ei koulutusta, tyota ikana tehnyt, lapset koululaisia ja yksinhuoltaja vaan istuu kotona ratti kadessa, ei ole ikana harrastanut mitaan tai kaynyt lasten kanssa missaan. Lastensuojelu onkin puuttunut tahan ihan kipeaan elamaan, ei auta vaikka kaakelit hohtaa...Toisenkin samanmoisen tiedan tamakin tyoton yksinhuoltaja jolla ei toihin aikomustakaan, alko maistuu ja koti kiiltaa...

Vierailija:

Onko monta vilkasta lasta ja käyt töissä yksinhuoltajana?

Vai oletko laiska kotiäiti? ;)

Ihminen joka on noin välinpitämätön eikä jaksa perusasioista edes pitää huolta, vaikuttaa kyllä masennukseen sairastuneelta. Tarvitset apua ensin masennukseen, sitten siihen siivoukseen. Lääkärille heti huomenna!

Mulle se on ihan se ja sama, onko toisten kämpissä paskaista vai hohtavaa, mutta itse pidän omassa kämpässäni siisteydestä.

Olen ylivilkkaan (diagnosoitu) leikki-ikäisen opiskeleva (yliopisto) ja töissä käyvä yh ja silti meillä on aina todella siistiä. En hehkuta, mutta kun en vaan ymmärrä miksi se on niin vaikeaa...Roskat kulkee ulos samalla kun minä itsekin (kai nyt kaikki lähes päivittäin poistuu asunnosta). Tavaroilla on omat paikat, joille ne laitetaan käytön jälkeen. Ja kun asunnossa kuljeskelee päivän mittaan, minulla ainakin kulkee käsissä tavaroita samalla sinne minne pitääkin (kun menen keittiöön vien työpöydältä sinne kahvimukin, kun menen vessaan vien likasoikkoon lattialta sukkia jne.) Ja kotiaskareet hoituvat kaiken muun sivussa: esim. kun juoruan puhelimessa kaverin kanssa, ripustan samalla pyykkiä. Lapsi (nyt 5v) on oppinut siihen, että lelut kerätään illalla paikoilleen. Lisäksi hän auttaa kotitöissä, koska olen opettanut hänet siihen, että molemmat tekevät kotitöitä -sen minkä osaavat. Esim. illalla lapsi riisuu vaatteensa suoraan pesusoikkoon.

Minä en vaan ymmärrä, että kun ne tavarat lasketaan johonkin kuitenkin, miksei niitä voi laskea niiden paikoille? Tai miksei jotain muuta tehdessään voi tehdä siivoushommia samalla (esim. ripustaa pyykkejä puhelimessa puhuessaan tai viedä likapyykkejä pissalle mennessään). Ja mitä puhtauteen tulee: imurointi ja pölyjen pyyhkiminen ym. ei nyt vie kun tunnin pari viikossa. Kyllä jokaisen perjantai (tai jostain muusta illasta) sen verran löytyy.

Kun jatkuvasti vähän järjestää/siivoaa, ei homma ole niin mahdottoman iso kerralla. Minusta ainakin tuntuu, etten juuri ikinä todella SIIVOA, tai käytä siihen kerralla paljon aikaa. Ja aina kämppä viihtyisä ja siisti.

Nämä " käyttönotetut" tilat yritän pitää siisteinä, mutta sitten aina muutaman päivän jälkeen repsahtaa ja pommi räjähtää välittömästi. Niinkuin eilen, jäi yksi koneellinen astioita laittamatta niin nyt on sitten tiskipöytä ruuhkautunut. (Ja on kyllä kaikki muutkin paikat aivan kuin pommin jäljiltä - oho, eteisessä sentään pilkottaa lattiaakin!) 5-henkiseltä perheeltä tulee uskomaton määrä tiskiä - ja pyykkiä. Ja kun nyt joululomalla kaikki miestä lukuunottamatta ollaan kotona niin meno on aikamoinen - ja sotku.



Jos teen jotain remonttiin liittyvää niin muut kotityöt jäävät tekemättä. En vaan pysty tekemään kaikkea yhtäaikaa: normaaleja kotitöitä ja ylläpitosiivousta, lastenhoitoa ja remonttiin liittyviä juttuja. Remonttia ei ehdi tehdä kun on niin paljon muuta tekemistä kotona ja kotia taas ei saa laitettua siistiksi kun on remontti kesken. Kun remontti on valmis niin silloin toivon mukaan löytyy kaikille tavaroille paikkansa.



Arvatkaa millainen kaaos täällä on sellaisen viikonlopun jälkeen jolloin ollaan vain tehty yötä myöten remonttia eikä olla ehditty muita kotitöitä kuin hätäseen lämmittää ruokaa! Siinä meneekin seuraava viikko sitten sitä selvittäessä.



Ehkä meillä joskus on siisti koti...

Mulla on samassa elämäntilanteessa oleva ystävä kuin minä.

Molemmat naimisissa työssäkäyvien miehien vaimoja.

Molemmilla kolme lasta, alle kouluikäisiä, kaikki kotihoidossa.

Asumme omakotitalossa.

Rahatilanne tietääkseni samanlainen.

Silti meillä on siistiä ja kodikasta, vaikka ulkoilen lasten kanssa, käymme kerhoissa, uimassa, puistoissa, harrastamme.

Heillä aina likaista, todella likaista. Keittiö sen oloinen, etten kahvin kanssa halua kuin sokeria :(

Pyykit kuivuvat milloin missäkin vaikka kodinhoitohuoneessa kunnon kuivatustilat ja rumpu. Sängyt aina petaamatta, leluja sikinsokin pitkin kämppää.

Hän ei kerkiä tehdä miehelle ruokaa kun tämä tulee kotiin. Mies käy kaupassa ja laittaa ruuan, pesee pyykit, imuroi.

En tajua miten itse ehdin?

Ja silti kerkeän katsoa tv.tä, olla netissä, lukea, levätä.



Johtuuko se organisaation puutteesta vai mistä?

Tämä ystävä on kateellinen meille tästä asiaista, eikä mielellään tule kylään kun tulee kuulemma paha mieli.



Ja ennenkuin joku taas kerkeää tuomitsemaan, sanon että hän on ihmisenä erittäin rakas ystävä, enkä halua pahaa sanoa, mutta nimettömänä voin ihmetellä täällä, se ei ole selkään puukottamista

Tekemiset jäävät kesken, kun lapsi keskeyttää niin ei enää muistakaan jatkaa sitä mitä oli tekemässä. Meillä on kämppä täynnä keskeneräisiä töitä. Enkä kyllä yhtään pidä tästä piirteestäni.

Luulenpa kuitenkin, kun heidän elämäänsä nyt olen viitisen vuotta seurannut, että häntä ei kiinnosta koti ja sen siisteys, sisustus ja väri- teemat niinkuin mua. Mieluummin hän juoruaa puhelimessa ja mässyttää herkkuja.

Jotenkin tuntuu että käyttää tekosyynä ihmetteleville sitä että on kolme lasta kotihoidossa. En tiedä, ihana tyyppi kuitenkin :)



t.12

Kun lapseni oli vauva, teimme vaunulenkkejä jopa kahdelta yöllä naapuri seurana. Katsomme yöllä töllöä monesti yli puolen yön, minä maalaan ja piirrän öisin, reissaamme paljon kavereilla ja matkustamme junalla keskellä yötä jne..



Elämämme on ulkopuolisin silmin täysin dekadenttiä, mutta en osaa elää muuten. Lapseni on kuitenkin tasapainoinen, vaikkakin terveellä tavalla hieman hullu - niinkuin äitinsä (: Voisi sanoa, että me tehdään kaikki vastoin yleistä järjestystä.



Opiskelen kuitenkin yliopistossa ja käyn töissä, että siinä mielessä eletään normaalisti. Lapseni on minulle mitä rakkain, enkä kyllä hänen hyvinvoinnistaan tingi. Onnellisia voidaan kuitenkin olla niin eri tavalla. Vaikka ei omistakaan Reimateckiä, omakotilatoa (: , viittä autoa jne. Tämä oli pointtini.



-ap-

Siis vahintaan kerran paivassa pitaisi imuroida koko huusholli, lisaksi kasin tiskata 7 hengen tiskit, siivota keittion poydat useasti, vieda roskat, pesta keittion lattia, siivota useat pissat ja kaatuneet kaakaot lattialta, pesta monta koneellista pyykkia, kuivata (osa kuivurissa), vieda kaappeihin, kerata roinaa, roskaa, leluja, vaatteita sielta taalta tehda ruoka (ulkoilla ja kayda kaupassa paivittain koska emme omista autoa, nyt kylla siirryttiin ostamaan ruoka.netista kun tama rumba on liian hullua..).

Tama siis paivittain, lisaksi ainakin kerran viikkoon hommat kuten muiden lattioiden ja pintojen pesu ja vessan siivoukset. Ja kaikki ikkunan ja keittion tuolien ja kaappien pyyhkimiset (taynna lahmanappien jalkia)Jos tahan kaikkeen olisi aikaa niin meilla olisi siistia.



Taman kaiken lisaksi imetan vauvaa ja silla aikaa 2 ja 3 vee laittavat kampan uuteen uskoon. En edes tieda mista on kotoisin kaikki se roska jota lattioillamme vaeltaa. Paivittaiset hommat jaa useimmiten tiskaamiseen ja/tai lattianpesuun, lakaisuun, tavaroiden siivoamiseen, pyykinpesuun ja ruuanlaittoon ja vauvan hoitoon (eri ruoka ja uniajat kuin sisaruksillaan) ja imuria taytyy jossain huoneessa heiluttaa.



Anoppi tuli kylaan ja vaikka oltiin siivottu niin tarttu heti imuriin ja pesi keittion lattian (luuli ettei oltu pesty aikoihin vaikka samana paivana). Seuraavana paivana se tajus etta eihan se eilinen urakointi nay enaa missaan...



2 koululaista tekee paivittain jonkun homman kuten tiskit, roskat, oma huone, jonkun huoneen lattiat ym. mutta silti meilla on alyton sotku vaikka en mitaan muuta teekaan. Paitsi yolla kun kaikki nukkuu eika voi tiskata eika imuroida.

että joillakuilla muillakin on samanlainen sekamelska kuin meilläkin!!! En oo ikinä ollu mikään siivousinto ja mua ei vain yksinkertaisesti häiritse että paikat on hyrskynmyrskyn.

pitäisi ajaa näiden tarpeen yli??

etenkin se etta aina saa haveta kun ihmiset luulee etta ollaan laiskoja tms. vaikka siivoan ihan itkun partaalla valilla kaiket paivat kunnes kaadun sankyyn. Meilla ei ole edes tavarat hujan hajan vaan ihan oikeesti torkysta:( Tiskikone auttais asiaa kummasti...



t. nro 18

Olet juuri niin kaavoihin kangistunut, että kaikki erilainen pelottaa.