Ystävä teki itsemurhan eilen

Joskus myöhemmin olen tavannut aiempia kiusaajiani, ja he olivat aikuistuneet ja muuttuneet senverran, että osasivat jo käyttäytyä. Tavallaan niitä kiusaajiakaan ei enää ollut. Ainoastaan arpia ja vihaa, jolle ei sitä osoitettakaan enää ollut. Nyt pidemmän ajan päästä en edes ajattele kouluaikaisia tapahtumia kuin todella harvoin.

Otan osaa, ap. Voimia. 

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 19:00"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 18:57"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 18:48"]Minkä ikänen kaverisi oli itsemurhan tehdessä?
[/quote]

19, eli todella nuori vielä. Olihan tuo odotettavissakin kun ei saanut enää arkisia askareitakaan hoidettua ja kaikki tuntui ylivoimaiselta. Olen samaan aikaan niin surullinen ja vihainen, tuntuu että tämä on minkun vikani kun en tehnyt tarpeeksi.
[/quote]
Miksi et auttanut kaveria viemällä häntä hoitoon?
[/quote]

Hän oli vasta päässyt pois osastolta.

Vierailija kirjoitti:

5. Olet oikeassa, mutta ihmiset tarvitsee tukea päästäkseen sillä tavalla asioiden yli, selviämisvaatimus toimii tarkoitustaan vastaan. Selviämisvaatimus onkin oikeastaan alistamista: sulla on velvollisuus selvitä kaikesta, mikä vapauttaakin kaikki muut kaikesta vastuusta sen suhteen miten ovat kohdelleet.

Sinä osasit pukea sanoiksi sen mikä minua on vituttanut.

En yhtään tykkää kun ihmisiä syytetään halveksuvasti uhriutumisesta. Yhteiskunta on todella sairas.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 18:47"]

5. Olet oikeassa, mutta ihmiset tarvitsee tukea päästäkseen sillä tavalla asioiden yli, selviämisvaatimus toimii tarkoitustaan vastaan. Selviämisvaatimus onkin oikeastaan alistamista: sulla on velvollisuus selvitä kaikesta, mikä vapauttaakin kaikki muut kaikesta vastuusta sen suhteen miten ovat kohdelleet.

Ongelma on siinä, että kiusaajia ei pysty saamaan vastuuseen, jolloin paras tapa maksaa takaisin on elää itse hyvä elämä kiusatuksi tulemisesta huolimatta. Yleensä kiusaajat eivät itse pötki pitkälle.

Ai miksi kiusaajia ei voi laittaa vastuuseen?

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 18:57"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 18:48"]Minkä ikänen kaverisi oli itsemurhan tehdessä?

19, eli todella nuori vielä. Olihan tuo odotettavissakin kun ei saanut enää arkisia askareitakaan hoidettua ja kaikki tuntui ylivoimaiselta. Olen samaan aikaan niin surullinen ja vihainen, tuntuu että tämä on minkun vikani kun en tehnyt tarpeeksi.

Miksi et auttanut kaveria viemällä häntä hoitoon?

Tuollainen AP:n syyllistäminen ja jälkikäteen jossittelu ei kyllä auta mitään, kun ystävä on jo poissa. Sitä paitsi ei kukaan voi olla veljensä vartijana 24/7, vaan jokainen on vastuussa omista ratkaisuistaan. AP:n ystävä päätti tehdä itsemurhan, eikä sen päätöksen tekeminen ollut kenenkään ulkopuolisen ihmisen estettävissä. 

Voimia, AP!

En ymmärrä miks aina pitää tulla pätemään omilla jutuilla, laittakaa tosiaan se oma ketju pystyyn, jos ei ole aiheesta mitään sanottavaa. Ihmiset on erilaisia ja kukin ottaa asiat omalla tavallaan. V*tuttaa.

AP, ei tietenkään ollu sun vika ja mikäli tuntuu niin hanki itsellesi keskusteluapua. Yritä nähdä asia myös ystävästi kantilta. Hän teki oman valinnan ja hänellä oli tosi paha olo. Ei täällä kenenkään tarvitse olla, jos siltä tuntuu. Valitettavaa, mutta elämä ei kaikkien kohdalla mene niinkuin piti ja ikäviä asioita tapahtuu. Muista hoitaa itsesi ja muistele kaveriasi lämmöllä.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 18:57"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 18:48"]Minkä ikänen kaverisi oli itsemurhan tehdessä?

19, eli todella nuori vielä. Olihan tuo odotettavissakin kun ei saanut enää arkisia askareitakaan hoidettua ja kaikki tuntui ylivoimaiselta. Olen samaan aikaan niin surullinen ja vihainen, tuntuu että tämä on minkun vikani kun en tehnyt tarpeeksi.

Miksi et auttanut kaveria viemällä häntä hoitoon?

He ovat viimeksi nähneet joskus ala-asteella.

Otan osaa. Saman kokeneena voin sanoa, että nämä ovat ainoat sanat, joita juuri nyt tarvitset.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 19:08"]

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 18:39"]Surullista. On kuitenkin oma valintansa. Valinta on sekin jääkö märehtimään kiusaamiskokemuksiaan vai meneekö elämässä eteen päin. Itse valitsin jälkimmäisen. En näin keski-ikäisenä muista edes kaikkien kiusaajieni nimiä kuten en muidenkaan koulukavereiden. Olen elänyt omaa elämääni, kouluttautunut, perustanut perheen. En ole yhteydessä kehenkään koulukaveriini ja hietä on kuitenkin ollut paljon kun muutettiin asuinpaikkaa useamman kerran. Minua ei kiinnosta mitä kiusaajieni elämään nyt kuuluu, ovat täysin yhdentekeviä. Tämän haluan kertoa koska moni klikkaa tämän keskustelun auki joita on kiusattu, rohkaisen unohtamaan ja jatkamaan elämää. Itse olen vaihtanut asuinpaikkakuntaa joten kiusaajat eivät ole arjessani läsnä.  

Jos sulla oli varaa valita niin ei sua ole kyllä oikeasti kiusattukkaan kunnolla.
Omituinen kommentti :) Minuakin kiusattiin koulussa ihan "oikeasti". Sekä fyysisesti ,että henkisesti. Oli nimittelyä , haukkumista, lyömistä, nöyryyttämistä , kaikkea mahdollista. Mutta ei todellakaan ole suonut ajatustakaan kiusaajilleni kun koulusta pääsin. Saatika ,että olisin antanut niiden pilata elämäni. Hyvin olen pärjännyt. Miksi märehtiä menneitä? Ne kiusaajat vaan ovat heikompaa ainesta, eivät mitään järjenjättiläisiä. Mutta AP:lle voimia ja muista, et voi syyttää itseäsi. Jokainen vastaa viimekädessä itse teoistaan, mutta surullistahan tälläinen on ja laittaa kyllä miettimään olisiko voinut toimia toisin ja paremmin. Mutta se on jossittelua eikä auta mitään. Olet varmasti tehnyt  kaiken voitavan kaverisi puolesta.

Tuo, että "ei ole suonut ajatustakaan kiusaamiselle, kun koulusta pääsi" on myös hieman vaarallista. Ihmisen on nimittäin kohdattava ja käsiteltävä traumansa ja vaikeutensa. Jos kaiken tukahduttaa tiedostamattomaansa ja elää kuin menneisyyden vaikeita kokemuksia ei olisi, se nakertaa ajan mittaan ihmistä sisältä.

Olen pahoillani. ystävän menetys on niin syvää surua ja varsinkin tälläisen ratkasun jälkeen jäi kysymyksiä. Minullakin on muutama joka on tehnyt saman ratkasun, mutta ymmärrän heitä. Nyt heillä on hyvä olla. Vuosien kärsimystä ja terapiaa kun on käynyt läpi ja nähnyt että ihminen on raunio jäljellä..

Toivottavasti et syytä iteäsi.. Teit varmasti parhaasi.

Kun joku on päättänyt että päättää päivänsä sitä on vaikea kenenkän lähteä puhumaan ympäri.

Ei edes omaisten. Voimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 18:57"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 18:48"]Minkä ikänen kaverisi oli itsemurhan tehdessä?

19, eli todella nuori vielä. Olihan tuo odotettavissakin kun ei saanut enää arkisia askareitakaan hoidettua ja kaikki tuntui ylivoimaiselta. Olen samaan aikaan niin surullinen ja vihainen, tuntuu että tämä on minkun vikani kun en tehnyt tarpeeksi.

Miksi et auttanut kaveria viemällä häntä hoitoon?

He ovat viimeksi nähneet joskus ala-asteella.

Aika hyvä piikki...muistan kun sisko kuoli muutama vuosi sitten niin todella moni jotka oli tyyliin juuri ala-asteella ollut siskoni kanssa tekemisssä omi esim. facebookissa surun itselleen.

Mene niille kiusaajille sanomaan että tää henkilö teki itsemurha niin onko nyt hyvä mieli ja ootko nyt tyytyväinen kun kiusasit tätä tyyppiä monta vuotta niin että päätyi kiusaamisesi takia tappamaan itsensä. Hyvällä tuurilla joku kiusaajista alkaa miettimään ja katumaan ja kieltää tämän takia omia lapsia kiusaamasta koska tajuaa mitä seurauksia kiusaamisella voi olla.

Lapset kiusaavat toisia koska heillä on paha olla. Puretaan sitä pahaa oloa muihin. Vika on koulujärjestelmässä. Pitäisi järjestää pienempiä ryhmiä, rennompia aikatauluja ja siirtää häiriköt omaan ryhmäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Mene niille kiusaajille sanomaan että tää henkilö teki itsemurha niin onko nyt hyvä mieli ja ootko nyt tyytyväinen kun kiusasit tätä tyyppiä monta vuotta niin että päätyi kiusaamisesi takia tappamaan itsensä. Hyvällä tuurilla joku kiusaajista alkaa miettimään ja katumaan ja kieltää tämän takia omia lapsia kiusaamasta koska tajuaa mitä seurauksia kiusaamisella voi olla.

Ei kannata noin tehdä. Miksi antaa kiusaajille tyydytys, että onnistuivat?

Otan osaa.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 18:57"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 18:48"]Minkä ikänen kaverisi oli itsemurhan tehdessä?

19, eli todella nuori vielä. Olihan tuo odotettavissakin kun ei saanut enää arkisia askareitakaan hoidettua ja kaikki tuntui ylivoimaiselta. Olen samaan aikaan niin surullinen ja vihainen, tuntuu että tämä on minkun vikani kun en tehnyt tarpeeksi.

Miksi et auttanut kaveria viemällä häntä hoitoon?

Suomessa on itsemääräämisoikeus.

En vähättele kiusattuja ja viime kädessä jokainen päättää itse kohtalostaan, halusimme tai emme.

Olen seurannut 8 vuotta läheltä kiusatun elämää. Hän selvisi, mutta se vaati useita vuosia rankkaa terapiaa. Hän selvisi perheen, ammattilaisten ja muutaman harvan ystävän avulla. Hän selvisi KOSKA ITSE HALUSI. Sen vielä haluan sanoa, että kiusaamisasiat kannattaa käsitellä lävitse. Se, että joku sanoo ettei ole uhrannut kiusaajille enää ajatuskaan voi toki olla totta, mutta siellä mielen pohjalla ne asiat ovat ja voivat pulpahtaa esiin rankoissa elämänvaiheissa. Jokainen kiusattu tietysti päättää itse, miten haluaa asian hoitaa ja hoitaako ollenkaan.

Sivusta seuranneena ja läheisen ihmisen vuosikausia kestäneen tuskan ja kärsimyksen hänen kanssaan eläneenä voin todeta, että en ole antanut kiusaajille vieläkään anteeksi ja ajattelen yhä, että karma hoitaa asian, niin kuin tuntuu hoitaneenkin. Ehkä olen epäkypsä, ehkä en, se on minun asiani.

Itse kiusattu on vahva selviäjä ja antanut jo mielessään aikapäiviä sitten kiusaajilleen anteeksi. Hän on menestyvä nuori ja on kääntänyt kokemuksensa vahvuudekseen. Kunnioitukseni häntä kohtaan on rajaton, samoin niitä ammattiauttajia,läheisiä ja ystäviä jotka auttoivat ja kannattelivat häntä silloin, kun hän ei itse jaksanut.

Kuunnelkaapa Johanna Kurkelan kappale "Ihoton" ja miettikää asioita myös kiusatun kannalta. Kiusatut joutuvat harvemmin vastuuseen, mutta kuten aiemmin mainitsin; karma is a bitch.

Vierailija kirjoitti:

Surullista.

On kuitenkin oma valintansa.

Valinta on sekin jääkö märehtimään kiusaamiskokemuksiaan vai meneekö elämässä eteen päin. Itse valitsin jälkimmäisen. En näin keski-ikäisenä muista edes kaikkien kiusaajieni nimiä kuten en muidenkaan koulukavereiden.

Olen elänyt omaa elämääni, kouluttautunut, perustanut perheen. En ole yhteydessä kehenkään koulukaveriini ja hietä on kuitenkin ollut paljon kun muutettiin asuinpaikkaa useamman kerran.

Minua ei kiinnosta mitä kiusaajieni elämään nyt kuuluu, ovat täysin yhdentekeviä.

Tämän haluan kertoa koska moni klikkaa tämän keskustelun auki joita on kiusattu, rohkaisen unohtamaan ja jatkamaan elämää. Itse olen vaihtanut asuinpaikkakuntaa joten kiusaajat eivät ole arjessani läsnä.

 

Itseänikin on kiusattu kouluaikoina. Ei ehkä pahimmalla tavalla, mutta sen verran että itsetunto on koetuksella. Vaihtamalla koulua sain nykyiset ystäväni, enkä tosiaan tiedä olisinko enään tässä jos en olisi löytänyt ystäviä, olisinko itsekkin masentunut ja tehnyt itsemurhan. Edelleen kokoajan taistelen itseäni vastaan että jaksan elää päivästä toiseen. Enimmäkseen ystävieni takia yritän saada elämääni jotain järjestystä että jaksan elää eteenpäin. Kaikille se elämä ei välttämättä vain mene toivotulla tavalla vaikka kuinka haluaisi tai yrittäisi. Pettymyksiä tulee jatkuvasti vastaan niin ympäristöstä, ihmisistä kuin itse elämästä ylipäätään. Montakertaa on itsellänikin tehnyt mieli heittää pyyhkeen kehään, mutta vielä en ole sitä tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Lapset kiusaavat toisia koska heillä on paha olla. Puretaan sitä pahaa oloa muihin. Vika on koulujärjestelmässä. Pitäisi järjestää pienempiä ryhmiä, rennompia aikatauluja ja siirtää häiriköt omaan ryhmäänsä.

Joo ja vanhemmissa ei ole mitään vikaa.