Ystävä teki itsemurhan eilen

Vierailija kirjoitti:

Lapset kiusaavat toisia koska heillä on paha olla. Puretaan sitä pahaa oloa muihin. Vika on koulujärjestelmässä. Pitäisi järjestää pienempiä ryhmiä, rennompia aikatauluja ja siirtää häiriköt omaan ryhmäänsä.

Kommentoisin tähän, että aina ei voi koulua syyttää. Lapset kiusaavat kateudesta ja kiusaaminen on myös yksi vallankäytön muoto, halutaan olla niskan päällä. Jos kotona kasvatetaan täysin manipuloivaa lasta asenteella "ei meidän Riitta-Kyllikki voisi noin tehdä tai että kyllä se toinen varmaan ansaitsikin tulla kiusatuksi, mitä on niin ärsyttävä", niin ollaan ihan saat******ssa ongelmissa. Näistä lapsista tulee juuri niitä kiusaajia.

Miten päästä yli kiusaamisesta kun sitä on harjoittanut kouluaikoina muiden ikätovereiden lisäksi omat sisarukset ja vanhemmat kotona? Ne ihmiset joihin minun pitäisi pystyä luottamaan ja joihin minun pitäisi saada tukeutua, ovat satuttaneet minua eniten, kenen luo kääntyä? Miten päästä yli tästä tuskasta? Traumat seuraavat vielä nyt 22 vuotiaanakin, on masennusta ja ahdistusta, hyvinkin voimakasta. On henkisesti erittäin raskasta elää näin. Päivieni päättäminen käy mielessä tämän tästä. En vain uskalla tehdä sitä, pelottaa että mitä jos se ei menekään suunnitelmien mukaan? Saatan mahdollisesti vammautua loppuiäkseni ja joutua vaikkapa pyörätuoliin tai vuoteen omaksi, sellainen kohtalo olisi kaikista pahin, sillä vapaus on minulle kaikki kaikessa, niin fyysinen kuin henkinenkin. Kuolema ei pelota, ajatuskin poismenosta antaa suunnatonta lohtua tämän kaiken surun keskellä, mutta fyysinen kipu ja muiden armoille jääminen tuntuisi aivan kohtuuttomalta rangaistukselta, siksi en aio ottaa mitään turhia riskejä tämän asian suhteen.

Vierailija kirjoitti:

En vähättele kiusattuja ja viime kädessä jokainen päättää itse kohtalostaan, halusimme tai emme.

Olen seurannut 8 vuotta läheltä kiusatun elämää. Hän selvisi, mutta se vaati useita vuosia rankkaa terapiaa. Hän selvisi perheen, ammattilaisten ja muutaman harvan ystävän avulla. Hän selvisi KOSKA ITSE HALUSI. Sen vielä haluan sanoa, että kiusaamisasiat kannattaa käsitellä lävitse. Se, että joku sanoo ettei ole uhrannut kiusaajille enää ajatuskaan voi toki olla totta, mutta siellä mielen pohjalla ne asiat ovat ja voivat pulpahtaa esiin rankoissa elämänvaiheissa. Jokainen kiusattu tietysti päättää itse, miten haluaa asian hoitaa ja hoitaako ollenkaan.

Sivusta seuranneena ja läheisen ihmisen vuosikausia kestäneen tuskan ja kärsimyksen hänen kanssaan eläneenä voin todeta, että en ole antanut kiusaajille vieläkään anteeksi ja ajattelen yhä, että karma hoitaa asian, niin kuin tuntuu hoitaneenkin. Ehkä olen epäkypsä, ehkä en, se on minun asiani.

Itse kiusattu on vahva selviäjä ja antanut jo mielessään aikapäiviä sitten kiusaajilleen anteeksi. Hän on menestyvä nuori ja on kääntänyt kokemuksensa vahvuudekseen. Kunnioitukseni häntä kohtaan on rajaton, samoin niitä ammattiauttajia,läheisiä ja ystäviä jotka auttoivat ja kannattelivat häntä silloin, kun hän ei itse jaksanut.

Kuunnelkaapa Johanna Kurkelan kappale "Ihoton" ja miettikää asioita myös kiusatun kannalta. Kiusatut joutuvat harvemmin vastuuseen, mutta kuten aiemmin mainitsin; karma is a bitch.

 "Kiusatut joutuvat harvemmin vastuuseen, mutta kuten aiemmin mainitsin; karma is a bitch". 

Korjaus; Kiusaajat, eivät kiusatut.

Tsemppiä.

Kai ystävän viimeinen opetus sinulle liittyi siihen miten arvaamaton ja hauras elämä on ja noiden kokemusten myötä jäljelle jääneet ihmiset voivat myös kasvaa vahvemmiksi surun käsiteltyään.

Kiusaaminen voi olla hyvin erilaista niin fyysistä kuin henkistäkin. Itseä kiusattiin ala-asteella ja amiksessa lähillä henkisesti (sain myös muka hauskan tappouhkauksen) ja jätti se syvät kipeät arvet. Ihmiset on niin erilaisia, jotkut pystyy unohtamaan ja jatkamaan helpommin, muttasitten on niitä niinkin herkkiä ettei välttämättä onnistu. Typerää syyllistää kiusaamisen uhreja.

Nyt 27 vuotiaana yhä saan minäkin ponnistella elämässä kun edelleen usein tulee olo että olen juuri sellainen nolo,ruma ja tyhmä paska kuin kiusaajat sanoi. En ole kyennyt hommaamaan kavereita kun olen niin mahdottoman arka ja epävarma, enkä jotenkin usko että olisin kyllin kiinnostava/hyvä kenellekään seuraksi. Kävin kyllä koulut ja nyt käyn töissä. Olen silti katkera ja enemmänkin vihainen itselleni siitä etten vaan osaa olla onnellinen ja ns. normaali ja sosiaalinen itsekin. Itsemurha joskus pyörii itselläkin mielessä, on pyörinyt jo monta vuotta. Tunnen vaan itseni täysin turhaksi ihmiseksi.

Miten se kiusaajien vika on, jos joku on niin nyhverö että menee noin sekaisin? Hittoako niillä kiusaajilla on mitään sananvaltaa ollut siihen, että tappaako tämä tyyppi itsensä vai ei.

Yksi syy on se, ettei nykyään voi selvittää välejä kunnon tappelulla! Mikäli saisi vetää kiusaajia turpaan, niin loppuisi kiusaamiset. Porukalla tai yksin.

Ei menneisyyteen jäädä "märehtimään" ja yli pääseminen ei ole niin helppoa. Olen tällä hetkellä myös 19-vuotias ja itseäni kiusattiin peruskoulussa henkisesti ja fyysisesti n. 5 vuotta.

Kiusaamisen takia en pysty vieläkään luottamaan ihmisiin ja luomaan normaaleja ihmissuhteita, sosiaaliset tilanteet pelottavat ja uusille ihmisille puhuminen/tutustuminen on pelottavaa (huom. Ei jännitä vaan pelottavaa), en pysty pitämään itseäni kauniina ja vahdin pakonomaisesti ruokavaliotani, en ole ikinä pystynyt rakastamaan ketään tai kestä ihmisen kosketusta yläasteen poikien nöyryytyksien jälkeen, ahdistumishäiriö ja paniikkihäiriö rajoittaa elämää todella paljon.

Eli kiusaaminen jättää seurauksia jälkeensä ihmiseen psyykkisellä tasolla niin pahasti joissain tapauksissa, että ei se ole ihan niin että "mene eteenpäin elämässä".

Vierailija kirjoitti:

Miten se kiusaajien vika on, jos joku on niin nyhverö että menee noin sekaisin? Hittoako niillä kiusaajilla on mitään sananvaltaa ollut siihen, että tappaako tämä tyyppi itsensä vai ei.

Mistä lyödään vetoa että kiusaajat siellä huutelee :). Uliuli.

Minä kohtasin kiusaajani kaupassa ja kysyin ihan pokkana, kiusaako hän nykyisin työpaikallaankin, kuten koulussa! Oli kovin hiljainen.

Hyvin kunnioitat ystävääsi tällä paska sivustolla.

Ihan omalla vastuullaan ja valintansa oli. Ei voi ketään muuta siitä syyttää eikä vaatia vastuuseen. Apua on varmasti ollut tarjolla ja jos se on otettu vastaan, on siellä tehty kaikki se, mikä resursseilla on tehtävissä, eikä se aina ole riittävä. Kaikkia ei voi eikä pysty auttamaan tarpeeksi eikä pelastamaan. Osanotot ystäväsi poismenon johdosta.