Jos epäillään että lapsella Asperger, voiko vaatia ettei tutkita?
Eli voiko vanhemmat vaatia että tutkimukset keskeytetään jos lääkärit epäilee Aspergeria.
Kommentit (19)
Eikä as ole maailmanloppu! Monesti ovat älykkäitä. Jo lapseni oireilisi jotenkin haluaisin kyllä tutkituttaa, jotta saisin selville suun miksi oireilee....
Kokemukseni mukaan diagnoosin saaminen helpottaa vanhempien ja ympäristön ymmärrystä. Koskaan en ole kuullut, että diagnoosin saaminen olisi elämää vaikeuttanut, päinvastoin.
Ja lasta ajatellen olisi ensiarvoisen tärkeätä saada diagnoosi, joka mahdollistaa oikean hoidon ja tukitoimien saatavuuden.
Ylimääräiseen ekaantumiseen??? Onko sulla sitten jotain salailtavaa perhe-elämässäs?!!
Eikä kyse nyt ollut minun asioihin taikka perhe-elämään sekaantumisesta tässä yhteydessä, vaan lapsen kehitykseen, kasvamiseen, olemiseen ja minä-kuvan luomiseen sekaantumisesta. Minusta nämä asiat kuuluvat ihmiselle itselleen (ja lapsikin on ihminen) ja hänen perheelleen ja lähiympäristölleen ja niille ihmisille, jotka ihminen itse elämäänsä tutustumisen ja ystävystymisen kautta valitsee. En yksinkertaisesti itse usko, että ainakaan koulujen ja/tai kunnan taholta tuleva, diagnoosin takia saatava " tukitoiminta" olisi tässä rakentavaa ja hyödyllistä.
Puhun nyt siis tapauksesta, jossa lapsi, jolla ehkä olisi asperger, olisi itseni kaltainen, ja siis kuitenkin kykenevä työstämään asioita, ajattelemaan ja ajattelemaan, ja hänellä olisi ympärillään avioimia ja ymmärtäviä ihmisiä. Tilanne on eri, jos ihmiseltä puuttuisi henkiset työkalut käsitellä asioita itse. Ehkä silloin ammattiavusta saattaisi olla enemmän hyötyä kuin haittaa?
9
On lapsesi edun mukaista että diagnoosi TEHDÄÄN, jos aihe löytyy!!! Hölmö!
Eivät käsittääkseni kuulu pakkohoidon piiriin. :) Mutta mitä järkeä on kieltää tutkiminen, kun se olisi lapsen parhaaksi?
Siksikö että vanhemmat häpeäisi lasta ja diagnoosia eivätkä siksi halua tietää? Lapsi ei saa tarvitsemaansa asianmukaista apua jos ei teidetä mikä hänellä on hätänä. Kulissien takiako haluatte ennemmin jatkaa ilman dg? Pöyristyttävää ja typerää!!!!
Ymmärrän hyvin, jos joku tahtoo jättää tutkimukset tutkimatta. Minulla on luultavasti itselläni asperger, taikka ainakin suuri määrä aspergerille tyypillisiä " oireita" . Olen oikein kiitollinen siitä, ettei kukaan ole koskaan lätkäissyt otsaani diagnoosia ja leimaa, vaan olen aina saanut rauhassa olla ihan terve ihminen, vaikkakin monen mielestä outo. Olen saanut ajatella outouksiani persoonallisuuteni piirteinä, en oireyhtymän osasina, ja saanut rauhassa kehittää omat tapani elää niiden kanssa. Jos lapseni olisi samanlainen, kuin minä, luulen, että diagnoosista olisi enemmän harmia kuin hyötyä.
esimerkiksi koulussa moniin tukitoimiin. Jäävät usein saamatta ilman diagnoosia.
Eli siis lastaan rakastava vanhempi ei pyydä, että tutkimukset jätetään kesken. Tämä on minun mielipiteeni!
Voihan joku kysyä vaikka kaverinsa takia tätä. Ap ei ole muuta kuin kysynyt voiko tutkimukset jättää väliin. Vastaus, kyllä voi.
Mutta en mäkään tajua miksi kukaan niin tekisi!
meille se on tuonut vain hyötyä: Kelalta saa hoitotukea, kunta järjestänyt puheterapiaa, erityisryhmä päiväkodissa, koulun aloitusta alamme suunnitella ihan piakkoin 2vuotta ennen koulun alkua...
Jos pelkäät loppuelämän leimautumista, niin ihan suotta. Asperger ihminen (ainakin lievissä tapauksissa) pystyy elämään varsin normaalia elämää ja tukitoimien avulla hänen elämäänsä vain pyritään helpottamaan.
Aspergerdiagnoosi ei enää ole ongelma, onhan se poistettu jo amerikkalaisesta tautiluokiutksesta.
Voi keskeyttää. Tosin voidaan tehdä ls ilmoitus, jos vanhemmat estää lapselle tarpeellisen tutkimuksen ja hoidon
Ei sitä ole pakko jokaiselle huudella. Meidän poika tutkittiin, todettiin että on vähän aspergerpiirteitä. Opettaja sanoi, että ei ole mitään ongelmia koulussa ja kun koti on yhteistyökykyinen, ei mitään ylimääräistä tarvita. Nykyään on aika tavallinen opiskelija teknillisessä yliopistossa, ainoa erikoisuus on että välillä kaipaa omaa rauhaa vaikka kavereita on paljon. Mutta kukapa ei?
Tosin en asiaa kuitenkaan täysin tunne.
Mielestäni varsinkin lievemmässä tapauksessa kyseessä on enemmänkin yksilöllisestä ominaisuudesta kuin sairaudesta ja pitäisin tietyissä ammateissa tälläisiä ominaisuuksia enemmänkin hyödyllisinä.
Diagnoosi auttaa ympäristöä ja kyseistä yksilöä itseään ymmärtämään ja suhtautumaan oikein näihin ominaisuuksiin.