Minun, NAISEN, tarina eräästä MIEHESTÄ

Meni usko aika tehokkaasti miehiin. Olen kolmekymppinen nainen, perheetön, harrastan irtoseksiä ja vakkaripanoja --muuhun ei ole nyt aikaa, perheen haluan kyllä myöhemmin kohdattuani oikeanlaisen miehen. Noin kuukausi sitten mukaani lähti eräs miekkonen, joka myöhemmin tunnusti ihailleensa minua kaukaa kauan. No, ei jätkä ollut kovin pahannäköinen, mutta ei tyyliseni, en minä halua hänen kanssaan loppuelämää jakaa.



Aamulla, kun ajattelin häippäistä hänen luotaan suht. vähin äänin, oli mies virittänyt kunnon aamiaishärvelit jne. ja minä jäin hieman vaivaantuneena paikalle. Mies oli rakastunut, ja yhtäkkiä sanoi: " Jos tästä on tuloksena vauva niin meidät on kyllä tarkoitettu toisillemme" . Oli yöllä muistaakseni sanonut käyttäneensä kortsua. Olin ihan että häh, sitten suutuin ja pakotin hänet varaamaan ajan lääkärille jotta hänelle tehtäisiin sterilisaatio.



Miekkonen lähetteli myöhemmin anteeksipyyntöjä, ja koska en ole julma nainen ja vähän imarreltukin nyt päästyäni pälkähästä, laitoin etten ole enää vihainen -viestin. Sen jälkeen emme kuulleet toisistamme.



No, tänä aamuna soitti, että ei sitten mennytkään sinne vasektomiaan. Kirosin, löin luurin kiinni, nyt käsiä tärisyttää ja mieli on täynnä puhdasta miesvihaa. Minulla ei ole tunteita ko. miestä kohtaan, en halua hänen lastaan jne jne jne jne jne