Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisyydesta
04.01.2006 |
Onko täällä ketään joka jossakin vaiheessa elämäänsä olisi joutunut olemaan ihan yksin?
Itse huomasin tuolloin kuinka itsekkäitä ihmiset ovat ja kiittämättömiä läheisiään kohtaan.
Onneksi nyt osaa arvostaa sitä että on perhe. On tuonut tervettä nöyryyttä tuo yksinäisyys.
Kommentit (3)
Ne jotka ovat saanet kaiken kuin kaupan hyllystä, ovat niitä itsekkäimpiä :( Siis yleensä sellaiset, jotka ovat vakituisesti alkaneet seurustelemaan siinä kaksikymppisinä, naimisiin sitten 24-v. eka lapsi 25-v ja niin edelleen. On omistusasunnot ja kahdet autot, vakituiset työt jne.
Olen huomannut että esim. työpaikalla, tällaiset ihmiset ovat juuri niitä itsekkäimpiä (joilla siis em. historia takanaan). Tälllaiset ihmiset joilla ei elämässä ole ollut juuri suurempia vastoinkäymisiä, ovat niitä jotka usein luokittelevat, pilkkaavat ihmisiä.
Itse olin kymmenenvuotta sinkku, kunnes löysin elämäni miehen. Tiedän, että minua " pilkattiin" esim. työpaikalla tyyliin; " se on se vanhapiika" aivan kuin itse olisin osaani valinnut tai ansainnut, vaikka en koskaan ole ollut henkisesti nutturakireällä.
Samalla haukutaan toisten ihmisten sisustusta/vaatteita/kampausta, sellaiset joilla on perheessä kaksi elättäjää (ja usein mies hyväpalkkainen) on helppo arvostella muiden sisustusta, kun itsellä on sisustusarkkitehdin kera mietitty (ja ostettu) kokonaisuus. Kun itse asut yksin, myös kulut maksat yksin, ei paljon jää varaa enää sisustella.
Osaan arvostaa elämän perusjuttuja; sitä että minulla ylipäätään on rakastava ja ihana mies, ja terve lapsi. Ne eivät ole itsestään selvyys. Oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ollut koko elämäni yksin. En ole koskaan ollut parisuhteessa.
Eivätkö sukulaisetkaan pitäneet yhteyttä?