Äidin kuoleminen synnytykseen Suomessa
En tiedä, onko tämä oikea paikka kysyä tätä mieltäni painavaa asiaa enkä todellakaan tahdo lietsoa mitään paniikkia odottavien äitien keskuudessa. Mutta kuinka usein naisia kuolee synnytykseen ja mihin synnytyksessä voi oikeastaan kuolla? Tiedän, että se on Suomessa todella harvinaista eikä tapahdu edes joka vuosi, mutta nyt näin Hesarissa muutama päivä sitten kuolinilmoituksen, jossa 24-vuotias nainen oli mitä ilmeisimmin kuollut synnytykseen (tyttären syntymäpäivä oli sama kuin äidin kuolinpäivä). Asia on todella vaivannut mieltäni siitä lähtien.
Itselläni oli eka synnytys rankka ja menetin verta yli litran, vuoto oli erittäin runsasta vielä seuraavana päivänäkin vaikka oli ommeltu. Eli voisin kuvitella esim. valtavan verenvuodon olevan kohtalokasta.
Kaikkea hyvää odottajille ja onnea synnytykseen!
AllStars
Kommentit (23)
Jokaisella on useampi ystävä tai tuttu ja se on ihan yleistä. Kuitenkin aniharvalle siitä seuraa mitään ikävää pidemmän päälle. Tuo 5. 12 kuollut nainen olisi voinut sada tuon aivoverenvuodon kaikesta huolimatta ( rakenteellinen vika ehkä). Sektion aiheuttaman veritulpan voi saada siis kaikissa muissakin isoissa leikkauksissa. Ajatelkaa, että kuinka monta sektiotakin tehdään joka päivä kaikissa Suomen sairaaloissa ja yleensä ei tule mitään komplikaatioita tai ne on jotain pieniä juttuja. Suurimmalla osalla kaikki menee hienosti, vaikka joutuisi esim. hätäsektion. Nuo kauhujutut vaan tietenkin jää mieleen, kun itse on raskaana ja kaikki pelottaa.
Noissa äidin kuolemaan johtaneissa tapauksissa on yleensä (ei tietenkään 100% aina, mutta yleensä) jotain riskiä merkittävästi kohottavia tekijöitä. Alatiesynnytyksen kannalta noita ennakolta tiedettäviä riskejä ovat mm. juuri kova verenpaine (ja esim. migreenitaipumus lisää entisestään myös aivoverenvuotoriskiä) sekä esim. istukan sijainti lähellä kohdunsuuta tai mariginaalinen eteisistukka, joita niitäkin joskus yritetään alateitse (ei tietääkseni Helsingissä kuitenkaan). Tietääkseni pahat raskausmyrkttystapaukset kyllä sektioidaan aika herkästi (Helsingissä siis), vaikka lapsi ei olisikaan ihan täysiaikainen. Kokoasioita ja lapsen mahtumistakin voidaan jossain määrin selvitellä etukäteen.
Sektioissa puolestaan merkittävin riski liittyy kiireellisiin ja hätäsektioihin, tai sektioihin, joissa äidillä on kohonneet leikkausriskit jonkin perussairauden (esim. 1-tyypin diabetes, veren hyytymishäiriöt, sydänvika, korkea synnytysikä) tai raskaudesta juontuvan seikan takia (esim. eteisistukka). Kiireelliseen leikkaukseen mennessä voi lisäksi olla jo päällä esim. kohtutulehdus tai paha verenvuoto, tai kohtu voi olla pitkittyneen synnytyksen jäljiltä liian väsynyt supistuakseen enää leikkauksen jälkeen. Tai sitten on vaan niin kiire, että leikataan ronskimmin ja jälki on sen mukaista.
Mutta vaikka hätäsektioitakin on kaikista varotoimista huolimatta sentään pari prosenttia kaikista synnytyksistä, on äitikuolleisuus Suomessa huomattavan alhainen (pari tapausta vuodessa).
***
Kyllähän riskien punnitseminen ja niihin jollain tavalla varautuminen voi olla tapauksesta riippuen hyvinkin perusteltua. Mutta joskus ne omat ajatukset paisuvat sitten tarpeettomastikin.
Muistan itse miettineeni raskauksieni loppumetreillä noita riskiasioita yli sen mitä olisi ollut järkevää. Se nyt on varmaan aika luonnollista ja myös yleistä. Kun lapsen saaminen on itsessään valtavan onnellinen asia, niin johdonmukainen (ja joskus ehkä hieman taikauskoinenkin) pelko on sitten, että ¿mitä jos joku ottaakin tämän onnen tavalla tai toisella pois?¿. Ja mitä suurempi kertaluokan onni kyseessä on, sitä suurempi on kai sitten tuo pelkokin. Pelkojen taustalla olevat asiat olisi myös hyvä tiedostaa ja tunnistaa missä kohdin menee ¿överiksi¿. Epämäärisestä ja hahmottomasta pelosta kun ei pääse eroon faktoilla, jos syy on pohjimmiltaan muualla kuin niissä.
***
Hyviä vointeja ja rauhallista mieltä!
Kyllä mielestäni on normaalia pelätä (noihin asioihin kun ei itse voi vaikuttaa). Mulla oli ekassa raskaudessa raskausmyrkytys poika syntyi 3/03 ja tuolloin oli juuri vähän aikaa sitten kuollut äiti synnytykseen (jolla oli myös raskausmyrkytys) ja kyllä mua pelotti. Silloin kyllä enemmän pelotti, jos lapselle käy jotain.
Kakkosta odottaessa pelotti molempien puolesta (tosin oli NKL:n seurannassa taas alkavan raskausmyrkytyksen takia). Toka kerralla olisi ollut hirveetä, jos olisin kuollut - poika oli vasta 1 v 6 kk kun pikkukakkonen syntyi.
Kyllä nämä keskustelupalstat lietsovat pelkoa, mutta toisaalta mielestäni on hyvä saada purkaa tuntemuksiaan ja pelkojaan jonnekin. Itse en esim. neuvolassa tai miehelleni ko. asiasta halunnut puhua.
Siinä olen samaa mieltä muutaman muunkin kirjoittajan kanssa, ettei jonkun hlön " kohtaloa" tulisi täällä tarkasti / tunnistettavasti puida - en ainakaan itse haluaisi lukea läheisistäni täällä. Mutta on todella hyvä, että asioista puhutaan eli mielestäni tämä ei missään tapauksessa ole kielletty puheenaihe - ainahan näitä aloituksia voi skipata....
Tsemppiä synnytykseen ja todella kannattaa mennä juttelemaan peloista synnytyssairaalaan etukäteen - nlasta kyllä lähetetään eteenpäin. Tieto ja keskustelu voivat auttaa pelkojen voittamisessa tai ainakin lieventää pelkoa.