** SUURperheodottajien kuulumiset 1.vkolla**
Täällä me olemme Piihe :), tervetuloa joukkoihin! Ja tervetuloa myös venezuela. Meillä on tuo esittelylista jonne siirsin osan edellisen viestinne sisällöstä, mutta lisäilkää tietoja jos siltä tuntuu.
Kommentit (33)
En ole minäkään löytänyt vielä tälle viikkoa " pinoa" vaikka eilen ja tänään sitä vähän jo kävin ettimässäkin kun oli siitä maanantaista puhetta...
Täällä on lunta tullut kyllä niin paljon että saisi ainakin tälle viikkoa riittää kun olis muutakin tekemistä ku lumityöt.
Joulu pitäs siivota pois ja laittaa tytön 3v synttärit viikonlopuksi. Koko kämppä on täyden kaaoksen vallassa kun mies vielä alkoi (vihdoin ja viimein) tehdä makkaria loppuun. kaksi seinää on ollut puoli vuotta pohjamaalilla, nyt on sitten tasotettu ja hiottu ja toinen seinä maalattu tänään, siitä suerauksena koko kämppä älyttömän pölyn vallassa.
Huomenna pitäs alotella siivousta (kun tulis joku ja sanois mistä aloitan...) Nyt alkaa jo nuo jouluhöpötyksetkin tulla korvista ulos vaikka niitä niin ihana onkin laittaa sillon joulua ootellessa.
Pojat on tapelleet monta päivää (nyt kun ovat taas terveenä..) ja ootankin ens viikkoa kun koulu ja eskari taas alkaa ja täällä on muutaman tunnin päivässä hiljaisuus.
Nyt pitää lähteä suihkuun että ehtii nukkuakin vähän. Aamuyöt on mennyt nyt parin viikon aikana ihan valvomiseksi. Liekö sopeutumista vauva-arkeen vai mitä...Ärsyttävää kumminkin kun sitten aamulla väsyttää ja on pakko nousta ja jaksaa iltaan...
matilda 35+jotaki
En vissiin ole niitä nla kuulumisiakaan kirjoittanut... Ainakaan en muista ;D hatara pää... No, kaikki ok. Seuraavaksi lääkäri ja se meni vasta helmikuulle, otin sen tarkoituksella noin kauas. Olen itse terv.huollossa töissä ja jos menen sinne odotussaliin istumaan nla-paperit kädessä, tämä raskaus ei sitten ole enää mikään salaisuus.... Painoa oli, joo.. Olenkin nyt syönyt yliterveellisesti. Toivottavasti intoa piisaa :D
Mun pitää lähteä nyt mummon kanssa kaupunkiin, hyvät päivänjatkot kaikille!!
Piihe ja Villahousu 9+3
Täällä meidän huushollissa on jo saatu pienimmän (1v3kk) kanssa aamuhommat tehtyä. Koululaiset nukkuvat vielä ja itselläkin on aamutakki päällä ja hiukset taivasta kothi ojollaan :) Pääsiästipu oli hereillä tuossa ennen aamukahdeksaa...jumppasi aamujumppaansa kun itse vielä loikoilin peiton alla. Mies lähti taas vaihteeksi väsyneenä töihin :) Nyt joululomalla - siis koululaisten lomalla - on illat venyneet turhan pitkiksi ja mies parka tuntee sen sitten nahoissaan. Toisaalta hän itse laitteli uuteen puhelimeensa asetuksia kohdalleen koko eilisen illan kun tarvitsee puhelimensa kunnossa töissään.
Itsellä olisi tänään päivällä hammaslääkäriaika. Meinaan jättää kuopuksen nukkumaan päiväuniaan ja koululaiset univahdeiksi...miten muut olette muuten tehneet? Minkä ikäisiä olette uskaltaneet jättää lapsenvahdeiksi? Meillähän nuo isommat ovat -94 ja -95 syntyneet...ja ovat kyllä olleet joitakin aikoja pienimmän kanssa, kun ollaan miehen kanssa käyty kävelyllä tai esim. kaupassa. Nyt jos ei mies tosiaankaan töiltään pääse päivällä kotiin niin nuo isot jäävät sitten pienintä vahtimaan.
Illalla joudun menemään päivystykseen jonottamaan :( Mulla on ollut tässä tätä flunssaa nyt toista viikkoa ja nyt on ilmennyt poskionteloihin epämiellyttävää kipua. Terveysasemalle ei saanut aamulla soittaessani aikaa - mikä ylläri! - ja on vaan mentävä istumaan päivystyksen jonoon. Tosi kivaa...
No niin, nyt tuo pikkuneiti roikkuu aamutakin helmassa ja pyytää äitiä ottamaan hänetkin huomioon :) Mentävä siis!
Magnhild ja Pääsiäistipu 25+2
Testasin uudenvuodenaattona ja plussahan sieltä tuli :D Ja nyt sitten pikkuhiljaa uskaltauduin tällekin puolen,vaikka pelko edellisten keskenmenojen myötä vielä jäytääkin mieltä. Varsinkaan kun mitään oireita ei ole. No,alussahan tässä vasta ollaankin,nyt vissiin rv 5+
Meillä pikkumies(7,5kk) on kipeenä,joten tää kirjottelu hiukan hankalaa,kun poika ei viihdy kuin sylissä. Ja siinäkin kiemurtelee koko ajan. No,josko sitten toisella kertaa hiukan paremmalla onnella ;)
H+viisikko ja masukki rv 5+
Täältä sitä kirjoitellaan taas sairastupatunnelmista... kuopuksella on korva- ja keuhkoputkentulehdus, mulla poskiontelontulehdus ja piinallinen särky... Clavurion-kuuri (onko kellään kokemuksia raskauden aikana?). Lisäksi epäilin tossa lauantaina laskimotulppaa (siis itselläni) ja kävin lääkärissäkin, joka kirjoitti lähetteen sairaalaan maanantaiksi, mutta onneksi oireet lieveni enkä siis lähtenyt mihinkään. Mä oon itse yleensä terve kuin pukki.
Meillä on ollut pojilla kauheaa infektiokierrettä kotihoidosta huolimatta. Näköjään noin viiden vuoden iässä alkaa helpottaa. Eli laskeskelin tossa eilen, että siltä osin tulee kevyempää joskus ehkä vuonna 2011. ;-)
Mä oon aika vakaasti päättänyt että tää neljäs saa olla meidän sarjan viimeinen vauva. Mies haluaisi vaikka kuinka monta vielä! Joku aika sitten kiusasikin minua, että enkö tosiaan halua enää tämän jälkeen pitää vastasyntynyttä sylissä.... Aika katala ukko! ;) Siis haluaisin ihan hirveästi, tietenkin, mulla on nytkin vähän vaikeeta sopeutua siihen että tämä on varmaan viimeinen raskaus. Mutta täytyy tässä jotain realismia olla pelissä myös; täytän 40 syyskuussa - - eli eiköhän meidän nuoriperhe-vaihe saa pikkuhiljaa ruveta jäämään taakse. Me kohdattiin vasta niin ' varttuneina' että esikoisen sain 33-vuotiaana. Jos olis ensimmäinen syntynyt kymmenen vuotta aikaisemmin, niin tästä olis varmaan kehkeytynyt todellinen suurperhe.
Sukulaisten ja ystävien kommenteista: me ollaan saatu osaksemme lähinnä naureskelua ja päänpyöritystä. Kavereilla on yleensä 2 lasta ja ne jo kouluikäisiä. Mieheni on ainoa lapsi. Mun veljet on lapsettomia. Työkavereissa paljon lapsettomia tai max 2 lapsen perheitä. Eli kummajaisia ollaan. - - - Mun äitini ei nyt enää sanonut paljon muuta kuin että ei olis tätä arvannut, kun oon niin vanha jo ja kun kuopus on vielä niin pieni. Mutta silloin kun kerroin tuon kolmosen tulemisesta, niin hän kommentoi että: ' Ai oliko se ihan ajateltu?' Otin siitä kyllä aika paljon nokkiini. Mun mielestä pitäis olla sen verran käytöstapoja että edes esittää ilahtunutta ja onnittelee, vaikka olis mitä mieltä tahansa...
Me asutaan myös rintamamiestalossa, jonka yläkerta on siitä hankala, että kerrossängyt ei mahdu, koska huoneet on niin matalat. Helmikuun alussa laitetaan kuopus isoveljien mukaan lastenhuoneeseen, niin huhtikuussa vauva mahtuu meidän makkariin. Jatkossa on varmaan edessä talon laajennus, kun neljä lasta yhdessä huoneessa on mun mielestä liikaa. Tosin meille on tulossa myös kunnan vesi ja viemäri ehkä ensi vuonna, joten kaivuutyötä ja rahanmenoa tulee joka tapauksessa... ehkä yhdistetään siihen jotain rakennusprojektin poikasta...
Hyviä ulkoilusäitä kaikille ja hyvää vointia; toivottavasti ootte säästyneet joulunajan viruksilta....
terv. Jymy ja masu-Pertsa rv 23+5
Onnea Hönttä ja tervetuloa joukkoon! Laittelehan esittelyä tuonne esittelyjen jatkoksi.
Huh, huh matilda, sulla on kyllä hommaa, ja vielä viikkojakin noin komeasti, jaksamisia.
Minä olin lykkäämässä tätä neljännen ¿hankintaa¿ sinne kunnes uusi talo olisi valmis, olisi niin kiva nautiskella sitten uudessa talossa uudesta vauvasta. Mutta mies sai puhuttua ympäri niin että lapsi syntyisi ennen taloa. Voisin sitten olla siivoilemassa yms aputöitä tekemässä talon valmistuessa. Sinänsä houkuttelevaa, kun talo nousee tähän samaan pihaan, päästä itsekin sotkeutumaan rakennushommiin, mutta näkee sitten vuoden kuluttua toimiko suunnitelma.
Tuo on kyllä luksusta kun on kotona koululaisia joista on apureiksi. Meidän lapsilla on serkkutyttö 11v, hyvin vastuuntuntoinen ja valtava apu lasten viihdyttämisessä! Esikoinenkin aina toivoo isosiskoa tai veljeä...
Saattaisin uskaltaa jättää serkkutytn myös univahdiksi. Tietysti jos alkaa miettiä mitä kaikkea voi tapahtua, niin pelko voi ylittää uskalluksen. MLL:n hoitajia käyttäessäkin olen joskus miettinyt, että mitä jos.. mitä jos lapsi putoaa käsistä, mitä jos talo syttyy palamaan, mitä jos¿ Olenkin käskenyt soittaa hätänumeroon jos paniikki iskee.
Kerran jätin jopa meidän 4,5v:n vauvan univahdiksi kun vein keskimmäistämme kerhoon. Tiedän että hän noudattaa ohjetta kun sanon ettei vauvaa saa ottaa sängystä vaikka se heräisi ja itse hän katsoo kuin naulittuna videota. Mutta mitä jos olisin jäänyt matkalla auton alle tms. 4-vuotias olisi kyllä ollut ihmeissään kun äitiä ei kuulu. Se jäikin sitten ainoaksi kerraksi ja nyt meillä on täällä aikuinen vahtimassa muita kun vien yhtä kerhoon tai sitten menemme kaikki. Mutta jos serkkutyttö olisi lähempänä, niin hän saisi meiltä varmasti hommia halutessaan.
Jymy, teillä on sitten vähän sama tarina kuin meillä, meilläkin mies on tämä lasten ¿tilaaja¿. Hän tosin kosiessaan ¿vaati¿ lupausta neljästä, mutta on ajoittain vilautellut viidennenkin mahdollisuutta. Me myös tavattiin myöhäisellä iällä, ryhdyttiin heti lasten ¿tekoon¿ ja olin 31 kun esikoinen syntyi. Toisaalta on kiva että lapset ovat samassa nipussa, on enemmän seuraa toisilleen, mutta jos saisi vuosia lisää, niin olisin ehkä yhden sijaan ollut kahden nipun kannalla, ihan itsekkäistä syistä. Mutta onneksi sentään olemme olleet näin hedelmällisiä!
Minäkin pelkään eniten oman äidin kommenttia. Pelkäsin myös appiukon kommenttia, siis lähinnä että vedän herneet nenään hänen sanomisistaan, mutta onneksi osasi olla hiljaa. Oma äitini tietää myös suunnitelmastamme (josta hiljaa syyttää miestäni) ja hän sanoo _varmasti_ jotain ikävää joten viivytän kertomista niin pitään kuin mahdollista. Kuopuksen synnyttyä vammaisena ja minun ollessa aivan uuvuksissa hän totesi mm., ¿oliko nyt järkevää tehdä se kolmas noin pian¿, todella rakentavaa¿
Elina
...tähän lapsilukuasiaan :)
Meillä kaksi ensimmäistä lasta tulivat ns. " nuoruuden huumassa" :) Nyt tämä uusi satsi on ihan oikein yrittämällä yritetty, ja onnellisia ollaan. Miestä piti hivenen houkutella neljännenkohdalla, mutta kyllä hänkin sitten kääntyi kannattamaan aika saman ikäistä sisarusta kuopukselle. Jotenkin noiden isompien kohdalla on huomannut, että sisaruskaverista on kyllä seuraa.
Olemme myös ajatelleet, että meidän perheemme jää sitten tähän lapsiluvun osalta. Itse olen kyllä sen verran arka tuollaisia asioita etukäteen päättämään, että en nyt sitä niin kamalasti toitota ympäriinsä :) Elämässä kun ei koskaan tiedä mitä tuleman lopulta pitää. Mies on ihan varma omasta osastaan tuossa asiassa...vähän väliä sanoo minullekin, että " ajattele nyt, tämä on nyt sitten viimeinen kerta tuollaisena muhkeana..." tai että " niin...kohta tuo mahakin taas häipyy ja sitten ei enää koskaan..." . Mua jotenkin meinaa tuo huvittaa :) Sitten olen kyllä itsekin ajatellut asiaa ja todennut, että niinhän se saattaa olla. Viimeinen kerta elämässä raskauden kokemista :)
Nyt jo myös kovasti haaveilen siitä ajasta, kun toivottavasti pääsee taas itsekin urheilemaan tosissaan, nauttimaan joskus rauhassa pari lasia viiniä tms. Myös hienolta tuntuu ajatus siitä, että ehkä joskus meillä on ihanat neljä lasta, ja miehellä ja mullakin kahdenkeskistä aikaa. Me ollaan nyt miehen kanssa 32 ja 31...nelikymppisinä meillä pitäisi olla jo isot lapset...eka satsi jo nuoria aikuisia ja nämä kaksi pienempää reippaita koululaisia :) Että siinä mielessä tulevaisuus tuntuu mukavalta. Nelikymppisinä ehkä vielä olemme mieheni kanssa terveitä ja jaksavia, ja meillä silloin on mahdollisuus tehdä kaikkea mielenkiintoista myös yhdessä. No, eletään päivä kerrallaan ja nautitaan siitä.
Sain tänään muutaman pienen poikavauvan vaatteenkin :) Ihaniahan ne on! Ajattelinkin, että ottamallani äitiysavustusrahalla ostan hirveä pinon (?) vain selvästi pojan vaatteita ;) Taidan olla vähän höpö :)
Nyt alan valmistautua sinne hammaslääkäriin. Auts!
Hyvää päivänjatkoa teille muille täältä helsinkiläisestä lähiöstä :)
Magnhild ja Pääsiäistipu
Onpas meillä nyt ihanan rauhallista kun pikkumies on päikkäreillä. Murkkuneitikin on lomaa viettelemässä mummolla (lue höynäyttämässä mummoa) joten hetken saan ainakin istua koneella ihan ilman häiriötekijöitä.
Mielenkiintoisia juttuja ollut nyt esillä ja piti oikein jäädä pohtimaan, että miten uskallan ja jätän pikkuista noille meidän isommille hoitoon. 20v isoveli tykkää kovasti lapsista ja mielellään hoitaisi, mutta on aika arka ja kokematon ja kun muutenkin sen verran harvemmin nykyään näkevät niin poitsu vähän vierastaa joten en ihan mielelläni ainakaan pitkäksi aikaa uskaltaisi luottaa. 18v sisko pärjää hyvin ja hoitaa myös mielellään ja hänelle uskaltaisin jättää jopa pidemmäksi aikaa (jostain syystä kakkavaipan vaihto ei häntäkään miellytä) ja sitten 14v neiti kyllä tarvittaessa hoitaa ja voin hyvällä mielin joksikin aikaa jättää, mutta kovin kauaa en uskalla olla pois sillä joskus olen huomannut sellaista, että jos asiat ei ole menneet neidin mukaan niin pikkuveljelle on niin hyvä purkaa kiukkuaan. Toisaalta luulen, että mitään isompaa kiusaamista ei olisi jos itse olen pois, mutta joskus näyttää olevan kiva käyttää isomman valtaa hieman väärinkin. Liekö jotakin murkkujen oikkuja? Miehen vanhin lapsi ei halua olla meihin missään yhteydessä eikä pidä meidän poitsua veljenään joten missään nimessä en missään tilanteessa antaisi poitsua hänelle hoitoon ja sitten miehen poika on myös nykyään harvemmin nähnyt veljeään enkä usko, että hänellekään kovin pitkäksi aikaa jättäisin. Jos täällä kotona hoitavat niin varmaan kaikki menee paremmin, mutta vieraaseen paikkaan en mielistään kauaksi vie.
Toinen erittäin mielenkiintoinen asia oli muiden ihmeisten kommentit vauvojen tulosta. Mun omalle äidilleni varovasti jossain vaiheessa keväällä vihjailin, että josko vielä kerran. Sain vastaani melkoisen saarnan siitä, että ei ole enää järkevää. Kun sitten kesällä sain keskenmenon niin äitini kysyi, että olinko oikein tarkoituksella tullut kuitenkin raskaaksi. Sanoin melkoisen tiukkaan sävyyn, että en kaipaile muiden ihmisten neuvoja lastenteosta enkä aio siihen lupaa kysyä muilta, niin negatiivinen asenne jäi ja nyt äitini odottaa kovasti jo uutta tulokasta. Anoppi on sitten ihan toinen lukunsa. Melkoinen papu on mulla mennyt sen emännän kanssa nenään ja ihan mielelläni en mene siellä edes käymään. Kun mulla ei ole hänen kanssaan edes mitään puhuttavaa. Mieheni kertoi lokakuun lopussa äidilleen, että meille tulee toinen yhteinen vauva. Oli mennyt anoppi ihan hiljaiseksi eikä ollut sanonut mitään. Eipä ole muuten senkään jälkeen aiheesta puhunut tai kysynyt sanaakaan. Kertaakaan ei ole kysynyt mun vointia ja saati edes sitä, että millon vauvan pitäis syntyä. Kertoo mun mielestä aika paljon hänen suhtautumisestaan asiaan. Tapaninpäivänä käytiin siellä kahvilla, mutta silloinkaan ei sanaakaan aiheesta. No enpä viitsi moisella päätäni vaivata, mutta voitte vaan kuvitella, että anoppi ei kuulu suosikki-ihmisiini.
Mutta tulipahan taas tekstiä... Taidan mennä jahelihakeiton vääntämiseen kun alkaa oma mahakin jo vähän kurnia. Kirjoittelenpa taas lisää kun tulee jotakin kirjoitettavaa.
Terkuin Vaahtis rv 24 tasan
Samoja asioita tuntuvat monet miettivän. Meillä lapset tosin niin pieniä, ettei varsinaisiksi lapsenvahdeiksi heistä ole, mutta vanhimman kohdalla (6v tässä kuussa) ilmenee selvää yksinolon harjoittelun tarvetta. Joskus onkin halunnut mennä edeltä yksin sisään muiden jäädessä vielä pihalle tai toisinpäin. Ajantaju tai sen puute, on kyllä melkoisen järkyttävää aikuisille. Kerrankin halusi mennä sisään edeltä, kun jäimme pulkkia ym. kaivelemaan erillisestä varastosta hieman kauempaa. Seitsemän minuutin kuluttua juoksi hangessa itkien ilman ulkovaatteita " mihin te oikein jäitte" . Joku puhui sisaruksen jättämisestä univahdiksi kerhoon viedessä. Itsekin tein niin kerran: pienin nukkuu vielä ulkona vaunuissa ja oli herännyt tosi aikaisin aamulla. Kerho venyttää tavallisestikin unia ja päätin jättää esikoisen videoita katsomaan ja pienen vahdiksi. Mulla oli kauheet takapäivystykset: esikoisella puhelin, johon soitin kerholta ja lisäksi soitin miehelle, että soittaa ja menee kotiin jos en ole soittanut sille tiettyyn kellonaikaan mennessa, tarkoittaen, että mulle on siinä tapauksessa käynyt jotain ja kaksi lasta on yksin kotona! Jäi ainoaksi kerraksi, vaikka kotiin mennessä rauha olikin maassa.
Meillä on seurakunnan kerhot nimittäin iltapäivällä, koska täytyy odotella, että eskarilaisilta vapautuu luokka tuossa kyläkoulullamme. Sinänsä ihanteellista mielestäni, että lapset tottuvat koulurakennukseen, näkevät tulevia opettajiaan jne. jo 4v alkaen, mutta kun autolla täytyy kulkea, on melkoista sumplimista pienempien nukkumisten kanssa. Saa nähdä syksyllä, kun esikoinen aloittaa eskarin, (taksi ei hae pihasta, vaan ison tien varresta), keskimmäinen käy kerhossa 2xvko iltapäivällä, nykyinen kuopus tarvii päiväunet ja sitten vielä se odotettu kesävauva. No, kyllä se varmaan taas alkuhankaluuksien jälkeen sujuu.
Pahoitin kovin mieleni erään miehen ystävän kommentista raskautta koskien. Ajatelkaa, että oli tokaissut puhelimessa vauvasta kuullessaan, että eikö toi sirkus olis jo riittänyt! Käsittämätöntä! Kyllä tollaset mielipiteet voisi pitää ihan omana tietonaan. No, sillä kaverilla onkin itsellään vaan yksi lapsi, joten ehkä meillä on enemmän ääntä ja liikettä talossa.. Mutta silti. Onneksi niitä aitoja onnittelujakin tulee ja voi jotenkin paistatella tässä onnen tunteessaan! Mukavaa viikkoa kaikille!
Koko päivä on mennyt kaaosta raivatessa. Yhtä huonetta vaille ois imuroitu (se onkin sitten haastavin huone, oikea kaatopaikka/varasto joka pitäs tyhjentää ja maalata vielä yks seinä, listottaa ja siivota että sais vauvan kamppeet kuntoon...)
selkään kyllä ottaa jo, vaan ei passaa kovin pitkiä taukoja pitää sillon on hankalaa päästä liikkeelle.
Meillä esikoinen 7v jää usein kotiin kun käydään esim kaupassa. Viihtyy yksin hyvin, tosin soittelee perään kyllä että millon tullaan. Joskus jätän 6v eskarilaisen kans lyhyeksi aikaa, mutta ovat kyllä niin kovia ottaan yhteen välillä että tosiaankin vain lyhyeksi aikaa.
Ite hoidin 10-vuotiaana tätini kaksosia vauva-ajasta n. vuoden ikään jatkuvasti ja välillä olin yksin kaksosten kans tuntejakin. Nautin suunnattomasti kun oon aina tykännyt hoitaa vauvoja. Ite en kylläkään 10-vuotiaalle uskaltaisi tuon ikäisiä jättää. Yläasteiässä kun kaverit vietti viikonloput kaupungilla, minä hoidin naapureiden lapsia pientä taskurahaa vastaan. Harmi kun ei itellä ole ketään semmoista tuttua joka vois joskus kattoa lapsia vaikka kauppa- tai lääkärireissun ajan.
Pitänee mennä jatkamaan siivousta, tyttökin tuolta huutelee...
Samanlaisten asioiden kanssa näkyy muutkin painivan.
Meillä esikoinen on 14v poika. Hänet voi jättää lapsia vahtimaan n. puoleksi tunniksi enempää en uskalla. Pikainen kaupassa käynti tms. Luulen, että tyttöihin voi luottaa tuossa iässä jo enemmän. Serkkutyttöni oli muutama vuosi sitten 15 ja hoiti meidän 1½ vuotiasta kesällä kuukauden kun olin töissä . Kaikki sujui hienosti. Olin tietysti kokoajan puhelimella tavoitettavissa ja 5 min ajomatkan päässä kotoa.
En ole kertonut suvuille vielä odotuksesta. Hierittää kertoa saan varmasti kuulla tökeröjä kommentteja. Meillä kuopuksen ristiäisissä parivuotta sitten minun äiti sanoi, että nämä on kyllä viimeiset ristiäiset mitä järjestän (hän oli leiponut ihan omasta halustaan kaiken). Anoppi on suhtautunut jokaiseen raskauteeni nuivasti. Lapsista kyllä tykkää, mutta tosiaan raskausajat on ollut tosi rasittavan väliinpitämätön. Ystäväpiirissä on myös päivitelty jo heti kuopuksen synnyttyä, että ette kai te enää enempää tee.
Mummo taas sanoi jo viimeksi, että vielä vanhoilla päivillä aloit tekemään (olin 33v, nyt kohta 36v).
En kyllä ymmärrä moista asennetta, mitä ihmettä se kenellekkään kuuluu.
Mekin ollaan alettu myöhemmin tätä toista sarjaa tekemään täytin just 32 kun poika syntyi. Ensimmäiset lapseni sain 20 ja 21 vuotiaana ensimmäisen mieheni kans.
Talonrakennuksesta. Meillä on kaks vuotta sitten valmistunut talo. Vauva syntyi ja poika oli 1v 8kk, kun rakennusprojekti alkoi. Mies vietti 3 vko.n isyysloman raksalla ja siitä eteenpäin illat, yöt ja viikonloput oli aika raskasta aikaa, mutta onneksi nyt takanapäin.
Oikein hyviä vointeja teille ja toivottavasti muksut tervehtyvät pian teillä joilla oli sairasteluja.
Kirjoittelen ehtiessäni myös tuolla elohiirissä. Täällä vain tuntuu olevan enemmän samaa ikäluokkaa ja elämäntilannetta omaavia, joten huoletkin ovat saman tyyppisiä.
Pilkkopimeästä pohjoisesta
Lumikki ja pikkunen 6+0
Ja tervetuloa kaikki uudet joukkoomme!
Ihanaa, kun lunta ja pakkasta. Olen ulkoillut lasten kanssa paljon ja se on helpottanut hieman tätä tolkutonta väsymystäni. En muista olleni muista raskauksista näin väsähtänyt. Pahoinvointi alkaa myös nostaa päätään. Olen kyllä kaikista oireista onnellinen, sillä edellinen keskenmeno saa minut aika selvästi pelokkaaksi.
Lastenvahtimisesta...Meillä isommat leikkivät kohta komivuotiaan poikani kanssa pihalla ja katsovat tarvittaessa hetken myös vuoden ikäisen perään. Kerran olen ollut pienimmän kanssa lääkärillä ja 9 ja 7 vuotiaat ovat vahtineet kolmosta. Hyvin meni!
Nyt on pakko mennä! Palaan! Voikaahan " paksusti" !
opemamma, nelikko ja masuasukki rv 6+
Olen 30 vuotias ja odotan perheeseemme neljättä lasta. Mies on 29v. Naimisissa ollaan oltu reilut 9 vuotta. Lapset: tyttö 7/98 tosi reipas ekaluokkalainen, Tyttö 1/00 perheen energisin jäsen ;o) hakee tällä hetkellä paikkaansa onko iso vai pieni kun haluttaa olla vähän molempia ;o), Poika 6/03 reipas miehenalku, puhepuoli vielä hakusessa, sairastellut paljon. Nyt siis neljännen laskettu aika 30.1 eli loppusuoralla jo ollaan, onneksi!
Olen kotiäitinä ollut nuorimman syntymästä lähtien. Viimeinen vuosi on mennyt talon rakennusprojekstissa, pari kuukautta sitten pääsimme muuttamaan. Raskaus sujunut siinä sivussa, viimeiset pari kuukautta ollut rankempaa supistelujen ja kipuilujen takia.
Myöhemmin lisää, kivaa kuulua joukkoon !
Tänne kuuluu tänään taas pahempaa oloa... parin tunnin välein on tullu huono olo jos ei jotain suuhun sa laita. Nytkin pitäis mennä jotain ottamaan kun alkaa taas kurkkua kuristamaan.
Meillä tuo esikoinen on 11v ja uskalletaan ihan hyvin jättää meidän 5v ja 1v hetkeks keskenään. HOitaa muutenkin pienentä, tosin pyydettäessä. Siis syöttää ja vaihtaa pissavaippaa ja pukee päälle. Ollan miehen kans pari kertaa laitettu koko kakaralauma menemään mummolle joka asuu noin kilometrin päässä. Pienin menee rattaissa joita isoin työntää ja keskimmäinen kulkee vieressä. Sit ovat muutaman tunnin jälkeen tulleet takas. On siitä muutenkin kotona jo paljon apua, mutta aina pitää kyllä pyytää että oma-alotteisesti ei hirveästi tee :/ Apk:n tyhjennys on hänen heiniä ja pölyjen pyyhinta sekä vessan lavuaarien ja tasojen pyyhintä.
Niistä autoista vielä. Ollaan kahden vaiheilla mennäänkö kattomaan Grand Voyageria vai ei... mut tosi pieni siinäkin on se tavaratila, syvyys 56 cm ja meidän rattaat kun on yli 70 cm leveydeltään renkaiden kanssa eli ei menis edes poikittain. Mistä ihmeestä sais semmosen henkilöautoksi rekisteröidyn caravellen jolla olis ajettu max 100tkm??!! Se olis kyllä ihana... Olis tilaa tavaroillekin. Kyllähän se grandikin sit muutaman vuoden päästä kun ei tarvi olla kun jotkut kevyet rattaat mukana.
Mua jännittää aika paljon tää vauvauutisen kertominen, mut niin mua on aina jännittäny sen kertominen omille vanhemmille... Oon kyllä mun isää jo aiemmin varotellu et neljäs olis kiva. Muuten kun olin kuopuksen kans synnytyssairaalassa niin kiinnitin jotenkin huomiota viereisessä pedissä olevan anopin kommenttiin (vai oliko sen oma äiti?) kun sanoi näille vanhemmille et nyt sit riittää, kaksi lasta riittää teille ihan hyvin että enempää teidän ei tarvi tehdäkään... Sanoikohan sen takia sen kun mun mies tuli just silloin lasten kanssa mua ja vauvaa kattomaan. Mua alkais kyl ainakin suunnattomasti keittämään jos joku alkais arvostelemaan meidän lapsilukua >:( Sanoisin varmaan heti jotain mitä katuisin saman tien....
Nyt painun pehkuihin! Palaillaan :)
Peeveli ja rv:t aika alussa (6-8 välillä)
Ihanaa lukea teidän juttuja! on niin samanlaisia elämäntilanteita :-) Käytiin rakenneultrassa ja kaikki ainakin sen mukaan ok, tosin eipä se mikään sataprosenttinen juttu ole, mut ei ainakaan mitään isompia poikkeavuuksia näkynyt, eikä kaksossisarta :-) vaan yksi. Tällä kertaa ei kysytty sukupuolta, vaan ajateltiin ottaa yllätyksenä kumpi tulee..
Osa teistä on saanut kyl törkeitä kommentteja lapsiluvusta. Me ollaan pääsääntöisesti saatu iloisia onnitteluja. Tälläpäin on paljo suuria perheitä; itseasiassa neljä lasta ei kovin kummonen ilmestys edes ole. Mun suku on hyvin pieni ja vähälapsinen ja sieltä on jotain ihmettelyjä kuulunut, mut enpä niiden kans muutenkaan ole juuri tekemisissä. Miehen suvusta olen saanut itsellenikin oman rakkaan suvun ja siellä on useita väh. 4lapsisia perheitä.
Minä en alunperin halunnut lapsia ollenkaan, mutta miehen ja ympäristön " painostuksesta" eka sai alkunsa (olin 30v kun syntyi) ja sit ajattelin että kaveri on oltava ja saatiin sit toinen lapsi reilun kahden vuoden päästä. Sitte meni muutama vuosi ja yhtäkkiä heräsin aivan kamalaan vauvakuumeeseen reilu kolme vuotta sitten ja siitä kuumeesta en ole parantunut.
Nyt odotan siis neljättä rv 19+1 (Ultran mukaan 18+1) ja kuumeilen viidettä... ja kuudetta... Mutta tuo pirskatin ikä pistää vastaan! Nytkin olen aivan tajuttoman väsynyt koko ajan; sis aivan järkyttävää kuinka voi mennä tolkku pois ja pakko saada päikkärit. Kahta ensimmäistä odottaessa paukutin töitä täysillä viimeiseen saakka, eikä haitannu mitään.. Luojan kiitos olen nyt kotiäitinä ja on ymmärtäväinen mies joka kans tykkää isosta laumasta :-) Tosin viimeaikoina on vähän mietiskellyt että ehkäpä se neljä riittää.. Meidän pojat kun ovat kyllä tosi rasittavia välillä. Sata lasissa aamusta iltaan ja desibelit huipussa..
Hirvittää kyllä se talonrakentaminen, tosin monet teistä ovat kestäneet remontin ja/tai rakentamisen, joten kaipa sitä minäkin.. Mietityttää vaan miten näiden pienten kans.. pojilla kun oli se 2,5v ikäeroa niin oli aika helppoa. Nyt ei tuu kuin jotain 1vja 3kk eli oikeestaan on kaks vauvaa joista toinen pääsee karkuun..ja on ainakin nyt hyvin voimakastahtoinen vaikka ikää on vasta reilu 10kk...
Mä saan varmaan juhlia kunnolla vasta 50v synttäreitä :-) 30v olin raskaana ja nyt sit 40v täyttäessä n1kk ikäinen vauva ja imetyspuuhat.. Toisaalta ihan älytöntä murehtia jotain synttäribileitä kun on saanut lahjoista parhaimmat, mutta tämmöstä sa kait on :-)
Tosi moni ystävistä ja kavereista ramppaa hoidoissa eikä lapsia kuulu eikä näy tai tulee vasta vuosien hoitojen ja yrittämisen jälkeen. Kyllä saa kiitollinen olla! Mutta jos joskus sais pienen hetken omaa hiljaista aikaa vain olla ja kuunnella omia ajatuksia..Se olis ihanaa!
Tein tuossa just rasti ja hymiölistaa pojille, jos auttais.. Meillä tapellaan nukkumaanmenosta, asiallisesta ruokarauhasta pöydässä ja paljon muustakin, mut näistä nyt aloitetaan. Toivottavasti alkaa tepsiä!
Mutta nyt nukkumaan! Tuntuu ettei tuu mitään järkevää tekstiä tähän aikaan :-) Kauniita unia kaikille ja ens viikkoon!
On tämä vaan kiva juttu tämmönen " samassa tilanteessa" olevien lista. Itselläni ainakin on aikuiskontaktit tosi vähäisiä ja nyt loppuraskaudessa on alkanut tuntua ettei huvita omaa pihaa kauemmaksi lähtäkkään. Eilenkin piti väkisin vääntäytyä kauppaan ja postiin vaikkei ois yhtään huvittanut. mies hoitaa useimmiten kaupassakäynnin meillä, mutta joskus käydään sitten porukalla tai lähikaupassa niin että pojat jää kotia.
Tervetuloa uusille, Sagai jäi ainakin mieleen kun näytti olevan aika samanikäistä porukkaa teillä kun meilläkin (meillä siis pojat 3/98 ja 11/99, tyttö1/03 ja neljännen la 6.2).
Lapsiluvusta. Minä olen aina haaveillut isosta perheestä. Miehelleni tuntui aluksi että kaksi on just sopiva määrä, mutta kun kolmas tuli niinku vahingossa. Joskus mainitsin leikillään neljännestä mutta en todella uskonut sen ikinä olevan totta, mutta mies olikin ite päättänyt että neljäs saa tulla kun talo on valmis =) Nyt oon sitten jo " leikillään" (ja vähän tosissaankin) kypsytellyt ajatukseen viidennestä =) Tosin anoppi varmaan saa hepulin kun jo kolmas teki tiukkaa ja neljännen tulosta kerrottuani sanoi onnittelujen sijaan että " lopettakaahan tuommonen höpötys" . Seuraavaksi jo ihmetteli miten ihmeessä mieheni kehtaa töissä kertoa että meille on TAAS tulossa vauva. Samoin kysyy aina ihmisten kommentteja kun kerron neljännestä. Itseltään olen saanut ikävimmät kommentit. Nyt on onneksi sopeutunut tilanteeseen jo. Omasta suvusta miespuoliset sukulaiset on niitä pahipia kommentteja antanut, mutta en ota niitä niin tosissani.
Tosi pimeää tuolla pihalla, ei oikein huvita lähtä ihan vielä uloskaan.
Tänään pitäs käydä ostamassa hoitopöytä niin sais laittaa kaiken valmiiksi vauvaa varten. Kodinhoitohuoneen kaappiin laitoin vaatteet, mutta ei tuntunut oikein käytännölliseltä kun niitä on niin hankala ottaa sieltä.
Utelempa semmoista että millä viikoilla teillä on lapset syntyneet?
Joo, pikkusen alkaa jo kuun vaihdetta oottella ja toivon tosissaan ettei menis yli. meillä syntyneet näin: eka 41+2, tka 40+1 ja kolmas 39+1.
Eihän tässä enää hirveästi ois aikaa helmikuuhun...
Nyt pitää mennä ruokkimaan nuo kissat kun unohtu aamutohinassa ja nyt ei sitten saa hetken rauhaa....
Tervetuloa sagai! Kiva kun joukkomme kasvaa edelleen.
Minua on mietityttänyt tuo esille noussut äitien ja anoppien nuiva suhtautuminen kasvavaan jälkikasvun määrään. Ensimmäistä kyllä juhlitaan taivaan lahjana, toistakin suitsutetaan, mutta kolmas on jo aika paljon ja neljäs aivan liikaa.
Itsellä kun ei ole sisaruksia, miehelläkin vain yksi ja kaveripiireissäkin kolme se ehdoton maksimi, niin en kyllä oikeastaan odota onnitteluja mistään suunnasta. Olemme todella vastavirtaan uiva perhe, jota korostaa vielä se että olen päättänyt jäädä kotiin hoitamaan lapsiamme.
Meillä isovanhempien nuivaa suhtautumista selittäisi tietysti se että lapset ovat tiuhilla väleillä, mutta kun ei tällä iällä ole paljon varaa välejä enää pidentääkään. Meillä tosin anoppi on ihan positiivisena, oma äitini sen sijaan ei ymmärrä ollenkaan.
Juttelin tästä eilen mieheni kanssa ja hän ajatteli että äitini peilaa tilannetta itseensä ja kun tietää ettei itse selviäisi tällaisesta työmäärästä itse, niin sitten pelkää myös minun puolestani. Minusta taas tuntuu väkisin siltä ettei äitini luota minuun äitinä.
Vuodatusta, vuodatusta...
Elinalle ja muillekkin äitien ja anoppien ikävän suhtautumisen kokeneille.
Sanoin just eilen miehelleni, että minua ei äitini ole onnitellut yhdenkään raskauden alkaessa. Aina olen ollut liian nuori tai liian vanha tai mikä vaan on ollut vialla ja tämä on kuitenkin jo kuudes raskauteni.
Itse olen ainoa lapsi. Äitini on hyvin lapsirakas, mutta ei jaksa kauaa kuunnella lasten mekastusta. Hermoilee tyhjästä ja hössöttää. Kuvittelee, että lasten kanssa täytyy leikkiä ja mennä koko ajan eli ei oikein osaa vain rentoutua ja katsella lasten touhuamista.
Äitini mies (siis uusi mies isäni jälkeen) ei voi saada lapsia. Olen miettinyt, että olisko äippä ehkä alitajuisesti katkera, kus se oma lapsiluku jäi sitten vain minuun ainokaiseen.
Tuntuu, että äitini näkisi minut mielummin uraohjuksen kuin äitinä.
Kurja juttu, että raskaan ollessa kun mielikin on muutenkin välillä pohjamudissa niin pitää vielä sietää mummojen typeryyksiä.
Ollaan onnellisia isoista perheistämme ja annetaan muiden olla mitä mieltä haluavat.
Oikein mukavaa loppiais viikonloppua
Toivottaa Lumikki laumoineen
Kyllähän se kieltämättä kirveltää,kun itse iloisena kertoo,että perheeseen tulee vauva,ja sitten saakin onnittelujen sijaan lähes osanotot! Mutta kaikkeen tottuu tai ainakin on oppinut ettei kannata muitten ihmisten kommenteista välittää. Vaikka toisinaan tulee kyllä sit niin paha mieli ja tuntuu että onko tää tosiaan ihan hullua tai epänormaalia,kun siihen jokapaikassa puututaan.
Mutta sitten kun katselee noita kullannuppuja,jotka tässä ympärillä häärivät ja tuovat eloa ja vilskettä tupaan,niin en voi kuin onnitella itseäni,että olemme ne kaikki saaneet! Sitoohan tää tietysti,mutta ei sekään tunnu pahalta,kun siitä tykkää. Ja kun on välit kunnossa oman kullan kanssa,niin sitä venyy aikas uskomattomiin suorituksiin.
Mutta on se vaan hassua,että joutuu aina niinku puolustuskannalle,kun joku kysyy että ette kai te enää aio lisää lapsia hankkia :D Oon sit sanonutkin,että ei toki hankitakaan,mutta jos meille on joku pikkuinen muuttamassa niin ei poiskaan ajeta ;) ja hykertelen tyytyväisenä,kun saan tukittua toisen suun *hullu mikä hullu*
Meillä vanhin lapsista täyttää vasta seitsemän,että onhan tää välillä melkosta sähinää :) Ja lapsenvahtia on ymmärrettävistä syistä hankala saada koko katraalle,niin että reissataankin lähes aina koko porukalla. Mutta onpahan lapsilla leikkikavereita ihan omastakin takaa eikä tarvi olla äidin koko aika keksimässä että mitä nyt tehtäisiin ;) => lue: äiti pääsee koneelle :DDD
Joo,mutta nyt on ryhdyttävä ruoanlaittoon...
En löytänyt tälle viikolle aloitusta, mutta jos sellainen jo on, niin kertokaahan mistä sen löytydän.
Itsellä on ollut todella väsynyt viikko takana. Nyt on jo ihmeen paljon parempi, myös vasta alkanut kuvotus on hellittänyt. Pelkäänkin ajoittain että tämä on mennyt kesken, mutta aika näyttää, toivottavasti ei kuitenkaan. Toisaalta kävin taas eilen täyttämässä jääkaapin mitä erikoisemmilla -ei ruokavaliooni kuuluvilla- herkuilla. Kuten suolakurkkuja, HK:n sinistä, lihapiirakoita, italiansalaattia ja viinereitä. Ja lähtöpainohan on jo nyt 4kg yli edellisen raskauden alkupainon...
Oltiin tänään lasten kanssa läheisessä laskettelumäessä. Se on kätevää kun esikoinen voi yksin kulkea luuppia hissiin, alas, hissiin alas ja minä voin alhaalta seurata tilannetta pienempien kanssa. Odotan vain aikaa kun hänelle voi laittaa kännykän taskuun ja pyytää soittamaan kun 100 luuppia tulee täyteen ;)
Keskimmäinenkin halusi mäkeen ja osasi orastavasti jopa laittaa jalkojakin oikeaan asentoon, mutta nuorimmainen ei ollut lainkaan tyytyväinen oloonsa vaunuissa. Huomenna taas uudestaan, mutta kuopukselle pitää keksiä jotain jotta viihtyisi paremmin. Joka tapauksessa edistystä viime kevääseen jolloin keskimmäinen oli täysin vahdittavassa ja perään juostavassa iässä.
Haluan nauttia tästä pikkulapsivaiheesta, mutta saan silti itseni kiinni haaveilemasta ajasta jolloin kaikki osaavat syödä, juoda, kakkia, pukea ja jopa tehdä ratkaisuja ilman vanhempien jatkuvaa peräänkatsomista...