** SUURperheodottajien kuulumiset 1.vkolla**

Elina E sinä sen kirjoitit sanoiksi. Meillä on äitini onnitellut aina uudesta tulokkaasta. Tästä nykyisestä ei tiedä vielä mutta kans päivitellyt mun jaksamista. Äidilläni on kuusi lasta. Mä olen vanhin, mulla ja mun nuorimmalla sisaruksellä on 18vuotta ikäeroa. Meijän lapsille tulee esikoisen ja kuopuksen ikäeroksi 9v eli tää on kai se pointti miksi äitini epäilee jaksamista ja niinhän se on vaikka me lapset ollaan aikuisia niin meistä silti huolehditaan. Näin ainakin tunnen olevan omalla kohdallani. Äitini on töissä eikä ole kun muutaman hassun kerran hoitanut meijän lapsia eikä kaikkia koskaan kerrallaan. Eipä ole tullut edes pyydettyä kun äidillä asuu vielä kaksi pienintä sisarustani kotona ja on yksinhuoltaja. Vanhemmat erosivat nuorimman sisarukseni syntymän jälkeen.



oli puhetta isompien lapsien jättämisestä lasten vahdeiksi. Meillä on isommat lapset jääneet keskenään kotiin eli 8v,6v ja 3,5v kun oon vienyt 5v kerhoon ja ottanut 11,5v mukaan tai joskus kuopuskin on jäänyt kotiin jos on nukkunut. Mulla menee matkassa 15min. Mutta en pidemmäksi aikaa ja hyvin on aina mennyt.



Eilen kerrottiin sitten lapsille. Miehen mukaan sopeutuvaisia eivätkä järkyty mistään. Kaikki olivat että kivaa. 3,5v sanoi haluavansa kaksi vauvaa kun kaverillani on kaksoset. Nyt on kuopuksellekin leikkikaveri. Niin ainoo mistä olivat huolissaan ettei kuopus kiusaa sitten vauvaa.



nyt täytyy mennä kuopus on päässyt vessaan lutaa potassa.



puuhis ja pojat 97,00 tytöt 99,02 ja 05 + kirppu 8+6

kävinkin joku hetki sitten tulostamassa esittelylistan, tosin taisi Elina ehtiä samaan aikaan päivittämään sitä... Aamulla olin innoissani lukemassa teidän viestejänne (pojat istutettuina telkkarin ääreen katsomaan lasten joulua!) niin eikös meidän tihulais-yks-vee käynyt tempaisemassa ensin hiiren ja näppiksen irti ja sitten virran koko masiinasta. Että otti päähän, kun oli just niin kiinnostavat jutut luettavina...



Nyt herran pitäis nukkua vielä hetki päiväunia, niin jospa ehdin vähän krijoitella. Kyllä oli muuten Venezuelan kuvaus heidän menostaan kuin suoraan meidän ryhmärämä-huushollista! Mua sieppaa erityisesti nyt sairaana, kun noiden poikien pitää koko ajan nujuta ja nujakoida. Oon yrittänyt saada voimia mekkalan sietoon lukemalla Jari Sinkkosta ynnä muuta, mutta silti välillä ei kerta kaikkiaan jaksa sitä meininkiä!



Lapsenvahdeista: meillä ei oo oikein ketään käytettävissä. Vanhin poika on vajaa 6v, eli ei voi jättää vastuuseen. Mun äitini tulee välillä (asuu muualla Suomessa) auttamaan, mutta hän ei oikein pärjää kolmen kanssa. Plus koiran. Mun toinen veli on käynyt välillä viihdyttämässä kahta vanhinta poikaa, kun oon mennyt kuopuksen kanssa jonnekin. Mutta esim. tiistaina kun oli pakko lähteä tän poskiontelontulehduksen takia lääkäriin, niin oli mentävä aamulla anivarhain 24h päivystävälle yksit. lääkäriasemalle, että mies ehtii sitten töihin kun tuun takaisin. Eikä oo ihan halpaa, kun ei oo mitään vakuutusta, ja kotihoidontuella tässä elellään... Nytkin mietin tota jalkaa, pitäiskö lähteä sairaalaan vai ei, mutta en oo mennyt osittain sen takia että on vaikea järjestää.



Oon muuten päästänyt 5v- ja 3v-pojat kahdestaan pihalle leikkimään. Teen sillä välin itse kaikenlaista raivaustyötä ja nyt kipeänä oon myös yrittänyt vähän pötkötellä sohvalla. Onkohan edesvastuutonta?? Meidän piha on kyllä iso ja turvallinen, siitä ei pääse pallo tai pulkka karkaamaan tielle, ja tietysti pojilla on niskassaan kauheat uhkaukset että ei saa lähteä oman tontin rajojen ulkopuolelle. Ja kurkin vähän väliä ikkunasta. Mutta kun aina niitä hirveyksiä sattuu, niin kuin se kahden juuri samanikäisen pojan hukkuminen jokeen aika äskettäin¿ Mites te muut, ootteko päästäneet tuonikäisiä ulos keskenään?



Sitten päiväunijärjestelyistä: meidän kaikki pojat on olleet tosi virkkuja eli siis huonosti nukahtavia ja vähällä unella pärjääviä. Kun kolmonen syntyi, kakkonen (silloin aika tasan 2v.) ei nukahtanut päiväunille muuten kuin pihtiotteessa niin että aikuinen makaa ainakin ½h-tunnin siinä vieressä. No yritin hoidella sitä nippua vauvan kanssa, mutta ei tullut mitään, ja keskimmäisen päiväunet jäi siihen. Nyt jo mietityttää, mitenkäs sitten kun tämä nykyinen kuopus on 1½v kun vauva syntyy? Nyt tuo taapero nukkuu päikkärit vain ulkona. Mitäs te muut pienten kuopusten äidit mietitte näistä?



No joo, kyllä se raggari ehti tässä välissä herätä. Pakko lopettaa lörpöttelyt ja lähteä pyydystämään sitä sieltä, minne onkin nyt ehtinyt jo kiivetä.



Hyviä vointeja kaikille ja kirjoitelkaa lisää! Tää pino tuntuu tosi mukavalta!



terveisin Jymy rv 23+6

eilen illalla - teidän kertomusten innoittamana - mä otin miehen kanssa puheeksi tän lapsiluvun. Ja kerroin, että haluan ihan hirveästi saada vielä ainakin muutaman vastasyntyneen omaan syliin, nyyh! Mutta että en usko että tässä neljänkympin iässä enää kannattaa käydä viidettä hankkimaan. Niin hän sitten siihen, että jospa ei kuitenkaan päätetä mitään, ja että eikös esim. se Hannele Pokka ollut esikoista saadessaan vanhempi kuin minä olisin viitosen kanssa...



On siinä mulla mies! :D Nyt mullekin tuli se viidennen kuume vaikka ei oo nelonenkaan vielä ulkona....



terveisin Jymy-mummo

Meillä lapset ovat syntyneet seuraavasti: eka 38+1, toka 38+1 ja kolmas 40+2. Arvatkaa vaan olinko jo hieman höyryyntynyt kolmosen laskettuna päivänä!



Puuhapetet: meillä on universaali ongelma taaperon vessassa lutaamisessa estetty vaihtamalla lukko ulkopuolelle! Se on kyllä joissakin vieraissa herättänyt lievää hämmennystä, mutta kun kuopus oli yhtenään pesemässä hampaitaan kaikkien harjoilla, levittelemässä mun meikkejä ja kauhomassa vettä pöntöstä milloin milläkin, niin on ollut hyvä ratkaisu.



Talonrakentamisesta: Tsemppiä kaikille sen keskellä eläville tai pian aloittaville! Meillä myös hartiapankkitalo, asuttu ollaan pääsiäisenä kolme vuotta. Ensin alakerrassa, nyt jo koko talossa. Koville se ottaa, mutta kyllä se sitten lopulta on kaiken vaivan arvoistakin. Itse ajattelin usein, etten olisi jaksanut, jos ei olisi ollut oman talon rakentamisesta kyse, jos siis mies olisi ollut muualla töissä kaiken sen ajan. Ajatelkaa, että se on oman perheen parhaaksi! Me asuttiin vielä 10kk rakennusajasta mun vanhemmilla (silloin oli kaksi lasta) ja kyllä saatiin kuulla paljon niitä " ei kyllä onnistuis meiltä" -kommentteja. Se on kyllä asennoitumiskysymys, johon kummasti auttaa säästyvien vuokrarahojen laskeminen! Nyt mulla oli sitä paitsi aina aikuista seuraa, ja apua, kun miestä ei nähnyt kun yöllä.



Kuinka muilla on muuten synnytyksen kestot mennyt, onko tahti aina kiihtynyt? Mua on alkanut jännittää, että varmasti ehditään sairaalaan. Ei meillä todellakaan ole takana mitään syöksysynnytyksiä, mutta silti. Meillä ekalla oli matkassa mutkia, ja kovasti onnea, ja syntyi hätäsektiolla äitipolin perätilakontrollikäynnillä. Olen huomannut, että mulla ihan selvästi on just esikon kokemuksien takia kova luotto ja tarve sairaalasynnytykseen, enkä voisi itse harkitakaan kotisynnytystä. Toka käynnistettiin tipalla kun ei mitään tapahtunut kahteen päivään vesien menosta. Kolmas sitten syntyi perinteisesti alkaen kotona supisteluilla. Ehkä just siksi jännittää, kun on vaan yksi syntynyt omaan tahtiinsa. Olen jotenkin myös pettynyt itseeni, kun en ollut viimeksi lainkaan varma koska sairaalaan pitää lähteä. Mies sitten päätti, itse vielä huikkailin, ettei vaan turhan aikaisin. Sairaalassa ei sitten mennyt kun 1,5 h kun poika syntyi. Kaiken lisäksi kävi niin, että miehellä (ope) olis alkanu tunti klo 8.00 ja kysy puoli 8 maissa kerkeekö käydä soittamasssa koululle. Mä vastasin, että mene vaan, tässähän voi mennä koko päivä. No, ei mennyt, vaan hyvä, kun mies ehti takasin, sillä lapsi synty 7.52. Näinkö huonosti mä tunnen oman kroppani? Onko muilla yhtään samoja kokemuksia? Siksi siis mietityttää jo kesän koitokset.



Nyt täytyy taas keskittyä noihin lapsukaisiin, kun käyvät vähän väliä jotain asiaa tässä toimittamassa. Hei vaan.

Tulipahan otettua 10 min torkut sohvalla.



Just tuo ahistaa jo valmiiksi jos tämä nyt päättääkin mennä yli la:n kun edellinen synty jo hyvissä ajoin ja tavallaan kokoajan oottaa että tämä tulis suunnilleen samoihin aikoihin. Niin että miten sitä jaksaa ne viimeset päivät kun nyt jo tuntuu ettei jaksa...



Meillä kyllä kans 3v tyttö on pihalla joko yksin, kaksin tai kolmin velipoikien (6 ja 7v) kans mutta kurkin kyllä ikkunasta kokoajan. Pysyy hyvin omalla pihalla, paitsi joskus lähtee ekaluokkalaisen perässä jonku matkaa...



Päiväunet meillä on aina edellinen lopettanut nukkumasta jonku verran ennen vauvan syntymää. Ei puhettakaan että saisin tuota tättähäärää asettumaan. Sillon ku yritän, nukahan ite ja kun herään, neiti leikkii kaikessa rauhassa nukeilla vieressä...Onneksi on nyt nukkunut kutakuinkin yöt heräämättä, vielä n. kuukausi sitten heräs monta kertaa yössä.



Me rakennettiin kans tämä talo ite ilman ulkopuolisia ja asuttu ollaan vapusta asti. Yläkertaa mies alottelee rakentaan sillon ku joutaa ja alakertaki on vielä vähän kesken... kaikkea pientä listoja,saumaamista ym. Niin ja puuttu meiltä saunaki vielä...



Mutta nyt ei auta ku lähtä jatkaan hommia...

Synnytysten kestosta...

Mulla olleet suht nopeita, eka 8h, toka 5,5 ja kolmanneksi on merkitty 2,5h (vesien menosta n6h). Pieni pelko on mullaki että osaanko lähteä ajoissa sairaalaan ja ehitäänkö sinne. Lapsetki pitäs ensin viedä hoitoon...

Unohtui vastata tähänkin kysymykseen aiemmin: 34+2 (v. 2000), 38+2 (v. 2002), 39+6 (2004).



Synnytysten kestosta: kaikki kolme käynnistyneet vedenmenolla. Esikoisen kohdalla piti sen jälkeen maata selällään jalat ristissä että saatais viivytettyä vaikka muutamalla tunnilla sen syntymää. Supistusten alkuun kesti noin 9h, ja sitten varsinainen synnytys 7h, ponnistusvaihe 9min.



Kakkonen: koko höskä kesti noin kolme tuntia, siis vedenmenosta lapsen syntymään. Ponnistusvaihe 8 min.



Kolmonen: taas meni vedet aamuyöllä, ja menin tietty piipaata sairaalaan, kun edellinen oli ollut niin rytinää. Vastaanottavaa kätilöä valistin, että ' puolen tunnin päästä en pysty enää puhumaan ja tää on kolmen tunnin sisällä ulkona.' Kätilö mutisi jotain vinosti hymyillen että voihan se toisinkin mennä... Noh, uskokaa tai älkää mutta odottelin sairaalassa peräti 14 tuntia, että alkais supistukset!!!! Sitten kun supparit alkoi, niin kesti vähän yli 2h ja poika oli ulkona (ponnistusvaihe 6min). Huvittavaa tässä oli se, että synnytyksen hoiti sama kätilö joka oli edellisyönä ottanut mut vastaan; hän oli vaan välillä käynyt kotona nukkumassa ja elämässä elämäänsä, kun minä viisastelija olin sillä välin siellä tappanut aikaa ja ihmetellyt että eikö tää kirottu raskaus ikinä oo ohi! Olipa oikein mulle! :D



Eli ei ne synnytykset aina vaan nopeudu, voi tulla tollasiakin luppoaikoja kesken kaiken. Mä olin myös lapsenvahdin (=veli) valistanut tietysti, että nopeesti tää oon ohi, ja hän pääsee töihin jne. jene. mutta oli sitten meillä poikien paimentajana vuorokauden ja rapiat päälle... Ja ukko kävi tietysti välilä hoitamassa yhden työpäivän jne.



Saas nähdä miten tällä kertaa...



terv. Jymy

Meillä pojat ovat olleet kolmisin ulkona just 5v. ja kaksi 3vuotiasta. Meillä oma piha ja siitä sitten leikkipuisto ihan vastapäätä. Nyt pojat 6v. ja 2x4v:t saavat oleskella keskenään myös siellä leikkipuistossa ja hyvin on mennyt eivät ole itse laajentaneet reviiriään ja mulla on aina ne näkösällä.



Mä olen ahkerasti yrittäny pestä vauvan vaatteita tuntuu että tuo synnytys tulee liiankin nopeasti eteen. Onneksi saatiin tyttö 1,5v. pois pinnasängystä uudevuodenyönä :) neiti nukkuu nyt isojen tyttöjen sängyssä :D. Ei ole tuo vielä tajunnut kuinka helppoa on tulla sängystä pois jos vain huvittaa. Pitäisi vielä kasata hoitopöytä :/ en tiedä yhtää miten sen mahduttaisi tuonne makkariin pinnasängyn kanssa.



Mua hurjasti harmittaa kun eräs täti meni lupaamaan kerhossa meidän 4v. pojille että he pääsevät nyt tässä kuussa heidän mökillensä yökylään. Ainoa asia minkä kyseinen täti unohti oli puhua ensin asiasta minun tai mieheni kanssa. Me emme tunne perhettä laisinkaan emmekä meinaa antaa poikiamme sinne mökille. Pojat ovat toki kovin innoissaan asiasta ja ovat sinne jo suurinpiirtein menossa. Mä en ymmärrä mitä se oikein ajatteli luvata nyt neljävuotiaille moista!!!!



oi voi kyllä tästä mahasta olisi jo kiva päästä, nukkuminen on niin hurjan hankalaa, jokapaikkaan särkee ja koskee ja kylet puutuu. Vali vali vali heh :)



t. Hellu ja katras sekä masu 34+2

meillä esikkoa tehtiin n. 19h ja meni viisi päivää yli la:n, tuplat sitten käynnistettiin vk:lla 37 synnytys oli normaali ja kesti 5,5h. Neiti syntyi 40+3 ja kesti muistaakseni 7h. uskon että tämäkin menee jokusen päivän yliaikaiseksi.



T. hellu taas

Ehdimpä minäkin vielä päivän päätteeksi koneelle. Kiitos tervetulotoivotuksista!



Täällä onkin ollut monenlaisiista asioita puhetta.. kommentoin jotakin. Aloitan autosta, vaihdettiin tänään seatin tila-auto, rekisteröity 7:lle mut penkit kuudelle ja sehän riittääki meille, taakse jää hyvin tilaa vielä tavaroille. Lapset oli innoissaan kun kaikille oli oma penkki ja istuimet niin korkealla että myös he näkevät kunnolla ulos autossa istuessa. Aika näyttää miten toimiva peli se on!



Synnytysten kestot on mulla mennyt näin: eka 40+0 12 tuntia alkaen supistuksilla . Toinen 39+4 alkoi lapsiveden tihkumisella mutta ei edennyt mihinkään joten käynnistettiin 1,5 vrk:n kuluttua. Synnytyksen kestoksi määriteltiin lopulta reilu tunti siitä kun kunnon supistukset alkoi. Kolmas 37+2 käynnistettiin runsaan lapsiveden määrän takia. kesto n.4tuntia. Mullakaan ei siis kuin yksi normaalisti alkanut synnytys. Jännittää ja mietityttää että osaa lähteä oikeaan aikaan synnyttään ;o) Toivosin ehkä vesien menoa, silleen kunnolla, se olis ainakin varma merkki!!



Onko teillä kovia liitoskipuja? Mulla on niin järkyttävät kivut lonkissa varsinkin iltaisin että ei tahdo päästä liikkeelle. Ja mieletön painontunne tuolla alapäässä vaikka vauva ei ole vielä laskeutunut. Hirvittää suorastaan ajatella että tässä tilassa pitää olla mahdollisesti vielä kuukausi tai ylikin...ja kun tietää että helpommaksi tämä ei muutu!



Mihin muuten olette synnyttään menossa? Mulla on tarkoitus mennä Hyvinkäälle, en siellä aiemmin ole synnyttänytkään. Onko kellään kokemuksia?



Mukavaa illanjatkoa, sagai 36+3

Synnytysten kestot mulla on menneet niin, että esikoinen syntyi 39+1 alkaen supistuksilla ja kokonaiskeston ollessa n. 15 h. Toinen syntyi 40+2 myös käynnistyen kotona supistelemalla, kesto 2,5 h. Kolmas syntyi 39+6 alkaen lapsiveden menolla kotona, synnytyksen kesto kokonaisuudessaan n. 7 h. Ponnistusvaihe on kaikissa kestänyt 5-10 min, joten varsinainen työ on aina ollut - tietenkin - avautumisessa :) Tämän neljännen kohdalla luonnollisesti toivon synnytystä sopivasti ennen laskettua aikaa...ettei tarvitsisi ainakaan yli odotella :) Kivunlievitystä mulla on ollut noissa kolmessa synnytyksessä niin, että ekassa 1 paracervikaalipuudute, toisessa ei mitään ja kolmannessa ilokaasu ilman koettua hyötyä. Nyt neljännellä kerralla yritän lopultakin saada mahdollisuuksien mukaan epiduraalin, kun niin moni on sitä kehunut. Minä olen aina syystä tai toisesta jäänyt ilman ja on olokin ollut sitten aika karsea. Vaikka toisaalta olisi hyvä jos tuleva synnytys olisi niin nopea ettei mitään ehtisi antaakaan...tarkoitan nyt siis jotain tuollaista kolmea tuntia enkä syöksysynnytystä tms.



Teillä monella tuntuu olevan takana - meneillään - edessä noita taloprojekteja. Olisihan se ihana saada ihan uusi omakotitalo, jossa olisi paaaaljon tilaa. Ollaan vaan miehen kanssa todettu, että meistä ei ole asumaan sellaiseen asuntoon, jossa täytyy tehdä oikeasti hommia :) Ei meistä kumpikaan jaksanut hoitaa edes edellisen rivariasuntomme pientä pihaplänttiä kunnolla. Pintaremonttikin oli aivan hirveä rasite. Nyt asumme vuokralla kerrostalossa, ja ainakin tässä elämäntilanteessa se on ihanan helppoa. Ehkä sitten joskus tulevaisuudessa me sitten miehen kanssa kahdestaan hommataan se piilopirtti jostain maalta ja värkätään siellä illat pitkät jotakin. Ollaan molemmat kyllä maalta kotoisin, joten todennäköisesti se kaipuu niihin maisemiin joskus vielä paisuu riittävästi ihan muuttoakin ajatellen :) Vaikka juuri tänäänkin katselin netissä myytäviä taloja!



Meillä oli tuossa illalla minun pikkusiskoni käymässä. Syötiin sitten tortilloja. Arvatkaapa vaan närästääkö nyt? Sitten pelasin minäkin ekan kerran Sudokua...varsin sopiva peli tällaiselle enemmän kirjaimista kuin numeroista perustavalle mammalle :) No, ihanhan tuo sujui vaikka alussa menikin hetki systeemin tajuamiseen. Myös Everwood piti taas katsoa...se on niin pikkusievä sarja, että mukavasti aivot lepää sen parissa.



Jep. Nyt iltahommiin oman itsen osalta. Meinaa jo uni painaa silmiä. Öitä!

Mies koittaa saada viimeistä yökukkujaa nukahtamaan, että päästään katsomaan elokuvaa. Ihanaa, hyvä leffa ja jäätelöä :) Tänään käytiin hakemassa tuplarattaat. Aikastahan vielä on, mutta nyt sattui olemaan käytettynä juuri sellaiset, mitä etsin jo sillon kun kolmonen synty.



Meillä on vielä niin pieniä lapsia, että heistä ei ole toisiaan vahtimaan. Esikoinen on 5½v. Toki hän katsoo kuopuksen perään, jos haen vaikka postin, tai vien roskat ulos, mutta kerhomatkoille pakkaan aina koko kolmikon mukaan. Miehellä on ennestään kaksi lasta, poika on 12v ja tyttö 7v. Pojan kanssa kotiin en uskalla jättää kuin esikoisen, koska unohtaa tykkänään, että piti jonkun perään katsoa (tietokoneet kiinnostaa huomattavasti enemmän)



Meillä on myöskin talon remontointi meneillään. Kesken on vielä ja paljon! Yläkerta on nyt tekeillä ja sinne tulee kolme makuuhuonetta ja yksi makuusoppi/parvi. Nyt asutaan tässä alakerrassa ja huoneita on 2+keittiö ja kuisti. Ahdasta on.



Meidän lapsiluku jää luultavasti nyt neljään ja katsotaan sitten tulevaisuudessa, jos innostuisi tekemään toisen satsin! Aikaa on vielä lapsia tehdä, jos luoja niitä vaan suo.



Synnytyksen kesto on kerta kerralta lyhentynyt, mutta mitään kiirettä ei pitänyt kuopuskaan... Esikoista pakersin 8h30min, kakkosta 7h50min ja kolmosta 5h25min. Ponnistusvaiheet oli 12min, alle 1min ja 4min. Kakkonen syntyi pöydälle, kun kätilö ei ehtinyt ottamaan koppia (ja siitäkös suuttui, kun en odottanut! Sätti ja narisi) Ja viikkoja on ollut 39+5, 39+4 ja 39+5. Kaksi ekaa lähti supistuksilla käyntiin ja kolmannella kerralla meni vedet.



Joku kyseli Hyvinkäästä synnytyspaikkana (anteeksi, en kuollaksenikaan muista nikkiä...) kaikki kolme on syntynyt Hyvinkäällä ja toivottavasti tämä neljäskin. Sen näkee sitten, muodostuuko vasta-aineita vai ei. Periaatteessa ei ole Hyvinkään sairaalasta pahaa sanottavaa. Kaikkien henkilöiden kanssa ei kemiat toimi, mutta niin on varmasti kaikkialla. Kakkosen synnytyksen hois semmoinen kätilö, että jos vielä saman tätin nään lähestyvän salia, jossa synnytän, niin jompikumpi lähtee hyvin hätäseen. Synnytyksissä on hyvin kuunneltu toiveita ja muutenkin homma on hoitunut mukavasti. (paitsi kakkosen kanssa ei kuunneltu yhtään mitään) Kotiin pääsee nopeasti, jos molemmat on kunnossa. Poliklinikkasynnytystä en ole halunnut, mutta alle vuorokauden oli kuopus, kun kotiin lähdettiin. Ja nopeasti uudelleen synnyttäjä kotiin täällä työnnetäänkin.



Taidan lähteä ukon herättämään, veikkaan, että sammui itekkin...



Nalluri 20+5

Jospa nyt saisi aikaiseksi tännekin kirjoitettua jotain...

Ihan ensiksi kiva huomata, että täällä on näin paljon aktiivista porukkaa ja muutamia tuttujakin näkyi olevan tuolta kuumeilupuolelta. Onnea vaan kaikille plussista!



Sitten vähän esittelyä eli olen 32v ja mieheni 35v. Meillä on tytöt 11/95 ja 10/97 syntyneet edellisestä liitostani ja 12/04 yhteinen tämän nykyisen avokkini kanssa. Ja nelosen la on siis 17.7.06. Isot tytöt käyvät jo koulua ja heistä onkin jo paljon apua kodin pikkuhommissa ja osaavat toki pitää pikkusiskolleenkin seuraa. Kuopus taas on esiuhmiksessa oleva tomera pikkuneiti, joka on kietonut koko perheen " pikkusormensa ympärille" .



Meillä miehen puolella on kaikilla sisaruksilla paljon lapsia, joten sieltä puolelta kukaan ei ole ollut yllättynyt vaan ainoastaan iloinen uudesta lapsukaisesta. Meidän puolella äiti oli ihan onnellinen vauvauutisesta, mutta isäni ei ole kommentoinut asiaa uutisen jälkeen mitenkään. Viime kesänä kun puhuimme mahd. nelosen hankkimisesta niin kommentti oli, että älkää nyt hyvät ihmiset enää...



Synnytyksistä oli myös puhetta. Eka synnytys käynnistyi supistuksilla rv 40+4 ja kesti n. 12h, toinen samalla kaavalla ja samoilla päivllä, mutta kesto oli 9h ja kolmas menikin sitten yli ja käynnistettiin rv 41+6 ja kesto oli vajaa 4h. Seuraavasta toivoisin vain, ettei tarvitsisi käynnistää vaan lähtisi itsestään käyntiin. Tosin jos menee tuonne rv 41+6, niin annan kyllä käynnistää, mutta pyydämpä sitten ajoissa kivunlievitystä ettei käy niinkuin viimeeksi, jolloin sain kivunlievitystä 5min. ennenkuin vauva syntyi.



Nyt ei kolmen valvotun yön jälkeen jaksa enempiä kirjoitella. Meillä on aina aiemmin kuopus nukkunut yönsä tosi hyvin, mutta nyt viimeiset 3 yötä on valvottu ja huudettu. Illalla menemme päivystykseen jossa tutkitaan pissi (on haissut väkevälle) tai sitten kyse on ummetuksesta, jota myös on ollut.



Jaja ja tytöt+ pikkarainen rv 12+4