Mä en vaan jaksa enään!

Ymmärtääkö mies+muut tilanteen vakavuuden?? Näytä miehellesi tämä ketju ja pyydä häntä hakemaan kanssasi apua tilanteeseen!!!

sulla on kyllä hirveä tilanne.soita vaikka uudestaan esim. neuvolaan ja sano asia tiukemmin niille ettet todellakaan enää jaksa jos et saa apua.toivottavasti asiat selviää.

Edes yksi yö? Jos voisit lähteä jonnekin, ystävällesi, vanhemmillesi tai jonnkein? Eikö miehesi hoitaisi lasta edes yhden yön? Kyllä sinun jostain olisi apua saatava...

Saat kyllä lapsesi sairaalaan yöksi jos tilanne todella näin paha. Soitat sinne ja kerrot kuinka pelkäät jo lapsesikin puolesta.

Olet aivan liian väsynyt.

KOhta sekoat- eli nyt sen verran itseäsi niskasta kiinni, että hommaat itsellesi vapaayön/öitä!!!!!

itsestäsi sen verran irti. Sä tarvitset lepoa. Entä miehesi/lapsen isä? Voitko lähteä ensi yöksi pois nukkumaan, niin että hän hoitaa lapsen, tai joku muu?



Ensiapu on uni sinulle, sitten sitä jaksaa miettiä muita konsteja mm lapselle unikoulua ja sinulle apua arkeen.



Voimia!!

Koita sinnitellä vielä, kyllä se lapsi kasvaa ja alkaa nukkua. Oli kyllä ekat vuodet meilläkin sellaista tuskaa et toista lasta en uskalla hankkia, vaikka esikoinen on jo koulussa. Epäilen etten kestäisi enää parin vuoden valvomista, etenkin kun ikääkin on nyt enemmän.





t. samassa jamassa ollut ja turhaan apua anonut

Voin vaan kuvitella miltä susta tuntuu... Tosin mä olen onnellinen siitä, että saan nukuttua hiukan paremmin kuin sinä. olen päivät pitkät yksin pojan kanssa, ei ystäviä lähellä, ei muita äitikontakteja, sukulaiset kaukana. Ei hoitoapua. Ei rahaa. 1,5 vuotiaaseen en saa tällä hetkellä mitään kontaktia. Kirkuu, huutaa, ei tottele, haluaa, ei halua, haluaa, ei halua. Lisäksi kaikki ulkopuolinen stressi: lainat, työttömyys, lähiomaisten sairaudet. Mä en myöskään jaksa. Äsken soitin keittiön lattialta itkien miehelleni töihin ja sanoin, että NYT en jaksa ja sieltä sain jälleen kerran kuulla ne tutut: Mutta sun on PAKKO. Mutta entäs JOS mä en oikeasti jaksa. Ja nyt tuntuu siltä.

Lapsi on ihan hämillään, ei mene edes niille pienille unilleen.

Tuntuu niin turhauttavalta alkaa taas uudestaan soittamaan neuvolaan. En ilmeisesti osaa ilmaista itseäni tarpeeksi selkeästi. Olen kyllä saanut " hyvää tarkoittavia" neuvoja mm. unikoulusta. Neuvojat eivät tiedä millainen nukkuja tuo lapsi on. SIinä ei tassuttelut ja huudattamiset auta kun lapsi menee pitkin seiniä. Kipeäkin se ressukka on kaikkien allergiadieettien keskellä.

Sukua ei minulla ole. Miehen vanhemmat asuvat lähellä. He ovat ihan hyvät isovanhemmat, mutta huonot appivanhemmat. Avun pyytämisestä seuraa vinoilua loputtomiin. Pitäisi katsokaas jaksaa ja pärjätä!

ap

puhelin käteen ja soitat sinne neuvolaan!!!!!

Vaikka saattaakin tuntua nöyryyttävältä anella apua anelemisen perään, mutta muista että teet sen ennen kaikkea lapsesi takia!

Kun äiti on kunnossa, lapsikin on kunnossa.

Nyt on vaan niin, että jos et saa min. 3 tuntia unta putkeen edes muutaman kerran viikossa, olet pian tuon valvomisen jäljiltä sairaalassa. Tämä on tutkittu juttu, että jos pitkään nukkuu niin katkonaisesti, ettei saa vähintään 3 tuntia parantavaa unta (ja uni ei ole parantavaa, jos se on tunnin pätkissä), niin siitä voi olla vakavia seuraamuksia.



Niele ylpeytesi ja nyt puhut/kirjoitat asiasta miehellesi!

Pelkkä sanominen että olen väsynyt, en jaksa, ei riitä - valitettavasti. Parantamisen varaa olisi yhteiskunnan tukiverkoissa, apua pitää tarjota ajoissa eikä vasta silloin kun tilanne räjähtää käsiin. Nyt on ensijaisen tärkeätä että saat itsellesi apua. Lapsi kärsii tossa tilanteessa. Pyydä terveyskeskuksesta numero lastensuojeluun tai psykiatrian akuuttiryhmään tai vastaavaan tai pyydä heitä etsimään sinulle oikea paikka ja sitten soittamaan sinulle, kun heillä on joku konkreettinen ratkaisu esim paikka ensikodissa ensi yöksi tai kodinhoitaja huomiseksi. Vaadi apua, älä pyydä, äläkä pyydä anteeksi oloasi, jokainen uupuu joskus.



Joissakin sairaaloissa/ensikodeissa on ainakin joskus pidetty lapsille unikoulua. Harkitkaa sitä jos ei omat voima riitä.

" voi voi" ja " mene jonnekin nukkumaan" . Kotiapua voi myös KYSYÄ! Nukkua pitäisi mutta tuntuisi kamalalta jättää lapsi isänsä kanssa yöksi. Isä kun on vielä (jos mahdollista) avuttomampi noissa uniasioissa. En voi sillä tavalla hyljätä heitä! Kotiapu (jos sitä saa) voisi tietysti helpottaa päivällä mutta entäs yöt. Pelkään että lapsi on vakavasti sairas.

Mikähän siinä on että avun pyytäjä kokee itsensä niin helposti nöyryytetyksi? Ehkä sitä haluaisi tässä kaaoksessa säilyttää edes jotkut itsekunnioituksen rippeet. Ajatuksen siitä että kyllä minä selviän, kaikesta huolimatta. SItten pyytää apua ja olo on kuin piestyllä.

lapsen kanssa koko päiväksi anoppilaan niin sinä saisit nukkua?

Jos mies ei kerran lasta hoida niin mummu on siellä hoitamassa..

Kuulostaa ihan kamalalta ja niin tutulta :(. Onkohan lapsesi ruokavaliossa jotain häikkää kun noin valvoo? Meillä on ollut dieetti pielessä ja se on aiheuttanut yökukkumista.



Laita lapsi vaikka lastenkotiin (kuulostaa kauhealta) tai sairaalaan nukkumaan. Sinun on nyt pakko saada levätä useampi yö. Voisiko isovanhemmat hoitaa lasta tai mies voisi valvoa ainakin viikonloppuna. Muiden vastaajien tapaan neuvon sua soittamaan sinne neuvolaan. Tällaisessa tapauksessa olisi kyllä pakko saada apua ja pian. Unenpuutteeseen voi " seota" ja sellaisesta äidistä ei ole mitään iloa lapselle - ja lapsesta ei ole mitään iloa umpiväsylle äidille joka on ihan kypsä kaikkeen...

Itkien soitin neuvolaan, Kättärille, lastensuojeluun, mistään en saanut apua. Kokeile unikoulua hoettiin jokapaikassa, mutta herran jumala millä voimilla?? Mies oli keikkatöissä ulkopaikkakunnalla, eikä sukulaisilta saanut apua. Ihme kyllä jaksoin sekoamatta, mutta kammo jäi. Toista lasta ei ole eikä tule. En kestä sitä helvettiä enää toista kertaa.



Yritä kerätä sen verran voimia, että saisit soitettua paikkakuntasi lastensuojeluun. Kerro kaunistelematta tilanteesi, ja sano ettet kertakaikkiaan jaksa. Tai marssi lapsen kanssa sairaalaan, ja sano että teidän on pakko ottaa tämä lapsi sisään yhdeksi yöksi, äläkä lähde ennen kuin jotain tapahtuu. Ei ne voi sinua ja lasta putkaan laittaa, jos et riehu ;-).

tsemppiä!!

Mutta vuosi sitten kun esikoinen oli 1v7kk ja juniori ihan muutaman kuukauden ikäinen ja olin valvonut jo koko esikoisen olemassa olon ajan. ja sitten vielä luulen, että masennuin. Mutta neuvolassa kun kysyttiin " kuinka voit" ja kerroin sitten väsymyksestä, ja kaikesta etten jaksa enää edes itkeä niin tuumailtiin vaan, että pyydä sitten apua kun alat olemaan loppu. Kun sitten siihen samaan hengen vetoon sanoin, että nyt olen loppu ja piste. Niin käskettiin vaan jaksaa, kyllä siitä jo muutaman kuukauden päästä helpottaa sanottiin. olin aivan maassa ja pelkkä puuron keitto tuntui ylitse pääsemättömältä urakalta. nelisen kuukautta meni niin, että 2-3 tuntia vuorokaudessa sain nukkua ja senkin useammassa pätkässä. En tiedä mikä siihen sitten lopulta helpotti, varmaan kevät ja valoisammat päivät. En todellakaan tiedä, mutta nykyisinkin kun luen tuota sen ajan päiväkirjaa tulee itku, tajuan miten loppu ihminen on ollut...

jaksat öisin valvoa paremmin.

Olin aivan yksin väsymykseni kanssa, lapsi valvotti yöt ja päivät yli kahden vuoden ikään.

Sun pitää kysyä ihan suoraan joltain tutulta sitä apua, että ottaisko lapsen pariksi päiväksi. Ei ne muuten tajua tilannetta. Eläkä siitä kettuilusta välitä, anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos...

Kukaan ei jaksa kaikkea, ei edes äiti. Lapsi laittaa sinut varmaan nöyräksi vielä monen monta kertaa elämänne aikana, ja tulet tuntemaan itsesi kyvyttömäksi/ avuttomaksi. Nyt on hyvä hetki ymmärtää, että et sinä ole syyllinen siihen, että sinulle sattui tuolla tavalla valvova lapsi.



Väsymys on kamalaa, joka väittää muuta, ei ole sitä kokenut pahimmillaan tai on unohtanut sen.



Koita saada miehesi tajuamaan, miten loppu olet. Se on myös lapsenne parhaaksi. Ylpeys hiiteen nyt!!!

Mielummin " hylkäisit" miehesi ja lapsen yhdeksi yöksi, kun elät itse ihan voimavarojen äärilaidoilla. Pian voi tapahtua jotain vielä vakavampaa, jos et saa levätyksi.

Tai jos et millään raaski jättää heitä yöksi niin vie lapsi isovanhempien luo päiväksi ja lepää itse. Tai kysy hänelle hoitopaikkaa kaverin tai kummien luota?