Mä en vaan jaksa enään!

Jos olet jostain Etelä-Karjalasta ja haluat apua, voin laittaa sähköpostiosoitteeni tänne. Ainakin hetken voin lapsesi kanssa olla, ja jutteluapua milloin vain.

täällä olisi myös kuuntelu/hoitoapua tarjolla. Kokemusta kahdesta kiljuvasta, valvottavasta lapsesta jotka nykyään nukkuvat *onnellinen huokaus*



Muistan vielä ne ajat kun ainoa toiveeni oli, että jos saisi nukkua edes neljä tuntia putkeen :(

Olette oikeassa, apua on saatava. Yhteiskunnalta sitä ei tunnu löytyvän, ketään ei saa kiinni... ja olenhan jo moneen paikkaan soittanut. Jotenkin mä en vaan voi mennä sinne sairaalaan tms. paikkaan vaatimaan apua. Ehkä se on ylpeyttä, en tiedä. Tuo on muuten jännä miten neuvolassa " kuunnellaan" asiakasta, tuntuu kuin seinille puhuisi. AIna samat kliseet saa vastaukseksi.

Mummolaan voisin lapsen saada päiväksi, ja levätä itse. Se auttaisi ainakin hetkeksi. Mutta mitä seuraavaksi?

Pelottaa nuo valvomisen seuraukset. Olen pitkinä öinä miettinyt että katkeaako päästä ensin pinna vai verisuoni. Olen lapsen syntymän jälkeen saanut max. kolme tuntia yhtenäistä unta. Kaikenmoista vaivaa onkin ollut, entisestä hyvästä kunnosta ei ole mitään jäljellä. Mustat ajatukset pelottavat myös, mistä tiedän etten sairastu psyykkisesti?

Lapsella on todettu maito- ja kaura-allergia, dieetit laajat sekä hänellä että mulla. Selvästi dieetti ei ole vielä kohdallaan niin monenlaisia vaivoja lapsella on.

ap

ihana ihminen auttaisi sinua edes hetken...

Ja tiedän myös, että mies voi olla aika ääliö vauvanhoidon suhteen, ei osaa edes velliä ilman neuvoa keittää... jätä nyt sitten lapsi sille hoitoon. Mutta tässä jamassa se on vähän pakko. Nyt nukkumaan, raivostu sille miehellesi, jollei tajua!



Itsekin väsyneenä mietin kuolemaa vapauttavana asiana, mutta kukas sitä lasta sitten hoitaa, höpsö anoppiko? Ja haudassa saa sitten nukkua, mutta olisihan tämä elämäkin nähtävä, miten tässä loppujen lopuksi käy.



Itse olen katkera, kuinka jaksetaan päivitellä jotain Karkkilan kauheita tapauksia, mutta sitten jos apua oikeasti pyytää, on sitä neuvolasta turha hakea. Minäkin olen saanut pelkkää unikoulujaaritusta...





Jaksetaan, jaksetaan vaan ja revitään sitä unta jostakin. Voimia sinulle, et ole ainoa väsynyt äiti.



hali!

ihania ihmisiä :' )

mutta olen Pirkanmaalta.

ap

Aloita vaikka silä, että viet lapsen päiväksi isovanhempien luokse tai kahdeksikin, jos ottavat? Jo muutaman tunnin lepo auttaa. Jos saisit vaikka parina päivänä levättyä saisit varmasti voimia pohtia miten tästä jatkatte eteenpäin.

Tsemppiä!

Muistan itse hyvin nuo fiilikset, että no mitäs hyötyä yhdestä nukutusta yöstä olisi, mitä sitten, kun sama jatkuu kuitenkin (ikuisesti?). Itse olin jossain vaiheessa ihan sitä mieltä, että suuri virhe tuli tehtyä, kun lapsi hankittiin, kun se on tehnyt elämästä ihan paskaa.



Mutta idea onkin siinä, että eihän tuollainen valvominen jatku ikuisesti. Kukaan ei voi sanoa, milloin tilanne tasoittuu ja unet palaavat, mutta jossain vaiheessa niin tapahtuu, varmasti. Siihen asti teidän on vain pärjättävä, mutta apua on saatava. Sinun on koitettava palautua sellaiseen kuntoon, että jaksat taas valvomista vähän aikaa. Ja jos väsymyskierre palaa, pyydä apua taas.



Muistan itse myös sen itsepäisyyden, jolla takerruin ajatukseen, että en voi jättää lastani toisten hoidettavaksi. En osaa selittää, miksi niin ajattelin. Mutta koita sinä kuitenkin ottaa apua vastaan. Yksi tai kaksi (kaksi yötä voisi olla parempi, vaikutat niin väsyneeltä, että yksi yö saattaa vaan mennä ylikierroksilla, etkä saa levättyä) tai useampikaan yö vieraissa käsissä ei lapsellesi tee pahaa. Saattaa jopa olla, että hän nukkuu paremmin, jos on ikäänkuin " vieraskorea" . Ja itse olet varmasti lapsellesi levänneenä parempaa seuraa!

siten, että verisuoni katkeaa päästä vai sydän sanoo poks... Mullakin, ennen niin hyväkuntoisella ihmisellä on tullut rytmihäiriöitä ja erilaisia pikkutulehduksia jatkuvan väsymyksen johdosta.



Päivät pitää olla tehokkana ja yrittää niitä kotitöitäkin tehdä, joten kofeiinia ryystää litratolkulla ja voi ruumissaan huonosti. Oikein inhoaa itseään.

Sulla on selkeesti aika paha masennuskin tossa varmaan taustalla sekä toi unettomuus. Haluutko oottaa nii kauan ku joku kerta pimahdat ja isket sitä mukulaa vaikka keittiöveittellä, kyllä sellasiikin on tapahtunut kun oikein on sekasin ja toivoo että pentu ois vaan hiljaa ees hetken. Mulla tilanne ei päässy noin pahaksi, tyttö oli 3kk ja huus siis kokoajan 24/7 ja olin yksin, ei ketään auttamassa. Yx aamu soitin neuvolaan ja sanoin et tiiättekö, nyt mä en enää jaksa, kesti alle puoli tuntii ku neuvola täti ja sossu tätit tuli meille kotiin ja sitten sovittiinki lapselle paikkaa semmoiseen perhetukipaikkaan pariksi viikoksi, mut pistettiin lääkärille ja kokeisiin ja ns pakko lepoon siksi aikaa, nukuin ekat 3päivää putkeen, en tiennyt oliko yö vai päivä. Sitten alkoikin jo helpottaa ja kävin kattomassa vauvaa jokapäivä ja hoitamassakin siellä. Olin ilonen että hain ja sain apua, ennen kuin mitään pahempaa kerkesi tapahtua. Liian usein saamme lukea äideistä jotka epätoivon hetkellä tekevät jotain ratkaisevaa kuten tuikkaavat perheen tuleen, ampuuvat jne. Jäi kuitenkin kirjoituksistasi semmoinen fiilis, kuin et edes haluaisi apua, nyt kannattaa kuitenkin kattoo sinne peiliin ja miettii että mikä on tärkeintä ja mikä ei... Voimia ja jaksamista ja äkkiä apua!

voi luovuttaa - näin itsepäisesti sitä ajattelee. Pelkään myös leimautumista huonoksi äidiksi kriittisten appivanhempien silmissä. Normaalissa tilassa viis veisaisin tuommoisista mutta tällä väsymysasteella muiden sanomiset saavat tuhatkertaisen painoarvon.

Sain lapsen pväunille viimein. Helpotus sekin. Tunnen kuitenkin niin pahaa oloa siitä miten kamala olen tuolle pienelle ihmisenalulle. Ajatukset siitä että olen tehnyt kaikille osapuolille virheen lapsen hankkiessani ovat surullisen tuttuja.

Kiitos teille kaikille! Hyvä kuulla että on muitakin jotka ovat selvinneet tästä läpi ja vielä niin täyspäisinä että auttavat muita.

ap

Koska asut Pirkanmaalla niin oletko ollut yhteydessä paikalliseen allergia ja astmayhditykseen? Sieltä voisi saada vertaistukea allergioiden suhteen ja tavata muita valvovia äitejä.

Olen siis se, joka kirjoitin ajatelleeni, että olen tehnyt virheen hankkiessani lapsen. Piti lisätä, että nämä ajatukset kaikkosivat, kun lapsi alkoi nukkua paremmin. Ajatukset ovat todellisia sillä hetkellä kun ne ajattelee, niissä mielentiloissa, mutta niitä värittävät väsymys, syyllisyys ja masennus. Auta nyt itseäsi ja lastasi, hae nukkumapaikka ja tukea!!



Halauksia, ja mielenrauhaa! Mieti vaikka sitä, miten moni on vastannut sinulle täälläkin, ongelmasi on tuttu monille, ei sitä kannata yhtään hävetä.

Älä sääli miestäsi tai lasta, vaan ajattele nyt vain ja ainoastaan itseäsi. Lähde vaikka hotelliin to-su nukkumaan, jos miehelläsi on tuleva perjantai vapaata. Se raha, minkä siihen sijoitat, on teidän koko perheen parhaaksi. Sairas äiti ja hulluuden partaalle ajatteu vaimo ei ole kenellekään hyväksi. Miehesi ei taida ymmärtää tilanteen vakavuutta, koska ei pakota sinua lepäämään.



Sairasta lasta ei voi " unikouluttaa" , mutta asiantuntijat osaavat kyllä neuvoa. Lapsenkin pitäisi saada nukkua. Ehkä tämä onnistuisi Jorvin (?) unikoulussa kuitenkin, kun se sentään on sairaala. Ennen Espoon Jorvissa oli unikoulu, en tiedä, onko enää.



Pitämällä huolta itsesäsi rakastat lastasi ja miestäsi enemmän kuin puremalla hammasta ja yrittämällä sinnitellä. Lähin ja helpoin apu on miehesi.

mulla 2 lasta ja molemmat valvottanut tosi pahasti, toisella oli koliikki ja toisella allergioita. Eikö sairaalaan saa teilläpäin viedä unikouluun? kysy ihmeessä neuvolasta tätä mahdollisuutta. Lapsi on päivät kotona ja menee yöksi sairaalan unikouluun--->sinä saat nukkua 5 yötä ja oikein hyvällä onnella lapsi alkaa nukkumaan paremmin! VOIMIA en osaa muuta sanoa

(Eiköhän se mieskin siitä ryhdistäydy auttamaan unikoulussa tai pyydä vanhemmiltaan asiallista apua, kun kodinhoitotuki lakkaa:) )

Jos ei neuvolasta tule apua, marssi mielenterveyspäivystykseen. Siellä ymmärretään loppuunpalamisia. Itse olen juuri saanut elämäni kuntoon masennuslääkityksellä viiden vuoden uniongelmien jälkeen kun en tajunnut ajoissa hakea apua

Menin hotelliin yöksi ja seuraavana päivänä puhuin miehen kanssa (vaikka ei siitä meinannut tulla muuta kuin itkua, olin kerta kaikkiaan niin väsynyt!) ja menin sen jälkeen vanhempieni mökille pariksi päivää jossa sain olla rauhassa. Olin kyllä itse sitä mieltä että olisin tarvinnut kokonaisen viikon jotta olisin saanut akut ladattua, mutta sain nähtävästi tyytyä siihen kahteen päivään. Mieli oli silloin tosi synkkä mutta latauksen jälkeen jaksaa arkea edes vähän paremmin, mieskin hipsi varpasillaan pari kuukautta ja tosiaan AUTTOI kotona, vähän aikaa oli huomattavasti helpompaa saada lastenhoitoapua kun ihmiset ympärillä tajusivat kuinka väsynyt olen. Jos luotat siihen että miehesi pystyy lapsia hoitamaan niin marssi ulos ja jonnekin muualle nukkumaan, mies saa vaan luvan pärjätä!!! Ihan totta!!! Sun on pakko ajatella itseäsi joskus, muute lapsilla ei ehkä kohta enää ole mitään äitiä, mitä miehesi tekee silloin? Onkohan se miettinyt asiaa siltä kantilta, tuskin! USKALLA LÄHTEÄ LEPÄÄMÄÄN!!!

jos et halua kertoo tilanteestanne isovanhemmille niin teeppä vaikka näin: Pyydä lapsen isovanhemmilta hetkeksi lastenhoitoapua, että sinulla on jotakin menoa. Sitten menet heti kotiin nukkumaan ja pyydä että miehesi hakee esim. töistä tullessaan lapsen kotiin, ja ovat vaikka vielä hetken isovanhemmilla kylässä. Saat hetken levähtää.



Mutta mun mielestä ei ole ollenkaan huono asia kertoa että teillä on nyt tällainen tilanne että lapsi valvottaa ja et saa nukkua. EI TEE SINUSTA MITENKÄÄN HUONOA ÄITIÄ, JOS KERRAN LAPSI EI NUKU. Todella törkeitä jos tosta asiasta sinua syyllistävät.

mutta tuo ei ole normalia, jos tuon ikäinen lapsi vielä itkee koko ajan niin jokin on vialla!!!!lapsesi tarvitsee apua, eli mars lääkäriin, lapsella voi olla allergiaa, joka aiheuttaa masukipua, ja siksi ulostelee noin usein, mikä ei kyl oo normaalia, kerran pari päivässä voi olla normaalia.kyllä pitäisi nukkua jo yöllä 10-12 tuntia, tosin voi herätä kerran pari vielä, ja päiväuniakin 1-2 tuntia.

kyllä sun on saatava apua, koita olla vaativa ja pitää ouolesi, mene lääkärille varaa vaikka alkuun yksityiselle lastenlääkärille aika, mielellään allergiaan perehtyneelle, jos ei sulla rahaa, niin se yksityislääkäri kyllä kirjoittaa sit lähetteen yleiselle puolelle, eli uhraat vaan sen yhden käyntikerran hinnan noin 50e

kun lapsesi saadaan kuntoon niin saat sitten itsesikin kuntoon, ja nukuttua..

sitten laitat nyt alkuun miehesi yöhommiin viikonloppuna, ja sä itse nukut!!!!!

voimia sulle!!!!!!