Miten joku aikuinen ei osaa uida?

[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 23:47"]

Eiks uimataito ole ns synnynnäistä? Ainaki eläin vauvat "pysyy pinnalla" jos ne laittaa veteen

[/quote]

Kyllä se vauva hukkuu ilman apua. Niillä on sukellusrefleksi, mutta se ei pitkälle riitä. 

[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 22:22"]

Puhuttiin kaverin kanssa liikuntaharrastuksista ja pyysin häntä joskus uimaseuraksi. Hän nauroi ja kertoi, että on vähän väärä tyyppi siihen, kun ei osaa uida. Olin tosi ihmeissäni, mutta en kehdannut kysyä enempää.

Miten on mahdollista, ettei joku aikuinen osaa uida? Kai nyt jokainen jo lapsena jossain vaiheessa käy pulikoimassa järvessä, meressä tai uimahallissa. Ja mikä siinä uimaan oppimisessa on niin vaikeaa?

En halua arvostella ketään, vaan ihan aidosti ihmettelen ja kysyn.

[/quote]

Kaverisi ei varmaan ole koskaan opetellut uimaan.Itsekin sanon,etten osaa uida,siis tiedän kyllä miten raajoja liikutellaan vedessä,mutta en osaa uida pitkiä matkoja,ja epävarmana uimarina pysyn mieluiten altaan matalassa päässä/lähellä rantaa.Eipä tuo ole kyllä uimassakäyntiäni rajoittanut,uin omalla tavallani samalla kun uimakaveri menee allasta päästä päähän :) 

Itse harrastin uimista aikoinani. Lapseni ei osaa uida kovin hyvin. Hän ei vain halua veteen eikä uida. En ole kauheasti pakottanut. Alkeet on oppinut eskari ja koulu-uinneissa. Miksi kaikki ei osaa luistella, hiihtää, tanssia yms? Niitä ei kiinnosta kaikki asiat. Aika moni uimari jäisi matkalle, jos veneestä järvellä tipahtaisi, varsinkin vaatteet päällä.

Mun mielestä ihminen on säälittävä jos ei pysy edes pinnalla. Ei pinnalla pysymiseen tarvita kuin vähän käsiliikettä.

[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 23:08"]

On aivan kokonaan vanhempien vastuuttomuutta jos lapsi ei Suomen kaltaisessa maassa osaa uida. Mut on ainakin laitettu veteen jo niin pienenä että en edes itse muista uimaan opettelua.

Muutenhan asia on evvk mutta uimataidon puute koituu pahimmillaan hengenmenoksi.

[/quote]

Olen samaa mieltä. Oma isäni ui vain auttavasti ja äiti inhoaa sitä, vaikka onkin kertomansa mukaan hyvä uimari. Koskaan en ole hänen nähnyt uivan. Ei liene yllätys, ettei meitä lapsia juuri uimaan viety pieninä. Sitten sitä oltiinkin jo sen ikäisiä, että osaamattomuuttaan osasi jo hävetä niin kovasti, että koulussakin teki kaikkensa välttääkseen uintitunnit. Reilusti yli parikymppiseksi asti yksinkertaisesti välttelin tilanteita, joissa olisin saattanut joutua paljastamaan uimattomuuteni. Esim. mökkireissuilla etsiydyin aina keittiöpuuhiin tms. kun muut menivät saunaan ja uimaan. Omien lasteni kohdalla olen pitänyt huolen siitä, että oppivat jo varhain. Onneksi on uimakouluja, jotka ovat homman puolestani hoitaneet. Itse olen oppinut uimaan vasta nyt, lähes nelikymppisenä, kun omat lapseni alkoivat ihmetellä, miksi äiti ei ui. Vasta, kun sain rauhan opetella omassa mökkirannassa, jossa tunsin, ettei kukaan naura tai arvostele räpiköintiäni, olen päässyt jyvälle siitä, miten homma toimii. Tänä syksynä olen uinut ensimmäisen kerran uimahallin ison altaan päästä päähän nauttien siitä (eikä kuolemanpelkoa tuntien...). Salaa itsekseni olen tosi ylpeä itsestäni.

[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 23:08"]

Muutenhan asia on evvk mutta uimataidon puute koituu pahimmillaan hengenmenoksi.

[/quote]

Jos joku minut kidnappaa ja käy heittämässä veteen, niin en suostu tuntemaan huonoa omatuntoa uimataidottomuudestani.

Noin muuten en vesien lähellä liikuskele, mitä nyt omassa kylpyhuoneessa.

Mä sanon että en osaa uida, mutta mulla se tarkoittaa sitä että olen tosi huono siinä. Pysyn kyllä pinnalla, ei pelkoa että hukkuisin, mutta eteenpäin en juuri pääse. Mulla painuu jalat kohti pohjaa ja sitten yritän siinä uida mutta pysyn melkein paikoillani. Lopulta väsyn kun yritän ja yritän enkä mihinkään etene . Olen lapsena uinut paljon ja käynyt uimakoulussa ja silloin ei ilmeisesti ole tätä ongelmaa ollut.

Mulla on kylmäurtikaria, niin sen tähden en ole voinut uimaan opetella.

[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 13:22"]

[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 13:13"]

[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 11:09"]

[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 10:04"]

Lisäksi mulla on tilanne että kun "uin" , en voi hengittää. Ja jos hengitän, alan uppoamaan maha edellä.

[/quote]

Eli sä et osaa oikeaa tekniikkaa. Sun pitäisi opetella pitämään päätä veden alla, hengittämään suun kautta ja puhaltamaan veden alla. Noi oppii kun menee uimakouluun.

t: aikuisena oppinut

[/quote]

Ajatuksenakin kauhistuttaa. 

[/quote]

Enemmän mua kauhistuttaisi ajatus siitä, että putoaisin (tai vaikka lapsi putoaisi) veneestä 20 metriä rannasta ja hukkuisin sitten siihen ihan vaan sen vuoksi, että en kehdannut aikuisena myöntää olevani uimataidoton... 

[/quote]

Eikös noin muutenkin olisi ihan järkevää pitää ne liivit päällä veneessä? Laki ei tietenkäänvaadi niitä päälle mutta eipä niistä siellä veneen pohjallakaan hyötyä ole....

Meidän perheessä kaikki ovat uimataitoisia mutta vene ei liikahda metriäkään rannasta jos lliivit eivät ole päällä.

[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 14:10"]

Itse harrastin uimista aikoinani. Lapseni ei osaa uida kovin hyvin. Hän ei vain halua veteen eikä uida. En ole kauheasti pakottanut. Alkeet on oppinut eskari ja koulu-uinneissa. Miksi kaikki ei osaa luistella, hiihtää, tanssia yms? Niitä ei kiinnosta kaikki asiat. Aika moni uimari jäisi matkalle, jos veneestä järvellä tipahtaisi, varsinkin vaatteet päällä.

[/quote]

Nimenomaan tuosta syystä lapsi pitää opettaa uimaan, ja oikeasti uimaan, ei räpiköimään puoliseisovassa asennossa vedessä, niin että hiukset ei kastu.. Ihan googlettamassa selviää mitä tarkoittaa uimataito. Se on enemmän kuin se että osaa jotenkuten pysyä pinnalla 10-20 metriä. Jos on oikeastdi uimataitoinen, niin pystyy uimaan tuon kuvailemasi tilanteen läpi.

Joku ajattelee, että uimataidottomuus on sitä, että ei olisi itse halunnut oppia uimaan. Itse en ole oppinut uimaan vaikka aikanaan ala- ja yläasteella kävin uimakoulussa yhteensä noin 70 kertaa.

Isojen räpylöiden kanssa pystyn uimaan huonosti ja sitten jos käsiin saa vielä jonkin kellukepalan niin alkaa pysymään pinnallakin kohtuudella. Omasta mielestä oma uimataidottomuus johtuu siitä, että olen ruumiinrakenteeltani aina ollut painava ja suhteessa lihaksikas.

Vierailija kirjoitti:

Uimahalut meni, kun nuorena alkoi jalassa suonta vetämään niin, että uintitaito "katosi" ja olisin hukkunut, jos eräs ihminen ei olisi huomannut tilaani ja pelastunut mua..eipä oo huvittanut sen jälkeen enää uida vaan sanon etten osaa uida.

Se vetää jalat koukkuun, mutta sillon voi kääntyä selälleen.

Pinnalla pysyy yhtään mitään tekemättä pelkällä hengityksellä, jos jalat on koukussa ja työntää kädet päälinjan ohi vastapainoksi.

Sitten vaan kauhoo kohti rantaa ja tasapainottaa käsillä.

Vaikeinta on nousta vedestä ne jalat koukussa, mutta ei siinä mikään hätä ole.

Uimahallissa ne tikkaat altaasta ylös oli tosi työläs homma jalat koukkukrampissa.

Oot vaan rauhallinen ja alat taktikoida, niin hyvin menee.

Olis muuten kiinnostava tietää, minkä takia aina jalat on ne, jotka kramppaa, koska loogisesti luulisi käsivarsien kramppaavan ensin vähemmän massan takia.

Niin miten...

No, ihan siten kuin joku aikuinen ei osaa ajaa autoa.

aloitus vuodelta 2014.

Siis täällä on jo tuolloin ollut tyyppi, joka kyselee miten tai millainen ihminen ei sitä ja tätä tai tekee sitä ja tätä vaikka suurin osa ihmisistä tekee sitä ja tota.

No, mutta tulevaisuudessa uimataidottomia on varmaan vielä enemmän, kun eivät nämä nykyiset lapset halua mennä uimahalleihin koulun liikuntatunneillakaan, sitä kun joutuu riisuutumaan ja käymään suihkussa ennen uimaan menoa ja kaikki noissa tilanteissa näkevät sen ihmisen kehon alastomuuden...

OU NOU!

en taida jaksaa uida sitä 200m joka on määritelmä uimataidolle, joten en osaa uida.

Minä olen 33v, enkä oppinut uimaan väkivallan ja kiusaamisen vuoksi. Olin alle kouluikäinen kun oma isä painoi minut veden alle uimarannalla - vedin vettä keuhkoihin ja kuulin veden läpi kuinka isä nauroi ja uimataidoton äitini kiljui hädissään rannalla. Isä tykkäsi myös potkia jalalla vettä päälleni niin kovalla voimalla, että sain ruhjeita. Suihkussa ollessani hän kävi vääntämässä veden kylmäksi ja sammutti valot kylpyhuoneesta. Opin pelkäämään vettä ja edelleen näin yksin asuvana aikuisena lukitsen suihkun ajaksi kylpyhuoneen oven ja yritän suihkutella niin ettei vettä mene silmiin, koska haluan nähdä ympärilleni koko ajan.

Koulussa kun oli uimatunteja, niin koulukiusattuna olin tietysti altavastaajana. Meidät pakotettiin seisomaan pitkään allasjonossa tytöt ja pojat rinnakkain ja pojat haukkuivat kuuluvasti ulkonäköäni. Altaassa yritettiin repiä uimapukua päältä ja naurettiin kun en pysynyt pinnalla. Aloin lopulta lintsaamaan kun koulussa olisi ollut uintia.

Tänä päivänä en ui lainkaan. Veteen en mene muuten kuin niin, että olen yksin jossain syrjäisessä paikassa ja mukana on oma noutajarotuinen koira, joka tulee mielellään veteen ja pysyy lähelläni. Tykkään joskus kahlata ja etsiä simpukoita, mutta syvälle en lähde.

Mä olen 42v ja olen uinut viimeksi 20v sitten. Tuskinpa enää osaan.

Minä kyllä periaatteessa osaan uida, mutta se on kuitenkin niin rasittavaa ja epämiellyttävää, että en ole uinut armeijan jälkeen, eli vuoden 1995 jälkeen kertaakaan. Eli pikemminkin en -jaksa- tai -viitsi- uida kuin että en osaisi uida. Tietysti hengenvaaratilanteessa tekisi tietysti kaikkensa päästäkseen pois vedestä, vaikka sitten uimalla lähimmälle rannalle tarvittaessa välillä leväten kellumalla.

Yritin lapsena opetella uimaan niin uimahallissa kuin lähilammessa. Ikävä kyllä oikeaan jalkaterääni tulee kylmässä kramppi ja uidessa tämä tapahtuu joka kerta. Sama vaiva vielä aikuisena, vaikka jalkaa on miten kuntoutettu. Pysyn auttavasti pinnalla mutta en viitsi mennä leikkimään hengelläni.

Voi tulla uutisena, muttei kaikki lapset pidä vedessä pulikoinnista. Niin helposti siinä jää uiminen oppimatta, kun ei käy siellä vedessä.