Miten koet vastakkaisen sukupuolen katsekontaktin?
Jotenkin päädyin töissä toistuvasti tuijottelemaan yhtä miestä silmiin palavereissa. Se tuntui huumaavalta, vaikka eihän siinä oikeasti ollut kyse mistään muusta kuin silmiin katsomisesta. Olenko outo, kun koen moisen asian niin voimakkaana?
Vaikka ehkä se mieskin jotain tunsi. Tavatessamme pitkästä aikaa loman jälkeen näytti siltä, että mies haki jälleen katsekontaktia, mutta en kyennyt vastaamaan, kun tuntuu, että se katse polttaa ja porautuu syvälle mun sieluun. Seuraavalla tapaamisella mies sitten käänsi tuolinsa sivuttain minua kohti eikä vilkaissut kertaakaan koko palaverin aikana.
Päätinpä sitten seuraavalla kerralla uskaltaa testata katsekontaktia vielä uudelleen, mikä olikin helppoa, kun mies asettui istumaan suoraan vastapäätä. Mies oli yhtä hymyä, mutta jostain syystä se silmiinkatselu ei minussa herättänyt enää niin suuria tunteita. Mitä ihmettä?
Kommentit (50)
[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 12:31"]Muistan jostain lukeneeni, että paria sekuntia silmiin katsominen aiheuttaa ihmisessä hormoniryöpyn. Ensin erittyy adrenaliinia, koska tilanne voi olla uhkaava, mutta sitten katsekontaktin jatkueassa pidempään alkaakin erittyä oliko se dopamiinia, joka aiheuttaa sen huumaavan tunteen. Aivokemiaa ja siihen voi tosiaan jäädä koukkuun. Ap on tavallaan narkkari.
[/quote]
Piti kirjoittaa "paria sekuntia pidempään kestävä"
Mä katson käytännössä aina ihmistä jolle puhun, tai joka puhuu minulle, silmiin. Ei tule väristyksiä vaikka sukupuoli olisi tuntematon.
Mä katson käytännössä aina ihmistä jolle puhun, tai joka puhuu minulle, silmiin. Ei tule väristyksiä vaikka sukupuoli olisi tuntematon.
Jotenkin mua alkaa melkein pyörryttää, kun mies vaan katsoo suoraan silmiin ihanilla jäänsinisillä silmillään, eikä käännä katsettaan pois. Itse on ihan pakko katsoa muualle, mutta mies hakee sen katsekontaktin uudelleen. Ja joo, on se hyvännäköinen. Mutta onko tämä pelimiehen käytöstä?
Puhutteko nyt siis silmiin tuijottelusta niin, että toinen on vaikka toisella puolella huonetta/ tekemässä jotain ihan muuta, vai keskustelussa?
Keskustelussa musta on ihan turha kuvitella mitään.
En pahemmin katso miehiä silmiin, koska voin liian helposti luulla, että jos mies katsoo minua takaisin hän on kiinnostunut eli on ihastunut, jolloin minä puolestani voisin yksipuolisesti ihastua, enkä halua, koska en kuitenkaan järjellä pysty uskomaan, että kukaan mies olisi kiinnostunut minusta. Eikä olekaan ollut. Paitsi muutama sellainen, joita en ole edes huomannut ja jotka eivät herätä minussa mitään. Olen jääprinsessa :'(
Toki minäkin normaalisti katson keskustelukumppania silmiin, mutta tässä tapauksessa me vaihdetaan sen miehen kanssa niitä pitkiä katseita ihan puhumatta. Sehän siitä katseidenvaihdosta tekeekin niin koukuttavaa. Vastaako toinen katseeseen vai ei ja kuinka pitkäksi aikaa. Tosin minä olen aina se, joka katsoo lopulta pois. -ap
Siis puhun tilanteista, joissa useampi ihminen istuu neuvottelupöydän ympärillä ja jostain syystä päädyn ottamaan tähän yhteen mieheen katsekontakteja, jotka kestävät hieman liian pitkään. Jotenkin katse harhailee tämän miehen silmiin riippumatta siitä kuka puhuu. Ja kyllä se mieskin sitä katsekontaktia hakee. Miksi se tuntuu niin hyvältä, että sitä hakee aina vaan uudestaan? Tiedättekö te mitä tarkoitan? Miten pelkkä katse voi melkein polttaa?
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 23:00"]
Siis puhun tilanteista, joissa useampi ihminen istuu neuvottelupöydän ympärillä ja jostain syystä päädyn ottamaan tähän yhteen mieheen katsekontakteja, jotka kestävät hieman liian pitkään. Jotenkin katse harhailee tämän miehen silmiin riippumatta siitä kuka puhuu. Ja kyllä se mieskin sitä katsekontaktia hakee. Miksi se tuntuu niin hyvältä, että sitä hakee aina vaan uudestaan? Tiedättekö te mitä tarkoitan? Miten pelkkä katse voi melkein polttaa?
[/quote]Kyllähän tuon haistaa jo muutkin neuvottelijat :) Täällä ei muutama ymmärtänyt tai halunnut ymmärtää mitä tarkoitit. #5
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 23:04"][quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 23:00"]
Siis puhun tilanteista, joissa useampi ihminen istuu neuvottelupöydän ympärillä ja jostain syystä päädyn ottamaan tähän yhteen mieheen katsekontakteja, jotka kestävät hieman liian pitkään. Jotenkin katse harhailee tämän miehen silmiin riippumatta siitä kuka puhuu. Ja kyllä se mieskin sitä katsekontaktia hakee. Miksi se tuntuu niin hyvältä, että sitä hakee aina vaan uudestaan? Tiedättekö te mitä tarkoitan? Miten pelkkä katse voi melkein polttaa?
[/quote]Kyllähän tuon haistaa jo muutkin neuvottelijat :) Täällä ei muutama ymmärtänyt tai halunnut ymmärtää mitä tarkoitit. #5
[/quote]
Sitä mä vähän olen pelännytkin, kun siis näitä tilanteita on ollut lukuisia. Vaikea lopettaa. On kuin jotain huumetta. -ap
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 23:10"][quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 23:04"][quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 23:00"]
Siis puhun tilanteista, joissa useampi ihminen istuu neuvottelupöydän ympärillä ja jostain syystä päädyn ottamaan tähän yhteen mieheen katsekontakteja, jotka kestävät hieman liian pitkään. Jotenkin katse harhailee tämän miehen silmiin riippumatta siitä kuka puhuu. Ja kyllä se mieskin sitä katsekontaktia hakee. Miksi se tuntuu niin hyvältä, että sitä hakee aina vaan uudestaan? Tiedättekö te mitä tarkoitan? Miten pelkkä katse voi melkein polttaa?
[/quote]Kyllähän tuon haistaa jo muutkin neuvottelijat :) Täällä ei muutama ymmärtänyt tai halunnut ymmärtää mitä tarkoitit. #5
[/quote]
Sitä mä vähän olen pelännytkin, kun siis näitä tilanteita on ollut lukuisia. Vaikea lopettaa. On kuin jotain huumetta. -ap
[/quote]
Tarkoitin siis sitä, että olen pelännyt, että muutkin kokouksessa istujat tämän katseiden vaihdon huomaa. Yhden palaverin jälkeen eräs tarkkasilmäiseksi tiedetty nainen tuli huoneeseeni ja sanoi vain että "kyllä se on miellyttävä mies tuo NN".
Siis se riippuu niin ihmisestä, miten sen katsekontaktin kokee. Jotkut miehet katsovat, ja herännyt tunne on lähinnä ällötys, kiusaantuneisuus, tms. Oman aviomiehen kanssa katseita tulee vaihdettua vähän joka välissä ja niistä katseista löytyy yhteisymmärrystä, luottamusta ja yhteenkuuluvuutta.
Nyt olen kohdannut myös sellaiset silmät, joiden katse viestii paljon. Tilanteesta riippuen katse voi olla varoittava, tutkiva, apua pyytävä, ihmettelevä, luottamusta hakeva ja ties mitä. Nuo katseet ovat niin paljonpuhuvia, että ne herättävät kyllä paljon tunteita. Ja useimmiten tiedän pelkästä katseesta mitä toinen haluaisi sanoa, mutta ei voi sanoa sitä ääneen, kun on muitakin siinä.
No harvemmin tuntuu miltään, vaatii kipinää että syttyy. Yhden tietyn miehen katseesta olisin voinut sulaa..mutta hän paljastui pelimieheksi joka katselee kaikkia. .siihen loppui mielenkiinto.
Ahdistavana.
Itse muuten annan katseeni harhailla pitkin huonetta. Usein se päätyyki samoihin ihmisiin, ihan automaattisesti. En taatusti tunne heihin mitään kipinää tms. Olen hiljainen tarkkailija, ja pidän ihmisten katselusta "ulkopuolisena".
Viihteellä ollessa tämä on ärsyttävä tapa, sillä useimmat miehet kokevat tämän flirttailuksi ja tulevat tykö.
Mulla on semmonen "katselukumppani" töissä. En vaan tiedä, mikä on, mutta on ihana välillä katsella oikein syvään. Mitään muuta en toivo meidän välille, olen naimisissa ja mies on mua paljon nuorempi, mutta kyllä se vaan tuo päivään pirteyttä pieni flirtti.
Kyllähän se silmäpeli aina jotain väristyksiä aiheuttaa, siksihän sitä pelataan.
Koen kaikkien ihmisten katsekontaktin, ihan sukupuolesta riippumatta, niin voimakkaan tunkeilevana, että en kykene lainkaan katsomaan ihmisiä silmiin.
Tuollaiset työpaikkaihastukset laimenee, ei se silmiin tuijottelu enää sitten jonkin ajan kuluttua tunnu missään. Jännää toki aluksi.
Muistan jostain lukeneeni, että paria sekuntia silmiin katsominen aiheuttaa ihmisessä hormoniryöpyn. Ensin erittyy adrenaliinia, koska tilanne voi olla uhkaava, mutta sitten katsekontaktin jatkueassa pidempään alkaakin erittyä oliko se dopamiinia, joka aiheuttaa sen huumaavan tunteen. Aivokemiaa ja siihen voi tosiaan jäädä koukkuun. Ap on tavallaan narkkari.