Lue keskustelun säännöt.
Koira puri vauvaa :(
28.08.2014 |
Vauva tarrasi koiran turkista kiinni kovalla otteella ja koira, joka juuri söi sellaista palkintotikkua kääntyi ja näykkäsi vauvaa. Mitä hittoa tässä nyt pitäisi tehdä? Vauva on 8kk ja koira pikkuinen chihuahua. Molemmat olivat tapahtuman jälkeen pelästyneitä. Koira lymyilee sohvan alla ja vauva rauhoittui pienellä tyynnyttelyllä. Koskaan ei ole mitään tälläistä aiemmin tapahtunut. Tarkasti olen aina vahtinutkin niitä. Säikähdin todella.
Kommentit (66)
Älä anna koiralle herkkua samassa tilassa kuin missä lapsi möyrii vapaasti. Ainoa juttu minkä keksin.
Meilläkin on pikkukoira, joka varoittaa mörisemällä ja louskuttamalla ilmaa. Ihan varmasti juuri noin tulee vielä käymään. Ei se ruokaansa puolusta mutta kun lapsi yllättää takaapäin ja repii turkista niin minkäs teet..
mielestäni on kyllä tosi hyvä että koira varoittaa erittäin äänekkäästi. Kaikki paitsi yksi lapsi uskoo sitä eikä käy vahinkoja. Aikuinen ehtii puuttua tilanteeseen. Ja tämän poikkeuksen kanssa ei pääsekään kosketuksiin ennenkuin lapselle tulee vähän järkeä päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koira on 5 vuotias ja ollut minulla pennusta saakka.
ap
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 17:44"]
Älä anna koiralle herkkua samassa tilassa kuin missä lapsi möyrii vapaasti. Ainoa juttu minkä keksin.
Meilläkin on pikkukoira, joka varoittaa mörisemällä ja louskuttamalla ilmaa. Ihan varmasti juuri noin tulee vielä käymään. Ei se ruokaansa puolusta mutta kun lapsi yllättää takaapäin ja repii turkista niin minkäs teet..
mielestäni on kyllä tosi hyvä että koira varoittaa erittäin äänekkäästi. Kaikki paitsi yksi lapsi uskoo sitä eikä käy vahinkoja. Aikuinen ehtii puuttua tilanteeseen. Ja tämän poikkeuksen kanssa ei pääsekään kosketuksiin ennenkuin lapselle tulee vähän järkeä päähän.
[/quote]
Joo pitää rajoittaa tuota samassa tilassa oloa nyt kun vauva on alkanut liikkua. Ennen ei ollut ongelmaa kun vauva oli vaan paikoillaan.
ap
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 17:16"]
Meillä taas kävi kerran niin, että kissa puraisi vuoden ikäistä lasta, kun lapsi vähän kovasti rakasti. Lapsi puri sitten kissaa takaisin.
[/quote]
Tuolla olisit saanut jo oman 15 minuuttia julkisuudessa perheellesi.
"Lapsi puri kissaa"- hyytävä raportti.
Järkyttynyt äiti kertoo, "kissa ei toipunut vieläkään ja säikkyy lasta".
Kommenttikolumni: Miksi lapsi ei kadu tekoaan, mikä on perheen vastuu?
Asiantuntija valottaa: 5 outoa seikkaa kissapuremisen taustalla.
Lemmikit osastolla: Mitä lisärokotteita kissa tarvitsee ihmispuremisriskin takia?
Vauva-ketju: Kuinkahan monta hammasta sillä kissapurijalla oli puhjennut?
P.s Onko lapsella vielä silmät tallella?
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 17:40"]
Moi, Kyllä se taitaa niin olla, että chihut ja pikkuvauvat/lapset eivät oikein sovellu saman katon alle. Saimme ensimmäiset kaksi chihuamme 12 v takaperin miehen siskolta ensin sijoitukseen. Siskolle oli syntynyt vauva ja kun lapsi oli 1,5v koirat siirtyivät meille. Pikkupoika yritti tietenkin leikkiä koirien kanssa, pienestä koirasta kun oli kyse, ei tuo korvista/hännästä vetäminen sun muu oikein ollut koirasta kivaa, koirat yrittivät (etenkin toinen) purra ja suhtautuivat vihamielisesti lapseen, joka ei tietenkään ymmärtänyt tekevänsä väärin. Tilanne oli todella hankala kaikkien kannalta. Otimme koirat sijoitukseen ja loppujenlopuksi meillä on nyt 5 chihua. En missään olosuhteissa suosittele chihua pikkulapsiperheeseen koiran pienen koon ja luonteen takia. Näinhän on usein kasvattajien myynti-ilmoituksissakin. Minkäikäinen koirasi on ja kauanko se on sinulla ollut?
Chihuahuan ego on aika suuri ja se vaatii toisen koiran tai ihmisen seuraa, ei viihdy yksin ollenkaan.
[/qu
en ole koirien puolustaja, enkä nyt syyllistä ketään. mutta munkin järki sanoo, että herkkua syövä koira ja pieni ymmärtämätön lapsi pidetään erikseen, jos ei itse ehdi tilannetta kokoajan vahtimaan. kysymys ei nyt ole ollenkaan siitä minkä rotuinen koira on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 17:16"]
Koiralle uusi koti. Eikö sinustakin lapsi ole etusijalla? Kun se nyt on kerran purrut, se voi tehdä sen toistekin. Itse en ottaisi riskiä kun on VAUVA kyseessä. Eri asia jos lapsi olisi vaikkapa koululainen. Silloin voisin seurata tilannetta vielä. Mutta periaatteessa koira ei saisi näykkiä ketään vaikka joku lapsista ottaisi sen ruokakupin pois kesken syömisen.
[/quote]
Ei sitä tarvitse edes nähdä sellaisena kysymyksenä, kumpi menee edelle. Nyt on vaarassa vauvan naama sekä koiran mielenrauha. Molemmat kärsivät. En kyllä jäisi riskeeraamaan asialla. Koirasi on riittävän fiksu ymmärtämään, että tuli mokattua, mutta onko se niin fiksu, että oppii varomaan omia reaktioitaan? Yleiset kokemukset rodusta puhuvat tätä vastaan. Vauvan nenä ei ole mitenkään hulppea uloke, joten jos käy nenään, voi hyvin käydä silmiinkin.
Näykkiminen ei ole sama asia kuin pureminen, mutta jos koiran mielestä näykkiminen on ok, matka puremiseen ei välttämättä ole kovin pitkä. Ja tosiaan näykkimälläkin saattaa väärään kohtaan osuessaan saada ikäviä aikaan.
Rauhallisen kodin vaativa koira kuuluu johonkin muualle kuin vauvaperheeseen.
PUREMA JA NÄYKKÄYSY ON KAKSI ERI ASIAA!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ainakaan en ottaisi riskiä lapseni kohdalla! Oliko puraisu vai näykkäisy jos jää jälki,joka tapauksessa kävi pikkulapsen KASVOIHIN kiinni. Hankkisin lemmikille hyvän kodin, ei pikkulapset ja eläimet aina sovi yhteen ja lapsen turvallisuus on kuitenkin aina se kaikkein tärkein asia. Mitä tapahtuu ensi kerralla, mitä riskejä olet valmis ottamaan? Et pysty (todistettavasti) vahtimaan molempia joka sekunti.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 17:40"]
Moi, Kyllä se taitaa niin olla, että chihut ja pikkuvauvat/lapset eivät oikein sovellu saman katon alle. Saimme ensimmäiset kaksi chihuamme 12 v takaperin miehen siskolta ensin sijoitukseen. Siskolle oli syntynyt vauva ja kun lapsi oli 1,5v koirat siirtyivät meille. Pikkupoika yritti tietenkin leikkiä koirien kanssa, pienestä koirasta kun oli kyse, ei tuo korvista/hännästä vetäminen sun muu oikein ollut koirasta kivaa, koirat yrittivät (etenkin toinen) purra ja suhtautuivat vihamielisesti lapseen, joka ei tietenkään ymmärtänyt tekevänsä väärin. Tilanne oli todella hankala kaikkien kannalta. Otimme koirat sijoitukseen ja loppujenlopuksi meillä on nyt 5 chihua. En missään olosuhteissa suosittele chihua pikkulapsiperheeseen koiran pienen koon ja luonteen takia. Näinhän on usein kasvattajien myynti-ilmoituksissakin. Minkäikäinen koirasi on ja kauanko se on sinulla ollut?
Chihuahuan ego on aika suuri ja se vaatii toisen koiran tai ihmisen seuraa, ei viihdy yksin ollenkaan.
[/quote]
Meilläon chihu kaksi lasta ja hoitolapset. Chihu on todellä kiltti ja söyseö, rakastaa lapsia, kun hoitolapset tulee on ovella innoissaan, tykkää olla sylissä ja paijattavana, jos joku vetää karvoista vinkaiseen ja välttelee kyseistä henkilöä, lapsi saa moitteet. Harvemmin ne sitä kiusaa ja koira tosiaan rakastaa niitä. Voisin todella suositella chihua lapse perheeseen, sen sijaan suosittelisin tekemään lapsen ainakin yhden ennen koiran ottoa. Täysin vauvoihin ja lapsiin tottumaton koira ei kovin helposti opi sietämään näitä arvaamattomia omituisesti käyttäytyviä pikku ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaista vielä lisään että koiran ei kuulu näykkäistä eikä murista kun sen luun lähellä touhutaan tai vaikka se otettaisiin pois. Varsinkin jos on lapsia niin kannattaa koira opettaa siihen että luun lähelle saa mennä esim. Niin että kun koira syö luuta menee sormien kanssa häiriköimään, ikään kuin turruttaa koira tähän käytökseen mikä on lapsille ominaista, ja luun voi ottaa kesken syömisen pois, sanoo irti ja kun koira irroittaa palkita, kehua ja antaa luu takaisin. Näin olemme opettaneet toisen lapsiin tottumatton koiramme jonka olimme ottaneet ennen lasten syntymää. Silloin jos turkista vetää, tai muutoin satuttaa tai säikäyttää on normaalia että koira näykkäisee.
Itsellä sen verran kokemusta että joudun sanomaan: koirasta eroon. Et tule enää ikinä luottamaan siihen että koira ei satuta lasta. Olet koko ajan varuillasi asian suhteen. Ja kun kerran teki, tekee luultavasti uudestaan. NYt kannattaa hetki miettiä kumpi on sulle rakkaampi. T: yks koiransa lopettanut äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annat ola ja opetat lapselle, ettei koiraa saa häiritä, kun se syö tai nukkuu. Samoin opetat koiralle, ettei sillä ole asiaa lapsen lähelle. Ja kun lapsi alkaa liikkua enemmän, vahdit kumpaakin vieläkin tarkemmin.
Mulla on sormessa rumat arvet. Sellanen vittumainen chihu puri siihen yllättäen. On kyllä niin järkyttävän ärsyttävä koirarotu, ettei mitään järkeä. Ihmiset luulee, ettei sellasta rottaa tarvitse kouluttaa. Sitten ne räksyttää, puree ja panee ihmisten jalkoja vasten ihan surutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä vika nyt oli sinussa niinkun ehkä itse tiedät. Vauva ei voi vielä ymmärtää että koiraa sattuu, samanlailla ne tarraa äitiä hiuksista, naamasta jne. Ja koiraa turha torua, hän varmasti pelästyi myös kun yhtäkkiä satutettiin! :-(
Ja toki kannattaa opettaa vauvalle kun kasvaa että koiria ja eläimiä kuuluu kohdella hellästi.
Ei koira tehnyt oikein, vaikka täällä niin väitetään. Kora puri ja se on väärin. Normaali koira ärähtää eikä iske hampaita kiinni heti ensimmäisenä. Noi pienet on kyllä usein äkkipikaisia. Koira voi siirtyä herkkunsa kanssa muualle. Aikaisemmin olin sitä mieltä, että molemmat oppivat kunnioittamaan toisiaan. Tilannetta on seurattava. Koiran on opittava lapsen yllätykselliseen käyttäytymiseen. Koira pääsee useinmiten pois tilanteesta, eikä sen tarvitse hyökätä. Aika moni koira osaa handlata tuollaisen tilanteen. Kotikoirilta pitää lapsenkin pystyä ottamaan ruoka pois. Silloin on hierarkia kunnossa.
Jotain pahasti pielessä jos koira on tärkeempi ja pureva koira edelleen pidetään, vauvan turvallisuudesta viis, ois ls-ilmo paikallaan ellei huvita taata vauvan turvallisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sormessa rumat arvet. Sellanen vittumainen chihu puri siihen yllättäen. On kyllä niin järkyttävän ärsyttävä koirarotu, ettei mitään järkeä. Ihmiset luulee, ettei sellasta rottaa tarvitse kouluttaa. Sitten ne räksyttää, puree ja panee ihmisten jalkoja vasten ihan surutta.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä sen verran kokemusta että joudun sanomaan: koirasta eroon. Et tule enää ikinä luottamaan siihen että koira ei satuta lasta. Olet koko ajan varuillasi asian suhteen. Ja kun kerran teki, tekee luultavasti uudestaan. NYt kannattaa hetki miettiä kumpi on sulle rakkaampi. T: yks koiransa lopettanut äiti
oi
Vierailija kirjoitti:
Itsellä sen verran kokemusta että joudun sanomaan: koirasta eroon. Et tule enää ikinä luottamaan siihen että koira ei satuta lasta. Olet koko ajan varuillasi asian suhteen. Ja kun kerran teki, tekee luultavasti uudestaan. NYt kannattaa hetki miettiä kumpi on sulle rakkaampi. T: yks koiransa lopettanut äiti
Moi, Kyllä se taitaa niin olla, että chihut ja pikkuvauvat/lapset eivät oikein sovellu saman katon alle. Saimme ensimmäiset kaksi chihuamme 12 v takaperin miehen siskolta ensin sijoitukseen. Siskolle oli syntynyt vauva ja kun lapsi oli 1,5v koirat siirtyivät meille. Pikkupoika yritti tietenkin leikkiä koirien kanssa, pienestä koirasta kun oli kyse, ei tuo korvista/hännästä vetäminen sun muu oikein ollut koirasta kivaa, koirat yrittivät (etenkin toinen) purra ja suhtautuivat vihamielisesti lapseen, joka ei tietenkään ymmärtänyt tekevänsä väärin. Tilanne oli todella hankala kaikkien kannalta. Otimme koirat sijoitukseen ja loppujenlopuksi meillä on nyt 5 chihua. En missään olosuhteissa suosittele chihua pikkulapsiperheeseen koiran pienen koon ja luonteen takia. Näinhän on usein kasvattajien myynti-ilmoituksissakin. Minkäikäinen koirasi on ja kauanko se on sinulla ollut?
Chihuahuan ego on aika suuri ja se vaatii toisen koiran tai ihmisen seuraa, ei viihdy yksin ollenkaan.