Perätilavauvan synnytys. Sektio vai alatie?! Mietityttää.
Synnytyspuolella on käyty asiasta keskustelua ja arvioidakseni suurin osa sitä mieltä että sektio olisi parempi vaihtoehto...Itse kamppailen kuumeisesti että kumpi jos tämä vauva ei käänny enään..Nyt siis vasta viikot 29+2 eli voi vielä kääntyä..
Itsellä takana kaksi hyvin onnistunutta alatiesynnytystä vuosina 2000 ja 2003. Nopeitakin oli 6,5 ja 3,5 tuntia. Ponnistaminen oli silti täyttä työtä vaikka lapset olivat ns normaalikokoisia 3110g ja 3220g. Ponnistusvaihe ei silti ole kestänyt kuin noin 20 min molemmissa synnytyksissä. Usko meinasi siis loppua jo näinkin pian ja luulin että verisuoni katkee päästä ennenkun vauva on ulkona ; )
Nyt tästä vauvasta on odotettavissa kaiketi isoko kun minulla verensokereitten kanssa ongelmia..Tätä nyt seurataan tayssissa ja sitä vauvan kokoa eli hyvissä käsissä ollaan ja tayssi kuulemma erikoistunut perätilasynnytyksiin..mutta ei auta. Pelottaa silti hirvesti kun siinä kuitenkin enemmän riskejä kuin siinä että vauva tulisi pää edellä maailmaan. Ei sen puoleen onhan synnytksessä aina riskit myös sektiossa. oon vaan muutenkin sellanen ihminen jolla pasmat menee sekasin jos jotain odottamatonta tapahtuu. Haluisin suunnilleen suunnitella ja tietää synnytykseni etenemisen mikä on mahdotonta, mutta kipuherkkänä ihmisenä en siihen touhuun lisäylläreitä tms kaipaa joten olisiko minun tilanteessani sektio parempi vaihtoehto? Suoraan sanoen pelottaa molemmat vaihtoehdot jos vauva on perätilassa mutta pakko se synnyttää on tavalla tai toisella ; ) Jos vauva olisi suht pieni (alle 4kg) ja pää alaspäin en miettisi vaan valitsisin alatiesynnytksen mutta perätila tosissaan mietityttää..Otin sen nyt jo puheeksi että voi keskiviikkona neuvolassa sitten jo palostani puhua..Hyvähän tämä on tietää ja päättää ajoissa jos vauva ei käänny ja synnytys alkaakin. Joten kertokaas nyt mielipiteenne aiasta ja faktatietoa. Kokemuksia yms. Kaikkea haluisin kuulla jopa kauhutarinat yms ; ) Ja kiitos jos viitsitte auttaa.
Kommentit (7)
Mulla oli eka synnytys kiireellinen sektio, joten alatiesynnytyksestä ei ole minkäänlaista kokemusta. Tää kakkonen oli perätilassa rv 34 asti, ja olin jo täysin varma, että ei enää käännykään ja aloin valmistautua henkisesti toiseen sektioon. Olisin siis itse valinnut ehdottomasti sektion, kun olen kuitenkin periaatteessa ensisynnyttäjä ja ekan raskauden ja synnytyksen takia pelkoja vauvan kunnosta ja voinnista jo ilman perätilasynnytyksen riskejäkin. Sektiokaan ei kuitenkaan ole mikään helppo tapa, vaikka itsellä meni kaikki siinä ihan hyvin, ei tullut kohtutulehduksia, haava parani hyvin ym. niin se on kuitenkin suuri leikkaus, josta toipuminen tosiaankin saattaa kestää. Itsellä kesti monta kuukautta, ja nyt tätä perätilasektiota miettiessä ehdin surra ja pelätä sitä, että nyt en saa toipua niin rauhassa, kun on jo tuo esikoinen, ja miten hän asiaan suhtautuu, kun yhtäkkiä kotona onkin vauva, joka vie lähes kaiken äidin ajan, eikä äiti vielä kaiken lisäksi voi nostaa syliinkään...
Äidilläni kolmas synnytys oli perätila, joka huomattiin vasta kun synnytys oli jo käynnissä. Äiti oli kyllä ihmetellyt tukalaa oloaan, joka johtui tietysti vauvan asennosta...Niin, äidille tarjottiin sektiota siinä, mutta valitsi kuitenkin alatiesynnytyksen. Paikalle hälytettiin vapaapäivältään myös perätilasynnytykseen erikoistunut lääkäri, ja äitini sanoi, että ei se synnytys eronnut " normaaleista" muuta kuin sen suhteen, että ponnistuvaiheessa jalat sidottiin (ainakin silloin 13v sitten tämä käytäntö) ja että porukkaa oli salissa enemmän. Veljeni oli yli nelikiloinen kaiken lisäksi, kun äitini oli aiemmin pukertanut siroja 2,9-3,1-kiloisia tyttöjä... =)
Äitini siis suositteli minulle omien kokemustensa pohjalta alatiesynnytystä, mutta kuten jo sanoin, olisin päätynyt kuitenkin sektioon jos vauva ei olisi kääntynyt...Toki nyt osaan ottaa jo huomioon, että synnytys voi joka tapauksessa päätyä sektioon jos jotain menee pieleen...Silloin esikoista odottaessa se ei niin tullut mieleen...
En siis sano mitä sinun tulisi tehdä, mutta tässä on kaksi päinvastaista mielipidettä, jos niistä on jotain apua päätöksenteossa. Ja toivotaan kuitenkin, että vauva ehtii vielä kääntyä!
itse olen synnyttänyt perätila vauvan alakautta. En olisi hommaan lähtenyt jos lääkäri olisi yhtään ollut sitä mieltä että synnytyksessä on riskejä(ainahan synnytyksessä on riskinsä). Lantio kuvattiin ja mittailtiin, vauvan kokoa ja asentoa seurattiin viikottain 36-39 ja sanottiin et jos on alle 4 kg niin hyvin mahtuu. Vauvan ei olisi annettu kasvaa kovin isoksi, joten lasketulle päivälle oli varattu käynnistysaika. Synnytys kuitenkin käynnistyi pari päivää aikaisemmin vesien menolla. Synnytys ei eronnut esikoisen rt synnytyksestä muuten kuin ponnistusvaiheessa porukkaa oli enemmän. Avautuminen kesti 7h ja ponnistus 14min (esikosta 19 min). Oon sitä mieltä et jos joskus vielä odotan perätila vauvaa niin valitsen alatie synnytyksen. Pelkään kovasti suurta leikkausta ja siitä toipumista.
Lääkärit oli koko ajan leikkaus valmiudessa ja jos yhtään olisi mennyt " pieleen" niin leikkuriin olisi lähdetty heti. Suosittelen kyllä alatie synnytystä ja kannattaa keskustella asiasta lääkärin kanssa. Ei ne suosittele sitä jos katsovat siinä olevan pienintäkään riskiä.
vauva ultrattiin vielä synnärille tullessa ja mahan päältäkin tutkittiin. Syntymäpaino oli 3320g.
halusin siitä huolimatta sektion. Vauva arvioitiin suht pienikokoiseksi (3,2kg arvio) ja lantio tilavaksi mutta kuinkas kävikään; paino oli liki 4 kg. Sektio meni " kuin elokuvissa" ja toivuin hyvin.
Jälkikäteen isä oli kuullut kätilön sanovan toiselle että taisi olla oikea ratkaisu tuo sektio.
itse en moista riskiä ottaisi, vaan synnyttäisin sektiolla, joka näistä vaihtoehdoista on se turvallisempi.
Itselläni sama tilanne vajaa 2 vuotta sitten, ensisynnyttäjän perätila. Yritettiin käännöstä muttei onnistunut. Puhuin n. 5 eri lääkärin kanssa, joista 1 oli ehdottomasti synnytyksen kannalla kun kuvat oli otettu (halusi välttää suurta leikkausta), 1 ehdottomasti sitä mieltä että sektio ja muut eivät ottaneet kantaa, jättivät päätöksen itselle. Tilanne oli hankala, mutta riskit huomioiden päädyimme sektioon. Itseä hirvitti eniten se, että perätilasynnytyksessä on vaihe jolloin vauva voi jäädä kiinni päästään niin ettei oikeastaan mitään ole tehtävissä ja hapenpuute yms. saattaa tulla. Gynekologini sanoi minulle, että et anna itsellesi koskaan anteeksi jos vauvalle tapahtuu jotain. Häntä uskoin ja valitsin leikkauksen joka minua kyllä kovasti pelotti. Kaikki meni kuitenkin tosi hyvin, ainoastaan pitkä toipumisaika oli miinusta. Pari viikkoa mieheni vaihtoi vaipat kun olin itse mahastani niin kipeä. Olin kuitenkin tyytyväinen päätökseeni.
Sinulla on kuitenkin vielä hyvää aikaa kääntymiseen, joten en olisi vielä huolissani. Käännöstä yritettiin meillä vasta vko 36 joten siihen mennessä hän voi hyvinkin kääntyä! Olet myös uusijasynnyttäjä joten siinä mielessä kroppasi on jo varmasti tottunut synnyttämiseen ja " tie ulos" voisi olla paremmin aurattu kuin ensisynnyttäjällä. Mutta tämä gynekologini lause mielessäni ehkä kuitenkin suosittelisin sitä sektiota. Siinä on vielä sekin pointti että koskaan ei tiedä miten kokenut lääkäri siihen omaan synnytykseen sattuu. Kokemattomalla saattaa osua kohdalle vaikka ensimmäinen perätila. Sitä ei varmaan kukaan haluaisi itselle.
Tsemppiä ja pidetään peukut kääntymisen puolesta! Tee mekka-harjoituksia eli vietä aikaa polvillasi maassa pylly ylöspäin, se saattaa hämätä vauvaa kääntymään. Kirkkonummella on myös eräs nainen joka tekee näitä vauvan käännöshoitoja kotikäynteinä. Se on jonkinlaista luontaishoitoa eikä takeita kääntymiseen ole, harmi etten muista tästä sen enempää. Minulla kävi kotona vyöhyketerapeutti joka yritti myös hoidolla saada vauvaa kääntymään, mutta ei auttanut. Joillakin kohtu on vaan sen muotoinen että se ei onnistu. Sulla kuitenkin 2 normaalisynnytystä alla, joten veikkaan että kääntyy vielä. Älä stressaa ja tsemppiä!
Itsellä menossa viikko 37 ja lapsi perätilassa. Viimeviikolla koitettiin käännöstä, muttei onnistunut. Tällä hetkellä lapsi on tulossa jalka edellä, joten perätilasynnytys ei ole mahdollinen.
Kyllä asia silti mietityttää. Ensiviikolla tutkitaan röngten kuvat ja katsotaan missä asennossa lapsi on. Painoarvio viimeviikolla oli 3 kg. Jos synnytys on mahollinen alakautta, jostain kumman syystä tuntuu että se olisi itselle mielekkäämpi ratkaisu. Joka ainoa, jonka kanssa olen keskustellut on silti sektion kannalla. Ensimmäinen synnytys meni normaalisti ponnistusvaiheen kestäessä tunnin. Synnytyksessä ei kuitenkaan ehditty käyttää kipulääkitystä. No todennäköisesti on viikko vielä pohtia tätä asiaa ja tulla viisaammaksi. Ja päätöstä tosiaan helpottaa, jos muksu ei suostu vaihtamaan asentoa.