Mitä olet itse kokenut, mitä et missään nimessä haluaisi lapsesi kokevan?
äidilläni se oli 6v koulun aloittaminen. Iloitsi kun synnyin tammikuussa ja sain olla luokan vanhin.
Minä en haluaisi lapseni olevan koulun tai luokan koyhin. Ja en halua vaihtaa osoitetta usein. (Vaihdoin koulua 8 kertaa)
Kommentit (30)
Autoritaarista komentelua, uhkailua, kiristystä (normaalit kasvatusmetodit??), teininä oman ulkomuodon arvostelun kuuntelemista kun naapurin rouvan kanssa kauhistellaan miten likka on lihonut..
Varastelevaa ystävää- malli on aika vaikea poisoppia pienen lapsen
Vapaata kasvatusta- paljon siinä oli hyvää, mutta valvonta heikkoa
Hyvällä tiellä kyllä onneksi nyt ollaan.
En haluaisi että lapseni elävät väkivaltaisessa parisuhteessa tai alkoholistin puolisona.
Enkä halua että tyttäreni raiskataan
seksisuhdetta pikkuteininä aikuisen kanssa, syömishäiriötä, itsetunnon latistamista, kotihoidossa oloa kouluikään.
kokevan väheksyntää, halveksuntaa ja väkivaltaa omilta vanhemmiltaan. Ja sitä he eivät tosiaan tule kokemaankaan.
En haluaisi heidän kokevan seksuaalista ahdistelua, enkä koulukiusaamista.
huostaanotto, toisen vanhemman alkoholismi, toisen skitsofrenia, muiden sukulaisten hyljeksyntä ja vähättely, opettajan ja kahden sukulaismiehen minuun kohdistama sukupuolinen häirintä, liian varhainen seksielämä, abortti, oma ajoittainen riippuvuussuhde alkoholiin, opiskelujen keskeytyminen, väkivaltainen parisuhde
liiallista juomista johon kukaan ei puuttunut, vaikka tilanne oli kaikkien läheisten selkeästi nähtävissä. puuttukaa hyvät ihmiset toisten asioihin sen verran, ettei pienten lasten tarvitse kärsiä! 7-vuotiaan kun on vähän hankala uskaltaa itse puhua perheen tapahtumista kenellekään.
todistamaan, miten isä pahoinpitelee äitiä. En halua, että he joutuvat pelkäämään omassa kodissaan sitä, että äidille tapahtuu jotain.
En myöskään toivo lapsilleni ikuista taistelua ylipainon kanssa - jos voin antaa heille edes jossain määrin terveen suhtautumisen ruokaan ja liikuntaan, (sen, jota olen itse koko aikuisikäni joutunut harjoittelemaan) olen onnistunut jossain.
Kiusaamisesta en ole päässyt ikinä kokonaan yli ja vieläkään ei ole sitä parasta kaveria.
Kavereita on paljon mutta kukaan ei ole sellainen kenelle pystyisin puhumaan kunnolla ja luottamuksella.
Seksuaalinen hyväksikäyttö, syömishäiriö, itsetunto-ongelmat, väkivaltaiset vanhemmat, sisaruksen kuolema nuorena.
Äidin väkivaltaisuus (ei meitä lapsia kohtaan), alkoholismi, päihteet, raiskaus, raskauden keskeytys, "itseinho".....
Äidin väkivaltaisuus (ei meitä lapsia kohtaan), alkoholismi, päihteet, raiskaus, raskauden keskeytys, "itseinho".....
väkivaltaista alkoholistikotia, nälkää, pään seinään hakkaamista, piiskaamista vyön solkipäällä... yleensäkin sitä tunnetta että koti on paikka jonne pelottaa mennä.
Ja tietty mm. raiskausyritystä teini-iässä.
Eikä sitä järjestelmällistä, vuosia jatkutunnutta koulukiusaamistakaan kellekään toivoisi.
Raiskatuksi kadulla ja kärsivän valtavista itsetunto-ongelmista kun ketään ei ole lapsena rakastanut, kiusannut ja nöyryyttänyt ja kohdellut kaltoin kylläkin. Ja sitten lievempiin: lopettamaan harrastusta siinä vaiheessa kun alkaa menestymään, vanhempien vedoten ettei ole varaa (varakkaat vanhemmat, raha ei ollut oikea syy).
JOs mieheni joskus käy käsiksi, lähden lasten kanssa HETI! Onneksi ei taida olla pelkoa tästä.