TAMMIMASUT uuteen viikkoon!

Tulin pikaisesti kertomaan kuulumiset.

Viime yönä taas en saanut juuri nukuttua, kamala päänsärky alkoi neljän aikaan. Olo on muutenki tosi kuvottava, oksettaa koko ajan=/

Joitakin supisteluja tullut aamun mittaan.

Soitin juuri neuvolaan, pääsen mittauttamaan paineet sinne nyt, vaikka aika olisi ollut yhdeltätoista. Toivottavasti ei toksemiasta ole kyse.

Saa nähdä pääsenkö vielä kotia tältä reissulta, vai joudunko lähtemään polille. Mitä neuvolasta epäili.

Eikä yhtään lohduta että mies 300km päässä huomiseen saakka, lupasi kyllä heti lähteä ajamaan jos jotain tapahtuu.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!!! Nyt minun on mentävä..



elli rv 39+6

Nyt se tosiaan on meidän kuu, niinkuin eilen moneen kertaan taisitte todeta! Aika hienoo :))



Eilen oli niistä painoarvioista ollut puhetta. Meille odotetaan pientä vauvaa, mut luettuani muiden arvioita, oma tuntuu entistä pienemmältä. Vajaa viikko sitten, rv 37+4 arvio ultrassa oli 2200 g. Torstaina on seuraava ultra, toivottavasti armas on kasvanut edelliskertaa paremmin, muuten mennään kyllä aikalailla alle kaikkien käyrien... saas nähdä?



Parisuhteestakin on ollut juttua;

Meillä uudenvuoden aatto kruunattiin sillä isolla S:llä. Edelliskerrasta olikin liki kolme viikkoa (meillä se on pitkä aika)! En ole uskaltanut petipuuhia harrastaa, kun supistaa niin paljon ja vauvelin pitäs vielä kasvaa masussa. Nyt kun ollaan kauan odotetulla tammikuulla, niin uskaltauduin hommiin. Ja kyllä kannatti :))

Meillä esikoisen syntymä ei ole vaikuttanut mitenkään negatiivisesti parisuhteeseen. Päinvastoin, suhde on syventynyt ja lujittunut entisestään. Ja vaikka viimeiset 10 kk on kakkosen odotuksen ohella rakennettu taloakin, silti suhde kukoistaa! Ehkä juuri siksi, kun yhteistä aikaa on niin vähän, niin sitten molemmat todella arvostaa aikaa puolison kanssa.

Ehdoton neuvoni on, että vaikka olis kuinka väsynyt tms, niin varastakaa jostain aikaa itellenne ja puolisolle. Ei tarvii tehdä mitään kummallista eikä kallista, kunhan vaan viettää aikaa yhdessä, ilman sitä ihanaa vauvaa. Muistaa siis olla myös puoliso sen äitiyden ohella.

Näin meillä on selvitty, mielestäni loistavasti, viimeiset puolitoista vuotta!



Masussa on jälleen kerran erityisen hiljaista. Perjantai-iltana vauvalla oli jumppailta ja sen jälkeen pitääkin ilmeisesti huilata monta päivää ;)

Mulla on iltapäivällä taas meno ktg-käyrille äpolille, joten siellä vauveli yleensä herää.

Nyt pitää rientää. Meillä on auton huolto klo 9.



Vointeja mammat ja masut

Toukoaarre 38+2

Lueskelin tossa ihan hämmentyneenä eilistä pinoa, kun sekä annnoj että enyo olivat jo nyyttinsä syliin saaneet. Ihanaa - ja samalla entistä jännittävämpää. Meidän oottajien pino se pienenee yhtä varmasti kuin nyt on se kauan odotettu tammikuu :)!



Eeviliinan jutut taas lohduttivat kovasti :). Meillähän on se sama LA, ja mielialat ainakin näyttää kulkevan samaa rataa hormonimyrskyineen. Mulla oli eilenkin tosi huono päivä, olin ihan kireänä koko ajan... illalla sitten onnistuin kääntämään asian niin, että mies (joka yrittää lopettaa tupakanpolttoa ja jolla on olkapäässä joku mystinen rasitusvamma; sattuu kuulemma kovasti) on se kiristelijä, ja siitäkös riita syntyi! Onneksi saatiin puhuttua kaikki kaivelevat asiat... Silti on vieläkin ihan typerä olo, kun tajuaa tilanteen järjellä ihan naurettavaksi, vaan mikäs teet.



Mutta nyt puurolle ja sitten neuvolaan... palannen raportoimaan kuulumisista päivän mittaan vielä.



Iloista mieltä ja hyvää vointia

- ja tsemppiä!



:) SolAngel & Rontti 36+4

Hyvää alkanutta vuotta kaikille :) ja onnittelut kaikille pikkuisensa saaneille.



Meillä oli kone levitettynä pöydälle koko uuden vuoden ajan eikä päässy naputtelemaan.



Niin sitä vaan mekin päästiin massun kanssa tammikuulle vaikka jo marraskuun alussa lääkäri pisti sairaslomalle, ettei tule vielä 2005 puolella. Eilen alko 38 viikko ja nyt on sitten lupa jo tullakin, kaikki S-keinot täälläkin kokeiltu eikä mitään ihmeellistä tapahtunut. Makuuhuoneen puolella olikin ollu hiljasta sitten marraskuun alun ku lääkäri kielsi. Supistelee joka päivä mutta ei kunnolla. Täytynee ruveta oikein siivoomaan ja lenkkeilemään, jos vaikka jotain tapahtuis. Meillä on kasvamassa neuvolan mielestä isohko vaavi ja yritän jos vaikka tulis aikasemmin pois niin ei olis niin jytky.



Masuasukki ei tykänny kyllä yhtään uuden vuoden pommeista, kauhee melskaus kun raketteja käytiin kattelemassa ja jumppa jatku vielä tunnin verran ku kotiin päästiin. Joka päivä kyllä ollu samanlaista menoa, mutta on hän sentäs välillä muistanu nukkuakin :) Aikasemmin ei oo tullu kyljelteen nukkumisesta mitään mutta nyt muutaman yön pystyny nukkumaan vuorotellen, lienee sitten masuasukki kääntyny jotenkin ku ei enää häntä haittaa.



Mua on ruvennu vaivaamaan yösyöminen, tuntuu ettei päivällä tee mieli syödä ja sitten ku on päässy makuuasentoon ja uni tulossa niin iskee kauhee nälkä ja ei auta muu ku lähtee syömään. Siitä sitten seuraa vauvan aktivoituminen ja mukavat vessareissut ja närästys. Olen täysin valmis synnyttämään tämän mahan ja vaivat toivottavasti siinä mukana jo pois.



Nyt neuvolaan...

Kiti76 + karuselli 37+1

Täällä sitä ollaan vieläkin vaikka jo luulinkin että vauva on sylissä tähän mennessä. Uusi vuosi meni hissukseen, lenkillä käytiin ja saunottiin. Eilenkin käytiin reippaalla kävelyllä mutta tuntuu, että mitä enemmän yrittää touhuta, niin sen vähemmäksi oireet käyvät. Aamusta heräsin jo viideltä ja siitä asti tuntunut vähän menkkasärkyä alhaalla, en kuitenkaan uskalla elätellä toiveita että josko nyt jotain alkais tapahtumaan. Niin se vaan vissiin on että vauva syntyy sitten kun syntyy ilman, että siihen vaikuttais mitkään jutut...???



Tänään olis viimeinen valmennus vauvan hoidosta, en jaksais millään mennä, kattellaan. Luntakin oli yön aikana tullu 15 senttiä, josko ne vaikka kävis kolaamassa, ei sillä että sillä olis jotain vaikutusta synnytyksen alkamiseen... niin ajattelin imuroidakin tänään... ;)



Mitenköhän Nursella menee, lähti meinaan aattona sinne synnärille, ja lähtihän sinne muuten joku muukin aattona kun vettä alko tulemaan...

Jännää!



Maariska 38+5

Hyvää uutta vuotta kaikille tammimasuille ja onnea vauvan saaneille! Täällä jo kärsimättömästi odotellaan nyytin saamista, vaikka toisaalta se saisi kasvaa vielä vähäsen.



Vaivat jatkuu entiseen malliin ja olo alkaa olla melko kömpelö. Vauva ei ole mikään ikiliikkuja, mutta sen verran mekastaa ettei tartte huolestua. Keskiviikkona olisi synnytystapa-arvio, joka meidän kunnassa tehdään kaikille. Ihan kiva nähdä vauva vielä kerran ultrassa, vaikkei siitä taida enää selvää saada, kun no niin iso.



Painoarviosta minulla ei ole mitään hajua, kun ei ole missään vaiheessa arvioitu. Terkkari tuumaili, että keskikokoinen vauva olisi tulossa. Mitä se siten tarkoittaakaan.



Tihveröinen 36+5

Ja niin on koittanut jälleen uusi viikko ja lisäksi tosiaan se " meidän kuu" (toivottavasti - sanoo loppu kuun odottaja =) ).



Hurrrjasti onnea kaikille vaavinsa saaneille. Ihania tuhinahetkiä.



Omaan oloon ja eloon ei kuulu uutta. Välillä supistelee, mutta ei kovasti eli ei hätiä. Vauvan kun tosiaan pitäisi vielä hetken kasvaa, kun on pienehkö. Ei muuten, mutta esikko oli hieman pieni eikä sitten jaksanut kunnolla rintaa imeä jä jouduttiin eika lisämaidolla ja niinhän siinä kävi, ettei tissi enää kelvannut. Toivottavasti imetys nyt lähtisi sujumaan. Tänä aamuna masussa on ollut hiljaista. Pitää kohta yrittää musikkia herätellä, että saa mielenrauhan ennen kuin lähdetään puistoon. Päässä vähän taas humisee, mutta kotimittarilla mittasin paineita eivätkä ole kamalan korkealla. Huh.



Nyt hörppään loput aamukaffesta ja sitten aloitan pojan pukemisoperaation. Lähdetään kaverin kanssa puistoon, niin saa lapset telmiä lumessa. Tykkään kyllä talvesta ja lumesta, mutta toi pukeminen ei kyllä auton skrapauksen lisäksi kuulu mun suosikkijuttuihin. Pojan päiväunien aikaan mun on ryhdistäydyttävä ja tehtävä niitä hiivatinm koulutehtäviä. Jos opinahjo kutsuu viikolla 8, pitäisi kasan etätehtäviä olla tehtynä (en siis ole tapani mukaan edes aloittanut - help).



Supisteluja kaikille niitä toivoville ja kaikille mukavaa viikon alkua.

ks16 37+3

Tänää on 2.1, vauvan laskettu aika! Vielä tuntuu mahassa viihtyvän :)

Lenkkeilyt ja saunomiset ei oo vielä tuottaneet tulosta.. nooh, onneksi meni sentään tämän vuoden puolelle!!

Supistuksia ei ole niin ollut.. joitain pieniä! jomotusta selässä ja alamahassa kylläkin. Ja yöllä sattuu niin vietävästi tuonne alapäähän, että kyljen kääntäminenkin on tuskaa! Eli siis makuuasennossa kun on pitkään niin alkaa särkee tuonne :(

Eilen kaaduin alamäessä kun kävin lenkillä.. Onneksi kerkesin ottaa ensin polvilla ja sitten käsillä vastaan.. en lyönyt mahaa maahan.. mutta silti säikähdin niin paljon että itku tuli! ja tuntu että alamahaan on koskenut sen jälkeen enemmän.. oli se kuitenkin kunnon tärähdys! pitää kattoo jos särky yltyy otanko yhteyttä neuvolaan tai äitiyspolille.

Turvotusta piisaa, nilkat on ihan pallukat, ja sormet nakit! Lisäksi mulla puutuu oikeasta kädestä aina sormenpäät! huvittavan tuntuista..

Tänää ajattelin tehdä jotain kivaa, eihän ne lapset ikinä laskettuna päivänä synny =) tänää ei edes valmistauduta lähtemään!!



odottelu jatkuu..



Malluska tasan 40

..ja onnittelut kaikille jo vauvan saaneille tammikuisille <3 <3



malluska

Väki vähenee... onnea silti kaikille jo vauvansa saaneille.



Oma olo on väsy, yöllä ei saa nukuttua ja päivällä ei pysty, siitä pitää tuo pikkumies 1vee4 kk huolen. Viime yön unet on laskettavissa yhden käden sormilla. Nyt sitten särkee päätä ja olo on sen mukainen. Nippailua silloin tällöin ja paineen tunnetta alapäässä, mutta sitähän tämä olo on ollut jo kolmen viikon ajan. Ja yliaikaiskontrolli on vasta parin viikon päästä, täällä päin ei varmasti saa aikaa kuin vasta sitten kun 42 viikkoa on mennyt umpeen.



Noh, yritän lohduttautua sillä, että ei tuonne kukaan ole masuun jäänyt, kaikki ne on ulos tulleet!



Mimmu rv 40+1

Täällä vielä odotellaan yhtenä kappaleena, mutta onhan laskettuun aikaankin vielä reilut pari viikkoa. Hämmästyttävän nopeasti aika on mennyt, ihan ihmeellistä, että nyt on jo TAMMIKUU. Alan olla jo aika malttamaton, tekisi mieli saada nyytti maailmaan, samat on siis mietteet kuin teillä muillakin!



Meille ei ole tehty eikä ilmeisesti tehdäkään minkäänlaista painoarviota, kuvittelen jotakuta keskikokoista reilut kolmekiloista kanniskelevani. Sitten sen vasta näkee! Supistuksiakaan ei juuri ole, tai sitten en vaan oikein tunnista niitä. Öisin herään välillä menkkamaiseen jomotukseen, ehkäpä se on supistelua. Välillä vihloo inhasti alhaalta päin, joten kaipa siellä jotakin kehitystä tapahtuu.



Synnytys vähän jo jännittää, eilen aloin pakkailla sairaalakassia valmiiksi. On se ihmeellistä, lähtö voi tulla ensi yönä tai vasta kuun lopulla! Meillä ei myöskään ässistä ole mitään tehoa, joten täytyy vaan malttaa odotella. Henkinen puoli menee kummallista vuoristorataa, välillä on niin liikuttuneen onnellinen ja toisinaan tulee pikkupaniikki, että voi apua, kaikki muuttuu eikä saada olla suurin piirtein ikinä enää miehen kanssa kaksin. Kai nämä heittelyt kuuluu asiaan.



Vähän vetää mieltä matalaksi sekin, että öistä on tullut niin rauhattomia. Illalla ei meinaa uni tulla ja kun on lopulta nukahtanut ja herää vessaan, niin ei enää saakaan unta. Oonkin ottanut tavaksi nukkua, kun nukuttaa. Tänäänkin nousin kuudelta, puuhailin pari tuntia ja menin kahdeksan maissa taas nukkumaan. Ehkä tää on harjoitusta tulevaan!



Malttia malttamattomille ja voimia väsyneille!

t@mmikuinen ja tyyppi 37+5

Pitkiin aikoihin en ole jaksanut pinoutuakaan, lueskellut kuitenkin päivittäin, ja samoja oireita täällä kuin muillakin, supistaa toisinaan enemmänkin, välillä kova vihlonta alapäässä, mutta eipä ihmeempiä.



Oli pakko kirjoittaa kun luin malluskan viestin, kaatumisestasi.

Mä kaaduin pari vkoa sitten ja synnärillä sanottiin että jos sen jälkeen tulee alavatsa kipuja niin heti tarkastukseen!! Voi istukka alkaa revetä ja kipuilee!! Että käyppä tarkistamassa asia, ettei vaan tule äkkilähtö!!!



Onnea tosiaan kovasti kaikille vauvelinsa hakeneille, ihania vauvantuoksuisia hetkiä!!! Ja realistisesti; koittakaahan levätä mahdollisimman paljon, on se alku aina rankkaa!! Voi kun itsekin kohta pääsisi vauvapuuhiin....



caron rv 38+2

Onnea vauvansa saaneille ja meille joilla koko koitos vielä edessä!!



Olen tasaisesti taustaillut useamman kuukauden. Alkuraskaudessa kirjoittelin ahkerasti, mutta tuo " virkeä" keskiraskaus mennä hurahti ilman kirjoitteluja.

Se meni maatessa kotosalla ja välttämällä mitään tekemistä, ettei supistelis. En onneton pystynyt istumaan kuin hetken koneella, niin alkoi supisteleen.

Nyt supistelut ovat alkaneet laantumaan, onneks ja onneks kun synnytys lähestyy, mutta eiköhän nuo vielä takaisin tule. Ei kuiteskaan päivää ettei supistelis.

Masentavinta tuossa makuuajassa oli oikeastaan seksikielto. Ne halut eivät hävinneet, vaikka välillä olis toivonut. Sitten kun hormoonimyllerrys mielessä, niin sitä mietti miten mies kun tulee olla ilman, mutta onneks hän ajatteli asian kans siltäkantilta että kaksi meitä ilman on ja tärkeintä on että masukki sais kasvaa mahdollisimman kauan masun lämmössä.

Uudenvuoden aattoa odotimme kuin kuuta nousevaa. olimme perheen kesken kotosalla ja hiukan paukkuja ulkona ammuimme.

Herkkuja nautimme(pojat varsinkin).

Illan kruunasi tieto,ettei synny enään vuodelle 2005, vaan päästään uuteen vuoteen ja tammikuuhun. Se tieto antoi luvan pöllyytellä lakanoitakin ja kivaa on ollu! :) (varmaan kiinnostaa muita)



Kaikki ovat taineet jo laitella aikoja sitten vauvan vaatteet ja muut systeemit valmiiksi?

Itse sain nyt viikonloppuna pestyä pikkuvaatteet ja viikattua hoitopöydän laatikoihin. Sen verran laitoin yhden vaatekerran erilleen, että jos tulee lähtö, niin mies osaa tuoda sitten vauvan vaatteet laitokselle.

Kyllä ne nutut tuntuivat niin pikkuruisilta käsitellä monen vuoden jälkeen :)

Sänky odottaa varastossa ja sen saa isukki poikien kanssa koota, kun vauveli syntynyt. Ei ole siksi koottu vielä, kun meillä poikkeuksellisesti telkkari nyt makkarissa siinä kohden mihin sänky tulee. Ollu huomattavasti parempi pötkötellä sängyllä ja katsella telkkua, kuin puutua koko pitkät päivät sohvalla.



Kokoarviota tästä vauvasta ei ole sen kummemmin tehty. Kasvu masukäyrän mukaan keski ja ylemmän puolivälissä. Taitaa olla tulossa sellainen nelikiloinen. Edelliset 4kg ja 3765g. Nyt tosin tyttö tulossa että vois olla vaikka ennemmin tuollainen sirppanampi kuin esikoinen. Taitaa olla vain toiveajattelua, että selviäis synnytyksestä helpommalla.



Nyt taidan tämän romaanin kirjoittamisen lopetella, kun lapset tulivat ulkoa sisään ja täytyy laittaa ruokaa lautasille. Onneks anoppi tulee arkipäiviksi avuks.



huomenna neuvola, joten koetan palailla kuulumisten merkeissä silloin takaisin!



Tiikuli ja masukki 36+2

Äsken pääsin sängystä ylös. Pitää valvoa myöhään kaikenlaisia ohjelmia katellessa kun toi isäntäkin on sairaslomalla. Tässä joka päivä jännittää kun posti tulee että tuleeko isännälle leikkauskutsu. Tässä on pelkoa ilmassa että ollaan yhtäaikaa sairaalassa. Siksi haluisin että vauva tulisi piahkoin että isäntä olisi vielä kotosalla ettei käy niin että vielä se menee ekaksi ja mä jään yksin lapsien kanssa.

Ja vauva tuleekin.



Muuten vointi ihan jees, eilen esiintyi vihlovia päänsärkyjä ja tota pahoinvointia esiintyy vieläkin aamuisin. No huomenna pääsee taas neuvolaan



Minnie-71, Rv 37+ 2

kirjoittelin eilen pitkän viestin, mut se katos jonnekin, enkä jaksanut toista kertaa. paluu arkeen joulun jälkeen. arki tuntuu aina lomailun jälkeen ihan kivalta. ärsyttävää vaan kun lapset on edelleen kipeenä rs-viruksessa ja ärtyisiä, eikä päästä edelleenkään ulos. pakko päästä itse lenkille illalla kun mies on tullut. sisäleikit on leikitty loppuun, jo monta päivää sairastettu. ja viime yönä lapset valvo taas puolesta yöstä pitkälle aamuyöhön. menin kahden jälkeen itse petiin ja mies jäi huolehtii lapsista. varmasti ovat nyt väsyneitäkin, mut turha haaveilla päiväunista kun ei päästä ulkoilee. lapsiperhekavereitakaan ei viitsi pyytää kun toi tauti niin helposti tarttuu.



närästys vaivaa ja nyt ei sovi enää housut jalkaan. kotonakin aivan nuupahtanut olo jos jotku ryntteet yllä, haluais olla ihan kivan näköisenä. vai mitä, kun muutenkin epämiellyttävä olo. turvotustakin on, kiitos rasvaisten ja suolaisten ja makeiden joulu ja uuden vuoden herkkujen.



moni on puhunut sairaalakassin pakkaamisesta, eihän sinne paljon tarvitse, kempparit, korvatulpat ja ehkä joku kirja, kamera mukaan. mut kemppareitahan tässä tarvitsee vielä joka päivä, kirjojakin tulee lepäillessä luettua. mä en etukäteen vois pakata. tulokamppeita on turha ottaa vielä mukaan, kun kuitenkin on niin pienet kaapit osastolla, et ei sovi. mukavampi kun mies ne sit tuo.



pitäis viel pestä turvakaukalon kangasosat ja itselle vois käydä ostaa uudet imetysliivit. muistatteko sen kamalan jälkivuodon, oletteko varanneet jo extralargesiteitä? huh huh.



no ajatellaan vaan sitä ihanaa vauvan tuoksua (valtaisan maidon tuoksua, maidon jota tulee tulvimalla mahdottomista meijereistä!)

meni vähän kyyniseksi mut ei nää " vaivat" synnytykseen lopu, vaihtuu kyllä ja valmis olen jo vaihtamaan...



ihana suloinen vauva kuitenkin saa auringon paistamaan!



odotusta,

vennymari 38+2

Eikä siellä kummempia. Valkuaiset virtsassa edelleen +1, paineet OK, painoa tullut vajaa kilo viikossa :-/, sf-mitta pienentynyt taas puoli senttiä - on nyt 33cm - kiitos vauvan laskeutumisen, pikkuisen syke 144 jne. Odottelua siis edelleen...



En tiedä mikä masentaa, mutta olo on kuin olis koko ajan itkun partaalla. Vaikka ei tää elämä nyt NIIN kamalaa ole. Pitää lähteä mielenvirkistykseksi käymään kaupungilla, vaikka onhan mulla sinne ihan asiaakin. Tai no, entistä enemmänhän se väsyttää kun kotiin pääsee. Ihan ensiksi teen kyllä ruoan odottamaan jääkaappiin, saa sit vaan paistaa kun tulen kotiin, ja mies kans.



Päivänjatkoja...



:) SolAngel, edelleen rv 36+4

Neuvolassa kävin aamupäivällä ja kaikki on kondiksessa. Pitkästä aikaa hemoglobiinikin on noussut inhimillisiin lukemiin, eikä rautaa tartte syödä enää joka päivä. =) Hassua muuten, kun terkka sanoi, että jos olen ensi viikolla synnyttämässä, enkä pääse neuvolakäynnille, niin ei tartte sitten asiakseen soittaa ja perua sitä aikaa. Itestä ei kyllä vielä tunnu yhtään siltä, että tässä oltaisiin lähdössä ensi viikolla synnyttämään. Jotenkin tuntuu, että pitkäksi menee. Tai sitten käy niin, että kun mies huomenna lähtee työmatkalle yhdeksi yöksi, niin vauveli päättää saapua maailmaan juuri silloin... No, toivotaan, ettei!



Viikonloppuna käytiin ostamassa vauvelille turvakaukalo ja sitteri. Enää puuttuisi itkuhälyttimet ja sitten alkaisi kaikki olla valmiina vauvelia varten. Hiukan on sellainen sekava olo, kun toisaalta jo haluaisi saada oman nyytin syliin, mutta toisaalta synnytyksen jälkeinen arki pelottaa. Tää raskausaika on ollut niin ihanaa aikaa, elämäni onnellisinta, niin pelottaa se muutos siihen vauva-arkeen. No, toivotaan, että se lähtee sujumaan hyvin. Turha kai sitä on panikoida liikaa etukäteen. Ja vähän on alkanut synnytyskin jänskättämään...



Viime yö meni täälläkin ihan harakoille. Nukuin tosiaan vain pari tuntia, joten on vähän jännä, ettei oikeastaan väsytä sen kummemmin. Kaipa kroppa on jo valmiina vauvan heräilyihin tai jotain.



No, mä siirryn takaisin tohon sohvalle katsomaan eilistä leffaa nauhalta! Mukavaa päivää kaikille! =)



Piippa79 (rv 37+4)

Ja terveisiä osastolta. Jouduin sitten eilen osastolle seurantaan. Polilla kaikki oli periaatteessa hyvin, paineet vähän koholla ja vähän proteiinia virtsassa, mutta vauva voi hyvin. Edellisen raskauden huomioon ottaen lääkäri sit kuitenkin sanoi, että varmistetaan asia, ja jäät osastolle yöksi virtsankeräykseen. Eli 12 h kerätään kaikki pissa talteen ja katotaan mitä se sanoo, ja sit otettiin vielä toksemia-kokeet taas. Yöksi sain nukahtamislääkettä ja panadolia, mutta en silti saanut nukuttua ja jouduin yöllä pyytämään lisää panadolia kun päänsärky vaivas.



Aloin jo varautua siihen, että en pääse sieltä kotiin, kun huonetovereilla oli jos jonkinlaisia tarinoita, omia kokemuksia tai siinä huoneessa aiemmin olleiden, miten on pienemmästäkin joutunut siellä olemaan. Mutta kun aamulla paineet oli noin 130-140/80-90 ja siinä pissassa ei ollu nyt yhtään proteiinia, niin erittäin kiireinen lääkäri sanoi, että " ei sulla ole toksemiaa, voit lähteä saman tien kotiin. Siellä sitten lepäät ja tulet torstaina polille." Ja kätilö sitten kotiutti vinhaa vauhtia, jouduin käytävälle oottelemaan miestä hakemaan, kun peti piti saada pian uudelle potilaalle. Toki siis olen äärettömän onnellinen että kaikki on hyvin, eikä tarvi siellä maata, mutta jäi vähän olo, että sieltä potkittiin suorastaan ulos toisten tieltä enkä tiedä mistä tiedän torstaihin asti että kaikki on hyvin...



Ihan kamalan ruuhkaista oli siellä, huonekaverit kertoi että ollu jo monta päivää! Kuvitelkaa, mun vieruskaveri ois voinu lähtee synnytyssaliin, mutta kun ei ollu saleja vapaana niin siinä osastolla sitten kärvisteli!!! Liekö nyt jossain liinavaatekaapissa synnyttämässä.... =O Viime viikolla joku siinä huoneessa ois tarvinnu kalvojen puhkasun jotta synnytys vauhdittuis, mutta joutu oottaan saliin pääsyä _seuraavaan päivään_ ja kestään heikompia suppareita osastolla! Että sikäli täytyy toivoa, ettei sinne joudu takas ja ettei synnytys käynnisty lähipäivinä tai kuinka kauan tuo ruuhka vielä kestää....Kyseessä siis Keski-Suomen keskussairaala, monikos meistä on sinne menossa? Nyt jalat ristiin vaan!



Että näin. Nyt olen onnellinen että olen kotona ja vielä yhtenä kappaleena. Mummi ja pappa haki eilen tytön heille, toiselle paikkakunnalle ja tyttö on siellä huomiseen. Keskiviikoks mun pitää keksiä jostain päiväks seuraa tytölle että saan levättyä, torstaina tuleekin mun äiti kun meen sinne polille taas, ja sit onkin miehellä 3 päivää vapaata. Että ihan kivasti saan tämän viikon levättyä. Nyt se lepokäsky pitää ottaa vakavasti, en halua takas sinne osastolle makaamaan ja valvomaan...Päätä särkee kyllä koko ajan ja välillä koskee ylämahaan, mutta jos kerran kokeet näyttää että toksemiaa ei ole, niin lepään sitten kotona ja katotaan tilannetta torstaina uusiks. Toivon mukaan saisin olla kotona h-hetkeen! Mutta tolla sairaalareissulla kyllä kuuli tosiaan niin monennäköstä tarinaa, miten yhtenä päivänä proteiinia ei ole, seuraavana on jo 3+ ja ollaan takas osastolla...Että saas nähdä...



Nyt lopetan tän romaanin ja menen oikeesti lepäämään! Vointeja kaikille tammiksille!



Kölli 37+5

Melkein joka päivä olen lueskellut tammikuisten kuulumisia, mutta nyt päätin itsekin pinoutua. Oon joskus aiemmin jäänyt ihan koukkuun tähän kirjoittelemiseen tuolla lapsettomien puolella niin siksi päätin jo heti plussattuani, että en edes aloita. No, nyt on niin vähän tätä odotusta enää jäljellä ja aikakin käy pitkäksi niin mitäpä väliä sillä sitten on jos vähän käy naputtelemassa.



Esikoista odottelen, joten heittäkääpä arvauksia kokeneemmat koska synnytys tapahtuu kun tilanne on tämä: paikat pehmenneet, kaulaa jäljellä sentti ja kohdunsuu sentin auki, rv 36+4. Kunnon supistuksia ei ole, harjoitussellaisia vain ja menkkamaista särkyä. Lekuri meinasi, että ei ainakaan yli menisi ja sitä toivon itsekin kun painoarvio oli viime viikolla jo 3200g.



Hyviä vointeja kaikille ja onnea omansa jo saaneille!

t. Virginie

Mulle kävi samoin kuin jollekin toisellekin, eli kirjoittelin eilen pitkän viestin ja sitten nettiyhteys katkesi just kun olin kuittaamassa sitä. Koitetaan nyt.

Niin hyvää uutta vuotta kaikille! Hyvin on päästy tämän vuoden puolelle, niinkuin monen tammiodottajan toiveissa oli. Mutta ainakin itsellä kärsivällisyys alkoi huveta heti kun vuorokausi vaihtui tämän vuoden puolelle!

Mua rasssaa taas eniten unettomuus, jota tuntuu muillakin olevan. Olinkin taas asiasta ihan ahdistunut tässä, helpotti kyllä vähän kun luin monien teidän toistenkin asiasta kärsivän. Harmittaa, kun viime yönäkään ei mitään ns. " aihetta" , siis et olis kauheesti mitään supistanut, närästänyt tms. Ehkä sitä varten just valvonkin, kun odotan niin et alkais tapahtua!Tosi satunnaisesti mulla vielä supistelee/ juilii muuten alapäähän. Sit kyl ku on hereil alkaa kaikki huolenaiheet kiivaasti pyöriä mielessä...Kait sitä on elimistö vaan niiin " hormonimyrskyn" seurauksena ylivireys/valmiustilassa. Mut aika zombie olo ku useampi yö menny yhteensä noin 4 tunnin unilla! Sekin siis vielä pätkissä. Ihan hassua, et kun käy vessassa, jos on sitä ennen nukkunut, on aivan unenpöpperössä, niin sit vaan sen jälkeen pling!ei enää nukutakaan. Eipä silti, mulle unettomuus ikävä seuralainen ollut useamman vuoden ajan aina jaksottaisesti. Välillä tosi pahana, lääkkeitä olen tarvinnut avuksi. Taisi alkaa esikoisen (nyt 6v) vauva-aikana.

No, tää on nyt taas tällasta valitusvirttä...mut onneks te hyvät kanssasisaret tunnutte ymmärtävän! Mulla neuvola vartin yli 2. Täytyy ruveta valmistautumaan. Esikoinen tulee kohta eskarista ja äityli täällä ihan haahuna, mitään aikaan saamattomana. No, sen antanen itselleni tässä tilassa anteeksi...Jaksuja toivotellen emarja 39+3