Todistuksen arvosanat, meneekö todellakin näin???

Pakko kertoa toisenlainen tarina. Eräässä ammattikoulussa oppilas saa arvosanan 3 (asteikko siis 1-3), jos palauttaa tehtävät. Aika sama missä kunnossa ne palauttaa, kunhan on jotain räpeltänyt. Ei väliä, käykö miten paljon tunneilla. Tämä siis yleinen käytäntö koulussa, useimmat opettajat noudattavat tätä. Kakkosen saa sitten, jos osa tehtävistä on palauttamatta. Ykkösen saa, jos on palauttanut edes yhden tehtävän (vaikka sitten kuukausia myöhässä). Mielestäni todella arveluttavaa toimintaa. Eli lähtökohtaisesti kaikki saa kolmosen. Kokeita ei juuri ole ainakaan tuossa amiksessa, annetaan sellaisia projektiluontoisia tehtäviä pitkin kurssia.

Onko tavallinen amiksen meininki? Järkyttävää, todistuksessa helposti rivi kolmosia ja mitään ei osata kun ei vaadita.

Mielestäni peruskoulussa kymppejä ei pitäisi antaa pelkästään kokeiden 9,5 keskiarvolla, vaan mukana pitäisi olla paljon tuntiaktiivisuutta.. Toisin kun esimerkiksi kokeiden ka 6,5 pitäisi pyöristää 7, vaikka ei olisikaan viitannut tai asiasta kiinnostunut. Kympin oppilaalta pitää odottaa enemmän kun seiskan oppilaita, niin kokeissa kun aktiivisuudessakin.

 "Mitä renesanssi-ihmisiä siellä yritetään nykyään kasvattaa?"

Eduskunta päättää lopulta opetussuunnitelman perusteista ja siitä millaisia ihmisiä koulun halutaan tuottavan. Kymppisarjat on tarkoitettu "renesanssi-ihmisille"! Monilahjakkuuksille peruskoulu on helppoa. Vaatimustaso kun on heille oikeasti aika alhainen.

Itsellä on koko lapsuus ja nuoruus ollut täysi erilaista luontoharrastusta, mutta ei mulle ole koskaan tullut mieleen raportoida sitä koulussa. Jotenkin tuntuu oudolta, että jos kotona on ruokittu ja seurattu lintuja joka talvi, että tämän muistaa joka vuosi kertoa opettajalle. Tai että kesän jälkeen muistaa raportoida miten mökillä sorsien pesintä ym on sujunut. Tai esillä kotona tehtyjä käsitöitä tai kokkailuja. Tai perheen kanssa tehtyjä patikointi, museo ym. reissuja  

Kysytäänkö näitä nykyään jotenkin oppilailta, vai pitääkö oppilaan itse tuoda aktiivisesti esille tekemisensä ja pitää jotain portfoliota siitä mitä kaikkea on tullut tehtyä. Ja eihän ne harrastukset aina ole just sitä mitä siellä tunnilla käsitellään.

[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 16:34"]

Luonnontieteissä on helppoa osoittaa harrastuneisuutta esimerkiksi seuraamalla tiedotusvälineiden uutisia luonto tai tiedeaiheista. Tunnilla voi sitten kysyä lisää aiheesta, viitata vastauksessaan lukemaansa uutiseen tai näkemäänsä uutiseen. Luonnossa liikkuminen ja luontohavaintojen tekeminen, lintujen ruokkiminen, tähtitaivaan tai revontulten katselu tai vaikkapa metsästysharrastus ovat myös harrastuneisuutta. Mitään projekteja tai kirjoitelmia ei tosiaankaan tarvitse tehdä.

Harrastuneisuus on siis aito vapaa-ajalla näkyvä kiinnostus aiheeseen.

[/quote]

Jos saadakseen kympin pitää tehdä ylimääräistä töitä kokeen lisäksi ja osoittaa kiinnostuneisuutta aineeseen niin silloinhan opettajien kuuluu myös tarjota näitä lisätehtäviä ja lisäopetusta haluaville. Kuinkakohan monella on tähän aikaa?  

Kyse ei ole lisätehtävistä vaan harrastuneisuudesta! Eli siitä että itse on aktiivisesti kiinnostunut ja hakee lisää tietoa aiheesta. Netti tekee tästä helpompaa kuin koskaan aikaisemmin. Oppiminen on oppilaan tehtävä, ei opettajan!

Harrastuneisuus tulee oppilaan puheista ja kertomista asioista esille. Erikseen ei tarvitse korostaa tekemisiään.

[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 16:56"]

 "Mitä renesanssi-ihmisiä siellä yritetään nykyään kasvattaa?"

Eduskunta päättää lopulta opetussuunnitelman perusteista ja siitä millaisia ihmisiä koulun halutaan tuottavan. Kymppisarjat on tarkoitettu "renesanssi-ihmisille"! Monilahjakkuuksille peruskoulu on helppoa. Vaatimustaso kun on heille oikeasti aika alhainen.

[/quote]

No en sanoisi, että se on alhainen, jos kokeista järjestään kymppejä saava ei voi saada kymppiä todistukseen ilman jatkuvaa itsensä ja ylimääräisen osaamisensa esilletuontia. Muistan itse, miten paljon koulussa ärsyttivät sellaiset opettajien mielistelijät, jotka koko ajan olivat käsi ojossa ja yrittämässä saada opettajalta kehuja. Yleensä he olivat niitä vähemmän lahjakkaita suorittajia, jotka olisivat puskeneet vaikka harmaan kiven läpi saadakseen hyviä numeroita. Oikeasti lahjakkaat ja fiksut lapset taas ovat useimmiten niitä hiljaisempia pohdiskelijoita, jotka eivät tuo itseään esiin. Nykyäänkö siitä sitten rangaistaan? Vaikka tietäisit kaiken ja loistaisit kokeissa, et voi saada kymppiä tai edes ysiä, koska olet ujo. Jotenkin inhottavaa. No ehkä se valmistaa nykyajan työelämään, jossa sosiaaliset taidot ja itsensä esiintuominen ovat kaikki kaikessa.

Mun mielestä tässä on iso ongelma, että oppilaan pitää osata kertoa itse siitä opettajalle. Jos ajatellaan vaikka ala-asteen oppilasta, mun on vaikea kuvitella että sen ikäinen lapsi osaisi tuoda esille harrastuneisuuttaan, varsinkaan siten että opettaja sen ymmärtää oikein ja vielä muistaa sen numeroita antaessa. 

Jos muistelen omaa lapsuutta ja vaikka näitä neulomisia. Ei mun tarvinnut koskaan kysyä opettajalta mitään neuvoja saati lisäneuvoja kun äiti neuvo kotona kädestä pitäen paljon paremmin kuin opettaja koskaan. Eihän kukaan koulun opettajista osannut opetaa neulomista vasenkätiselle(!).  Ja mitään small talkkia harrastuneisuudestani tuskin osaisin vieläkään pitää. Ja sama yläastella ruuanlaitoin ja leipomisen kanssa.

Ajatushan on hieno, mutta jotenkin jotta tää olisi reilu, niin oppilaiden pitäisi pitää jotain portfoliota tms. Millä joku yläasteen aineopettaja voi muistaa mitä kukin harrastaa ja kuinka paljon.

[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 17:14"]

Harrastuneisuus tulee oppilaan puheista ja kertomista asioista esille. Erikseen ei tarvitse korostaa tekemisiään.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 17:14"]

Kyse ei ole lisätehtävistä vaan harrastuneisuudesta! Eli siitä että itse on aktiivisesti kiinnostunut ja hakee lisää tietoa aiheesta. Netti tekee tästä helpompaa kuin koskaan aikaisemmin. Oppiminen on oppilaan tehtävä, ei opettajan!

Harrastuneisuus tulee oppilaan puheista ja kertomista asioista esille. Erikseen ei tarvitse korostaa tekemisiään.

[/quote]

Siis milloin oppilailla on mahdollisuus tuoda esiin harrastuneisuus? Itse en muista että opettajan kanssa olisin koskaan keskustellut siitä mitä olen oppinut vapaa-ajallani. Myös esitelmät piti yleensä tehdä opettajan antamista aiheista.

Eli pitääkö biologian tunnilla opettajan kertoessa karhuista keskeyttää opettaja viitomalla ja alkaa kertoa mitä wikipediassa eilen tuli luettua niistä?

Miten nuo numerot on muka nykyään niin rakettitiedettä? Tottakai kymppejä annetaan, jos kerran osaa kaiken tai melkein kaiken + osoittaa aktiivisuutta. Sehän nyt typerää on, että sille "oikealle" kympille annetaan väkisin ysi ja sitten ysit väännetään kaseiksi, johon yltää ne reilu seiskankin oppilaat. Koko skaala käyttöön.  Numerot on väliltä 4-10 ja kaikkia sopii käyttää. Ihmeellistä ajattelua, että kukaan ei saisi saada alle seiskan (tai tarvii tukitoimia) ja vastaavasti 10 varattaisiin jollekin yli-ihmisille. Sitten kaikki saa numerot väliltä 7-9 ja numero ei kerro tarpeeksi osaamisesta suhteessa toisiin.

Toinen ihmeellinen juttu tässä on, että nykyään numeroita annetaan ilmaiseksi. Mun kouluaikana kymppejä ja ysejä jaettiin ihan normaalisti. Nykyään niin mainostetaan, kuinka arvostelu on kiristynyt. Miksei se näy esimerkiksi lukioon tulevissa? Kasilla ollaan ekalla matikan kurssilla nelosessa. Johan olikin hyvää osaamista lähtötaso. Kokeet on helppoja nykyään, koska oppilaat saisi ala-arvoisia numeroita, jos pitäisi saman kokeen kuin 10-20 vuotta sitten. Ja te puhuttu kiristymisestä. Pikemminkin lepsuksi tullut.

Tulipa minusta ärtyisä kun luin näitä kommentteja :D Onneksi on oma koulu jo käyty mutta mietityttää vain että pitääkö sitten kun saa omia lapsia alkaa koulun lisäksi pitää kotona jonkinlaista ylimääräistä opetusta vain sen takia että heillä olisi mahdollisuus hyviin arvosanoihin. Totuushan on ettei kukaan ole kiinnostunut kaikista aineista, mutta se ei tarkoita ettei riittävää tietotaitoa olisi.

Tuli mieleen kun kävin opinto-ohjaajan kanssa lukiossa läpi mahdollisia jatkokoulutusmahdollisuuksia. Opinto-ohjaaja kävi vain läpi todistustani ja katsoi että historiassa ja uskonnossa arvosanana oli 10 ja ehdotteli yliopisto-opintoja näissä aineissa. Hän ei kysynyt mistä itse olisin kiinnostunut, vain tuijotti vain numeroita jotka eivät kertonut mitään minun kiinnostuskohteista. Kun kerroin mihin oikeasti haluan opiskelemaan hän ei uskonut mahdollisuuksiini ja ehdotteli taas jotain muita vaihtoehtoja jotka sopivat paremmin minun todistusnumeroihin.

LUKEKAA HUOLTAJAT KOULUN OPETUSSUUNNITELMASTA ARVIOINTIKRITEERIT!

Ja jos olette itse (ja lapsenne on) erimieltä opettajan kanssa arvostelusta, ottakaa rohkeasti yhteyttä opettajaan ja vaatikaa perusteet arvosanalle. Mitä oppilaas osaamisesta jää uupumaan ylemmästä arvosanasta.

Arvosanat 9 ja 10 ovat arvosteluasteikolla siksi, että niitäkin käytetään. NIITÄ PITÄÄ KÄYTTÄÄ.

Opettajan tulee mennä itseensä, jos hänen oppilaistaan ei kukaan vastaa kiitettävää. Silloin lienee opetuksessta tai arvioinnissa jotain pielessä.

Jos olette opettajan perusteiden jälkeen edelleen eri mieltä arvosanasta, ottakaa yhteyttä rehtoriin. Opettajalla voi aivan hyvin olla virheellinen käsitys koko arvioinnista.

Olen rehtorina työurani aikana nähnyt paljon näitä tapauksia, jolloin oppilasta ei arvioida ops:n mukaisesti.

Ne, jotka vähättelevät alakoulun todistuksen arvosanoja, muistuttaisin heitä: Lapselle ne ovat tärkeitä ja muodostavat lapsen kuvaa itsestään ja osaamisestaan.

Ops:n mukainen arviointi on LAPSESI OIKEUSTURVA. Sinun on huoltajana velvollisuus huolehtia, että myös opettjaa vaalii sitä.

terv. rehtori

[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 11:13"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 06:52"][quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 15:34"] Joten turha antaa liikaa arvoa yhden henkilön tekemistä johtopäätöksistä, koska koulumaailma on toisinaan mitä on...

[/quote]Ei se mitään turhaa ole. Pärstäkerroin vaikuttaa helposti numeron verran todistuksen keskiarvoon, joten sillä on ysillä aika iso merkitys jo sen suhteen että pääseekö kaupungin parhaimpaa lukioon vai ei.

[/quote]

Ysillä jokaisella aineella on oma opettajansa, joten kyllä jossakin mättää jos "pärstäkerroin" (mukamas) laskee joka numeroa niin että huippulukiopaikka jää saamatta.

[/quote]

kirjoitin tuon aiemman viestin ja voin kyllä sanoa, että minulla "pärstäkerroin" vaikutti väh. numeron verran laskevasti keskiarvossa (erit. yläasteella). Olin todella aktiivinen tunneilla, en häiriköinyt tai muuta, vaan silti ei numerot nousseet, vaikka kokeista olisi tullut täysiä pisteitä. Asuin pienellä paikkakunnalla ja siellä opettajat kuultuaan nimeni (harvinainen sukunimi) totesivat usein "ai sen ja sen lapsi" tai "onko x tai y sinulle sukua". Ja sen jälkeen ei tarvinnut kympeistä edes haaveilla (yläasteen ainoan kympin sain ysillä opettajalta, joka oli vastikään muuttanut paikkakunnalle...). Jatkoin käytännön syistä saman paikkakunnan lukiossa, osin samojen opettajien parissa. Keskiarvo ei noussut, ei millään... Mutta ylioppilaskirjoituksissa tosiaan kirjoitin monipuolisesti, yht. 8 ainetta ja kuten mainittua, taso näissä L ja E, joten aivan töhö en ole voinut olla (ja yliopistossa, kaukana kotipaikkakunnastani, painotettu keskiarvo kolmannen vuoden jälkeen 4,5 asteikolla 1-5). Näistä ylppäreistä vielä sen verran, että esim. a-enkussa sain maikalta M vastaavat pisteet ("surkea aine")>nousi L ja äikässä nousi myös useilla pisteillä, muista aineista en muista... Pointtini on, että "pärstäkerroin" (tai esim. tausta) voi oikeasti vaikuttaa todella paljon, vaikkei saisi!

Älkää tehkö kärpäsestä härkästä. Harrastuneet oppilaat kyllä osaavat luontevasti tuoda uusia asioita ja näkökulmia esille. Eivät he mitään luentoa ryhdy pitämään vaan aloittavat esimerkiksi: Onko totta että... Mites sitten jos... Meidän pellolla oli...

Tuommoinen oli... Mitä tapahtuu jos... Entäs jos... jne.

Nykyään oppilaat osaavat keskustella opettajan kanssa tunnilla eri aiheista. Opettajan pitämät yksinpuhelut ovat mennyttä aikaa.

PS: Kokeita on ollut pakko helpottaa. Vain harvat oppilaat tekevät oikeasti läksyt (lukevat kappaleet ja tekevät tehtävät tehtävät oikeasti (paperilla on muutakin kuin kynänjälkiä) ). Työn tekeminen ja vaivan näkeminen on harvinaista.

Ja vielä tuosta erityisharrastuneisuudesta:

Opettaja kllä huomaa, jos lapsella on keskimmääräistä enemmän tietoa tai osaamista aiheesta. Harrastus ei automaattisesti tuo erinomaista arvosanaa, mutta kyllähän se parantaa lapsen osaamista.

Noin äkkiseltään sanoisin, että erinomaiseen arvosanaan lukuaineissa edellytetääb seuraavia asioita:

- Positiivinen asenne

- Aktiivisuus (viittaaminen, pyydettyjen tehtävien tekeminen huolellisesti, keskustelevaisuus)

-Kokeesta/pistokokeista arvosanat 9-10

-Oppilaan osaaminen on selvästi parempaa kuin keskimääräisesti luokkatovereilla.

terv. rehtori

Pärstäkerroin vaikuttaa todella paljon erityisesti pikkupaikkakunnalla. Yo-todistukseni keskiarvo oli 7,5 ja kirjoitin L:n paperit. Olin ujo enkä tehnyt itsestäni numeroa.

Jatko-opinnoissani huomasin, kuinka erityisesti opettajien ja rehtorien jälkeläiset korostivat opettajille vanhempiensa ammattia. Kaipa siitä jotain hyötyä on?

[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 17:14"]

Kyse ei ole lisätehtävistä vaan harrastuneisuudesta! Eli siitä että itse on aktiivisesti kiinnostunut ja hakee lisää tietoa aiheesta. Netti tekee tästä helpompaa kuin koskaan aikaisemmin. Oppiminen on oppilaan tehtävä, ei opettajan!

Harrastuneisuus tulee oppilaan puheista ja kertomista asioista esille. Erikseen ei tarvitse korostaa tekemisiään.

[/quote]

Kerrotko vielä miten oppilaan puheista näkee kuinka paljon hän vapaa-ajallaan lukee asiasta ilman että hän korostaa asiaa?

Jos oppilas on oikeesti kiinnostunut aiheesta hän hankkii lisätietoa vaikka se ei vaikuttaisi arvosanaan, eikä hän siinä tapauksessa korosta asiaa tunneilla. Päinvastoin, minä ainakin pidin tietotasoni omassa tiedossani koska tiesin että luokkakaverit haukkuu muuten higariksi.

Minunkaan ala-asteen luokanopettajani ei suostunut antamaan kaikkia ansaitsemiani kymppejä, "ettei sitten yläasteella tule pettymyksiä, kun numerot tippuvat". Yläasteella oli aineenopettajat, joten todistukseni parani ja pysyi hyvänä aina lukion päättötodistukseen saakka. Vitutti, koska olin aivan selkeästi luokan paras, mutta en saanut siitä silloin ansaitsemaani tunnustusta.

Motivaatiohan siinä menee jos millään määrällä raatamista ei saa kymppiä koska opella ei vaan oo tapana antaa sellaista numeroa. Jos joku numero on arvosteluasteikossa niin kyllä se on siellä ihan käyttöä varten. Tosin kyllä meilläkin lukiossa oli yksi opettaja joka sanoi heti kurssin alussa että kymppiä ei sitten saa kukaan koska yksikään teistä ei sitä tule ansaitsemaan eikä näitä asioita ole mahdollista osata niin hyvin. No, mitäpä siihen muuta kun että "aha". Kertoo ehkä jotain opettajasta jos hän kokee ettei osaa opettaa niin hyvin että kukaan osaisi opettamansa asian erinomaisesti.

[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 18:19"]

LUKEKAA HUOLTAJAT KOULUN OPETUSSUUNNITELMASTA ARVIOINTIKRITEERIT!

Ja jos olette itse (ja lapsenne on) erimieltä opettajan kanssa arvostelusta, ottakaa rohkeasti yhteyttä opettajaan ja vaatikaa perusteet arvosanalle. Mitä oppilaas osaamisesta jää uupumaan ylemmästä arvosanasta.

Arvosanat 9 ja 10 ovat arvosteluasteikolla siksi, että niitäkin käytetään. NIITÄ PITÄÄ KÄYTTÄÄ.

Opettajan tulee mennä itseensä, jos hänen oppilaistaan ei kukaan vastaa kiitettävää. Silloin lienee opetuksessta tai arvioinnissa jotain pielessä.

Jos olette opettajan perusteiden jälkeen edelleen eri mieltä arvosanasta, ottakaa yhteyttä rehtoriin. Opettajalla voi aivan hyvin olla virheellinen käsitys koko arvioinnista.

Olen rehtorina työurani aikana nähnyt paljon näitä tapauksia, jolloin oppilasta ei arvioida ops:n mukaisesti.

Ne, jotka vähättelevät alakoulun todistuksen arvosanoja, muistuttaisin heitä: Lapselle ne ovat tärkeitä ja muodostavat lapsen kuvaa itsestään ja osaamisestaan.

Ops:n mukainen arviointi on LAPSESI OIKEUSTURVA. Sinun on huoltajana velvollisuus huolehtia, että myös opettjaa vaalii sitä.

terv. rehtori

[/quote]

Arvoisa rehtori ei taida tietää, että ops:sta löytyy kriteerit vain hyvälle osaamiselle eli arvosanalle 8. Milloin olet viimeksi vilkaissut opsia?

En ymmärrä niitä opettajia, jotka panttaavat sitä kympin antamista. Kun se tosiaan on olemassa arvosteluasteikossa, niin kyllä se siellä ihan sitä varten on että sitä myöskin käytetään. Joillakin voi olla ajatuksena ettei anna kymppiä, ettei lapsi esim. "ylpisty" ja "koska kukaan ei ole täydellinen". Toisaalta sitten se on oikeasti jollekin hyvin suorituskeskeiselle lapselle aika tiukka paikka: vaikka mitä teen ja miten raadan, koskaan en sitä kymppiä saa. Sitten ihmetellään kun ns. "kympin tyttö" sairastuu anoreksiaan, on kohtuuttoman vaativa ja samaan aikaan kokee riittämättömyyden tunnetta. Enkä väitä että mielenterveyshäiriöt tai syömishäiriöt johtuisivat siitä, ettei muksu saa kymppiä, vaan pikemminkin sitä että lapsi kasvaa siihen että vaikka mitä teen ja miten hyvin osaan, koskaan en vaan riitä. Ja tämä tunne voi sitten osaltaan johtaa vakavimpiinkin ongelmiin. Sen takia vain opettajan jääräpäinen "en koskaan, kellekään annan kymppiä" voi olla aika tuhoisaakin itsepäisyyttä.