"Vain nykyhetki on todellinen. Menneisyys ja tulevaisuus ovat mielen luomuksia."

Täyttä höpsismiä.

Nykyhetkikin on mielen luomus, ainakin siinä määrin kuin sillä on meille merkitystä. Ei meillä ole pääsyä mihinkään objektiiviseen todellisuuteen, ainoastaan mielemme simulaatioon/tulkintaan siitä mitä nyt on tapahtumassa.

Tulevaisuus on tietysti mielen luomusta, mutta on väärin vetää yhtäläisyysmerkkejä sen ja menneisyyden välille. Voidaan ajatella, että koska muistaminen vaatii mieltä, on eilen tapahtuneen "nykyhetken" muistaminen mielen luomus, mutta se ei tarkoita että eilen tapahtunut ei ollut "todellista".

Menneisyys ja tulevaisuus ovat yhtä lailla olemassa, yhtä todellisia kuin nykyhetki.

Jos on juonut 1/2 pulloa kossua tunti sitten onko sekin vain mielen luomus että on kännissä?

En allekirjoita. Menneisyys tapahtui oikeasti, riippumatta siitä, mitä muistamme tai ajattelemme menneistä tapahtumista nykyhetkessä.

Ehkä puhuja tarkoitti, että muistot ovat mielen luomuksia? Sekään ei ole totta, mutta jo vähän järkevämpi väite.

Muistaminenhan on jossain määrin luovaa toimintaa eli esim. tunteet ja mielleyhtymät saattavat hieman muokata muistikuviamme. On kuitenkin täysin harhaanjohtavaa väittää, että muistaminen olisi kokonaan luovaa toimintaa. 

Vierailija kirjoitti:

Menneisyys ja tulevaisuus ovat yhtä lailla olemassa, yhtä todellisia kuin nykyhetki.

Jos elämme blokkiuniversumissa. Ei liene näyttöä sen puolesta taikka vastaan.

Yksi syy miksi ihmiset ovat onnettomia on se että miettivät liikaa menneisyyttä kun pitäisi elää nykyhetkessä.

Onko sattumaa vai ei, että nykyhetki on englanniksi present? Vähän niin kuin human be-in-g???

Menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus ovat kyllä ihan muuta kuin pelkkää mielen tuotetta. Omaan pikku elämäänsä voi vaikuttaa nykyisyydessä, joka johtaa tulevaisuudessa sitten siihen, mihin se johtaakin. Menneisyyttään ei voi muuttaa, koska se mikä on tehty on tehty. 

Vierailija kirjoitti:

Yksi syy miksi ihmiset ovat onnettomia on se että miettivät liikaa menneisyyttä kun pitäisi elää nykyhetkessä.

Joku joskus sanoi että masentunut ihmistyyppi elää likaa menneessä ja ahdistunut ihmistyyppi liikaa tulevassa.

Joku toinen taas sanoi että kullekin päivälle riittää sen omat huolensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menneisyys ja tulevaisuus ovat yhtä lailla olemassa, yhtä todellisia kuin nykyhetki.

Jos elämme blokkiuniversumissa. Ei liene näyttöä sen puolesta taikka vastaan.

On jos ottaa einsteinin teoriat vakavasti.

Anteeksi nyt vaan, mutta ap:n kirjoitusta ei ole olemassa, koska se on menneisyyttä.

Ei huomista, ei eilistä, vain tämän hetken voin nähdä peilistä. 

Menneisyys on tapahtunut ja siten totta. Tulevaisuus ei ole vielä tapahtunut, joten se on mielikuva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menneisyys ja tulevaisuus ovat yhtä lailla olemassa, yhtä todellisia kuin nykyhetki.

Jos elämme blokkiuniversumissa. Ei liene näyttöä sen puolesta taikka vastaan.

On jos ottaa einsteinin teoriat vakavasti.

Vaikka paljon on vielä fysiikkaa josta miellä ei ole minkäänlaista käsitystä, niin se tiedetään, että Einsteinin teoriat eivät ole viimeinen sana. Ne tulevat syrjäytymään aivan samoin kuin Newtonin kapea näkemys.

Aika on ulottuvuus, mutta ulottuvuuksia on lukuisia.. 

Tulevaisuus on läsnä nykyisyydessä. Nykyisyys ja tulevaisuus sisältävät menneisyyden. Mitä muuta nykyisyys on, kuin menneisyyden synteesi? Mitä muuta tulevaisuus on, kuin nykyisyyden ja menneisyyden synteesi? 

Mutta tähän sisältyy iso mutta; olemassaolo on jatkuvassa liikkeessä ja ikuisessa muutoksessa, siksi sekunnin kymmenesosa tästä eteen tai taaksepäin ei ole enää täysin sama hetki kuin sitä edeltänyt tai sitä seurannut. Oikeastaan ei siis ole olemassa staattista nykyisyyttä. Kun aloitat lauseen, olet jo lauseen päättyessä hieman eri ihminen kuin olit sitä aloittaessasi. Nykyisyys onkin siis lähinnä menneisyyden ja tulevaisuuden leikkauspiste. 

Nykyisen tietoisuutemme käsittämässä aika-avaruudessa aistiemme tekemät havainnot syklisyydestä luovat ajan tunteen, mutta ovatko aistiemme tekevät havainnot ympäristöstämme oikeita, ymmärrämmekö me oikein todellisuutta, onko tietoisuutemme jo riittävän kehittynyt? Oli miten oli, ainakin rajallisille aisteillemme aamu ja ilta vuorottelevat säännönmukaisesti, vuodenajat vuorottelevat säännönmukaisesti. Näiden perusteella kehittyävä tietoisuutemme luo ajan käsitteen. 

Ajan käsite edellyttää yksilöllistynyttä tietoisuutta, sillä vain ajatteleva, itsestään ja ympäristöstään tietoinen olento osaa ennustaa itsetietoisesti tulevaa eli ymmärtää syklisyyden käsitettä.