miten jaksaa nuoren kanssa

joka on täyttänyt jo 18 v ja aloitti villin elämänsä juuri silloin. Sitä ennen ei mitään. Mitään ei saa kysellä, kyseenalaistaa tm. Viimeksi pankkiasioiden neuvossa hermostui niin, kun tillilä ei ollutkaan rahaa, että ilmoitti vihaavansa minua.Olen hänen mielestään vain niin ärsyttävä jne. kaikki lukemattomat muut inhosanat. Antaisin mennä omilleen, mutta rahallisesti ei pärjää.Yritän olla provosoimatta. Itken itkuni salassa ja kuullessani jonkun lapsen ja vanhempien hyvästä suhteesta pillahdan melkein itkuun. Haluisin olla tukena pojalle, mutta apuani, neuvojani tai mitään muutakaan hän ei minulta halua. Mielestäni en ole tehnyt mitään enkä provosoinut. Ehkä olen ollut liian huolehtiva aikoinaan, mutta poika oli myös arka ja hiljainen ja tarvitsi paljon tukea.... nyt on kaikki toisin. Luulin, ettei murrosikä enää 18 v alkaisi...