Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Arvostelijoille: Pelkosektio on lääketieteellisesti diagnosoitu
01.01.2006 |
Horror Partus latinaksi.
Tämä siis tiedoksi teille, jotka vastustatte pelkosektioita turhina. Sektioista saa aina lukea täällä kaikenlaista mielipidettä. Mikään ei ole turhaa, minkä lääkäri synnytysasioissa naiselle määrää tai mihin hän antaa diagnoosista perusteella toimenpideluvan.
Palstalaiset eivät voi tietää kunkin pelkosektion saaneen taustoja. Mitäpä jos vaikka joku olisi insestin uhri, lapsena raiskattu taikka jonkun silpoma?!?!? Tällaisiakin tapauksia on pelkojen taustalla, vaikkakin tavallisempia ovat kauhunomaisen synnytyksen kokeneet naiset.
Minä onneksi sain pelkosektion, muutoin en koskaan olisi saanut lastani, sillä synnyttämään en pysty. Pelko juontuu ehkä lapsuuden sairaalakokemuksista. 1-2.5 vuotiaana minulle tehdiin puuduttamatta valtava määrä virtsatietutkimuksia sekä nukutettiin monesti operaatioita varten, vikaa munuaisissa. Olin 1.7 vuotiaana 5 viikkoa sairaalassa putkeen, isä ja äiti asuivat kaukana ja pääsivät vaihtelevasti katsomaan omien töiden ja hankalien kulkuyhteyksien vuoksi. Tuolloin ei sairaaloissa ollut vanhempien asuinhuoneita.
On suoraan sanoen todella epäasiallista ryhtyä omista intresseistään tai kaventuneesta maailmankuvasta käsin arvostelemaan tuntemattomia ihmisiä ja heidän ratkaisujaan sekä pelkojaan.
Minua arvostelu ei satuta, enemmän satutti käydä läpi omaa lapsuuden kipuhistoriaa pelkopolilla. Ja kun siitä selvisin, olen vahvempi kuin koskaan, mutta ehdottaisin, että pelkosektiota arvostelevat miettisivät pienen hetken, ennenkuin kirjoitatte tänne. Tämä tietysti on mahdotonta heille, jotka haluavat vain olla ilkeitä, mutta joukossa saattaa olla tietämättömyyttäkin, teihin lähinnä vetoan.
T: Onnellinen 1 vuotiaan tytön äiti
Kommentit (55)
Vierailija:
Minä olen ollut lukuisia kertoja sairaalassa yksin pienenä, on tehty kaikkea luun koepalan otosta ja selkäydinpunktiosta (ei puudutteita, tämän jälkeen sidottiin sänkyyn kiinni ettei halvaudu) lähtien. Olen vielä useamman sentin alta 160cm ja kyllä minut on myös raiskattu aikuisiällä. Silti uskalsin synnyttää, kun minulle selitettiin ne riskit ja vauvan paras.
Se miten SINÄ reagoit mihinkin, mitä pelkäät ja mitä et pelkää ei paljon ap:ta auta.
Ap:n kirjoitus oli ihan totta. Itselläni on kova synnytyspelko (ja en ala tässä teille syitä erittelemään, tiedän kyllä että aina löytyy joku jolla on asiat vielä huonommin yms.) mitä nyt yritän " hoitaa" . Jos se ei tuota tulosta on paras tehdä sektio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen on kompleksinen psykofyysinen kokonaisuus. On niin monimutkaisiakin tapauksia, että psykiatria tai muut hoitomuodot eivät tehoa.
On myös niin, että hoitoa yritetään, äiti lähtee synnyttämään ja kaikki menee pieleen. Nämä äidit jäävät yleensä yksilapsisiksi.
Tämä kommentti siis näitä asioita läheltä katsellut, ammattinsa puolesta siis.
Jos olisit äiti eli sinulla olisi lapsi johon olet äärimmäisen kiintynyt, et kirjoittaisi näin.
Siis että lapsi pitäisi jättää tekemättä alatiesynnytyspelon vuoksi, vaikka ratkaisuna ongelmaan on olemassa sektio? Oletko ihan vakavissasi sitä mieltä, että minä en oikeasti olisi saanut tehdä lasta alatiesynnytyspelon takia?
Kommenttisi on lähinnä surkuhupaisa ja ihan varmasti lapsettoman ihmisen. Minulla on ollut onni kokea äidinrakkaus ja saada syliini äärettömän rakastettu lapsi, en voi uskoa että kukaan äiti voisi tosissaan väittää, että lapsi pitäisi jättää tekemättä mieluummin kuin valita sektio.
T: Ap
Ja kunnioitus numero kolmoselle, olet harvinaislaatuisen vahva ihminen. Itse en pysty synnyttämään alateitse enkä minäkään ala kertoa syitä, kolmosen kaltaisia ihmisiä kunnioitankin suuresti. Kaikki eivät silti voi voittaa pelkojaan, vaikka pelkopoliklinikankin kävisivät läpi.
Onkohan täysin normaalia ihmistä edes olemassa ;-)
Oon itsekin ollut nukutuksessa kymmeniä kertoja ja sairaalassa kuukausikaupalla, 14- vuotiaaksi asti pistettiin, tutkittiin ja leikattiin. Synnytin silti normaalisti, pelot on kohdattava!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suurin osa on jotain muuta kun todellista synnyttämisen pelkoa. Turhamaisuutta ym pelleilyä!
Itse jos pelkosektioon päädyn, niin taidan sanoa syyksi ihan jonkun fyysisen vaivan useimmille, sillä tähän ikään olen oppinut, että useimmat ihmiset ovat himpun yksikertaisia ja epäempaattisia.
Hoitoakaan ei useimmat saa pelkoihinsa, traumoihinsa, ei ainakaan ajoissa. Ongelmia ei tunnisteta ajoissa eikä asianmukaista hoitoa (useimmiten terapia) vain järjesty, löydy, ole varaa.
Itselläni on sikäli jännä tilanne, että taustani vuoksi selvä tapaus pelkosektioon, mutta kun ei mua oikeastaan huvita se sektiokaan, tiedän riskit ja siinäkin kivut. Niinpä koetan nyt vielä terapiassani ja pelkopolilla vääntää sitä alatiesynnytystä psyykkisesti auki.
En kyllä aio kertoa tässä, enkä edes synnytyssairaalassa taustaani täysin, sillä silloin mut patologisoitaisiin täysin:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
säälittävän empatiakyvyttömiä tyyppejä, joiden mielestä jokainen, joka ei kestä samanlaisia koettelemuksia ja kipuja kuin ne ja ylipäänsä katsele maailmaan samallalailla, on epäonnistunut yksilö.
Lyhyesti sanottuna nämä yli-ihmiset ovat sellaisen ihmisryhmän edustajia, josta pysyttelen mielelläni mahdollisimman kaukana. Niitä, jotka kuittaavat kaikki kokemuksesi ja vaikeutesi litanialla " ei tuo vielä mitään, minulla murtui synnytyksessä kylkiluita / vanhemmat kuoli kun olin 3-vuotias / vatsaflunssa vei sairaalaan kuukaudeksi, että ole sinä vaan ihan hiljaa synnytyskivuistasi, perhesuruistasi ja terveysongelmistasi" .
Minusta pelkosektiot ovat ehdottoman tarpeellisia! Itse kärsin todella voimakkaasta synnytyspelosta esikoista odottaessani (pelkäsin sietämätöntä kipua kuollakseni) ja kävin pelkopolilla purkamassa tätä pelkoani. Sain sieltä avun ja synnytin esikoiseni onnistuneesti alateitse, eikä toista odottaessa enää tarvinnut synnytystä pelätä :). Kuitenkin se pelko oli niin kamalaa ensimmäistä odottaessani, että tuntui todella helpottavalta tieto, ettei ole _pakko_ synnyttää alakautta. Jo sektion saamisen mahdollisuus siis antoi rohkeutta yrittää synnyttää alakautta :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkosektion hakijat myös halveksivat pelkopolia keskusteluineen, vaikka tarkoitus on auttaa.
Sektio on tietenkin paras mahdollinen ratkaisu jos avusta huolimatta pelko on ylivoimainen.
Aika monella sektio on kuitenkin vaan tapa hallita omaa elämää. Tottunut suunnittelemaan kaiken, joten pitää se synnytyspäiväkin saada päättää.
Perskarvalla ja mustalaisviulullakin on latinankieliset nimet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minut " pakotettiin" synnyttämään koska pelkoani repeämisestä ja siitä tulisinko ikinä ennalleen ei pidetty riittävänä syynä sektion antamiseen. Minua ei uskottu, kun sanoin vauva olevan viisikiloinen koska se tuntui siltä, vaan uskoivat painoarvioitaan 3,5 kiloisesta vauvasta... 5-kiloinenhan sieltä tuli! Suuri kiitos lääkäreiden mielivallalle, kun voivat näin päättää pilatako toisen elämän vai ei. Sillä sen minä TIESIN/aavistin, että tulen repeämäähn ja pahasti, ja niinhän siinä sitten kävikin. Nyt vuosi synnytyksen jälkeen en ole kunnossa eikä meillä ole seksielämää, koska se ei kummankaan mielestä tunnu oikein miltään, emätin korjailtiin huonosti ja jäi jotenkin avonaiseksi. Olen menossa VAATIMAAn korjausleikkausta, kunhan voitan pelkoni ko. toimenpidettä kohtaan.
nimim. pillu halki
suudesta ja elämän hallitsemisen halusta.
Yleensä pelkääjät pelkäävät sekä alatiesynnytystä JA sektiota, eikä päätös sektiostakaan ole heille helppo. Usein kuolemanpelko varjostaa molempia tapoja.
Itselleni on tehty mm. kaavinta ilman puudutusta, loop-hoito puudutuksella, joka ei tehonnut, molemmissa tapauksissa lääkärit, jotka vaikuttivat aavistuksen sadistisilta. Tämän jälkeen minulle oli turha tulla vakuuttamaan, että puudutetta saa synnytyksessä vaan kun pyytää. Eipä sitä saanut loop-hoidossakaan ja siinä sentään poistettiin sisäelimistä laaja muutosalue. Kohdun kaapiminen ilman puudutusta oli silkkaa kidutusta myös, josta olisin voinut tehdä valituksen, mutta nuoren ikäni vuoksi en sitä tajunnut. Tuon kidutuksen jälkeen en uskaltautunut yrittää uutta raskautta, ennen kuin nyt vasta, 10 vuotta myöhemmin. Niin kovat traumat jäivät tuosta koettelemuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vaan viitsi synnyttää kun se voi sattua.
Heti yhteiskunnan varoilla mulle kaikki apu tänne nyt!!!
Samoin kuin hedelmöityshoidot niille, jotka eivät viitsi harrastaa seksiä miehen kanssa.
Vähä-älyisille av-mammoille lisääntymiskielto.
Alue: Aihe vapaa
Minä olen ollut lukuisia kertoja sairaalassa yksin pienenä, on tehty kaikkea luun koepalan otosta ja selkäydinpunktiosta (ei puudutteita, tämän jälkeen sidottiin sänkyyn kiinni ettei halvaudu) lähtien. Olen vielä useamman sentin alta 160cm ja kyllä minut on myös raiskattu aikuisiällä. Silti uskalsin synnyttää, kun minulle selitettiin ne riskit ja vauvan paras.