Arvostelijoille: Pelkosektio on lääketieteellisesti diagnosoitu

Vierailija:

En tarkoittanut pahaa mutta provosoin saadakseni vastakaikua. Ympäripyöreät kommentit eivät yleinsä kiinnosta ketään ;-)

Pointtina ei ollut se etteikö tekniikkaa voitaisi käyttää ja sairauksia hoitaa. Mielestäni vaan lääkkeitä ja leikkauksia käytetään väärin, turhaan. Ja esimerkiksi tehdään " päätös" imetetäänkö vai ei. Minusta se on ITSESTÄÄNSELVYYS JA LUONNOLLINEN VAIHTOEHTO. Jos se ei onnistu niin se on eri asia.

Just, joskus synnytys ei onnistu muuten kuin sektiolla. Pelko voi olla joskus este normaalille synnytykselle. Pelkohan voi olla este monelle muullekin asialle.

T: 40



Synnytyskipu ei ole KIPUA. Minusta siinä on paljon positiivista ja siihen liittyy niin paljon iloa.

voidaan pakonomaista tai hysteeristä synnytysPELKOA hoitaa sektiolla. Mutta kosmeettisista tai muista " mukavuussyistä" en sektiota hyväksy.



Itse synnytin lastamme kaksi vuorokautta, ja kieltämättä jossain vaiheessa toivoin hiljaa mielessäni, että minut kärrättäisiin leikkaussaliin. Onneksi oli ihanat kätilöt ja mies tukena. Lapsi saatiin maailmaan luonnollisesti. Onneksi näin. Nyt ei tarvitse seuraavalla kerralla pelätä ponnistusvaihetta!

itsekin kätilönä, jos olet synnytyksiä hoitanut, niin luulisi sinullekin olevan selvää, että klö ajattelee aina etusijalla lapsen etua esim ponnistus vaiheessa ym, jos äänet on huonot tai lapsi tiukassa niin silloin vaan täytyy saada se lapsi syntymään kupilla tai puukolla tai yhteistyössä äidin kanssa. Jos lapsi kärsii on aivan sama ainakin minulle onko äidillä epämukavaa tai tuleeko synnytyksestä traumoja, pääasia ettei syntymässä oleva lapsi jää hapetta turhan pitkäksi aikaa vaan sen takia, että äiti haluaa perua tilauksen ja laittaa polvet kiinni ja kieltäytyy ponnistamasta.

kätilön huolestuessa vauvan laskevista sydänäänistä. Ei tullut mieleenkään " pistää polvia kiinni" .



56

Siis 57 = 55

Kivulla pitää sinun synnyttämän. Sen on raamattu jo aikoinaan määrännyt. Huh. Luomuna tulee ihan helposti. Mutta se on tätä nykyaikaa. Mitään ei tartte viedä loppuun saakka. Naurettavia moiset, jotka eivät saa itseään hallintaan. Hyi helvetti mitä nysveröitä.

Toinen jännittää synnytystä hieman, toinen pelkää sitä, kolmas pelkää synnytystä niin paljon, ettei alatiesynnytyksestä ihan oikeasti tulisi mitään. Toisen ihmisen kovaa pelkoa tiettyä asiaa/tilannetta kohtaan on toisen vaikea ymmärtää.



Kova pelko estää synnytystä etenemästä normaalilla tavalla ja pahimmissa pelkotapauksissa tällaiseen synnytyspelkoon ei auta mikään. Eli kaikkien kipujen jälkeen jouduttaisiin varmasti kuitenkin tekemään sektio elimistön ollessa pakokauhutilassa ja vastustaessa synnytystä.



Ei sektiokaan ole pelkopotilaalle helppo, sektiokin pelottaa ja kovasti - mutta alatiesynnytys ei ainakaan itselleni olisi pelon vuoksi mahdollinen ja jos en sektiota saisi, meillä ei olisi yhtään lasta. En koe olevani milläänlailla huono äiti synnytyspelkoni vuoksi, synnytys vaan on minulle se asia, jota pelkään ihan kauheasti. Sektion jälkeiset haavakivut eivät pelota, ne kyllä kestän, vauva on niin ihana palkinto.

MIKÄ se on mikä siinä synnytyksessä pelottaa?

ja kivuliaiden timenpiteiden aiheuttama kammo niin miten sektio, sairaalassa tehtävä toimenpide josta toipuminen on kivuliasta, on mikään ratkaisu tähän

sektioideni aiheuttamat kulut, mutta kun ei ole mahdollista. Kolmas sektio lähestyy, sen teetättänen yksityissairaalassa. Juu ja enpä ole sektioiden jälkeen paljonkaan sairaalan henkilökuntaa avunpyynnöilläni vaivannut.



Ja mikäkö synnytyksessä pelottaa .... kipu, tilanteen hallitsemattomuus, lapsen vammautuminen, oma kuolema, repeäminen ....



miksi te jotkut pelkäätte esim. hammaslääkäriä ja gynelläkäyntiä - näihin onneksi voin mennä pelotta rallatellen!

mutta kun kerran tietää, ettei alatiesynnytys voi hysteerisen kovan synnytyspelon vuoksi onnistua, vaan joudutaan sektioon, niin parempi suunniteltu sektio kuin hätäsektio.



Ja eipä se kuolemanriski suunnitellussa sektiossa iso ole ja lapselle sektio on turvallinen tapa syntyä.

Ihminen on kompleksinen psykofyysinen kokonaisuus. On niin monimutkaisiakin tapauksia, että psykiatria tai muut hoitomuodot eivät tehoa. On myös niin, että hoitoa yritetään, äiti lähtee synnyttämään ja kaikki menee pieleen. Nämä äidit jäävät yleensä yksilapsisiksi. Tämä kommentti siis näitä asioita läheltä katsellut, ammattinsa puolesta siis.

Täällä yksi sellainen. Minulla myös taustalla lapsuuden lääkärikokemuksia. Psyykasin itseni lähtemään reippaasti alatiesynnytykseen, mutta siinä kaikki meni todellakin pieleen. Toista lasta ei tule. Jo ajatus pelkopolista kääntää vatsaa.

No ei sitten tippakaan!

Mä synnytin 8 tuntia ja avauduin 8 senttiin asti.Vauvan sydänäänet heikkeni ja sit tehtiinkin jo kiireellinen sektio.Ja lopulta paljastui että mun lantio on niin kapea et sieltä ei ikinä lapsi tuu ulos,häpyluu on jotenkin edessä.Sen takia vauvallakin tuli ahdinko kun jäi niinku jumiin.

Mulla jäi kamala pelko sektioo kohtaan,sillon uutisoitiin vielä niistä kuolemista.Pelottaa koskaan tehdä toista vauvaa koska synnytystapa on ehdoton sektio!!!