Kokemuksia kasvatusmetodista, jossa lapselle ei sanota EI, vaan kielletään muulla tavalla!!??

Vierailija:

siis miksi ei-sana pistetään pannaan? Käytän luonnostani myös kiertäviä ilmauksia, kierräthän lätäkön, käyttäydytään kaupassa kiltisti, pysähdythän ennen tietä... mikä helvetti on ihmisiin mennyt, jos monipuolinen kieli on jo lapsenkasvatusoppi!!!!!!!!!!!!!

Ja joku tuolla kertoi kuinka heidän lapsensa on saaneet tehdä sitä ja tätä vaikka kuinka pieninä.. Niin on meilläkin, valvonta ja ei-sanan käyttäminen taitaa kuitenkin olla pikkasen eri asia... Ei kaikkea tarvitse kieltää, jos itse vahtii vieressä, tämä vaatii vanhemmilta viitseliäisyyttä kuluttaa aikaansa lasta vahtien. Ei sitä, että sama tekeminen kielletään eri sanalla....

Ja eiköhän näistä vapaan kasvatuksen lapsista ole jo tarpeeksi esimerkkejä...

Minä kyllä kiellän lastani ei-sanalla. Mutta se ei sulje pois sitä, että selittäisin hänelle myös, miksi jotain ei saa tehdä. Tämä yhdistelmä on minusta ihan itsestään selvää lastenkasvatusta. Ja toimii. Meillä ovat saaneet koriste-esineet ja kynttilät olla nyt jouluna ihan rauhassa, kun olen vajaa 2-vuotiaan kanssa katsonut ne yhdessä läpi, kieltänyt koskemasta ja kertonut, että menevät rikki (tai tulee pipi) jos koskee. Tottakai pidän lasta lisäksi silmällä. Mutta ainakin tässä asiassa oppi näyttää menneen perille kerralla.

on varmasti vaikea välillä eläytyä lapsen asemaan. Siis siihen, että lapsi ei oikeasti tiedä miten pitäis toimia! Meillä on 1 v 8 kk ikäinen lapsi, ja koko ajanhan se opettelee mitä saa tehdä ja mitä ei. Jos sitä vaan kieltää koko ajan kertomatta mitä SAA tehdä, asiat pitää ottaa selville kokeilemalla. Vai niin, pöytään ei saa piirtää, mutta saiskohan tapeettiin piirtää? Koska johonkinhan tuota kynää ihan selvästi käytetään. Sen sijaan jos kertoo että piirretään paperille samalla kun pöydälle piirtäminen kielletään, siinä on heti tieto miten toimia. Yksinkertaistettu esimerkki, tiedän, mutta mulle on oikeasti tullut yllätyksenä että lapset ei yritäkään ns. tehdä pahojaan koko ajan.



Tänä aamuna just meidän lapsi löi meidät älläkällä. Se sai hakan joululahjaksi ja aamulla se otti hakan, laittoi sen olohuoneen sohvapöydälle ja veti tuolin sen ääreen. Sitten lapsi rupesi hypistelemään lähellä olevaa verhoa, sitten lattialla lojuvaa paitaa. Sitten lapsi totesi ihastuneena " peitto" , otti sohvalla olevan peiton ja vei sen hakan alle! Koska me oli näytetty sille, että sohvapöydällä SAA käyttää hakkaa, jos laittaa peiton alle. Ei pelkästään kielletty hakkaamasta pöydällä.



Ja tiedän, että uhmaikä on tulossa ja silloin moni asia on toisin. Mutta tuskin se lapsi nyt silloinkaan pelkästään protestoidakseen tekee asioita.

että ei ole kieltoja ja käskyjä. Toisin sanoen että ei ole rajoja.

Rexus:

ilman selittämättä

Kysymys on vain siitä miten kielto muotoillaan, eli tässä tapauksessa positiivisesti.

Nuo olivat syyt, miksi meillä siirryttiin pois jatkuvasta ein hokemisesta ja alettiin muotoilla käskyjä toisin. Vieläkin se ei tulee sanottua vähintään kerran tai pari päivässä (ei siis pelkoa, että lapsi ei sitäkin oppisi) ja samalla sen teho on moninkertaistunut. Lapsi todellakin nyt uskoo, että ei on ei silloin kun se sitten hänelle sanotaan. Monissa tilasnteissa myös ohjeet tehoavat paremmin kuin ennen käyttämämme kiellot. On tosiaan tärkeää ymmärtää, että lapsi ei läheskään aina todellakaan tiedä, miten pitäisi käyttäytyä tai mitä häneltä odotetaan, jos sitä ei tarpeeksi suorasanaisesti ilmaista. Eikä varmaankaan ole kiva opetella yrityksen ja erehdyksen kautta, kun erehdyksestä on aina seurauksena vihainen vanhempi ja moitteet.

terv. onnellinen kuuden lapsen äiti.

kokemaan pettymyksiä ja kieltoja, luulis järjenkin jo sanovan, että...

Ihan fiksu metodi, mutta minulla ei mielikuvitus riittäisi vaihtoehtoisten ilmaisujen keksimiseen.

Ja ainakin poika on ihan älytön rasavilli. Hoidossa olivat olleet ihmeissään, kun oli vessaan mennessä halunnut riisua kaikki vaatteet. Ei ollut äiti kieltänyt koskaan...

Ei-sanan käyttö on jotenkin niin luissa ja ytimissä, että se tulee usein automaattisesti.Mutta kun ehdin ajatella mitä sanon,teen esim.näin:

Sen sijaan että sanoisin " ei saa mennä niillä kengillä lätäkköön" sanonkin " kierrä lätäkkö ettei kengät mene pilalle" .Kyllä se toimii, ainakin silloin tällöin vaihteeksi lapsellekin.

Jos lasta ei saa kuriin niin, että antaa sen JOKA kerta riisua, kun menee tarpeilleen....kertoo tosi lellitystä muksusta ja aivan älyttömästä kasvatustavasta. Mutta mikäs siinä, jos sinä haluat aina vain siirtää lapsen eripaikkaan, kun se tekee ilkeyttä piruuttaan, etkä voi sanoa EI SAA!!!

Vaatii kyllä aikuiselta todellista paneutumista, jotta siinä pysyy johdonmukaisena. Siis varsinkin, jos sitä alkaa yhtäkkiä tosta noin vain toteuttaa. Niin luonnollista on nimittäin aloittaa lause sanoilla älä tai ei.

Kertokaa!

siis että lapsen tulee oppia myös sana EI. Se kuuluu jo normaaliin kehitykseenkin. Neuvolassakin kysytään, osaako lapsi sanoa ei.



t.15

Kyllä ihmisen pitää oppia kun sanotaan ei.No..Tulokset nähdään nykynuorissa joita lellitään ihan liikaa.

eli se pelkkä ei ei riitä. Ja suuri määrä näitä kieltoja on oikeasti tarpeettomia, meillä ei ole lapsia kielletty, ja eivät tee mitään tyhmää, ovat saaneet tehdä tutkimusmatkoja ympäristöönsä, ja oltu läsnä 100% koko ajan. Olen ottanut lasten kanssa olon kokovuorokausi työnä, ja kun lapsi lauma on 4- 21vuoden väliltä, olen voinut todeta että kyllä kannatti. Sisareni kieltää jälkikasvuaan herkeämättä, toinen ääripää, ja muksut tekee paljon kiusaa toisilleen , ja vetää tavaraa alas ihan huvikseen, katsoen että mitäs tästä seuraa. Meillä on lapset leikanneet saksilla, ja hakanneet nauloja ja sytyttäneet tulitikkuja 3vuotiaina, kun on tehty jotain asiaan liittyvää, perkailtu kaloja, poltettu nuotiota, veneilty etc, ja seuraamalla muiden esimerlkkiä, toimivat lapset samoin kun isommat. Ja mielellään opastavat muitakin aikuisia tekemään asioita oikein.

Siis ei:n tehottoman (?) hokemisen sijaan annetaan toinen toimintavaihtoehto. Varmasti hyvä homma, tosin vaatii asennetta kasvattajalta :)

Meillä kyllä käytetään eitäkin, mutta välillä kyllä tekee mieli lyödä omaa päätään seinään, kun huomaa taas kieltäneensä lapselta peräjälkeen kymmenen hänen yrittämäänsä asiaa ilman, että olisin tarjonnut yhtään parempaa ratkaisua tilalle.

Sanottiin lapsista ja koirista sitten mitä hyvänsä, niin samat asiat kummasti toimivat niin koirilla kuin pienillä lapsillakin.