Lue keskustelun säännöt.
Helevetin anoppi soittaa joka päivä pojalleen!!
30.12.2005 |
hermo menee..keksii aiheen soitella joka päivä, jottei vaan mikään asia jäisi häneltä piiloon meidän elämästä. ei sille enää viitsi kyllä mistään puhuakaan. ja taas saatiin tästä miehen kanssa tappelu aikaiseksi, kun se ei saa sanottua EI äiteelleen. jotain rajaa..
muilla yhtä ihania anoppeja?
Kommentit (66)
jotka jaksatte aina valittaa anopeistanne, pari kysymystä: millainen anoppi teidän miehellänne on, miten tiiviisti olette tekemisissä äitinne kanssa, millaisena anoppina näette itsenne tulvaisuudessa?
Täällä oli muuten kerran ketju jossa joku mamma väitti ihan tosissaan, että hänen äitinsä saa kyllä tulla katsomaan häntä ja vastasyntynyttä synnärille, mutta anoppi ei (siis lapsen toinen isoäiti)!
Sen ap sanoi ettei halua ketään isovanhempia synnärille.
Tämä taas osoittaa täällä liikkuvien sisälukutaidon.
Muistikuvani on kuitenkin aivan selkeä: äidin äidillä on enemmän oikeuksia kuin isän äidillä. Siitä saattoi päätellä paljon asioita perheiden sisäisestä dynamiikasta.
Saattaa olla kyse kahdesta eri ketjustakin, mutta ei aleta inttää, se on niin noloa :)
Mutta näistä anoppivalituksista vielä, kannattaa muistaa, että jokainen meistä on muutaman vuosikymmenen päästä yksinäinen vanhus, varsinkin jos on täysin omistautunut perheelle eikä ystäviä ole. Ripaus myötätuntoa ei olisi pahitteeksi.
41
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotka jaksatte aina valittaa anopeistanne, pari kysymystä: millainen anoppi teidän miehellänne on, miten tiiviisti olette tekemisissä äitinne kanssa, millaisena anoppina näette itsenne tulvaisuudessa?
Täällä oli muuten kerran ketju jossa joku mamma väitti ihan tosissaan, että hänen äitinsä saa kyllä tulla katsomaan häntä ja vastasyntynyttä synnärille, mutta anoppi ei (siis lapsen toinen isoäiti)!
Sen ap sanoi ettei halua ketään isovanhempia synnärille.
Tämä taas osoittaa täällä liikkuvien sisälukutaidon.Muistikuvani on kuitenkin aivan selkeä: äidin äidillä on enemmän oikeuksia kuin isän äidillä. Siitä saattoi päätellä paljon asioita perheiden sisäisestä dynamiikasta.
Saattaa olla kyse kahdesta eri ketjustakin, mutta ei aleta inttää, se on niin noloa :)Mutta näistä anoppivalituksista vielä, kannattaa muistaa, että jokainen meistä on muutaman vuosikymmenen päästä yksinäinen vanhus, varsinkin jos on täysin omistautunut perheelle eikä ystäviä ole. Ripaus myötätuntoa ei olisi pahitteeksi.
41
Keskustelijat sen käänsi noinpäin. =D Sattumalta tunnen sen ketjun aloittajan eikä hänenkään äitinsä siis ollut sinne laitokselle tervetullut. Mutta piste tälle, halusin vain korjata epäkohdan.
Tottahan tämä nyt on kuitenkin että nämä jotka täällä valittavat turhasta anopeissaan (esim juuri tämän ketjun ap), eivät tunnu kovinkaan empaattisilta. Oikeasti jos suurin ongelma anopin kanssa on se että hän soittelee pojalleen, niin silloin saa katsella hetkenaikaa peiliin ja kysyä itseltään että mikä minussa on vikana.
Mulle tulee vain mieleen että anoppi on yksinäinen ja haluaa olla yhteydessä johonkuhun hänelle tärkeään ihmiseen. Miksi se on sinulta pois ap?
Jos pelkäät että "sinun asioistasi" puhutaan niin sano miehellesi ettei sitten puhu sinusta.
Kaikkein hauskinta tässä on se, että moni anopeistaan valittajat eivät tajua sitä että ovat itse joskus anoppeja. Sitten sitä itketään ja inistään kun lapsen puoliso ei pidä hänestä ja ajatellaan "kun minä olen aina ollut huomaavainen ja ystävällinen kaikille". Muah. No itsepä ristinne kannatte.
Mutta en näe siinä mitään vikaa. Samalla tavalla mieheni soittaa äidilleen.
Heillä on hyvät välit toisiinsa.
Itse puhun vanhempieni kanssa noin pari kertaa kuussa puhelimessa. En haluan, että sekaantuvat liikaa perheemme asioihin.
-Mies
Milloin on kotona käynyt varkaita, milloin on kotisairaanhoito tehnyt jotain selän takana, milloin on käynyt jotain tuntemattomia vieraita jotka eivät puhuneet mitään, milloin on olemattomat lapset tai kuollut mies kateissa ja niistä kova huoli. Vihaisia tai häntääntyneitä soittoja päivin öin, järkeä ei usko ja suuttuu, kun epäillään, onko väitettyjä tapahtumia mahtanut tapahtua. Usein en jaksanut kuunnella loppuun vaan laitoin puhelimen pöydälle ja aloin tehdä jotain muuta. Joskus huusin rumasti ja löin luurin korvaan. Kiitos dementian, seuraavana päivänä äiti ei enää muistanut.
Sairaan ja vainoharhaisen ihmisen puhelut on raskaita. Tilanne helpottui vasta kun saatiin äiti lukkojen taakse, missä hän ehti elää parisen vuotta suloisen höppänyyden aikaa dementian edetessä ennen kuin pääsi mullan alle isän kainaloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
anoppi soittelee perheemme lapselle ja utelee sitä kautta perheemme asiat :( Ja samaa harrastaa lapsen setä, joka tykkää sotkeutua asiaan jos toiseenkin koskien perheemme asioita. Tätä lapselle soittelua on jatkunut liki kymmenen vuotta. Miehen puolen suku on tosi rasittavaa ... soittelevat sitten keskenäänkin soitettuaan ensin meille ja juoruilevat kaiken selän takana.
Tsemppiä ap, minä ymmärrän sinua.
ihan vain kuulumisia kyselläkseen, mutta ei ole tapahtunut vuosiin. Ne kerrat kun soittaa, ilmoittaa lähtevaänsä ulkomaille ja kertoo antaneensa äidilleen mieheni numeron, ihan kuin sinne edes menis jos jotain sattuis.
Mun äiti taasen soittaa sen 10 kertaa viikossa vähintään ja hermo menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pöyristyttävää ettei omalle pojalleen saisi soittaa.Minkälaisia miniöitä te olette,tottakai voi soittaa ei sitä
kukaan miniä pysty kieltämään,jos siitä perheriita tulee niin katsokaa peiliin, olette kypsymättömiä
kehityksenne on jäänyt kesken. Vielä tulee aika kun sinusta tulee muori,lapset ovat lähteneet pesästä miltä tuntuisi jos sinua kielettäisiin soittamasta omalle lapselle,ja muista, sekin päivä tulee kun sinulla ei enää ole vanhempia ovat poistuneet tästä maailmasta,sitten ei tarvitse odottaa minkäänlaista soittoa heiltä.
Paitsi jos oletkin aivan välinpitämätön ja tunteeton silloin nämä seikat eivät merkitse yhtään mitään.
Jos poika sanoo itse äidille, ettei soita ihan joka päivä - jatkuva puhelimen sointi voi rasittaa ja puheluissa kuluu tietty aika jos on työ /kotityö /meno kesken. Poika voi jättää teidän asianne ja sinun asiasi pois keskusteluista, omista ja anopin asioista voi jutella. Entä jos anoppi hankkii tekemistä ja kavereita, ja poika soittaa pari kertaa viikossa hänelle. Jos puhuu joka päivä, tietyt kellonajat ehkä parempia kuin toiset, ettei sinulle tule jatkuva häiriö puhelimesta tai jos on lapsia. Toki päättävät itse, mutta tuli mieleen ideana. Jos anopilla on joku hätänä tai tärkeää asiaa, sitten ei kai auta kuin vastailla. Poika on varmasti tärkeä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löysit sitten ikivanhan anoppivihaketjun?
Vierailija kirjoitti:
taas hyökkää täällä vastaan. jos joku ei jostakusta yksinkertaisesti pidä, ei tule toimeen, niin heti on asennevamma. ja kyllä, asia koettelee jo liittoammekin, eli minulle se ei ole pieni asia. minulle jonkintasoinen yksityisyys on tärkeää, ja sen pitäisi anopinkin ymmärtää. parhaimmillaan soittoja tullut noin 5:kin päivässä, että antaako vaan soittaa, niinkö?!
Kun haluatte yksityisyyttä,niin puhelimet ::VIRTA POIS PÄÄLTÄ. Ymmärtää tyhmemikin,ettei koko ajan soitella.Kun mainitaan asiasta,niin suora vastaua::HALUSIMME OLLA IHAN RAUHASSA!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa että olet max 26 v, huonoissa väleissä oman äitisi kanssa ja kateellinen koska miehesi äiti on kiinnostunut pojastaan ja lapsenlapsestaan. Annatko lastasi ikinä edes hoitoon anopille? Niin, hänhän ei osaa niitä kasvattaa...
Voi että ap, ota peili käteen ja katso mikä katkera nainen sen edessä on.
Sinäpä se sitten terveeltä kuulostat! Eiköhän ihmisellä ole oikeus kirjoittaa omista tuntemuksista, ilman että aina ensimmäisenä vedetään kateuskortti. Toiset ovat itsenäisempiä kuin toiset. Mua ainakin vain ahdistaisi, jos joku koko ajan ja kyselisi asioitani.
Vierailija kirjoitti:
Löysit sitten ikivanhan anoppivihaketjun?
Ai tää olikin vuodelta 2005. Ihmettelinkin vähän, kun ei nykyään 5-kymppiset anopit varmaan niin paljon soittele kun on whatsapit sun muut sovellukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysit sitten ikivanhan anoppivihaketjun?
Ai tää olikin vuodelta 2005. Ihmettelinkin vähän, kun ei nykyään 5-kymppiset anopit varmaan niin paljon soittele kun on whatsapit sun muut sovellukset.
Ja silloiset kirjoittajat ovat itse jo anoppeja, joita täällä nyt haukutaan. Peli jatkuu...
Ohis
Näitä anoppi juttuja lukiessa ei voi muuta kun olla tyytyväinen siitä, että oma anoppi on suhteellisen normaali ja ihan mukavakin. Hieman jännittää miten tuleva lapsi vaikuttaa väleihin (anopin ensimmäinen ja hyvin odotettu lapsenlapsi), mutta sen kai näkee sitten kun lapsi syntyy.
Miksei saisi soittaa? Minä kysyn pikemminkin mikä vika sussa on, ettet soisi miehellesi muuta kuin oman selvästi melko ikävän sitruunaisen seurasi
Miehesi on äitinsä lapsi ajattele kuinka kamalaa: sehän on puoleksi sama kuin anoppii ja teidän lapset ovat neljänneksi anoppisi! Miten sä kestät niitä?
Minä suosittelisin lähinnä miehellesi että vaihtaisi sinut mukavampaa vaimoon.
Kyllä ihmisillä on oikeus pitää yhteyttä. Sen kieltäminen on mielestäni henkistä väkivaltaa, enkä hyväksyisi tekemisieni rajoittamista tuossa kohdassa. Kohtahan kavereihinkaan ei saa pitää yhteyttä varmaan. Me molemmat soitellaan pieniä poikkeuksia lukuunottamatta vanhemmillemme päivittäin, eikä asiasta ole edes keskusteltu sen kummemmin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihmisillä on oikeus pitää yhteyttä. Sen kieltäminen on mielestäni henkistä väkivaltaa, enkä hyväksyisi tekemisieni rajoittamista tuossa kohdassa. Kohtahan kavereihinkaan ei saa pitää yhteyttä varmaan. Me molemmat soitellaan pieniä poikkeuksia lukuunottamatta vanhemmillemme päivittäin, eikä asiasta ole edes keskusteltu sen kummemmin.
Ei yhteydenpitoon ole mitään oikeutta niin, että se yhteydenottaja olisi jotenkin oikeutettu ottamaan niin paljon yhteyttä kuin haluaa vastaanottajasta viis.
Päivittäin soittelu on ihan sairasta.
Entäs jos mies on jo asettanut omat rajansa? Jos hänelle on ok puhua äitinsä kanssa noin usein, miksi hänen pitäisi muuttaa tapojaan? Vai pitäisikö hänen asettaa omat rajansa sen mukaan, mikä sinulle sopii? Kenen rajat ne silloin olisivat?
Tuskin voit muidenkaan kohdalla valita, mitä asioita miehesi heille kertoo teidän elämästänne. Anoppi ei ole poikkeus tästä.
Se yhteydenpidon vaatiminen on luotaantyöntävää. Vaikka olisin ollut koko päivän perheeni kanssa kylässä äitini luona, kysyy hän surkealla naamalla "millon te oikein käytte kylässä?". Joo-o, just oltiin 5 tuntia. Ja heti kotimatkalla puhelimet soi (koko perheellä) kun äitini pitää kysyä "mitä kuuluu". AARRRGGH!!
Sisarukseni saavat saman kohtelun.
Ystävilleenkin äitini soittelee päivittäin. Nämä sentään omat samanlaisia kuin äitini ja tykkäävät lähtistä puhelimessa ja pohtia miksi 'joku sanoi/teki (tai ei sanonut eikä tehnyt) jotakin, ja mitä sillä mahtoi tarkoittaa, ja luoda mahdottomia kauhuskenaarioita ihan kaikista asioista.
Ei jaksaisi tämmöistä.