Helevetin anoppi soittaa joka päivä pojalleen!!

kuulostaa ihan mun anopilta, ISO HUOKAUS!!

kyllä se minun mielestä on kummallista että 32 vuotias poika mieluummin keskustelee lapsen nimestä ja ristiäisistä äitinsä ja siskonsa kuin vaimonsa kanssa..

miehelläni on sisko. Vanhapiika joka tuntuu määräävän kokoajan meidän elämää. Minusta tuntuu, että hänen mielipiteensä on miehelleni paljon tärkeämpiä kuin minun, hänen vaimonsa.



Mieheni sisko on rahallisesti lahjonut aina meidän lapsemme, hän on kuin pankki josta saa lainaa ilman takaisinmaksuvelvoitetta. Siis mieheni saa ja lapseni saavat. Minä en ole koskaan joulunakaan saanut sitä kirjekuorta jonka muut perheenjäsenet saavat.



Olen periaatteessa lopettanut vierailut hänen luonaan ja minut onkin laitettu syrjään niistä velvollisuuksista.

Meillä vaimo, nyt ex monenkin syyn takia, hiiltyi kun soiteltiin äitini ja monilapsisen siskoni kanssa vain kerran kuussa kuulumisia enkä edes ollut kertonut mitään ihmeempää, tyyliin mitä kuuluu, ei kummempaa ja puhelut olivat vanhemmille 5-10 min ja siskolle joskus enemmän kun autoin tietsikka-asioissa. Nyt on tullut tuossa asiassa järkiinsä ja sallii tuon yhteydenpidon 7-kymppisiin vanhempiini ja siskon perheeseen, jossa kaksi kummilasta. Hänellä ehkä oman äidin yllättävä kuolema n. 60-vuotiaana sai aikaan mustasukkaisuuden tms. jos jotain selitystä yrittää löytää... tosin monissa muissakin asioissa oli samanlaista määräilyä ja rajoittamista (nyt on myöntänyt menneensä liiallisuuksiin).

tai miehen sisarissa vaan teidän täydellisen munattomissa miehissä jotka eivät kykene rajoja laittamaan. Siihen suuntaan kannattaisi syytökset pistää ja toisaalta vilkaista myös peiliin miksi on sellaisen reppanan miehekseen ottanut.

jolla ei mitään omaa elämää.

Kaipa se miehes tietää miten yksityisiä ja intiimejä teidän perhettä koskevia asioita saa puhua eteen päin äidilleen ja mitä ei??? Mitä silloin haittaa, jos anoppi soittaa miehellesi (pojalleen!!!) ja kyselee päivän kuulumiset ja lastenlastensa kuulumiset?

En mä vaan jaksa ymmärtää näitä turhasta kitisijöitä... Mikä riesa, kun miehes on kuitenkin se jolle anoppi soittaa, ei sulle! Ja miehes varmasti tietää mitä asioita saa ja voi äidilleen puhua.

Ei oo kumma että avioliitot epäonnistuu, kun on noin paha asennevamma... Tuollaisesta tulee vielä kyllä mieskin kärsimään... Asennevammasta meinaan ;) Ulottuu varmaan vähän laajemmallekin kuin anoppiin, kun kerran noin turhasta ja pikkumaisesta asiasta pitää vetää herne nenuun.

Soittelenhan minäkin äitini kanssa lähes joka päivä eikä se haittaa miestäni. Miksi pitäisi?



Sehän on vaan kiva, että anoppi on kiinnostunut lastenlastensa elämästä.



Muistathan ap nämä keskustelut sitten, kun itse olet anoppi!

Tai vaihtoehtoisesti minä soitan äidilleni. Lähinnä siksi, että on vanha ja asuu yksin.



Sinuna pohtisin, mikä mahtaa olla oikea syy ettet tykkää miehesi keskustelevan äitinsä kanssa.

ja jopa useita kertoja päivässä. varmasti tosi rasittavaa.

Minun miehelläni on tuommoinen anoppi.

Soittaa tyttärelleen (minulle) vähintään kerran päivässä ihan vain kysyäkseen "mitä sinulle kuuluu, mitä olet tehnyt sitten edellisen puhelun".

Nykyään on vähän rauhoittunut kun on löytänyt paljon harrastuksia. Siitäkin on apua kun ollaan ostettu hänelle muutama todella vaikea ja aikaavievä käsityö.



Pahimmillaan oli silloin kun vielä opiskelin. Silloin saattoi soittaa kymmenenkin kertaa päivässä "ei minulla mitään asiaa ole"-puheluita :(

Silloin jos satuin sanomaan, etten ehdi nyt puhumaan kun pitää lukea tenttiin, niin puhelin alkoi soimaan n. 15 minuutin välein. "Pitäähän sitä taukoja pitää".



Silloinkin oli melko villi kun meillä oli vauvoja talossa. Ilmoitin hänelle mitkä ovat huonoja aikoja puheluille, ja hän alkoi soittamaan joka päivä ko. aikoina. Ja puhelut olivat semmoisia, että piti pohtia miksi naapuri oli sanonut 'hyvää huomenta', vaikka kello oli silloin jo kymmenen, ymv. Todella raskaita ja uuvuttavia puheluita semmoiset.



Olen sanonut hänelle kauniisti ja rumasti, mutta ainoa mikä auttaa on se, että laitoin soittoäänensä hiljaiseksi ja mahdollisimman vähän häritseväksi.



AP, miten miehesi suhtautuu äitinsä puheluihin?

täällä, anoppi soittaa joka päivä. Jos ei ole jotain asiaa, niin keksii kyllä jonkun korjattavan tai muun ongelman, josta on pakko kysyä.

Anopilla on jo ikää ja on varmaan yksinäinenkin, ei se soittelu niin häiritse, hän ei soita minulle kuin silloin kun on oikeasti jotain asiaa.

Minkä ikäinen on ap:n anoppi? Soitteleeko vain uteliaisuuttaan vai voisiko olla jotain iän mukanaan tuomaa turvallisuudentunteen puutetta tai vaikka muistihäiriöitä tai muuta sairautta, josta soittelu johtuu?

Olisi kiva soitella vaikka kerran viikossa tai kahdessa, mutta kun äiti soittaa päivittäin, vain udellakseen meidän tekemisiä. Jos en vastaa, hän jaksaa kyllä soittaa. En juurikaan kerro edes mitään. Jos puheluita olisi harvemmin ja välillä minunkin aloitteesta, keskustelu olisi varmasti mukavampi. Lisäksi paukauttaa autolla pihaan ja tulee sisään ilman "varoitusta" oli meillä vieraita tai ei. Eli pamahtaa paikalle yleensä juuri silloin, kun häntä vähinten kaivataan.



Tietenkin myös valittaa, että tavataan niin vähän jne... Ja valituksen jälkeen mulle iskee torjunta päälle ja haluan tavata vielä vähemmän : ( Olispa mulla sisaruksia...

Eli miehen äiti soittaa pojalleen eli miehelleni joka päivä.

Ja ne puhelut usein on pitkiäkin, yli puoli tuntia menee helposti siihen, että pitää kertoa äidilleen kaikki päivän tapahtumat.

Vaikka asia ei ole iso tai vakava, niin kyllä se ärsyttää. Anoppi soittaa aina illalla ja toki illalla olisi meillä paljon muutakin tekemistä, kun mies ollut päivän töissä kuitenkin.

Jotenkin ymmärtäisin jos anoppi olisi leski mutta ei ole. Ja hänellä on toinenkin poika. Mutta tälle toiselle pojalle ei soittele samalla tavalla. Ilmeisesti mieheni on vaan se lempparipoika..

Eniten ärsyttää usein se että mieheni ei ole edes kerennyt vielä kertoa minulle jotain asia (isojakin asioita) kun hän sen jo kertoo äidilleen puhelimessa.

Ja anopille on sanottu että joka päivä ei tarvi soittaa, siis mies sanonut. Mutta mies on niin kiltti että vastaa aina kun mamma soittaa.

jotka jaksatte aina valittaa anopeistanne, pari kysymystä: millainen anoppi teidän miehellänne on, miten tiiviisti olette tekemisissä äitinne kanssa, millaisena anoppina näette itsenne tulvaisuudessa?

Täällä oli muuten kerran ketju jossa joku mamma väitti ihan tosissaan, että hänen äitinsä saa kyllä tulla katsomaan häntä ja vastasyntynyttä synnärille, mutta anoppi ei (siis lapsen toinen isoäiti)!

Minun miehelläni on sietämätön anoppi. Meillä sekä miehen että minun äidit ovat sitä ikäluokkaa, että kotona kökittiin, eikä vastuuta otettu.

napanuoraansa? Tosi kurjaa sulle suunnitella elämäänsä tuollaisen kanssa! Kiellä heti miestäsi puhumasta sanaakaan sinusta, sinun mielipiteistä, suunnitelmista tai mistään mikä liittyy sinuun perheessä. Tässä tavoin rajaat oman yksityisyyden arkielämässä. Tämä siinä tapauksessa jos anoppi ottaa kantaa liiaksi ja juoruilee pahansuovasti.



Jos anoppi ei ole pahansuopa ja haluaa tietää vain läheisensä kuulumia niin mitä väliä jos vanha ihminen elää hitusen teitin elämää??

taas hyökkää täällä vastaan. jos joku ei jostakusta yksinkertaisesti pidä, ei tule toimeen, niin heti on asennevamma. ja kyllä, asia koettelee jo liittoammekin, eli minulle se ei ole pieni asia. minulle jonkintasoinen yksityisyys on tärkeää, ja sen pitäisi anopinkin ymmärtää. parhaimmillaan soittoja tullut noin 5:kin päivässä, että antaako vaan soittaa, niinkö?!

Mutta oikeasti onko se nyt paha asia että hän soittelee?

Onko anoppi yksinäinen, siis onko miehesi isä vielä elossa/ovatko vielä yhdessä?

Ymmärrän nimittäin täysin jos hän on yksin kotonaan päivät, että haluaa olla yhteydessä poikaansa.

Jos vaikka sovit sen miehesi kanssa että soittaa iltaisin aina äidilleen. Niin meilläkin tehdään, ja päivittäin, kyllä. Ihan vain siksi että osoitamme vanhemmillemme että välitämme ja että emme ole unohtaneet heitä. Mieheni äiti on kuollut, mutta isä on edelleen hengissä ja viettää päivät yksin. Samoin oma äitini.

Ja oikeasti jos tuo on suurin ongelma anoppiasi kohtaan niin asiat on sulla todella hyvin. Kun mieheni äiti oli vielä elossa, hän kävi useaan otteeseen kimppuuni ja haukkui h***aksi, valehtelijaksi jne. Miehen äiti oli pahasti alkoholisoitunut ja luultavasti käytti lääkkeitä viinan kanssa sekaisin, oli harhainen.

Tappoi lopulta itsensä ja "jäähyväiskirjeessä" kirjoitti toivovansa että minä kuolen ja että lapseni (poikansa lapset myös) saavat syövän ja kuolevat kivuliaasti, koska poikansa teki lapset näin huonon ihmisen kanssa.

Ja ainoat syy miksi hän alkoi minua vihaamaan oli ne että olen wicca, kuuln setaan ja minulla on paljon maahanmuuttajia ystävinä. Näiden takia olin hänen mielestään huono ihminen.

jotka jaksatte aina valittaa anopeistanne, pari kysymystä: millainen anoppi teidän miehellänne on, miten tiiviisti olette tekemisissä äitinne kanssa, millaisena anoppina näette itsenne tulvaisuudessa?

Täällä oli muuten kerran ketju jossa joku mamma väitti ihan tosissaan, että hänen äitinsä saa kyllä tulla katsomaan häntä ja vastasyntynyttä synnärille, mutta anoppi ei (siis lapsen toinen isoäiti)!

Sen ap sanoi ettei halua ketään isovanhempia synnärille.

Tämä taas osoittaa täällä liikkuvien sisälukutaidon.

Kerran viikossakin olisi varmasti riittävää... Ja mies voisi itse soitella äidilleen, kun on jossain menossa, kaupassa, liikkeellä autossa (handsfree), hiljainen hetki töissä tai harrastuksissa tms., jolloin anoppisi ei tarvitsisi itse niin soitella eikä puhelu veisi aikaa perhe-elämästä.



Saatuja puheluita huonoon aikaan voisi koettaa lyhentää. Kun oikeasti on vain kaksi minuuttia aikaa, niin se on sitten kaksi minuuttia ja sovitaan, koska on parempi aika. Minulla on yksi jaarittelijakaveri, jonka kanssa joskus joutuu lopettamaan puhelun "lähes tylysti" silloin kun ei ole aikaa kerrata asioita montaa kertaa. Mutta hän ei ole loukkaantunut, kun jollain toisella kerralla on ollut aikaa käydä läpi asiat.