Olen 32 v. ja musta on ihanaa vanheta! :)
Mietin tässä juuri, että ei mene kuin 8 vuotta, ja olen neljäkymmentä. Nyt sen tajuaa, kuinka nopeasti aika kuluukaan. Ja itseasiassa, odotan vanhenemista innokkaana. Ei sillä että elämässäni olisi nyt mitään vialla, itseasiassa olen todella tyytyväinen elämääni ja itseeni juuri nyt, tuntuu, että koko ajan on vain parantunut, mitä vanhemmaksi olen tullut. En enää missään nimessä haluaisi olla kaksikymppinen, en edes 25-vuotias.
Tähän asti ainakin olen alkanut tuntea itseäni vuosi vuodelta paremmin, saanut lisää kaivattua itsevarmuutta, tajunnut mitä haluan elämässä, löytänyt suunnan elämälleni, nautin elämästä enemmän. :)
Vaikka elämä on ihanaa ja nautin tästä juuri nyt, niin odotan silti myös tulevaa, koska odotan ja uskon, että elämäni paranee myös seuraavien 10 vuoden päästä. Opin taas lisää itsestäni, elämästä, asioista.
Monet tuntuvat kauhistelevan vanhenemista. Olenko harvinaisuus, kun itse odotan sitä? :)
(Ulkonäöllisesti tietysti olen jo nyt vähän rupsahtanut, kiloja on tullut lisää ja ensimmäiset rypytkin, mutta tämä on vain pintaa, eikä minua juurikaan hetkauta. Henkinen kasvu hakkaa pintaviat 6-0!)
Kommentit (37)
T: toinen 32v
Ei mutta vakavasti, ja mielenkiinnosta, mitä sä sitten vanhenemisesta ja tulevaisuudestasi ajattelet?
ap
vanheneminen on ihanaa ja elämä helpompaa, parempaa ja täydempää. En tiedä mikä vika vanhuudessakaan on - nykyään terveesti eläneet usein lähtevät täältä melko lailla saappaat jalassa tai lyhyellä sairastamisella, elleivät epäonnekseen dementoidu.
Sh 37v
Luulen, että useimmat ihmiset pelkäävät vanhetessaan menettävänsä nuoruutensa ilot ja muuttuvansa katkeraksi ja paikalleenjämähtäneeksi umpimieliseksi telkkarintuijottajaksi, jota kukaan ei rakasta ja jonka elämän jännittävimpiä tilanteita on asiakaspalvelijoille vittuilu. Minä ainakin pelkään. Hyvä että kaikille ei käy niin. :)
vanheneminen on ihanaa ja elämä helpompaa, parempaa ja täydempää. En tiedä mikä vika vanhuudessakaan on - nykyään terveesti eläneet usein lähtevät täältä melko lailla saappaat jalassa tai lyhyellä sairastamisella, elleivät epäonnekseen dementoidu.
Sh 37v
Ja nimenomaan, tuo unohtui mainita aloituksessani, että olen todella itsekin hämmästyksekseni saanut huomata, että elämä tosiaan helpottuu, kun vanhenee. Joskus parikymppisenä jotkut asiat vaan tuntuivat niin vaikeilta. Kai sitä oli liian epävarma, ei oikein vielä tiennyt mitä pitäisi tehdä, tai mitä haluaisi tehdä, otti jotkut asiat ja tekemiset liian tosissaan, ja toisten mielipiteet vaikuttivat ihan liikaa... yms.
ap
Työni puolesta olen tekemisissä paljon ikäihmisten kanssa, ja ehkä niiden kautta olen oppinut asioita, ja arvostan jo elettyä elämää ja elän, enkä vaan haikaile elettyä elämää ja nuoruutta. Itselleni terveys on tärkeysjärjestyksenä ensimmäisenä, ei ikä nro.
Rvo 30v.
T: toinen 32v
Ei mutta vakavasti, ja mielenkiinnosta, mitä sä sitten vanhenemisesta ja tulevaisuudestasi ajattelet?
ap
Varmaan siksi, kun en ole löytänyt vielä itseäni tai mitään suuntaa. Luulin, että kaikki tuollainen tapahtui jo muutama vuosi sitten, mutta nyt olenkin yhtäkkiä yhtä sekaisin kuin 17-vuotiaana.
Tai sitten siksi, koska kieriskelen pms-vaivoissani. yyh.
Sama 32v
mä taas vihaan vanhenemista.
Inhoan kun ulkonäkö rupsahtaa, suunnittelen jo vaikka mitä leikkauksia ja hoitoja.
Olen toistaiseksi suht hyvin säilynyt, mutta kaksi lasta putkeen ja valvotut yöt näkyy naamassa ja olemuksessa. Vielä muutama vuosi sitten kysyttiin papereita kun osti alkoholia tai tupakkaa, ei enää.
En edes pysty ajattelemaan, että olen kohta 40v.
Henkisesti vanheneminen on upeaa- se on kypsymistä, kokemuksen antamaa itsevarmuutta, uskoa itseensä, luottamusta omaan itseensä ihmisenä.
Fyysisesti se on ihan täyttä kakkaa, rypyistä viis. Tosiasia on, että keho rapistuu, ei enää jaksa ja alkaa olla huoli sellaisista asioista joita ei kolmekymppisenä paljon ajattele- hampaat, syövät, hiusten oheneminen, muistin häiriöt...
Jos kolmekymppisenä unohtaa jonkun asian nimen ja se pyörii kielen päällä, ei useimmiten huolestu. Nelikymppisenä sama tilanne tuo mieleen myös muistisairaudet ja sen pelon, että nyt se vanhuus alkaa.
Nelikymppisenä jo monet ikätoverit ovat esim. sairastuneet tai sairastaneet syövän, todennäköisyys kasvaa iän mukana.
Hampaatkin haurastuvat, ei ole kiva ajatus matkata kohti tekareita.
Luulen, että useimmat ihmiset pelkäävät vanhetessaan menettävänsä nuoruutensa ilot ja muuttuvansa katkeraksi ja paikalleenjämähtäneeksi umpimieliseksi telkkarintuijottajaksi, jota kukaan ei rakasta ja jonka elämän jännittävimpiä tilanteita on asiakaspalvelijoille vittuilu. Minä ainakin pelkään. Hyvä että kaikille ei käy niin. :)
voin tehdä ja kokea vielä montakymmentä vuotta (jos elää saan, ja pysyn ainakin jollain tapaa terveenä) ihan mitä haluan, kaikenlaista uutta, kivaa ja mielenkiintoista! :)
Alkaa olla rahaakin, itsevarmuutta, vapautta!
ap
se vielä tuossa vaiheessa on sanoa. Toista voi olla 10 vuoden päästä kun alkavaa keski-iän kriisiä pukkaa päälle.
vanheneminen alkaa edes näkyä kasvoissasi ap, nyt olet liian nuori tuohon tekstiin. Nythän elät vasta parikymppisyydestä irtoamisen aikaa jolloin keski-ikä tuntui vielä jännittävältä edessäolevalta seikkailulta. Odota kun oikeasti täytät edes sen neljäkymmentä, niin huomaat että vanheneminen ei ole mikään seikkailu, se on pelkkää hidasta hivuttautumista kohti kuolemaa. Sitäpaitsi vaihdevuodet ovat aivan perseestä, et vielä ollenkaan tiedä mikä kaikki paska täällä odottaa. Iloitse nyt vielä nuoruudestasi kun voit, ja voithan sinä kun noin naivikin olet.
t. 46 v ämmä
se vielä tuossa vaiheessa on sanoa. Toista voi olla 10 vuoden päästä kun alkavaa keski-iän kriisiä pukkaa päälle.
se niin on, että joka iässä on omat hyvät puolensa - jos osaa asennoitua oikein.
ainakin se hyvä puoli on, että lapset kasvavat - jää enemmän ns. omaa aikaa.
ja rahatilannekin on yleensä vanhempana parempi kuin nuorempana, enemmän rahaa käytettävissä.
ja rahatilannekin on yleensä vanhempana parempi kuin nuorempana, enemmän rahaa käytettävissä.
Vanheneminen ei ole yhtään kivaa.
Se on todella paskamaista.
Jos muistat minkälaista on vauvan syntymän jälkeen se järjetön hormonihiki, sellaista on jatkuvasti kun tulee vaihdevuodet.
Paitsi että tulee vielä kylmänhorkkakin sen hiloilun päälle. Ja se ei lopu, sitä kestää vaan. Sen lisäksi tulee vielä sydämen rytmihäiriöitäkin, unettomuutta, on koko ajan ihan hiton ahdistunut ja kiukkuinen.
Haluaisi vaan olla yksin, edes pienen hetken.
T: 49 v
Vanheneminen ei ole yhtään kivaa.
Se on todella paskamaista.
Jos muistat minkälaista on vauvan syntymän jälkeen se järjetön hormonihiki, sellaista on jatkuvasti kun tulee vaihdevuodet.
Paitsi että tulee vielä kylmänhorkkakin sen hiloilun päälle. Ja se ei lopu, sitä kestää vaan. Sen lisäksi tulee vielä sydämen rytmihäiriöitäkin, unettomuutta, on koko ajan ihan hiton ahdistunut ja kiukkuinen.
Haluaisi vaan olla yksin, edes pienen hetken.
T: 49 v
Elämästä voi nauttia vanhanakin, jos haluaa! Jos on kiinnstunut uudesta ja haluaa nähdä mukavia asioita, eikä vain tuijota kolotuksiinsa (joita kaikille tulee), voi olla ihan mukava vanhuus.
T: "mummeli" 62v - eläkkeelle en aio jäädä ennen kuin on pakko
Vanheneminen ei ole yhtään kivaa.
Se on todella paskamaista.
Jos muistat minkälaista on vauvan syntymän jälkeen se järjetön hormonihiki, sellaista on jatkuvasti kun tulee vaihdevuodet.
Paitsi että tulee vielä kylmänhorkkakin sen hiloilun päälle. Ja se ei lopu, sitä kestää vaan. Sen lisäksi tulee vielä sydämen rytmihäiriöitäkin, unettomuutta, on koko ajan ihan hiton ahdistunut ja kiukkuinen.
Haluaisi vaan olla yksin, edes pienen hetken.
T: 49 v
33v
T: toinen 32v