Onko suhde ihan ok jos molemmat harrastavat irtosuhteita ja silti pysyvät pariskuntana?
Kommentit (54)
Onko kyseessä avoin suhde, vai pettääkö molemmat toisiaan? Jälkimmäisessä tapauksessa suhde ei todennäköisesti voi kovin hyvin, mutta vastannee kuitenkin molemmilla johonkin tarpeeseen kun ei kumpikaan halua lähteä. Joka tapauksessa reilumpaa se noin on tehdä että etsii kaltaisensa eikä huijaa uskollista kumppania.
Miten tähänkin on nyt taas lapset vedetty mukaan? Ei vanhempien seksielämä kuulu lapsille millään tavalla, oli se yksiavioisia tai ei. Sairas ajatus, että vanhemmat olisivat lapsille jotenkin raportointivelvollisia sängyhommistaan. Huomaa, miten nykyaikana on vanhemmuuden rajat kadoksissa. Lapset on lapsia, ei kavereita. Meidän avioliitossa ei ollut uskottomuutta, mutta voin sanoa että kyllä meidän seksielämä sen verran hurjaa oli ihan keskenämmekin, että taatusti hämmentäisi ja ällöttäisi ja traumatisoisikin lapsia jos se heidän naamalleen läväytettäisiin.
Lienee enemmänkin kaverisuhde ja elämäntapa. Kun on tottunut lapsesta lähtien "kaikkien kaveruuteen" eli sekstataankin kehen kanssa tahansa, ei varmaan näe tässäkään mitään kummallista. Ei siis muodosteta kiintymyssuhdetta, vaan vain kaverisuhde kaikkien kanssa. Ja kaikki ovat siinä mielessä yhdentekeviä ja vaihdettavissa. Nimellisesti avo-tai avioliitossa, kun sitä pidetään ansiona cv:ssä ja yleisesti hyvänä, mutta ei sen kummempaa kuin joku pesäpaikka tai tukikohta, missä yöpyä ja saada palveluita.
Jos se sopii molemmille osapuolille niin ei kai tuohon muilla ole sanomista. Itse en ymmärrä mikä "suhde" tuollainen on. Ja miten tuo vaikuttaa lapsiin? Turha kuvitella ettei isommat lapset huomaa tuollaista kuviota...
Itse en suostuisi, ei miehenikään.
En itse ymmärrä, mutta jos kerran tuo on siinä suhteessa oleville (ja irtosuhteille!) ok, niin ei ole minun asiani
Vierailija wrote:
Lienee enemmänkin kaverisuhde ja elämäntapa. Kun on tottunut lapsesta lähtien "kaikkien kaveruuteen" eli sekstataankin kehen kanssa tahansa, ei varmaan näe tässäkään mitään kummallista. Ei siis muodosteta kiintymyssuhdetta, vaan vain kaverisuhde kaikkien kanssa. Ja kaikki ovat siinä mielessä yhdentekeviä ja vaihdettavissa. Nimellisesti avo-tai avioliitossa, kun sitä pidetään ansiona cv:ssä ja yleisesti hyvänä, mutta ei sen kummempaa kuin joku pesäpaikka tai tukikohta, missä yöpyä ja saada palveluita.
Menettämisen pelko joka kumpuaa jo lapsuudesta ajaa tuohon elämäntapaan. Kiintymyssuhteet keinotekoisia. Eräänlaista näytelmää vuorosanoineen. Elää itsensä kanssa kulississa. Koko. Elämänsä. Loppuun. Saakka.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
No mitä lapset ovat mieltä? Miten asia selitetty heille?
Mistä lapset tietää onko äidillä ja isällä irtosuhteita?
Ja miksi siitä pitäisi lapsille puhua?
Ainakun nainen looraa ympäri ämpäri.
Annan kenkää. Tästä syystä sinkkuna taas Thaimaaseen.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Suhteen ok:uden määrittävät siinä suhtessa olijat. Onko se sitten hyvä ja toivottava perhemalli, hyvä malli lapsille tms. ovat asioita erikseen. Uskoisin, että ongelmia voi tuottaa ainakin taudit ja suhteen ulkopuoliset raskaudet, jotka takuulla edelleen mutkistavat kuviota. Myös poissaolo aiheuttaa ongelmia varmasti, varsinkin jos lapsiperhe. Toinen vanhempi panemassa jotain toista, kun perheellä tärkeät hetket tai ihan vain arkipyöritys. Saa olla pitkä pinna sillä toisella, jos kaikki vaan käy ja lapset varmasti hämmentyneitä.
Onko lapset hämmentyneitä esim. tilanteessa että toinen käy töissä muualla tai opiskelee toisella paiakunnalla?
Tai jos vanhemmalla on muita aikaa vieviä harrastuksia, käy vaikka pari kertaa viikossa golfaamassa? Tokikaan niitä irtosuhteita ei varmaan lapsiperheissä jouda harrastaa ihan joka viikko tai välttämättä joka kuukausikaan, joten tuntuu vähän kaukaa haetulle tämä "entäs lapset"- kauhistelu.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
No mitä lapset ovat mieltä? Miten asia selitetty heille?
Mistä lapset tietää onko äidillä ja isällä irtosuhteita?
No itse ainakin lapsena tiesin. Kertomattakin.
Mistä? En kysynyt tiesitkö vai et? Eikä sillä ole edes keskustelun kannalta merkitystä.
Totta kai lapset vaistoaa tällaiset asiat.
Vanhempi ei ollut työmatkalla, muttei kotonakaan. Tai kotoa piti olla pois tiettynä aikana. Pukeutumisesta. Musiikkimaun muuttumisesta. Pukeutumistyylin muuttumisesta. Poissaolevuudesta. Väitöskirjan tekemisestä tuli yllättäen hyvin tärkeää, jne.
Jaa minä sain tietää vasta aikuisena että isä oli pettänyt. En tiennyt mitään, vaikka olin niihin aikoihin ollut jo aika iso, joku 10-12v. Toisaalta isällä oli muutoinkin aina ollut paljon harrastuksia.
En itse usko että lapset kärsii asiasta mitenkään, jos kyseessä on vanhempien yhteinen sopimus joka ei vaikuta perheen arkeen. Pettäminen on eri asia, ja toki jos kyse on jostain pettämis-kostopettämiskierteestä niin se on takuulla haitallista.
Elämä on irtosuhteita ja pettämistä varten. Kaikki muu on kulissielämää.
on lasten oikeus saada isä ja äiti ja kasvaa heidän hyvässa kasvatuksessaan, lapsen tarpeet huomioiden
Meillä saa käydä vieraissa, mutta se on tehtävä omalla ajalla silloin kun on muutenkin oma harrastusmeno, työmatka tai kavereiden tapaaminen. Molemmilla yhtälailla aikaa näihin harrastuksiin ja menoihin, joten ei hidasta yhteistä aikaa ja perhe-elämää millään tavalla.