Mikä ihmisellä on ongelmana, jos katkaisee välit sukulaisiinsa?

olen homo

suku ei ymmärrä

muutin pois maalta kaupunkiin

salasin puhelinnumeroni

nyt elän omaa elämääni

ja olen onnelllinen

Tsemppiä. Toivottavasti tulevat järkiinsä ja pyytävät joku päivä anteeksi.

Minulla ei ole oikeastaan mitään yhteistä sukulaisteni kanssa. Puheenaiheet, elämäntilanteet, mielenkiinnonkohteet tai mitkään ei oikeastaan kohtaa. Miksi siis istuisin tuntemattomiksi jääneiden ihmisten kanssa vääntämässä juttua säästä? Muutaman serkun kanssa olen tekemisissä, koska he ovat ystäviäni.



Vietän siis aikaa mieluummin minulle merkityksellisten ihmisten kanssa.



Nim. Ei mitään kaunaa ketään vastaan

... on vainoharhaisuuteen taipuvainen. Katkaissut välit, koska kaikki sukulaiset ovat "ilkeitä", "kateellisia" ja "juoruavat ulkopuolisille asioita jotka eivät näille kuulu".

Meillä on suvussa yksi kolmekymppinen nainen, joka on lentoemäntä. Ei tämän takia ole missään tekemisissä tai edes tuttavuuksissa muiden (ainakaan suunnilleen samanikäisten) sukulaistensa kanssa. On tämän itse jossakin hautajaisissa tms. vanhojen tätien kuullen ilmoittanut.



Taitaa olla ylemmyyskompleksi.

on suvussa yksi tällainen, joka on katkaissut välit useamman vuosikymmenen ajaksi. Ei mitään järkevää syytä, kukaan ei ole hänelle tehnyt tai sanonut mitään ilkeää eikä ole kohdeltu epäreilusti perinnönjaossa. Ainoa yhteydenotto sukulaisiin olivat äitinsä hautajaiset ja perintö tietysti kelpasi.

ko. ihminen on vaihdellut uskontoaan moneen kertaan, en tiedä onko tässä jotain uskontoon liittyvää taustalla. Enkä oikeastaan jaksa enää välittää, yleensä nolosti unohdan hänen olemassa olonsa kokonaan.

kamala isä.

Ap kuitenkin puhuu käsittääkseni ihmisistä jotka ovat katkaisseet välit (lähes) kaikkiin sukulaisiinsa. Ainakin sukulaiset oli monikossa joten niin minä avauksen mielsin.

6 ja 7 ovat malliesimerkkejä ihmisistä, jotka etsivät joka ikisen aasinsillan kautta mahdollisuutta avautua omista, kaikkien muiden ihmisten kärsimyksiä suuremmista omista tragedioistaan ja vielä kaikki muita syyttävään sävyyn ikään kuin koko maailma olisi syypää siihen, ettei ole koko ajan huomioimassa heidän erityismurheitaan.

Tosiaan on niin klassista että tässäkin puhutaan kaikkiin sukulaisiin kaktkaisseista, niin nämä on täällä marttyyrina huutamassa omaa erityishätäänsä. Menkää terapiaan. Lapsuus alkoholistiperheessä aiheuttaa myös itseensäkäpertynyttä narsimia. Teidän kohdallanne ongelma voi olla myös tämä.

Tämä on pitkä tarina nyt kolmikymppisestä omaa perhettä perustamassa olevasta entisestä lapsesta. Ehkä omat lapset antavat vielä yhden kerran intoa yrittää, tätä nykyä yhteys on katkennut.



-

Lapsi muutti lähivanhemman kanssa eron jälkeen työn perässä läheiseen kaupunkiin. Etävanhemmaksi jääneen suku katkaisi lähes kaiken yhteyden silloin n. 10-vuotiaaseen lapseen. Lapsi oli tottunut lähes päivittäin näkemään laajaa sukua, asuivat tiiviissä maaseutuyhteisössä ja olivat läheisesiä koko suuri suku.





Lapselle tuo elämänmuutos oli shokki. Hän kärsi erosta tutusta suku/perheestään eikä osannut käsitellä tilannetta muuten kuin koteloimalla tunteet itseensä.

Lapsi yritti aikansa pitää yhteyttä, tuntea olevansa osa tuota tiivistä yhteisöä mutta suku oli valinnut puolensa. Etävanhempi loi jo uutta perhettä tiiviissä yhteisössään, vanhalle ei ollut tilaa.



Tämä "lapsi" luovutti, jätti yhteydenpidon ja huomasi ettei kukaan kaivannut. Se tuska jäi kuitenkin päällimmäiseksi muistoksi lapsuuden suvusta/perheestä. Jäi tunne että hänet on helppo unohtaa ja korvata jollain muulla.



Monessa eri yhteydessä "lapsi" elätteli toiveita että saisi yhteyden takaisin, osallistui juhliin kun sai kutsun ja muisti esim. isovanhempiaan muuten vaan. Kertoi miten tärkeä tuo yhteys oli silloin lapsena ollut.

Silti jäi aina hänen vastuulleen pitää yhteyttä yllä.



Kerta kerran jälkeen hyljätyksi tuleminen sattui ja sai luovuttamaan.



"Lapsi" ei enää yritä, ei osallistu mihinkään kissanristiäisiin eikä virallisiinkaan juhliin. Hänen sydämensä ei jaksa enää yrittää elätellä toivoa jostain mitä ei ole ikinä saanutkaan.

kamala isä.

Ap kuitenkin puhuu käsittääkseni ihmisistä jotka ovat katkaisseet välit (lähes) kaikkiin sukulaisiinsa. Ainakin sukulaiset oli monikossa joten niin minä avauksen mielsin.

6 ja 7 ovat malliesimerkkejä ihmisistä, jotka etsivät joka ikisen aasinsillan kautta mahdollisuutta avautua omista, kaikkien muiden ihmisten kärsimyksiä suuremmista omista tragedioistaan ja vielä kaikki muita syyttävään sävyyn ikään kuin koko maailma olisi syypää siihen, ettei ole koko ajan huomioimassa heidän erityismurheitaan.

Tosiaan on niin klassista että tässäkin puhutaan kaikkiin sukulaisiin kaktkaisseista, niin nämä on täällä marttyyrina huutamassa omaa erityishätäänsä. Menkää terapiaan. Lapsuus alkoholistiperheessä aiheuttaa myös itseensäkäpertynyttä narsimia. Teidän kohdallanne ongelma voi olla myös tämä.

liehittelee ympärillä koko suku.

Olen kai sitten paha ihminen kun halusin säilyttää mielenterveyteni, vaikka isäni vain joi ja hakkasi ja veljeni yritti raiskata minut ja muut suojelivat heitä ympärillä, koska olivat sairastuneet läheisriippuvuuteen.

Anteeksi, että olen niin paha ihminen, että halusin pois koko suvun luota. Ihan itseni ja lasteni takia.

kamala isä. Ap kuitenkin puhuu käsittääkseni ihmisistä jotka ovat katkaisseet välit (lähes) kaikkiin sukulaisiinsa. Ainakin sukulaiset oli monikossa joten niin minä avauksen mielsin.

peesi. Koko yhteisö liehittelee usein narsistia. Niin se vaan menee. Ja ne jotka sanovat että siinä täytyy olla vika, joka jää yksin, ovat hulluja.

Miten koskaan kiusaaminen missään yhteisössä olisi mahdollista, jos se enemmistö ei voisi olla väärässä? Kiusaaminen on mahdollista yhteisöisssä, koska yksi (tai pari) narsisti ja manipuloija pyörittää koko yhteisöä.

Kaikki eivät EHKÄ ole samaa mieltä mutta eivät myöskään halua sekaantua koska eivät halua samaa kohtaloa itselleen. tulla kiusatuksi tai syrjituksi.

Itse olen väleissä sukuun, mutta en ymmärrä syyllistäjiä.

Mutta, suvulta poistuu yksi iso ongelma.:)

Isäni on pahimman luokan väkivaltanarsisti, nsäauttii muiden pelosta, kauhusta ja kivusta. Kun laitoin isään välit poikki pahoinpitelyn jälkeen -olin 30v kun isä kävi kimppuuni varmaan tuhannennen kerran - viimein sain voimia paeta suhteesta isään.



No narsisti kostaa aina. Äitini, johon oli hyvät välit, joutui narsistin koston välikapulaksi. Isä kielsi äidiltä kaiken yhteydenpidon minuun. Samoin sisarukseni ovat kiristyksen kohteena, jos pitävät yhteyttä minuun, isä jättää perinnöttömäksi.



Joten kun laitoin välit poikki narsistiin turvallisuuteni takia, narsistin kosto oli se että koko suku meni samalla. Eli ns eristäminn sukuyhteydestä.



Lapseni eivät tunne minun puolen sukua ollenkaan: (

Olen myös todella pettynyt äitiini joka hylkäsi lapsensa ja ainoat lapsenlapsensa narsistipaska puolisonsa takia, laittamatta yhtään hanttiin. Ilmeisesti narsisti on sata kertaa rakkaampi kuin oma lapsi (tai lapsenlapset).



Ap:lle sanoisin että suomi on traagisten perhekuvioiden maa. Todella monella on rikkinäinen lapsuus, mutta häpeän takia asiaa salaillaan ja piilotellaan. Tämän ketjun kaltaiset syyllistämispuheet eivät ainakaan paranna asiaa.

suku ei ymmärrä

muutin pois maalta kaupunkiin

salasin puhelinnumeroni

nyt elän omaa elämääni

ja olen onnelllinen

Sinulla on kyllä tosi ahdasmieliset sukulaiset. Toivottavasti olet nyt löytänyt aidosti sinua rakastavia ihmisiä lähellesi.

Sinulle paljon jaksamista ja halauksia lähettää homopojan äiti

Jaa... Kun suku on täysin ala-arvoista ja itsekästä sakkia?

Isäni kuoli kun olin teini-ikäinen ja äitini asui toisella paikkakunnalla. Isällä on useampi veli ja siskoja, joista kukaan ei tarjonnut minkäänlaista apua tai tukea. Ymmärrän, että heillä oli oma suru läpikäytävänä veljensä kuolemasta, mutta sitä en sulata että minut, (lapsi!) jätettiin yksin hoitamaan kaikki asiat hautausjärjestelyistä asunnon hankintaan saakka. Kaksi vuotta myöhemmin äitini teki itsemurhan. Isäni suku ei edelleenkään ottanut mitään yhteyttä, asuvat samalla paikkakunnalla kuitenkin. Viime kesänä isäni isä kuoli, ja joku tädeistäni kehtasi hautajaisissa kysyä, onko minulla edelleen sama puhelinnumero... heillä on ollut 10v aikaa kokeilla! Mahtoi olla heille vaikeaa, kun yhden veljistä täytyi hakea minulta allekirjoitus pankin papereihin, sillä olemme perillisiä (ei mitään perittävää tosin). Jos kolmevuotias poikani ei olisi istunut sohvalla, olisin antanut palaa kaikki mielipiteeni koko suvusta ja ilmoittanut samalla, että se on viimeinen kerta kun minä olen missään tekemisissä heidän kanssa.



Olen aina pitänyt sukunimestäni, mutta viime aikoina olen vakavasti harkinnut sen muuttamista ihan tästä syystä, en halua että minua yhdistetään siihen sukunimeen millään tavalla sen takia millaista porukkaa sen kantajat ovat.

aah kun pääsin eroon heistä ja sain pelastettua myös lapset! Päättäkööt aikuisena haluavatko tavata. Lapsuuden suojelen oikeuden päätösten turvin.

Mutta, suvulta poistuu yksi iso ongelma.:)

Koska lienee helpompi demonisoida yksi kuin menettää koko suvun maine ja sosiaaliset kuviot.

esim Erikan mallisen lapsuuden eläneet - haukkumalla aikuistunutta lasta mm elämäntaitojen puutteesta ja heikosta luonteesta voi yrittää vaimentaa omaa omaatuntoaan... siitä ettei aikoinaan puuttunut: aikuisten maine olis mennyt

josta seuraa että tämä yksi mieluummin lopettaa yhteydenpidon kokonaan kuin jää kritisoitavaksi sukuun -> suvulta ongelma poistunut (toivottavasti)

Eli mikä on oikeastaan se ongelma?

ole katkaissut välejäni sukuuni, mutta en myöskään kykene antamaan anteeksi sitä, että minua ja veljeäni ei kutsuttu perunkirjoitukseen mummoni kuoltua.



Perunkirjoitushan oli laiton, koska meitä ei kutsuttu paikalle eikä meiltä pyydetty valtakirjaa. Pyydettäessä sen olisimme ilman muuta antaneet.



Kaikkea tällaista voi tapahtua vieläkin pienillä paikkakunnilla. Me emme halua ryhtyä sukulaistemme kanssa oikeudessa riitelemään, eikä mistään isoista omaisuuksista ollut kysymys. Enemmän ehkä koski se sivuuttaminen ja osoitus siitä, että asiat eivät oikeasti meille kuulu.



En vieläkään halua tavata näitä sukulaisiani, paitsi jos on pakko. Ennen olimme hyvissä väleissä, enkä voi ymmärtää, miksi he halusivat tehdä näin.



Ja kyllä, voisin kysyä sitä heiltä, mutta jotenkin loukkaannuin niin syvästi, etten vain halua.

josta yksilö haluaa pysyä erossa.

Suomessa on aika paljon omituisia sukuja. Ei ole mikään ihme, että kaikkien välit eivät ole niin lämpimät.

vanhempiin ja muihin sisaruksiin. Minuun on harvakseltaan yhteydessä. Kertoo, että lapsuustraumat ja huono kohtelu laittoi ottamaan etäisyyttä sukuun.

Tosin, omaa osuuttaan tilanteiden kulussa ei näe.

nämä tarinat mitä tänne ehti kertyä ennen kuin oma viestini (nro 42) valmistui, minun on pakko sanoa että olen häpeissäni siitä miten vihainen olen ollut.



Teillä on niin paljon pahempia kokemuksia että enpä voi muuta kuin toivoa että elämänne on tästä eteen päin parempaa ja että joskus pystytte unohtamaan kaikki kokemanne kamaluudet. Kaikkea hyvää toivotan teille!

Veljeni ei pidä mitään yhteyttä minuun ja lapsiini. Ei esim. ole tullut lasten synttäreille vaikka on kutsuttu, onkohan nähnyt vuoden ikäisen vauvammekin vain kahdesti vaikka siis asuu melko lähellä meitä. Olemme ihan tavallinen lapsiperhe, vanhemmilla tavis-ammatit ja asumme vuokarlla. Veli taas alkoi seurustella huomattavan varakkaan naisen kanssa ja he mm. asuvat hulppeasti uudessa talossaan ja matkustelevat paljon. Eli luulen että veli ei halua tavata meitä vain siitä syystä että olemme "köyhiä juntteja". Eli esittää itse nyt olevansa hienommista piireistä kun onkaan. Sääli, vanhempi lapseni ei edes muista enoaan enää vaikka elämänsä ekat vuodet tapasi häntä tosi usein.