En tiedä,miten jaksaisin...

Mulla on ongelma, yllätys yllätys, anoppini ja appiukon kanssa.Sekä nykyisin myös mieheni kanssa.

Sen jälkeen,kun esikoisemme syntyi ja hänellä todettiin kehitysvamma/autismi.Välimme menee koko ajan huonompaa suuntaan anopin kanssa.Häntä ei saisi mitenkään neuvoa,hän lukee kirjoja joista selviää,miten tälläisen lapsen kanssa pitää toimia.Eikä näytä ymmärtävän sitä,että kaikki lapset ovat erilaisia.Hän loukkaantuu herkästi,jos hänelle sanotaan vastaan. Mutta hän itse saa sanoa kaiken mitä sylki suuhun tuo.Hän on vain rehellinen.



Hän on siivousfriikki, minä en, kunhan perussiisteys säilyy..oon tyytyväinen.Anopin mielestä pitäisi koko aika heilua rätti kädessä. Ahdistavaa.Mutta silti en saisi heidän aikana jättää poikia heidän hoitoonsa...eivät he ole lastenvahteja.(Tämän sain kuulla mieheni suusta)



Vaikka kuinka anoppi haukkuisi minua.Ei mieheni puolusta yhtään! Hän menee automaattisesti äitinsä puolelle.(ei suoranaisesti hauku,antaa vain "vihjeitä")



Hän kuvittelee että meidän nyk. 7v. poika olisi jotenkin tyhmä, mutta poikamme on hyvin fiksu ja tietää tarkalleen miten käyttäytyä heidän seurassaan.Koska heillä ei niitä rajoja ole,kuten meillä kotona.Heillä saa tehdä ja meillä ei. Ja kun oon ottanu asian puheeksi..no eipä me niin useasti nähdä...ihan kuin sillä olisi merkitystä.Mielestäni vanhemmat laittaa rajan.



Meidän poika "kärsii" pitemmistä vierailuista kuin 3 pv...2 yötä. Mutta he ei välitä.Minä luulin koko aika viime viikolla,että he lähtisivät pois parin päivän jälkeen...Ei,he lähtivät yhdeksi yöksi...ja tulivat seuraavana päivänä takaisin...olivat siis miehen veljen tykönä yhden yön.He tulivat maanantaina, lauantai aamuna kuulin OMALTA pojaltani,että he viipyvät sunnuntaihin.

Mieheni mielestä he saavata olla niin kauan kun haluaa.



Esikoisella on aggressiivista käytöstä, mutta sain opetettua miten pikku veljen (kohta 2v.) leikitään.Heidän jälkeen pikku veli pelkää isompaa. He olivat olleet metsässä poikien kanssa....esikoinen oli tönässy pienempää ja oli vielä potkassu selkään.(ei kai kovin kovaa) Minä suutuin,....

He haluisivat pojat kotiinsa viikoksi...miten he kuvittelee,että päästäisin,kun he eivät saa mitään kuria esikoiselle.



Heidän mielestään tämä meidän paikkakunta on erittäin huono...Ainoa paras on paikka on heidän omansa.Siellä kaikki on hyvin...ja kaunista yms. Inhoan sitä paikkaa,juuri tuon asenteen takia.

Kaikki mitä he tekee...on maailman paras asia, välittämättä siitä,että täällä me olemme tehneet lukemattomat kerrat näitä samoja. Veivät esikoisen jätskille...niin siitä puhuttiin,kuinka ME vietiin.



Mieheni ei tule ollenkaan selkäni taakse...puolustaa vaan omiaan. Kerron mitä anoppi sanoo mulle päin naamaa yms. " Ei äiti niin voi sanoa" NO KYLLÄ TAATUSTI VOI.Mieheni ei usko minua ollenkaan,kun kyse on hänen äidistään!

EN kovin kauaa jaksa tätä tlannetta.

Pitääkö mun vain niellä kaiken ...(niiku viime viikolla tein...en sitten puhunut mitään...kun kaikesta keskustelusta oon saanut kuulla,että olen jotenkin loukannut anoppiani...ollaan siis puhuttu pojistani ...) Anoppi ei usko puhetta....oon puhunu ja oon kirjoittanut hänelle...mikään ei tunnu tepsivän,että tilanne raukeaisi. Rakkaus miestäni kohtaa kuolee.....pikku hiljaa...jokaikisen anoppi vierailun jälkeen....



Kiitos kun sain purkaa mieltäni