Lue keskustelun säännöt.
Uskovainen 'ystävä' sanoo että se että tunnen kuolleen mieheni läsnäolon on demonien puhetta :(
11.11.2012 |
Mieheni kuoli yllättäen puoli vuotta sitten synnynnäiseen sydänvaivaan joka selvisi vasta ruumiinavauksessa. Kuolema oli shokki ja vasta nyt alan ymmärtää sen todeksi. Lapsia meillä ei ole.
Voi olla että juuri siksi että kuolema tuli järkytyksenä koen vahvasti mieheni läsnäolon, alitajunta irtautuu pikkuhiljaa hänen läheisyydestään. Kerroin uskovaiselle ystävälle että tunnen monesti että mieheni on lähelläni ja varsinkin unissa keskustelen hänen kanssaan. Tämä uskovainen sanoi että niin sanotut vainajahenget ovat perkeleestä ja minun pitäisi mennä keskustelemaan papin luo joka voisi häätää mieheni vainajahengen asunnostamme!!
Tämä uskovainen ystäväni on koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri ja tekee parhaillaan väitöskirjaa ja siinä sivussa luennoi yliopistolla. Ihan täysijärkinen ihminen siis. Sama ihminen on kuitenkin myös täysi kreationisti ja maailmalopusta saarnaaja. On helluntaiseurakuntalainen.
Kommentit (139)
edesmennyt lapsi leijuisi pitkin maailmaa kummituksena? Hyvänä henkenä? Ei, vaan kristinuskon mukaan lapsi on mennyt Jumalan luokse taivaaseen, eikä siksi leijuile täällä. Ei pidä yhteyttä elossa olevaan perheeseensä tms, vaan odottaa siellä.
Ns. hyviä henkiä maan päällä ovat enkelit. Ei edesmenneet ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
edesmennyt lapsi leijuisi pitkin maailmaa kummituksena? Hyvänä henkenä? Ei, vaan kristinuskon mukaan lapsi on mennyt Jumalan luokse taivaaseen, eikä siksi leijuile täällä. Ei pidä yhteyttä elossa olevaan perheeseensä tms, vaan odottaa siellä.
Ns. hyviä henkiä maan päällä ovat enkelit. Ei edesmenneet ihmiset.
Kaija Juurikkala pelkäsi yötä olleessaan lapsi. Se toi tullessaan toistuvat painajaiset lattian alla kuhisevista käärmeistä. Myöhemmällä iällä hän kuunteli koputuksia ja napsahduksia, joita muut eivät kuulleet. Hän epäili olevansa tulossa hulluksi. Sitten, eräänä yönä, hän kysyi koputtelijalta, kuka tämä on. Vastaus tuli pieneltä tytöltä, joka halusi kertoa kokeneensa väkivaltaisen kuoleman. Viestinsä kerrottuaan tyttö hävisi eikä palannut enää.
Henkien näkeminen ei suinkaan lisännyt Kaijan mielenrauhaa. Hän kuitenkin ymmärsi, että hänellä on lahja.Varjojen ylistys on poikkeuksellisen rehellinen ja avoin kertomus henkisestä kasvusta ja matkasta pelon kautta kohti valoa.
Juurikkala jakaa timanttisia oivalluksia elämän polusta ja inspiroi esimerkillään jokaista kulkemaan rohkeasti kohti itseään, ominta ja rehellisintä olemustaan. Kaija Juurikkala on elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja. Hän on oppinut ohittamaan yön käärmeet ja sujahtamaan niiden ohi toiselle puolelle maailmaan, joka ei tuonut tullessaan pimeyttä tai pelkoa, vaan vapautuksen ja kyvyn auttaa muita.
http://www.bookplus.fi/kirjat/juurikkala%2c_kaija/varjojen_taika-147526…
Meillä jokaisella on jumalan lahjoittama sielu, joka on meidän maanpäällisessä ruumiissa. Meillä jokaisella on lisäksi suojelusenkeli, joka ei jätä meitä sekunniksikaan.
Suojelusenkeli vie sielumme jumalan luo kun kuolemme. Mutta jos sielu kokee tärkeäksi jäädä läheistensä tueksi, se jumalan luvalla jää.
Nauti miehesi sielun läheisyydestä, kun olet vahvempi, sielu siirtyy taivaaseen odottamaan sinun sielua.
Näkijä on Suomessakin suosittu tv-sarja poliisin apuna työskentelevästä meediosta Allison DuBoisista. Näkijän tarina on DuBoisin muistelmateos, jossa hän kertoo elämästään ainutlaatuisen lahjan kanssa.
Allison DuBois on saanut viestejä kuolleilta ihmisiltä lapsuudestaan saakka. Ensimmäinen viesti tuli DuBoisin kuolleelta isoäidiltä, joka halusi sukulaistensa tietävän, että hänellä ei ole mitään hätää.
Monia näkyjä ja vuosia myöhemmin DuBois päätti, että hän haluaa käyttää lahjaansa ihmisten auttamiseen. Hän pääsi töihin poliisin väkivaltarikosyksikköön ja on työssään selvittänyt lukuisia rikoksia näkyjensä avulla.
Muistelmateoksessaan DuBois kirjoittaa varttumisestaan ihmeellisen kyvyn kanssa ja kertoo lukuisia tarinoita kuolleista ihmisistä jotka ovat ottaneet häneen yhteyttä sekä rikoksista joita hän on ratkaissut. Paitsi meedio, DuBois on myös vaimo ja äiti, eikä näiden roolien sovittaminen yhteen ole aina helppoa. DuBoisin perhe onkin keskeisessä osassa kirjassa ja tv-sarjassa. Kirjaa kirjoittaessa ei ole unohdettu skeptikoita: kirjassa kuvataan useita tieteellisiä kokeita joilla DuBoisin lahjoja on testattu.
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9525534766
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hädissään jäänyt vaimon viereen kun ei pysty häntä jättämään.
Meillä jokaisella on jumalan lahjoittama sielu, joka on meidän maanpäällisessä ruumiissa. Meillä jokaisella on lisäksi suojelusenkeli, joka ei jätä meitä sekunniksikaan.
Suojelusenkeli vie sielumme jumalan luo kun kuolemme. Mutta jos sielu kokee tärkeäksi jäädä läheistensä tueksi, se jumalan luvalla jää.
Nauti miehesi sielun läheisyydestä, kun olet vahvempi, sielu siirtyy taivaaseen odottamaan sinun sielua.
Niina–Matilda Juhola nauraa ajatukselle, että henget olisivat leijailevia haamuja. Hän on näkijä, joka näkee henget ihmishahmoina, ja voi kurkistaa muiden ihmisten entisiin elämiin.
Puolen tunnin Ylen dokumenttiin tästä:
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/nakija_niina-matilda_juhola_48301…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskovaiset kieltävät hyvien henkien ja kuolleiden läsnäolon. Ei heitä voi olla?Miksi?
Miksi he kuitenkin uskovat demoneihin? Miksi helluntalaisten ja muiden vastaavien mielestä demoneita ja pahoja henkiä voi olla olemassa?
Mutta hyviä henkiä ei voi? Kuten esim. omaa edesmennyttä lasta, aviopuolisoa, vanhempaa..
Miksi hyvät henget eivät voi ilmestyä jos kerran pahatkin henget voivat?
Kysypä tätä Ap ystävältäsi!
t. tavallinen ev.lut
Jumalaa meidän tulee palvoa ja pelätä, ei muita henkivaltoja
t. myös tavallinen ev.lut.
Niina-Matilda Juhola: Et ole yksin
Niina-Matilda Juholalla on mutkaton suhde henkien kanssa. Näkijä tapailee henkioppaitaan säännöllisesti ja uskoo, että kukaan meistä ei kulje täällä yksin.
Lammen rannassa nököttävän hirsimökin piipusta kohoaa savukiehkura. Talitintit tanssahtelevat lintulaudalla. Luminen talvipäivä on huikean kaunis. Aivan kuin astuisi satuun. Mökin verannalle on sytytetty kynttilöitä, ja niitä on lisää sisällä hämärässä. Ilmassa leijuu kevyt salvian tuoksu. Puuttuu enää sadun haltiatar. Siinä hän onkin. Näkijä Niina-Matilda Juhola odottaa vieraita Mäntyharjulla sijaitsevan kotinsa saunamökissä. Mökki toimii myös työtilana kirjoittavalle ja maalaavalle perheenäidille.
Niina-Matildalta on pakko kysyä, näkikö hän etiäisiä tai henkiä ennen tuloamme. Sadunomaisuus haihtuu pian savuna ilmaan. Ei nähnyt, koska kanavat henkimaailmaan pidetään tänään kiinni. Niina-Matilda solmii napakasti huivin päähänsä ja sujauttaa punaiset huopatöppöset jalkaansa, kun lähdemme ulos ottamaan kuvia. Hän on oppinut rajaamaan reviirinsä ja sanomaan tarvittaessa ”ei” niin hengille kuin niille sadoille yhteydenottopyynnöille, joissa ihmiset toivovat vastaanottoaikaa näkijän luona.
Metsässä Niina-Matilda kietaisee kätensä tuttavallisesti nuoren koivun ympäri. Häntä naurattaa. Näkijä aistii puun hengen ja veijarimaisen energian.
– Hauska tapaus. Ihan kuin se kutittelisi.
Pysyvästi erilainen
Niina-Matilda syntyi 21-vuotiaan pohjalaisen isän ja 20-vuotiaan lappilaisen äidin esikoiseksi rakastavaan perheeseen. Näkijän lapsuus oli onnellinen. Hän seurusteli tyytyväisenä kuolleen isoisänsä leppoisan hengen kanssa. Hän ihasteli pölyrätin vaikutusta pöydän energiaan. Pikkutyttö iloitsi henkien paljoudesta ja hyvistä värähtelyistä kirkossa. Kriisi näkemisen kanssa puhkesi myöhemmin.
– Se oli aika rajua, kun nuorena tajusi, ettei oma kokemus ollutkaan kaikkien jakamaa todellisuutta. Tämän tosiasian ymmärtäminen ja hyväksyminen oli rankkaa. Se oli vaikea kausi elämässäni. Törmään näkijänä vieläkin siihen, että tieto on valtaa ja sen kanssa saa olla todella tarkkana.
Päätalon takassa roihuaa lämmin tuli. Niina-Matilda vaikenee pitkäksi aikaa tuijottamaan takkatulen liekkejä, kun häneltä kysyy, miten ihmeessä hän näitä henkiä näkee ja miten hän niiden kanssa keskustelee. Kuinka kuvata todellisuutta, jota muut eivät näe?
– Olen opetellut itse ymmärtämään sitä, miten ihmiset eivät näe. Näkeminen on sydämellä katsomista. Kaikilla ihmisillä on mahdollisuus nähdä, jos he haluavat.
Oman henkioppaan voi Niina-Matildan mukaan oppia tuntemaan luomalla tapaamiselle tilaa ja aikaa.
– Eihän kukaan tule paikalle sormia napsauttamalla eikä ketään opi tuntemaan hetkessä. Kohtaamisen tulisi olla voimakkaasti omakohtainen kokemus. Valveunitila juuri ennen nukahtamista on myös hyvä hetki pyytää, että sinua viedään ja näytetään asioita.
Jos ihminen poikkeaa valtavirrasta kuin lähde limsapullosta, on tärkeää luoda elämä lujalle perustalle. Niina-Matilda on rakentanut tarkasti itsensä oloisen arjen ja elämän. Heti ovensuun kivijalkaan on painettu isoilla kirjaimilla näkijän viesti: ”Olkoon jokainen aamu toivon aamu, olkoon jokainen päivä rakkauden päivä. Ilta olkoon rauhan ja kiitollisuuden aikaa.” Räystäiden alla kilisevät lukuisat tuulikellot. Ikkunoissa kiiltävät kristallit toistavat sisätilojen lämpimät turkoosit, vahvat oranssit ja pirteät pinkit. Ja kynttilöitä on runsaasti.
Niina-Matildan oma elämäntehtävä on kristallinkirkas. Hän on tuomassa iloa ja lohtua.
– Jokaisen ihmisen rinnalla kulkee enkeleitä ja henkioppaita. En ole tavannut ketään, jonka ympärillä olisin nähnyt vain pelkkää tyhjyyttä. Kukaan ei kulje yksin.
Elämän tarkoituksesta selvänäkijä on tietenkin hyvin selvillä.
– Olemme kaikki tulleet tänne oppimaan rakkautta.
Seuraa merkkejä
Niina-Matilda ei kerro luokseen saapuville vieraille hätkähdyttäviä ennustuksia tai paljastuksia. Ihmiset kuulevat asioita, jotka he ovat aina tienneet itsestään. Tieto vain on joutunut hukkaan tai unohtunut. Henkioppaat auttavat mielellään, mutta viestin saajan on mentävä itse aktiivisesti puolitiehen vastaan. Henkimaailma ei toimita valmiita talopaketteja.
Kuolema alkoi kiinnostaa Niina-Matildaa, kun hänen luonaan oli käynyt keski-ikäisiä naisia, joiden äidit olivat saattohoitovaiheessa. Voisiko kuolema kantaa joskus kirjaksi asti, näkijä pohti. Hän päätti kysyä henkimaailmalta varmistusta asiaan. Niina-Matilda toimii valintojen edessä aina näin. Hän suosittelee menetelmää kaikille. Oman elämänpolun seuraaminen edellyttää pysähtymistä ja annettujen merkkien ymmärtämistä. Väärin valittu tie nousee auttamatta pystyyn jossain vaiheessa. Kuolemalle henkimaailma liputti iloisesti.
– Menin hautausmaalle, ja minua selvästi tuupittiin tiettyyn suuntaan. Vain yhdellä haudalla paloivat kynttilät. Haudalla oli samanlaiset enkelipatsaat kuin meillä kotona. Hautakivessä luki Niina. Vainaja oli syntynyt samana vuonna kuin minä. Tuo päivä, jolloin haudalla kävin, oli kuoleman vuosipäivä.
Näkijä ei pelkää kuolemaa. Suhde elämän päättymiseen on lähes riemullinen.
– Viherryn kateudesta, kun joku kuolee ja pääsee pois. Kuolema on kaikkein kauneinta, mitä tulemme kokemaan ihmisinä. Harva täällä eläessään kokee syvän rakkauden. Suuri rakkaus ja selkeys ovat vahvasti läsnä kuolemassa. Kuolemaa ei todellakaan kannata pelätä!
Yllättävä sovinto
Kuolema ei ole pelkkä ulosmenoreitti. Liikettä on molempiin suuntiin. Kuoleman jälkeenkin voi esimerkiksi pyytää anteeksi. Niina-Matildalla on tästä vahva kokemus. Näkijän henkiopas neuvoi valmistamaan leiripaikan ulos ennen erään naisasiakkaan tuloa.
– Ihmettelin vähän ohjetta. Syy selvisi, kun naisen viereen ilmestyi nuotion ääressä hiljainen, häpeilevä mies. Kerroin miehestä. Nainen alkoi itkeä kuullessaan tarkemmat tuntomerkit. Mies pyysi anteeksi. Hän oli kuollut setä, joka oli käyttänyt naista lapsena seksuaalisesti hyväksi.
– Koskaan ei ole liian myöhäistä selvittää asioita. Kuolema ei ole loppu. Se on loppu vain tässä kehossa. Ulkona meidän piti olla siksi, että nainen olisi halutessaan voinut juosta karkuun.
Tapauksen jälkeen tuli monia asiakkaita, joilla oli samantapaisia anteeksi antamisen tilanteita jo edesmenneiden kanssa. Tuon jakson jälkeen Niina-Matilda karsi reippaasti vastaanottoaikojaan. Kokemukset olivat rankkoja näkijällekin.
Elä, toivu ja oivalla
Niina-Matildalle ei riittänyt pelkkä kuoleman pohtiminen. Jos jostakin asiasta aikoo tosissaan sanoa jotain, on siitä oltava omakohtaista kokemusta. Kahden lapsen äiti oli tyytyväinen perheen lapsilukuun, joten hän viestitti korkeammille voimille, ettei kohdulle olisi enää käyttöä.
Eikä aikaakaan, kun näkijä alkoi pyörtyillä ja voida todella huonosti. Sairaalassa olo vain paheni. Lopulta syy selvisi, ja kohtu leikattiin pois suuren myooman takia. Niina-Matilda oli tyytyväinen. Hän oli saanut sairaalassa näppituntuman kuolemaan. Hän oli jakanut kokemuksia petikavereiden kanssa. Sairaalajakso poiki myös hauskan harrastuksen. Niina-Matilda kerää ja toimittaa villasukkia laitoksissa asuville vanhuksille.
Näkijä havaitsee merkityksiä kaikkialla. Kaikella on tarkoitus. Entä kärsimys ja vastoinkäymiset? Eivätkö henkioppaat voisi hiukan tasoittaa kuoppaista tietä?
– Vaikeassa tilanteessa tarkoitusta on turha kysellä. Silloin vain eletään se vaihe. Myöhemmin toivutaan ja oivalletaan. Kun aikaa kuluu, näkee laajemman kokonaisuuden.
– Jos elämässä on paljon kärsimystä, voi ehkä pohtia, miten paljon sallii itselleen rakkautta ylipäätään. Sallitko itsesi olla rakastettu? Rakastatko itseäsi juuri sellaisena kuin olet? Suuren rakkauden kokemisen kautta koko sielun syvyys paljastuu. Se voi myös pelottaa.
Talitintit pyrähtävät pakoon lintulaudalta. Talon kaksi muhkeaa kissaa on päästetty pihalle. Niina-Matilda antaa lähtiessä mukaan Luova voima -kalenterin, jossa on hänen maalauksiaan ja ajatuksiaan. Kotona kalenterista avautuu sivu maaliskuulta: ”Pyhitä päiväsi, siunaa askeleesi ja muista oma arvosi. Vain pyhittämällä arkesi voit todella loistaa valoa ja rakkautta ympäristöösi.”
Kirjat:
• Näkijä – Elämänpolulla henkien kanssa.WSOY 2007.
• Voimaantuminen – Naiskalenteri 2009.
• Luova voima – Naiskalenteri 2010.
Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 2/2010
http://www.voihyvin.fi/artikkeli/niina-matilda-juhola-et-ole-yksin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nykyään on niin monenlaista harhaoppia, joka poikkeaa Raamatun opista.
esineitäkin nostetaan vedestä kalevalalaisittain, puhumattakaan parantamisista...
t.Raamattunsa lukenut
nykyään on niin monenlaista harhaoppia, joka poikkeaa Raamatun opista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutaman kerran olen tuntenut jotain ja minulle puhuttu lohduttavia sanoja, mutta kun itse olen pyytänyt, ei mitään.
Rauhan saan kun oikein pyydän.
pihalla voivat ihmiset olla?
Keskiajalla moisen paskanjauhanna voisi ymmärtää mutta että vieläkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katso tämä dokumentti, yleltä tullut, on suomalaiset tekstit ja suomipuhe osittain, kestää puolisen tuntia. Tässä tutkitaan rajakokemuksia, ihmisten kokemuksia, kun ovat kuoleman hetkellä irtaantuneet ruumistaan. Tämä koko dokumentti on hyvin mielenkiintoinen ja antaa uskoa sieluun ja kuoleman jälkeiseen elämään sieluna.
Dokkarissa sanotaan mm. näin:
Perinteisessä lääketieteessä rajakokemus selitetään aivojen kemiallisilla ja sähköisillä signaaleilla, mutta tämä teoria edellyttää, että aivot toimivat. Siksi tutkijat tarkastelivat rajakokemuksia, jotka tapahtuivat sydämenpysähdysten yhteydessä.
Sydämenpysähdyksessä aivorunkoheijasteet puuttuvat. Silloin tietoisuuden perusmekanismit ovat poissa. Aivojen sähköinen toiminta lakkaa noin 15 sekuntia sydämenpysähdyksen jälkeen. Sydämenpysähdyksen aikana ei siksi pitäisi olla tietoisuutta eikä hallusinaatioita, koska aivot eivät toimi.
Sydänlääkäri kiinnostui ilmiöstä kuultuaan yhä uudestaan henkiinjääneiltä potilailta samanlaisista kokemuksista.
Miten se oli mahdollista? Miksi ihmisillä on rajakokemuksia?
Sitä nykytiede ei voi selittää."
"Ei ole lääketieteellistä, psykologista eikä lääkeopillista syytä, jonka takia potilaat saavat rajakokemuksen. Se on yhä mysteeri.
Lommelin tutkimus ei vahvistanut tiedemaailman käsitystä aivoista, että rajakokemuksiin on olemassa fysiologinen tai psykologinen selitys."
"Kolmannes rajakokemuksen läpikäyneistä irtaantuu ruumistaan ja seuraa elvytystä. Silloin tiedämme tarkasti, milloin rajakokemus tapahtuu ja missä tilassa aivot ovat.
Milloin tarkalleen ottaen rajakokemuksia tapahtuu?
Ehkä ennen kuin aivosähkökäyrä on suora viiva tai sen jälkeen. Hän myöntää, että hallusinaatiot ovat mahdottomia, kun aivosähkökäyrä on suora viiva. Jos potilaat osaavat kuvailla elvytystään tarkasti, rajakokemukset ovat tapahtuneet, kun aivot eivät ole toimineet.
Ihmisten kertomusten perusteella vaikuttaisi vahvasti siltä, että sydämenpysähdyksen aikana voi kuulla ja nähdä lääkärien toimet."
Viisi tutkimusta on vahvistanut itsenäisesti saman löydöksen: ihminen vaikuttaa käsittelevän tietoa kliinisen kuoleman aikana.
Monet henkiinjääneiden potilaiden tarkat kuvaukset ovat lisänneet kiinnostusta rajakokemuksen tutkimukseen"
Sam Parnio tekee systemaattista rajakokemustutkimusta 25 amerikkalaisen ja eurooppalaisen sairaalan kanssa.
Ruumiistapoistumisilmiön kokeneista suurin osa vaikuttaa keskittyvänsä itseensä. Siksi olemme asettaneet tiettyjä kuvia sängynpäädyn yläpuolelle. Jos väitteet ovat totta, potilas saattaisi huomata kuvat.
Projekti kestää viisi vuotta ja keskittyy 1500 henkiinjääneen potilaan rajakokemuksiin.
Jos tarkkoja ruumiistairtaantumiskokemuksia voidaan dokumentoida käsityksemme tietoisuudesta voi muuttua.
Tämä haastaa monien tutkijoiden vanhat käsitykset. Vaikuttaa siltä, että ihmismieli ja tietoisuus - joka siis on olemassa - on materiaalista, ei aineetonta eikä maagista. Se on olemassa. Mutta se ei ehkä ole aivosolujen luomus sellaisena kuin on luultu."
Rajakokemuksia voi olla helpompi selittää, jos muutamme näkemystämme tietoisuudesta.
Siinäpä merkillinen kysymys: voiko tietoisuutta olla ilman ruumista? "Kyllä voi, minä koin sen. Olin 20 minuuttia tietoinen ja oma itseni, mutta olin 10 metriä ruumiini ulkopuolella"
Jos tietoisuus voi toimia ruumiin ulkopuolella, sillä on syvä vaikutus. Ei vain tieteeseen, vaan maailmankuvaamme. Se tukisi ainakin osittain suurten maailmanuskontojen väitettä. Että fyysisen ruumiin kuolema ei ole kaiken loppu."
Siinähän on minunkin suuhuni tungettu sanoja, joita en ole sanonut. Ja lopetatte myös tuon naurettavan pelottelun!
T:J ;-)
pihalla voivat ihmiset olla?
Keskiajalla moisen paskanjauhanna voisi ymmärtää mutta että vieläkin...
Eikun varo ap, se on avaruusolio, joka on laskeutunut kuuraketilla hattivattimaasta! Varma tieto!
(Oikeasti toivon ap:lle voimia vaikeina aikoina ja sitä, että kaikenmaailman haaskalintu-uskovaiset jättäisivät tämän rauhaan höpinöiltään).
Olen pahoillani miehesi kuolemasta :/
Elämä ei pääty kuolemaan. On mahdollista, yvin mahdollista, että miehesi on käynyt luonasi lohduttamassa. Vaikka et näkisi häntä, hän seuraa elämääsi ja rakastaa sinua yhtä lailla, kuin eläessään maan päällä.
Jeesus on tie taivaaseen, yksinkertaista, Hän meni taivaaseen ylösnousemuksen jälkeen , helatorstaina, ja sanoi lähettävänsä uskoville Pyhän Hengen, totuuden hengen, joka johdattaa meitä kaikkeen totuuteen. Perkele ja demonit ilmestyy kaikella valheen voimalla , saa jopa jossain vaiheessa tulenkin lankeamaan taivaasta, monet liian monet uskovat valheen. Monet elävät ja luulevat surussaan, tuskassaan seurustelevan vaikka kuolleen omaisensa kanssa niin ei ole. Varmistat asian kun rukoilet :Jeesus halun oppia tuntemaan totuuden .
Jos ihmisellä on kristillinen maailmankatsomus, niin hän ei usko näihin vainajan läsnäolo- kokemuksiin. raamatussa sanotaan, että kuolleet eivät tiedä mitään
Haluaisin tietää mistä kohtaa raamattua tuo maininta on, että vainajat tai hyvät henget eivät voi ottaa yhteyttä elossaoleviin? Jos jossain niin mainitaan, ajattelisin, että tässä meidän jokapäiväisessä elämässämme emme saa halutessamme yhteyttä heihin. En usko että sillä suljetaan pois "poikkeuksia". Tarkoitan, että kokemuksia selittämättömistä asioista, jonkinlaisia viestejä edesmenneiltä yms. ovat saaneet ja saavat jotkut ihmiset toisinaan.
En käsitä tuota ajatusta demoneista, jotka tunkevat jostain avoimesta oviaukosta. Kuulostaa ihan liikaa herätysliikkeiden omilta maagisilta uskomuksilta, vrt. lestat ja helluntailaiset.
t. toinen evlut