Uskovainen 'ystävä' sanoo että se että tunnen kuolleen mieheni läsnäolon on demonien puhetta :(
Mieheni kuoli yllättäen puoli vuotta sitten synnynnäiseen sydänvaivaan joka selvisi vasta ruumiinavauksessa. Kuolema oli shokki ja vasta nyt alan ymmärtää sen todeksi. Lapsia meillä ei ole.
Voi olla että juuri siksi että kuolema tuli järkytyksenä koen vahvasti mieheni läsnäolon, alitajunta irtautuu pikkuhiljaa hänen läheisyydestään. Kerroin uskovaiselle ystävälle että tunnen monesti että mieheni on lähelläni ja varsinkin unissa keskustelen hänen kanssaan. Tämä uskovainen sanoi että niin sanotut vainajahenget ovat perkeleestä ja minun pitäisi mennä keskustelemaan papin luo joka voisi häätää mieheni vainajahengen asunnostamme!!
Tämä uskovainen ystäväni on koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri ja tekee parhaillaan väitöskirjaa ja siinä sivussa luennoi yliopistolla. Ihan täysijärkinen ihminen siis. Sama ihminen on kuitenkin myös täysi kreationisti ja maailmalopusta saarnaaja. On helluntaiseurakuntalainen.
Kommentit (139)
Itsellä oli samanlainen tapaus jokin aika sitten. Uskovainen ystäväni alkoi kommentoida, miten elän synnissä ja joudun kadotukseen, kun en ole naimisissa vaan seurustelen. Tämä oli mielestäni niin loukkaavaa ja törkeää tunkeutumista toisen ihmisen yksityisyyteen, että lopetin ystävyyssuhteen. Yritin keskustella asiasta tuloksetta.
Minusta toisten uskonnollisuuteen puuttuminen on huonoa käytöstä, tai toisten käytöksen, elämänvalintojen, tunteidenkäsittelytapojen tms arvosteleminen oman uskonnollisuuden kautta. Suorastaan moukkamaista.
Älkää sitten, uskomattomat ystävät/läheiset tulko koskaan milloinkaan syyttämään miksi emme uskovina ja tuonpuoleisten asioiden tuntijoina kertoneet että kannattaa ottaa pelastusasiat todesta kun vielä on armon aikaa jäljellä.
Nyt on pelastuksen päivä ja tarkoitamme vain hyvää, ei ole todellakaan sama miten elää tämä ainutkertainen elämä. Syyn ja seurauksen laki seuraa kaikilla muillakin elämän alueilla, miksei sitten oltaisi vastuussa teoistamme Korkeimmalle?
Älä välitä kaikkien näiden huuhaa-ihmisten kannanotoista. Julma ja typerä uskovaisuus on kautta historian ollut paras keino käydä jonkun kimppuun.
Kyllä, olen uskovainen. Ei, en ole tuomitsemassa surutyötään tekevää ihmistä.
Miehesi muistamisessa ei ole mitään pahaa tai väärää.
Itsellä oli samanlainen tapaus jokin aika sitten. Uskovainen ystäväni alkoi kommentoida, miten elän synnissä ja joudun kadotukseen, kun en ole naimisissa vaan seurustelen. Tämä oli mielestäni niin loukkaavaa ja törkeää tunkeutumista toisen ihmisen yksityisyyteen, että lopetin ystävyyssuhteen. Yritin keskustella asiasta tuloksetta.
Minusta toisten uskonnollisuuteen puuttuminen on huonoa käytöstä, tai toisten käytöksen, elämänvalintojen, tunteidenkäsittelytapojen tms arvosteleminen oman uskonnollisuuden kautta. Suorastaan moukkamaista.
Älkää sitten, uskomattomat ystävät/läheiset tulko koskaan milloinkaan syyttämään miksi emme uskovina ja tuonpuoleisten asioiden tuntijoina kertoneet että kannattaa ottaa pelastusasiat todesta kun vielä on armon aikaa jäljellä.
Nyt on pelastuksen päivä ja tarkoitamme vain hyvää, ei ole todellakaan sama miten elää tämä ainutkertainen elämä. Syyn ja seurauksen laki seuraa kaikilla muillakin elämän alueilla, miksei sitten oltaisi vastuussa teoistamme Korkeimmalle?
Kerran tulee nimittäin päivä Raamatun mukaan jolloin kaikki maailmassa eläneet ihmiset joutuvat suuren valtaistuimen eteen vastaamaan elämästään, tulee ns tilinteon hetki, uskoitte sitä nyt tahi ette!
"tuonpuoleisten asioiden tuntijoina"
Tuonpuoleisista asioista ei tiedä kukaan yhtään mitään.
Kun isäni kuoli, en kokenut vastaavaa. Ihan kerran pari
Kerran tulee nimittäin päivä Raamatun mukaan jolloin kaikki maailmassa eläneet ihmiset joutuvat suuren valtaistuimen eteen vastaamaan elämästään, tulee ns tilinteon hetki, uskoitte sitä nyt tahi ette!
muussa uskonnossa puhutaan samalla lailla.
Juuri tuon sinun uskontosi on tietty se oikea ja muut kaikki vääriä! Uskoitte sitä tahi ette -eix vittu niin? :)
Miehen isä kuoli muutama vuosi takaperin. Vierailimme viikon päästä kuolemasta anopin luona. Siinä pihapöydässä tunsin vahvasti appeni läsnäolon. Kotimatkalla kerroin miehelleni että hänen isänsä oli käymässä, mies totesi tunteneensa saman.
Voisin kertoilla useampiakin kertoja aistimisestani mutta haluan pitää mielummin kokemukset itselläni kuin jakaa ne täällä haukuttavaksi ja epäiltäväksi, kuten täällä on tapana tehdä.
En näistä kokemuksista yleensä puhu kenellekään, juuri ennakkoasenteiden ja ynseiden ihmisten takia, on helpompi käsitellä kokemuksiaan itsekseen. Miehelläni on siskonsa kanssa lahja nähdä unissa tulevaa, itse olen tunneherkkyyteni saanut kaiketi mummiltani.
On turhe selittää tälläisiä asioita sellaiselle joka ei usko tai halua uskoa ja mielestäni heillä on oikeus myös olla uskomatta, aivan kuten meillä jotka asioita aistimme, on oikeus kokemuksiimme ja lahjoihimme.
Toivon ap:lle voimia ja uskon että sydämensä ohjaa niin kuin on hälle hyväksi on.
Ihminen uskoo yleensä mihin haluaa.
Varsinkin kun joku manipuloi herkkäuskoista!
Nuo kaikennäköiset "henget" on täyttä huuhaata!!!
Ei ole henkiä paljon valokuvissa näkynyt, eikä suuremmissa
ihmisryhmissä!
Mistähän johtuu?. No siitä että nää "henget" ovat
manipoloidun ihmisen päässä!.Eivät todellisia.
Ihminen uskoo yleensä mihin haluaa.
Varsinkin kun joku manipuloi herkkäuskoista!
Nuo kaikennäköiset "henget" on täyttä huuhaata!!!
Ei ole henkiä paljon valokuvissa näkynyt, eikä suuremmissa
ihmisryhmissä!
Mistähän johtuu?. No siitä että nää "henget" ovat
manipoloidun ihmisen päässä!.Eivät todellisia.
No nyt pomppas kuule älä kuuntele tota uskovaista ystävääsi ei taida olla ihan järjissään katsos minulta kuoli vaimo syöpään ja meidän avioliitto oli tosi mahtava, hänen pois menonsa oli minulle kova isku, asiasta on nyt 8 vuotta ja nyt olen saanut pikku hiljaa elämäni järjestykseen ajatuksissa hän tulee olemaan aina ,niin sano sille "uskovalle" ystävälles et opettelis ensin mitä on rakkaus ennen kun aukoo päätään ja me saadaan käyttää omia aivoja asian käsittelyyn eikä tehdä mitään noin typerää kun hän väittää vai että rakkaasta ihmisestä ajatuksissa demoni hirveetä.
Älä puhu niille, joiden et usko ymmärtävän sinua.
Ihmisillä on erilaisia maailmankuvia ja käsityksiä. Eri asioissa käytetään myös erilaisia viitekehyksiä.
sille hihhulille että syön demoneita aamiaiseksi ja kiroilen päälle!
Käsittelet asiaa ihan normaalisti. Joskus ei ole aivojen toimintaa ymmärretty, ja sitten asioita on selitetty kaikenmaailman hengillä.
Harmi, että "ystäväsi" ei pysty tukemaan sinua surussasi. Jätä hänen juttunsa omaan arvoonsa. Tarvitset tukea etkä hölynpölyllä pelottelua.
Iloa ja toivoa elämääsi!
demonit ovat löytäneet väylän keskustella kanssasi miehesi kuoleman kautta. Henkiä on saattanut päästä tähän maailmaan tuonpuoleisesta miehesi kuoltua, tavallaan siis ovi on jäänyt sinne auki ja demonit ovat astuneet asuntoonne. Olen samaa mieltä ystäväsi kanssa että saarnamies voisi häätää ne asunnostasi. Sinäkin saavuttaisit sisäisen rauhan, viestisi kielii epätasapainosta ja peloista. Siunausta elämääsi!
Itsellä oli samanlainen tapaus jokin aika sitten. Uskovainen ystäväni alkoi kommentoida, miten elän synnissä ja joudun kadotukseen, kun en ole naimisissa vaan seurustelen. Tämä oli mielestäni niin loukkaavaa ja törkeää tunkeutumista toisen ihmisen yksityisyyteen, että lopetin ystävyyssuhteen. Yritin keskustella asiasta tuloksetta.
Minusta toisten uskonnollisuuteen puuttuminen on huonoa käytöstä, tai toisten käytöksen, elämänvalintojen, tunteidenkäsittelytapojen tms arvosteleminen oman uskonnollisuuden kautta. Suorastaan moukkamaista.
siihen oli vastannut 6 ja lukenut 66 eli 6/66..
Ota etäisyyttä tuollaiseen. Ei se täysjärkisyyttä takaa että on hyvässä asemassa.
Ei ola lainkaan yllättävää että yllättävän traagisen tapauksen jälkeen aivosi haluavat kasitellä ja muistella miestäsi unien ja jopa hallusinaatioiden keinoin. Syytä huoleen tämän suhteen ei pitäisi olla kunhan ymmärrät itse mistä on kyse eikä se jatku pitkään. Jos tätä jatkuu kuukausia kannattaisi kääntyä (maallisen) ammattiauttajan puoleen.
Mitä tulee 'ystävääsi' voit joko olla täysin välittämättä tai kehottaa häntä kasvamaan aikuiseksi ja lakata uskomasta joulupukkiin. Ihmiset ovat taitavia lokeroimaan aivoissaan tosimaailman ja heihin lapsena indoktrinoidun satumaailman. Useimmissa tapauksissa järjettömät uskot eivat vaikuta merkittävästi ihmisen toimintaan tosimaailmassa
Maan päältä ei voi pitää yhteyttä kuolleisiin ihmisiin, ainakaan Raamatun mukaan. Itse olen uskovainen myös, ja pidän tätä siis totena. Tietenkin se on myös niin, että tällainen Raamattuun vetoaminen ja Sana on "hullutus ei-uskoville", niinhän Raamatussa sanotaankin.
Tuollaiset ovat kuitenkin vaarallisia asioita, yhteydenottoyritykset vainajiin jne. Ymmärrän, että koet sen nyt jotenkin lohdullisena, mutta totuus on että miehesi on kuollut, etkä saa enää häneen yhteyttä täällä maan päällä ollessasi. Muistele toki miestäsi, se on ihan luvallista. Käsittele suruasi, voimia jatkoon!
Noinkin suuren surun keskellä aivot pyrkivät käsittelemään asiaa parhaalla mahdollisella tavalla. Joillakin se on unissa rakkaan näkeminen tai äänen kuuleminen, joillekin taas pakonomainen tarve tehdä jotain koko ajan. Todella pelottavaa, että jos asiaa käsittelee unien kautta niin joku tulee höpisemään demoneista ja ties mistä.
Ap:lle paljon voimia raskaaseen tilanteeseen! Käsittele asiaa juuri sillä tavalla mikä sinulle itsellesi sopii parhaiten, minullekin unet ovat olleet monesti hyvä tapa käsitellä elämän kriisejä. Anna itsellesi ja surullesi aikaa, ja koeta löytää jutteluseuraa ihmisistä jotka eivät millään tavalla arvostele tai puhu huuhaata..