Lue keskustelun säännöt.
Uskovainen 'ystävä' sanoo että se että tunnen kuolleen mieheni läsnäolon on demonien puhetta :(
11.11.2012 |
Mieheni kuoli yllättäen puoli vuotta sitten synnynnäiseen sydänvaivaan joka selvisi vasta ruumiinavauksessa. Kuolema oli shokki ja vasta nyt alan ymmärtää sen todeksi. Lapsia meillä ei ole.
Voi olla että juuri siksi että kuolema tuli järkytyksenä koen vahvasti mieheni läsnäolon, alitajunta irtautuu pikkuhiljaa hänen läheisyydestään. Kerroin uskovaiselle ystävälle että tunnen monesti että mieheni on lähelläni ja varsinkin unissa keskustelen hänen kanssaan. Tämä uskovainen sanoi että niin sanotut vainajahenget ovat perkeleestä ja minun pitäisi mennä keskustelemaan papin luo joka voisi häätää mieheni vainajahengen asunnostamme!!
Tämä uskovainen ystäväni on koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri ja tekee parhaillaan väitöskirjaa ja siinä sivussa luennoi yliopistolla. Ihan täysijärkinen ihminen siis. Sama ihminen on kuitenkin myös täysi kreationisti ja maailmalopusta saarnaaja. On helluntaiseurakuntalainen.
Kommentit (139)
Näin itse unta, jossa kuollut ystäväni tuli minulle kertomaan, että hänellä on kaikki hyvin ja, että voi sitten sen hetken tullessa viedä pappani taivaaseen.
Pappani kuoli perjantaina ja luotan siihen, että ystäväni oli häntä taivaaseen viemässä.
Jos noin kaunis asia on demonien tekosia, aika ihania demoneja on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen uskova, mutta myös psykologiaa yliopistolla opiskellut. Se että näet miehestäsi eläviä unia ja sinulla on häneen ajoittain vahvempi tunneside erilaisten tuntemuksien kautta, ei tarkoita välttämättä juurikaan yhtään mitään. On ihan normaalia nähdä unia ja jopa kokea hänet vieressäsi unen läpi! Ei hän siinä oikeasti ole, mutta tunne läsnäolosta voi olla hyvin vahva. Hyvin yleistä on kokea esimerkiksi se että toinen halaa ja tulee sänkyyn viereen nukkumaan jne. Ja kun kun havahtuu niin ketään ei olekaan paikalla. Nämä on kaikki normaaleja ei-yliluonnollisia asioita.
Mutta jos alat kokea yliluonnollisia asioita, esimerkiksi koet saavasi selkeitä konkreettisia viestejä mieheltäsi, tai oikeasti näet hänet kotonanne muuten kuin unissa, niin se ei ole miehesi. Tässä maailmassa me emme voi olla yhteyksissä kuolleiden rakkaittemme kanssa, vaan kyse on aina ns. pahoista hengistä, jotka pyrkivät jostain syystä aiheuttamaan jotain antamalla väärän kuvan itsestään.
Uskovaiset kieltävät hyvien henkien ja kuolleiden läsnäolon. Ei heitä voi olla?Miksi?
Miksi he kuitenkin uskovat demoneihin? Miksi helluntalaisten ja muiden vastaavien mielestä demoneita ja pahoja henkiä voi olla olemassa?
Mutta hyviä henkiä ei voi? Kuten esim. omaa edesmennyttä lasta, aviopuolisoa, vanhempaa..
Miksi hyvät henget eivät voi ilmestyä jos kerran pahatkin henget voivat?
Kysypä tätä Ap ystävältäsi!
t. tavallinen ev.lut
Mutta enkelit EIVÄT ole kuolleita läheisiämme...
Kun noi uskovaiset ei katso telkkaria, niin niillä on aikaa tulla tänne löpisemään ihan ihme juttuja.
Henkimaailma on todellinen. Ihmisillä on sielu. Ihmisen perusolemus pysyy samana, tunteet, muistot ja kaikki. Vain kehoa ei ole.
Miehesi on oikeasti läsnä, voitte tavata sielutasolla unimaailmassa ja kykenet kommunikoimaan hänen kanssaan hereilläkin.
Suosittelen menemään meediolle, joka saa yhteyden edesmenneisiin.
Onpas ketjussa hassuja kommentteja tyyliin "älä kuuntele höperöitä uskovaisia vaan mene jonkun kunnollisen meedion kanssa juttelemaan, niin saat yhteyden mieheesi".
Höperöitä mielestäni sekä nuo uskovaiset demoneista höpisijät että nuo muut meedioista tms. tarinoivat :D
- - - - - - -
Ap:lle voimia surun keskelle!
Sinun ei kannata enää puhua tuon ystäväsi kanssa tästä asiasta ollenkaan, et saa kuin pahan mielen. Eivät ne mitään demoneja tietenkään ole! Itse menetin vauvani ja ainakin vuoden ajan tuon äkillisen, yllättävän menetyksen jälkeen näin ja tunsin "näkyjä". Siis saatoin kuulla vauvani itkevän ja yritin mennä lohduttamaan. Tosi usein, kun olin suihkussa, kuulin muka veden solinan läpi, miten vauva itki. Tai unissani (tai puoliunessa) näin hänet leijailemassa katossa sänkyni yläpuolella. Konkreettisinta oli haamupotkut mahassa, tunsin siis alussa usein, myöhemmin silloin tällöin, miten vauva yhtäkkiä muka alkoi potkia mahassa. Sellaisia tuntemuksia tuli etenkin, kun olin juuri ajatellut lasta paljon. Ne ovat vain tapoja käsitellä äkillistä, sokeeraavaa menetystä, niitä ei tarvitse pelätä ja ajan kanssa ne jäävät pois. Minullakaan ei enää tunnu potkuja mahassa enkä kuule vauvan itkua. Tavallaan surettaa, mutta toisaalta se on merkki siitä, että olen toipumassa asiasta.
Kyllä nyt olet ihan tosissaan käsittänyt väärin asiat. Sinunkin kohdalla äänet tulivat jostain muusta kuin hyvästä. Lapsesi ei itke vaan on paratiisissa. Lapsille on luvattu hyvä osa ja jos kuulit lapsesi itkua ja ajattelit lohduttaa niin asia on täysin väärin sillä lapsesi ei itke.
Olen ihan samaa mieltä kuin tuo uskova joka oli kertonut demoneista ja vainajahengistä. Ei kukaan vainaja tule puhumaan meille kuoleman jälkeen vaan muut henget ovat asialla.
Me voimme toki muistella hyvällä omaisiamme ja viedä kukkia ja kynttilöitä haudoille, mutta emme saa heitä takaisin ja jos "he" jotenkin ilmestyvät niin kyseessä on "häneksi" tekeytynyt vainajahenki ja kyse siis demoneista.
Tuo toinen henkilö kertoi, että tuo uskova on lukenut ja viisas henkilö. Tunnen myös uskovia jotka on diplomi-insinöörejä, tohtoreita, pankinjohtajia, lääkäreitä jne. ja ovat ihan järjissään. Tunnen myös lukeneita teologeja ja professoreita ja ovat tutkineet maailman syntyä ja mistä kaikista molegyyleistä ja hiukkasista kertovatkaan niin ovat sanoneet että ei maailma voi olla mitenkään miljardeja vuosia vanha ja ei mikään ei voi syntyä ei missään alkuräjähdyksestä vaan tämä maapallo on täytynyt luoda. Me ihmiset vain niin helpolla uskomme sellaiseen tieteeseen joka uskottelee aivan toista ja joka pyrkii jotenkin ratkaisemaan ongelmat jollain selityksellä joka ei pidä paikkaansa.
Kyllä se uskova ihan järjissään on ollut kun kertoi demoneista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aika lailla pihalla. Totta kai sen mielestä kaikki tollanen on jotain saatanallista.
Unohda.
On hieno asia, että pystyt käsittelemään unissa tuota asiaa ja kaikki hyvin. Anna sen hengellisen pahoinpitelijän jutuille pitkät, ihan oikeasti. *HALAUS*
aivan päättömiä viestejä. Demoneita, vainajahenkiä, vainajalaa, hyviä henkiä, pahoja henkiä, enkeleitä, yhteyksiä kuolleisiin...Koko pitkässä viestiketjussa on vain muutama tervejärkinen viesti, muuten kaikki on aivan hörhöjen kirjoittamaa. Kuin keskiajalta! Miten ihmeessä nykysuomessa voi joku (tai näin monet!) kuvitella tuollaisia?? Kas kun ette usko, että maa on litteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aivan päättömiä viestejä. Demoneita, vainajahenkiä, vainajalaa, hyviä henkiä, pahoja henkiä, enkeleitä, yhteyksiä kuolleisiin...Koko pitkässä viestiketjussa on vain muutama tervejärkinen viesti, muuten kaikki on aivan hörhöjen kirjoittamaa. Kuin keskiajalta! Miten ihmeessä nykysuomessa voi joku (tai näin monet!) kuvitella tuollaisia?? Kas kun ette usko, että maa on litteä.
jaksaa hämmästyttää se, että jotkut ihmiset ovat niin täysin pihalla henkimaailmasta, että eivät käsitä henkimaailman puolta lainkaan. Ikäänkuin maailmassa olisi vain tämä fyysinen puoli.
Ja noiden uskovaisten jutut on kyllä ihan käsittämätöntä höpönlöpöä.
Tottakai sielut pääsevät tänne ottamaan meihin yhteyttä. Ei ne ole mistään itse saatanasta tai saatanan kätyreitä.
Tosiaan, tässä ketjussa on jo vinkattu muutamia meedioiden kirjoja, jotka kannattaa noiden skeptikoidenkin lukaista..
Mikähän demoni se on minun unissani joskus.
Näen ensirakkaudestani joskus niin todentuntuisia unia, että palaamme yhteen ja olemme tosi rakastuneita toisiimme:)
Ja ensirakkauteni on visusti hengissä ja naimisissa ja kolmen lapsen isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, mitä mieltä olet näistä kaikenkirjavista vastauksista? Mitä ajattelit tehdä asian eteen?
Menetkö papin puheille vai meediolle?
Olen nähnyt unia, joissa kuollut isäni on tullut kertomaan, että hänellä on kaikki hyvin. Toisinaan hereillä ollessani olen tuntenut isäni olevan lähellä lohduttamassa minua. Nämä kokemukset ovat olleet ainoastaan rauhallisia ja lohdullisia. Jos nämä kokemukset olisivat demoneista, mikä motiivi niillä olisi lohduttaa minua ja jättää minulle tunne siitä, että isällä on kaikki hyvin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai sielut pääsevät tänne ottamaan meihin yhteyttä. Ei ne ole mistään itse saatanasta tai saatanan kätyreitä.
on samaa hömppää jumalien ja kummitusten kanssa.
Mitään niistä ei ole olemassa.
Prosessi on raskas ja hyvin moni tuntee edesmenneen läsnäolon pitkäänkin. Yleensä nuo tuntemukset loppuvat itsestään ajan kanssa, sekin on normaalia. Ihmisen normaali aivotoiminta EI ole tietääkseni demoneista lähtöisin. Voimia ja jaksamista sinulle, ap.
T:Psykoterapeutti
tosin Lorna Byrnen kirjat on lohduttavia, niitä joku jo suosittelikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moi kaikki olen tyhmä ihminen (sori, 11-v. lapseni pääsi koneelle ja kirjoitti tuon)
Siis kummitätini koki pitkään miehensä läsnäoloa. On papin tytär ja harras uskova.
Toisaalta:
toisaalta:
hänen poikansa, joka on harras uskova myös, on sitä mieltä, että kun eräs meidän yhteisen mummolan ostanut vieras perhe on nähnyt kummituksen siellä, se on joku pahis, ei meidän mummo. (Ihmettelin, miksi meidän mummo ei ole rauhassa taivaassa, vaan vaeltaa talossaan, uskova sanoi, että se ei ole mummo vaan joku huono henki vaan.)
Sen näki siis talon ostanut mies kerran.
Sinun ei kannata enää puhua tuon ystäväsi kanssa tästä asiasta ollenkaan, et saa kuin pahan mielen. Eivät ne mitään demoneja tietenkään ole! Itse menetin vauvani ja ainakin vuoden ajan tuon äkillisen, yllättävän menetyksen jälkeen näin ja tunsin "näkyjä". Siis saatoin kuulla vauvani itkevän ja yritin mennä lohduttamaan. Tosi usein, kun olin suihkussa, kuulin muka veden solinan läpi, miten vauva itki. Tai unissani (tai puoliunessa) näin hänet leijailemassa katossa sänkyni yläpuolella. Konkreettisinta oli haamupotkut mahassa, tunsin siis alussa usein, myöhemmin silloin tällöin, miten vauva yhtäkkiä muka alkoi potkia mahassa. Sellaisia tuntemuksia tuli etenkin, kun olin juuri ajatellut lasta paljon. Ne ovat vain tapoja käsitellä äkillistä, sokeeraavaa menetystä, niitä ei tarvitse pelätä ja ajan kanssa ne jäävät pois. Minullakaan ei enää tunnu potkuja mahassa enkä kuule vauvan itkua. Tavallaan surettaa, mutta toisaalta se on merkki siitä, että olen toipumassa asiasta.
Kyllä nyt olet ihan tosissaan käsittänyt väärin asiat. Sinunkin kohdalla äänet tulivat jostain muusta kuin hyvästä. Lapsesi ei itke vaan on paratiisissa. Lapsille on luvattu hyvä osa ja jos kuulit lapsesi itkua ja ajattelit lohduttaa niin asia on täysin väärin sillä lapsesi ei itke.
Olen ihan samaa mieltä kuin tuo uskova joka oli kertonut demoneista ja vainajahengistä. Ei kukaan vainaja tule puhumaan meille kuoleman jälkeen vaan muut henget ovat asialla.
Me voimme toki muistella hyvällä omaisiamme ja viedä kukkia ja kynttilöitä haudoille, mutta emme saa heitä takaisin ja jos "he" jotenkin ilmestyvät niin kyseessä on "häneksi" tekeytynyt vainajahenki ja kyse siis demoneista.Tuo toinen henkilö kertoi, että tuo uskova on lukenut ja viisas henkilö. Tunnen myös uskovia jotka on diplomi-insinöörejä, tohtoreita, pankinjohtajia, lääkäreitä jne. ja ovat ihan järjissään. Tunnen myös lukeneita teologeja ja professoreita ja ovat tutkineet maailman syntyä ja mistä kaikista molegyyleistä ja hiukkasista kertovatkaan niin ovat sanoneet että ei maailma voi olla mitenkään miljardeja vuosia vanha ja ei mikään ei voi syntyä ei missään alkuräjähdyksestä vaan tämä maapallo on täytynyt luoda. Me ihmiset vain niin helpolla uskomme sellaiseen tieteeseen joka uskottelee aivan toista ja joka pyrkii jotenkin ratkaisemaan ongelmat jollain selityksellä joka ei pidä paikkaansa.
Kyllä se uskova ihan järjissään on ollut kun kertoi demoneista.
Höpö, höpö. Uskooko joku että joku "esiintyy" vainajana? Kuin jostain satukirjasta.
Kyllä ne henget ihan oikeasti on henkimaailmassa
ja on tapauksia(tosi monella loppujen lopuksi) että henki itse haluaa antaa viestin omaiselleen esim. unessa.
Näistä asioista ei vaan kahvipöydissä julkisesti puhuta. Vuokraemäntäni kertoi aikoinaan että hänen edesmennyt miehensä kulkee talossa.
Ja sitten on suvussa tapahtunut asioita joita on ollut useampi ihminen todistamassa(sukulaisen kuoleman jälkeen).
Sanoisin kyllä että osaa "uskovaisista" manipuloidaan ja he tosiaan uskovat kaiken, tämä vainajahenkenä esiintyminen on jo huvittavaa...
Ei kukaan uskova ole sanonut, että joka kerta kun näet unta tai ajattelet jotain rakastasi, niin demonit ovat ympärilläsi. Johan on todettu moneen kertaan, että unien näkeminen, läsnäolon aistiminen jne ovat aivan normaaleja psykologisia reaktioita - ei yliluonnollista!!! Miksi pitää kaikki vääntää ja kääntää päälaelleen. Hyvänen aika, minä näen jatkuvasti täysin eläviä unia siitä kuinka mies tulee viereeni ja kuiskaa jotain korvaani ja halaa minua. Joskus näen valveunia, joissa voin hereillä ollessanikin nähdä unta. Eikä se ole mitään henkiä, vaan todennäköisesti hyvin pitkälle psyykkinen ja neurologinen jne. asia.
-uskova
Itse olen Muslimi, ja niin meidän Koraanin kuin teidän Raamatunkin mukaan kuolleet EIVÄT meihin voi olla yhteyksissä. Miksi? Koska jokainen ihminen ensimmäisestä viimeiseen makaa haudassaan ja odottaa tuomiopäivää kun meidät herätetään, ei MISSÄÄN kohtaa raamattua lue että kuolleet olisivat yhteyksissä meihin, tai että kuollut menee suoraan taivaaseen tai helvettiin.
Ottakaa selvää omasta uskonostanne älkääkä opettako näitä hihhuli valheita lapsillenne.
mielestä uskovaisten höpötykset demoneista on ihan käsittämättömiä
Eikö se ollu että kunnes kuolema erottaa? Vieläkö senkin jälkeen jatketaan tätä "mitä sinä silloin kerran tarkoitit kun sanoit niin ja näin-" jauhantaa??