Lue keskustelun säännöt.
Kiva kiva mies haluaa rauhanturvaajaksi :´(
16.06.2008 |
Meillä pienet lapset (4 ja 6) ja nyt mies haluaisi lähteä toteuttamaan nuoruuden unelmaansa. On aiemminkin hakenut muttei ole päässyt, nyt on puuttuvan koulutuksen tehnyt ja haluaa hakea uudelleen. Toisaalta haluan tukea, mut toisaalta... Mitä sinä tekisit? päästäisitkö oman miehesi?
Kommentit (37)
minun mieheni on upseeri ja näissä hommissa on hyvin tavallista, että mies muuttaa ja vaimo jää lasten kanssa. Ennen vanhaan tämä tarkoitti, että mies kiersi Suomen varuskunnat ja tuli viikonloppuisin perheen luo. Tätä nykyä ulkomaankeikat on hyvin tavallisia. Ylenemisiä ei tipu ilman kansainvälistä kokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minun olisi mahdoton hyväksyä sitä, että mieheni vapaaehtoisesti haluaa viettää ja toivoo viettävänsä kokonaisen vuoden ilman vaimoa ja perhettä, eikä hänelle se siis tunnu missään. Joten toki hän voisi lähteä, jos siltä tuntuu, mutta avioliiton jatkaminen sen jälkeen olisi mahdotonta.
Ollaan puhuttu jo vuosia että on haaveita rauhanturva-hommista tai muuten ulkomailla työskentelystä.
Nyt on lähdössä ulkomaankomennukselle muutamaksi kuukaudeksi (jos jatkuu pidempään niin sitten lähden lasten myös) ja olen antanut "siunaukseni". Joka toinen vko käy kotona 3pv. Lapset 4½v ja 3x2v.
Tai no, enhän minä aikuista ihmistä voisi seinäänkään kahlita, mutta pahana olisin kyllä. Mun mielestä tällaiset haaveet pitäisi toteuttaa ennen kuin tehdään lapsia (tai vasta sitten, kun lapset alkavat olla isoja). Perhe on yhteinen projekti. Mitä mies sanoisi siihen, jos itse lähtisit vastaavasti vaikka puolen vuoden opintoreissulle ulkomaille tai jotain vastaavaa? Miehille on joskus vähän turhan helppoa elää omaa elämäänsä, vaikka parisuhteessa ja perheessä elävätkin.
Nykyään tietyillä aloilla on tätä päivää ja tulevaisuutta että ulkomailla käydään eri mittaisia pätkiä. Kieltäisitkö nekin?
Itse saisin lähteä myös jos olisi haluja/kiinnostusta/tilaisuus ulkomaan reissuun muutamaksi kuukaudeksi. Mies varmasti pärjäisi lasten kanssa, mutta itse en halua lähteä. En ole sen tyyppinen ihminen että uskaltaisin lähteä yksin vieraaseen maahan.
mutta ajatus että hän haluaa VAPAAEHTOISESTI lähteä perheensä luota noinkin pitkäksi aikaa tuntuu todella käsittämättömältä.
Miettikääpä nyt arvon rouvat onnistuisiko sama naiselta ilman julmettua moralisointia???
T.23
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä puhunut toooosi monta kertaa asiasta ja aina olen sanonut, että jos itse haluaa lähteä, tuen 100%.
Nyt odotellaan pääseekö. Olen tosi iloinen hänen puolestaan, jos tulee valituksi, koska tiedän kuinka kauan hän on asiasta haaveillut.
Meillä on 4 alle kouluikäistä lasta, mutta uskon ja luotan siihen, että pärjään heidän kanssaan yksinkin. Täytyisihän minun pärjätä siinäkin tapauksessa, että miehelleni kävisi pahasti.
tuosta vaan lähteä toteuttamaan unelmiaan ja jättää kylmästi naisen huolehtimaan lapsista ja kodista? Minusta sellainen mies on selkärangaton raukka joka näin tekisi. Perhe on YHTEINEN yritys ja vastuu omista lapsista ja heidän kasvatuksestaan on kyllä mun mittapuun mukaan huomattavasti tärkeämpää kun leikkiä poikien kanssa sotaa jossain aavikolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kauas pois lasten ja vaimon luota? Ei herätä kyllä pätkääkään arvostusta tuollainen mies.
Ai että mies voi tuosta vaan lähteä toteuttamaan unelmiaan ja jättää kylmästi naisen huolehtimaan lapsista ja kodista? Minusta sellainen mies on selkärangaton raukka joka näin tekisi. Perhe on YHTEINEN yritys ja vastuu omista lapsista ja heidän kasvatuksestaan on kyllä mun mittapuun mukaan huomattavasti tärkeämpää kun leikkiä poikien kanssa sotaa jossain aavikolla.
minun mieheni on upseeri ja näissä hommissa on hyvin tavallista, että mies muuttaa ja vaimo jää lasten kanssa. Ennen vanhaan tämä tarkoitti, että mies kiersi Suomen varuskunnat ja tuli viikonloppuisin perheen luo. Tätä nykyä ulkomaankeikat on hyvin tavallisia. Ylenemisiä ei tipu ilman kansainvälistä kokemusta.
miehen mukana varuskunnasta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon tason "unelmia" toteutetaan ennen perhettä, ei sitten, kun on lapsia. Silloin vastuuta on jo sen verran, ettei huvikseen lähdetä leikkimään poikien leikkejä minne sattuu. Se ei sitäpaitsi ole ihan vaaratonta hommaa. Ja ihan itsekkäästikin ajatellen, en päästäisi ukkoa sinne - kaverin avomies oli 3 vuotta sitten ja siihen loppuis se suhde. Olivat kihloissa, mutta niin vain vieras liha houkutti, kun ukko oli kaukana kotoa...
On teillä heikolla pohjallaelämä jos ei pari suhde kestä 4-6 viikon erossa oloa. Oma mieheni on Kosovossa ja meillä on reissun aika mennyt hyvin. Meille syntyi vauva pari viikkoa ennen miehen komennukselle lähtöä. Ihan yhtä paljon mies on läsnä. Soitellaan päivittäin ja loma viikot vietetään yhdessä olosta nauttien. Ja tosiaan piristää suhdetta, ihana se odotuksen hetki kun lentokentällä odotetaan "iskää kotiin". Älä huoli hienosti menee vuosi kun vaan on asenne kohdallaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En arvosta kovinkaan korkealle miestä, joka on perheensä valmis jättämään. Ulkomaankomennuksella mekin olemme olleet, mutta koko perhe mukana, ja muutenkin, mies on lastensa isä, ei hän niitä vuodeksi jättäisi kenenkään hoitoon, minunkaan.
Tietenkin jotkut ovat niin vanhakantaisia, että ajattelevat lapset jotenkin äitinsä jatkeeksi, mutta kyllä nykyaikaisella fiksulla miehellä on yhtä lailla suhde lapsiinsa kuin äidillään.
Minä olen everstiluutnantin vaimo ja ollut pari kertaa ulkomaankomennuksena miehen perässä. Oli se vain niin vaikeaa toiselle lapsellemme, kun hänet laitettiin ummikkona vieraskieliseen kouluun. Toista kertaa minä en ole valmis lapsia siirtämään. Lähteköön mies sitten yksin, mutta joka viikonloppu on kotiin tultava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai saa vastata, vaikka onkin mies?
Jos olisin vaimo, niin kyllä minä voisin "päästää", mutta samalla kyllä kertoisin hyvin selvästi mitä mieltä minä asiasta olen. Ensinnäkin mielestäni on aika surullista, että mies haluaa lähteä pois perheensä luota hyvin pitkäksi aikaa. Etenkin kun kyse on tuollaisesta hommasta, joka ei ole mikään kultakaivos eikä myöskään ammatillisesti mikään huikea ponnahduslauta tai vastaavaa.
Pientä korvausta vastaan on vapaaehtoisesti erossa lapsistaan (ja sinusta) vuoden lukuun ottamatta muutamaa lyhyttä lomaa. Lapset ovat pieniä vain kerran, ja itse haluan olla läsnä ja osallistua heidän arkeensa. En vain ymmärrä, en yhtään, mutta jokainen tekee omat ratkaisunsa.
Mies
Pelkäättekö ihan oikeesti enemmän sitä että mies pettää?! Minä pelkäisin että mies voisi kuolla! ei se ole mtn leikkimistä!
En päästäisi tai pitäisi asiasta, koska isän pitäisi olla lastensa luona. Olisin hyvin pettynyt mieheeni jos haluaisi lähteä vuodeksi tai pidemmäksi ajaksi pois kotoa (tai edes olla puolivuotta). Eipä hirveästi isää mahda omat lapset kiinnostaa. Tulisi kyllä mieleen, että tuskin arvostaisi minuakaan hirveästi vaimona. Olemme opiskeluaikoina asuneet erillämme vuosia ja olleet etäsuhteessa, mutta täytyy sanoa että en enää sulattaisi sitä enää sen jälkeen kun on syntynyt lapsia.
Rauhanturvaajana voi kuolla myös aseellisessa yhteenotossa tai esim. tienvarsipommin vuoksi niin en olisi hirveän iloinen. Ei kai suomalaisia turvaajia ole kuollut ainakaan viimeaikoina, mutta en tajua kuka perheellinen haluaa edes ottaa vapaaehtoisesti riskin.
Rauhanturvaajana toimiminen ei ole niin arvostettua tai hyvin palkattua, että kannataisi.
mieheni on armeijan palveluksessa ja on aina puhunut haluavansa rauhanturvaushommiin.
Minä en tätä hyväksy.
Meíllä lapset 2v. ja 4v. ja en suostu jäämään pitämään "kotilinnaketta" pystyyn kun hän lähtee seikkailemaan ja toteuttamaan nuoruuden haavettaan yk joukkoihin.
Minua ei kiinnosta autot,ei rahat,vaan se että mieheni on läsnä lapsieni elämässsä.
Kuka hyväksyy jos ÄITI lähtee samaksi vieraaseen maahan töihin?
Mieheni on tämän jo onneksi tajunnut ja ymmärtää sren,riittää jos hän on 100 vrk vuodesta pois kotoa.