Apua! Raskaana ei toivotusti ja esikoinen 1,8v.

teille on suotu suuri onni, perheenne kasvaa yhdellä jäsenellä :)



ONNEA HIRMUISESTI!!!



Ja valintannehan teitte kun sänkyyn menitte sekstailemaan, kantakaa nyt vastuu!!!!

lapsille edes tule hirveän pientä ikäeroa.

Olisit kotona vain pakollisen äitiysloman ja sitten voisit palata omiin töihisi, onnistuisiko esim. 30h työviikko? (lastenhoitajan ollessa kotona vauvan kanssa)



Tuntuu että teillä on tosiaan vähän liikaa " kaikkea" ; kasvavat firmat ja iso talo ja perhe ja sinäkin haluat kuitenkin luoda kodin ulkopuolisen menestyksekkään uran. Voisi olla hyvä pysähtyä miettimään mikä todella tuo sinulle onnen, ja mitä onnesi maksaa. Tuntuu hurjalta jos lapsenne kasvatetaan ympäristössä, jossa mihinkään muuhun kuin työhön ei ole aikaa eikä halua. Voisiko firmojen ja omaisuuden hallintaan palkata lisää apua?



Elämä on liian lyhyt siihen että repii itsensä loppuun 30-kymppisenä, nykyihmiselle kaikkein vaikein läksy taitaa olla se että " kaikkea ei voi saada" . Yhtälö jossa ollaan rikkaita, menestyneitä kahden huippumenestyjän taloudessa, riippumattomia, onnellisia, aktiivisia, hyviä ja läsnäolevia vanhempia ja kaikki tehdään itse omin voimin ei vain onnistu, turhaan tavoittelet mahdottomuuksia ja uuvut siinä matkalla!



Ehkä sinun olisi hyvä käydä terapeutin juttusilla ihan oman itsesi takia, voisi löytyä ne oikeat kysymykset jonka pohjilta osaat päättää annatko uudelle vauvalle mahdollisuuden vai et.

ja voi olla, että toistan jotakuta. Mutta ap, haluat joskus kuitenkin toisen, mitäs jos ei enää tärppäkään, kun olet 34 tai 35v? Nyt sulle olisi sellainen tulossa, älä keskeytä!

samanikäinen leikkikaveri :).

meillä ainakin saan nyt enemmän aikaa itselleni päivisin kun on kaksi lasta, niistä on seuraa toisilleen (ikäero 2v8kk)

ja jos ikäero on tuotakin pienempi niin leikkivät varmasti vieläkin enemmän toistensa kanssa.



Eli lyhyemmin: Helpompaa nyt kuin yhden kanssa

Vastaus antaa viitteitä kuinka tosissasi olisit valmis aborttiin...



Minusta 2,5v on tosi hyvä ikäero, meillä on niin ihan harkitusti/toivotusti. Isompi oli jo poissa vaipoista ja nyt leikkivätkin jo keskenään (ikää 4,5 ja 2 kohta)

Varmaan hoitajan saa kotiin, vaikka täysipäiväisen, jos teillä on varaa maksaa kunnon palkkaa.

Itseään voi aktivoida myös monella muulla tavalla kuin palkkatyössä, onko menestyä urakehityksessä ainoa oikeaa " menestystä" ? Harrastuksissa, yhdistyksissä vaikka hyväntekeväisyysjärjestöstä tai harrastajateatterissa voisi toteuttaa ja " ottaa aikaa itselleen" , päästä pois kotiympyröistä. Perhe, jossa on jo menestynyt yrittäjä yleensä toinen vanhempi tyytyy vähempään ( ja monesti kyllä nainen) jotta perhe toimii edes jotenkin.



Onko muka jossain olemassa perhettä jossa on 2 täysillä uraansa/työhönsä panostavaa vanhempaa ja silti lapset hoidettaisiin " tavallisesti" ? Enpä usko; kyllä silloin viimeistään on käytössä palkatut kodin- ja lastenhoitajat.....



Ja maa on väärällään pois työelämästä saneerattuja naisia, hurjaa jos lastenhoitajalla pitää olla 2 akateemista tutkintoa ja pitkä työhistoria ja ikää alle 25v ja mielellään hänetkin pitäisi saada palkattua yhdistelmätuella tms. toisin sanoen olla maksamatta kunnon palkkaa.

(ok, tämä nyt on raju kärjistys, mutta silti ap kuullosti siltä että hoitajallei on aika korkeat kriteerit. Millä voit ikinä olla täysin varma kenenkään luotettavuudesta? Kelpaako sinulle/miehellesi ylipäätään vain täydellisyys? Valitan, maailma on kaukana täydellisyydestä...)

mene töihin sovitusti, ehdithän muutaman kuukauden tehdä töitä ennen uutta äitiyslomaa. Usko pois muutaman kuukaudenkin vaihtelu piristää kummasti!! Kokeile vaikka.

Ainoa ongelma oli kun n.puoli vuotta sitten " puoliaktiivisesti" yritin löytää kotiin hoitajaa lapselle, en sellaista mistään löytänyt. Ainoastaan satunnaista hoitoapua oli tarjolla. Ilmeisesti etsin väärästä paikasta. Joku mainitsikin työkkärin... Saako sieltä kautta " ammattimaista" , vastuullista hoitajaa vai onko myös joku muu paikka mistä kannattaisi kysellä? Osaako kukaan suositella, omia kokemuksia hoitoavusta?



ap

Jos kerran taloudellinen tilanteenne on noin loistava, niin se yksin on suuri apu! Voit palkata siivoojan, lastenhoitajan yms. joten sinulle taatusti jää runsaasti myös omaa aikaa. Lisäksi ehdit mennä ennen toisen lapsen syntymää hetkeksi työelämään, jos se on sinulle niin merkittävä asia. Tsemppiä!

Meillä lapsilla on ikäeroa 1v 9kk ja molemmat on harkittuja ja toivottuja lapsia. Silti tehdessäni raskaustestin esikoisen ollessa noin vuoden, kävin läpi samoja ajatuksia kuin sinä. Yhtäkkiä en enää halunnutkaan toista lasta, täytyy jopa myöntää, että toivoin salaa keskenmenoa. Nyt ajatus hirvittää ja suretta :(

Monta kuukautta elin sumussa, pelkäsin tulevaa, omaa jaksamistani, parisuhteen kohtaloa, rahatilannetta jne. Vähitellen kuukausien kuluessa aloin tottua ajatukseen ja aloin jopa nauttia raskaudesta. Kun kuopus syntyi olin täysin myyty. Kuopus on niin ihana vauva, aurinkoinen vesseli ja esikoinenkin on aivan myyty.

Kaikki on mennyt todella hyvin, kuopus on nyt 6kk ja elämä hymyilee. Kotona oleminen on ihanaa, päivät menevät tutulla rutiinilla ja sisarusten välejen kehittymistä ja molempien lasten kasvamista on ihana seurata. rakkauden tunne kasvaa päivä päivältä. Raskausaikana en olisi ikinä voinut kuvitellakaan, miten minulla voi riittää rakkautta kahdelle lapselle.

Parisuhdekaan ei huonontunut, ehkä jopa päinvastoin. Toinen lapsi ikäänkuin tuplasi onnemme ja perhe tuntuu nyt täydellisemmältä. Yhteistä aikaa meillä ei ole paljon ja lähinnä se keskittyy iltoihin, kun lapset on saatu nukkumaan. En ikinä vaihtaisi tätä aikaa pois.

Minun ei tarvitse edes ajatella samoja asioita kuin ap. Minun ei tarvitse

harkita lapseni tappamista sen takia, että haluaisin itse mennä

töihin: luopuisin rakkaasta työstäni mieluusti vuodeksi omaa lasta

hoitaakseni.

Olen ilmeisesti onnellisessa asemassa kärsiessäni lapsettomuudesta.

Ei kai tässä voi asiat paremmin olla!

kokemusta. En suhtaudu keskeytykseen kovin kevyesti mutta epäilyttää todella koko perheen jaksaminen....

ikäerolla, toivotusti. Kun kuopus oli 3kk olin taas raskaana (ehkäisy petti) ja päädyin keskeytykseen. Käypä juttelemassa jossain asiasta.

puolivuotias, ikäeroa tuli 1 v 9 kk. Nyt on kolmas vauva mahassa ja ikäeroa esíkoiseen tulossa 4 1/2 vuotta. Onnellisia ollaan :). Voimia sinulle, kyllä se iloksi vielä muuttuu alkujärkytyksen jälkeen.

Mutta nyt ovat toisilleen mitä parasta seuraa:). Leikkivät keskenään, niin ettei aina tarvitse olla itse leikittämässä. Soita äitiysneuvolaan sielläpitäisi olla psykologi:). Tsemppiä. Ei se ole niin kauhea asia, kuin nyt tuntuu. Päinvastoin.

Eli nautin todella (ennen lasta) työnteosta ja tämä kotonaoloaika on meinannut tehdä minut hulluksi. Odotin jo siis todella innolla töihin palaamista jolloin lapsi 2v (en raaski aiemmin laittaa). Mietinkin sitten miten käy jos tulee nyt uusi vauva. Pimahdanko tänne kotiin???? Vai hajoaako meidän perhe ja painelen " suoraan laitokselta" töihin ja lapset hoitaa päiväkoti? Mietin myös jonkinlaista hoitajaa kotiin vauvalle ja esikoiselle... Onko ihan karsee ajatus? Abortti jotenkin hirvittää, mutta niin myös uusi vauva!

Niin ja en tiedä olenko sentakia niin skeptinen kaiken suhteen kun ikääkin jo 31v. Siis vanhana esikoisen hankkinut ja aiemmin tottunut " omaanaikaan" ja ura tärkeä....