Onko täällä ketään joka olisi koskaan ollut neuvostoliittolaisessa kerrostalossa

Olen ollut Neuvostoliitossa ensin vuonna 1962, Leningradissa Neurologisessa Institutissa, osoitteessa Majakovskaja 12



Sellainen lehti kuin Ajan Kuvat 1962 nro 12 kertoo tarinaani.Suomessa ei siihen aikaan nähty vanhoja kallovammoja, ei ollut ultraa eikä muutakaan kuin röntgenkuvat. Neuvostoliitossa oltiin hieman edellä lääketieteesä joten pääsin sinne sairtaalaan lapsena.



Lääkärit huolehtivat minusta kuin omasta lapsestaan äitini jouduttua palaamaan takaisin Suomeen. Jäin sairaalaan, tarvitsin apua. Näin tutustuin erääseen lääkäriin ja vieailinkin hänen luonaan useana vuonna.



Lääkäri sanoikin että aina keväisin alkaa odottamaan jospa tulisin taas tapaamaan heitä.



Ollessani kylässä lääkäriperheen luona, oli pöytä katettu vieraille(alkuun kävin yksin, sitten isäni kanssa, sitten kolmen lapseni kanssa...)juhlavasti, laseja eri juomille eri ruokalajien kanssa jne.



Keittiö oli yhteinen joidenkin naapureiden kanssa ja varmaan kylppäri ja vessakin, mutta pidin olostani heidän luonaan, olen kiitollinen saamastani lääketieteellisestä avusta, samoin perheeni, sukuni ja Suomesta lääkäri laittoi kiitoskirjeen...



Siihen aikaan uskalsin yksinkin liikkua hotellin lähistöllä. Nuoret eivät olleet turistibussien lähellä, rangaistus olisi ollut varmaa jne. Nyt en enää ole edes ajatellut meneväni sinnepäin, jostain syystä, on niin levotonta.



Eksyttyäni kerran kansalainen otti minut "huomaansa" ja ohjasi bussiin, maksoi väkisin matkani ja kun poistui, kertoi seuraavalle mihin olen menossa että pääsen perille. Olin mennyt bussilla kauas mutta ihmiset vuoroon huolehtivat pääsystäni takaisin hotelliini. Vaihdettiin bussiakin ja kaikki Ok.



Kaikilla siellä oli työpaikka, romaanitkin työssä.



Terveydenhuolto oli ilmaista jopa minullekin. sain ruuan ja lääkkeet ja kaikki ilmaiseksi ollesssani sairaalassa.



Nyt on toisin siellä. Sieltä leviää tauteja Suomeen ja rikkaat ovat rikkaita köyhien voidesa huonommin.

Leningradissa olen yöpynyt Kuptsinon jättilähiössä (0,5 milj. asukasta samanlaisissa korkeissa kerrostaloissa). Rappukäytävässä haisi kusi ja piha oli törkyinen, taisi rapun ovikin repsottaa. Mutta asunto oli ihan normaalia Jakomäki-tasoa.

nähnyt kuvankin siitä lehdessä mutta miliisit huomasivat ja veivät tietysti elukan pois.aika uskomatonta oli.

Leningradissa. Kerrostalo oli sysiruma, maalit rapisivat, ovet ja ikkunankarmit karseassa kunnossa. Rappukäytävät haisivat todella pahasti virtsalle. Kun pääsimme sisälle asuntoon, oli vastassa oikein mukava, pienehkö 3 h + k, joka siihen aikaan oli ISO asunto lapsiperheelle, jolla vain yksi lapsi. Asunnon saaminen oli sitäpaitsi lottovoitto, usein asutaan pitkään perheenäkin vanhempien jaloissa.



Yhdellä perheenjäsenellä meni käytännöllisesti koko päivä eri kauppojen jonoissa seisomiseen, jotta saisi perheelle ruokaa. Varsinkin kun tuli vieraita, tilanne oli katastrofaalinen ja perhe joutui lainailemaan paljon ruokaa tuttavaperheiltä (aivan peruselintarvikkeita). Rahallakaan ei siis saanut ruokaa, koska sitä ei ollut saatavilla. Kupongeilla ja jonottamalla sai pieniä määriä.



Ravintolaruokaruoka oli aivan kauheaa joka paikassa, liha- ja kanaruokia ei tahtonut ensinnäkään saada, jos niitä joskus sai ei niitä osattu kokata. Erilaiset keitot olivat paras valinta esim. borschtskeitto.



Virkailijat missä tahansa tuntuivat olleen töissä vain pottuillakseen. Jos paikallinen halusi junalipun tai viisumin esim. Suomeen (kutsu ja kaikki siihen liittyvät formaliteetit olivat kunnossa), häntä saatettiin aivan muuten vain juoksuttaa kolme päivää peräkkäin lipputoimistossa tai hakemassa viisumia.



Akateemisen oli ja on yhäkin todella vaikea tulla toimeen palkallaan, pakko on tehdä jotain muutakin jotta saisi edes murenta rinnan alle. Mistään hienommista asunnoista on turha uneksiakaan saatika länsimaisista haihatuksista.



Kyllä tuo Neuvostoliiton ihannointi on joillakin hieman hatusta tempaistua.

kerrostalossa, eikä se nyt niin kovasti eroa suomalaisesta lähiökerrostalosta.

Tosi moni niistä asunnoista on todella hyvässä kunnossa sisältä, monet aika rähjäisiä jos siellä asuu opiskelijoita tai varattomia.

ja olihan se rähjäinen mutta perheen rakkauden ja ilon määrä oli moninkertainen verrattuna suomalaiseen vali-vali-perusperheeseen.

Virossa opiskelijatalossa, joka oli rakennettu neuvostoaikaan.



Olihan se aika rähjääntynyt, ränsistynyt ja epäsiisti (vessojen osalta paikottain jopa kuvottava), mutta lyhyellä visiitillä en osaa sanoa miten muuten elämä poikkeaa täkäläisestä. Voisin kuvitella, että lämmityksen, vetoisuuden yms kanssa olisi ollut toisinaan ongelmia.

Lämpimiä ovat ja usein kauniisti sisutettuja. Ulkonäkö voi olla rähjäinen mutta mitäs väliä sillä nyt on. Itse haluaisin nimenomaan asua Hrustsovka-tyylin talossa.

muistan niiltä ajoilta kuusisenttiset torakat jotka juoksentelivat lattioilla öisin. Häkkihissi oli helvetin pelottava hökötys ja parvekkeen kaide niin matala (polven korkeudella) että tupakilla ollessa jalat tutisivat.

Ulkonäkö voi olla rähjäinen mutta mitäs väliä sillä nyt on.

ei sinulle varmaan olekaan...

Itse en moisessa asuisi.

ja olihan se rähjäinen mutta perheen rakkauden ja ilon määrä oli moninkertainen verrattuna suomalaiseen vali-vali-perusperheeseen.

silloisessa Leningradissa. Ulkoa järkky, samoin rappukäytävä, mutta asunto oli oikein siisti, kodikas ja mukava :)

kävi Virossa 90-luvun puolivälin tienoilla, jolloin Viron itsenäistymisestä ei vielä montaa vuotta ollut. Joten tuskin hirveästi oli ehtinyt muuttumaan.

täsmentää, että ei ne asunnot niin kamalia olleet, tosin aika suurta vaihtelua kai riippuen asukkaasta. Opiskelijoissa on aika monenlaista asukasta ja siisteyskäsitystä Suomessakin.

kai sitä hermot palaa kun naapurit on niin lähellä, asunto on niin pieni, ja kuvittele jos naapurinasi olisi joku alkoholisti tai vaimoaan hakkaava tai huonosti käyttäytyviä teinejä

käynyt Virossa ns. Hrutsovkassa. Ne on aika kivoja taloja. Tarton Annelinn on hyvä esimerkki neuvostolähiöstä. Siellä on hauskat, vehreät sisäpihat.

muistan niiltä ajoilta kuusisenttiset torakat jotka juoksentelivat lattioilla öisin. Häkkihissi oli helvetin pelottava hökötys ja parvekkeen kaide niin matala (polven korkeudella) että tupakilla ollessa jalat tutisivat.

kai sitä hermot palaa kun naapurit on niin lähellä, asunto on niin pieni, ja kuvittele jos naapurinasi olisi joku alkoholisti tai vaimoaan hakkaava tai huonosti käyttäytyviä teinejä

Ei kaikki neuvostotalot ole kommunalkoja, monessa on asunnoissa ihan omat keittiöt ja peseytymistilat.

se Balalaikka soi ja P**** haisee...