Onko täällä ketään joka olisi koskaan ollut neuvostoliittolaisessa kerrostalossa
Siis edes käynyt ja nähnyt miten se elämä sellaisessa luukussa, ränsistyneessä asunnossa menee?
Kommentit (46)
Asuin neuvostoaikaan ja myöhemmin Viron itsenäisyyden aikana Õismäellä Tallinnassa. Aluehan oli rakennettu oikeasti mukavaan tyyliin, mutta kunnossapito ja -huolto puuttuivat ostos-, luonto-, leikki ja muiden keskittymien välillä. Asunnot olivat ulkoa vähän kolhoja, mutta oma kotiovi nahkatopattu ja tietty äänieristetty. XD Asunto ihan tavallinen kolmio, olisin voinut asua vaikka Mellunmäessä. Hyvin siistiä, tummaa, kiiltävää, aitoa puuta jne. Eli hienohko tuolloisen maun mukaan. Keittiö oli tosi pieni, samoin olkkari. Meitä asui siellä 4, ei ongelmia.Julkinen liikenne toimi hitsin hyvin eli kutsikkaalla illalla kotiin. :D
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut Neuvostoliitossa ensin vuonna 1962, Leningradissa Neurologisessa Institutissa, osoitteessa Majakovskaja 12
Sellainen lehti kuin Ajan Kuvat 1962 nro 12 kertoo tarinaani.Suomessa ei siihen aikaan nähty vanhoja kallovammoja, ei ollut ultraa eikä muutakaan kuin röntgenkuvat. Neuvostoliitossa oltiin hieman edellä lääketieteesä joten pääsin sinne sairtaalaan lapsena.
Lääkärit huolehtivat minusta kuin omasta lapsestaan äitini jouduttua palaamaan takaisin Suomeen. Jäin sairaalaan, tarvitsin apua. Näin tutustuin erääseen lääkäriin ja vieailinkin hänen luonaan useana vuonna.
Lääkäri sanoikin että aina keväisin alkaa odottamaan jospa tulisin taas tapaamaan heitä.
Ollessani kylässä lääkäriperheen luona, oli pöytä katettu vieraille(alkuun kävin yksin, sitten isäni kanssa, sitten kolmen lapseni kanssa...)juhlavasti, laseja eri juomille eri ruokalajien kanssa jne.
Keittiö oli yhteinen joidenkin naapureiden
Erikoinen tarina. Mistä tällaisen Ajan kuvat -lehden voisi löytää? Googlen hakukoneella ei löytynyt.
Neurologinen instituutti? Asunto?
Olen. Ränsistynyt oli. Oven yläosassa oli 10 cm rako, ei oikein istunut uusi ovi.
Matala kaide selittää runsaat putoamiset.