minä tiedän haluavani lisää lapsia, mies ei tiedä haluaako ja nyt minä en ole varma mitä ajattelisin.

Vähän samantyylinen tilanne täälläkin, en nyt jaksa tarkemmin selittää. Mutta että yhdessä oltiin puhuttu ja suunniteltu, ja sitten mies katsoo oikeudekseen muuttaa suunnitelmia yksipuolisesti ja vielä siinä vaiheessa kun minä olen jo tehnyt vähän itselleni epämukavia valintoja sen yhteisen suunnitelman hyväksi, omista toiveistani luopuen. Tilanne sitten se, että minä jäinkin vähän tyhjän päälle... pariterapiaan mentiin, saa nähdä mitä tästä tulee, kun oma olo on niin helvetin huijattu ja tuntuu ettei mitään voi suunnitella, kun toinen voikin sitten yhtäkkiä muuttaa mieltään. Ja hävettää olla tällainen luuseri että siedän sitä, että kaikkien minulle tärkeiden asioiden yli kävellään. Mutta yrittäkää puhua, hakekaa vaikka apua, tuollaiset voi jäädä tosissaan kaivelemaan.

Onko miehesi naimisissa saman naisen kanssa, vai oletko nykyään " pyhä äiti" ? Onko yhteistä aikaa, vaaditko mieheltä liikaa, ja tiedätkö aina kaikki asiat paremmin? Meidän tuttavapiirissä erot johtuu yleensä siitä että nainen vaatii mieheltä mahdottomuuksia, ja perustelee sen sillä että kyllä hänkin tässä uhrautuu, ja on oikeassa kaikessa, ja jos mies haluaa elää elämäänsä niin että tapaa muitakin ihmisiä, ni sitten ollaan heti ottamassa eroa.

Minun mies oli sitä mieltä, että yksi riittää. Kun lapsi oli 1½-vuotias, totesin, että jos aiomme tehdä vielä toisen, sitä kannattaisi ruveta tekemään, että olisi kohtuullinen ikäero, ja vielä kun ollaan kohtuullisen nuoria. Tulisi samassa rytäkässä hiekkalaatikolla istumiset ja pulkkamäessä käymiset sekä yövalvomiset. Sanoin, että en välttämättä sitten jaksa palata enää vauva-arkeen, jos isompi on jo itsenäisempi. Mieheni oli samaa mieltä, ja niin teimme sitten toisen. Miehille vain kaikki pitää kaupata järjellä, ei millään haavekuvilla ihanasta isosta perheestä. :)

mä yritän välttää kovin kauheasti puhumasta miehelle tästä asiasta, kun asia ei käytännössä ole ajankohtainen. koko ajan se kuitenkin lymyää pinnan alla ja kiristää minua.



olen kertonut miehelle mitä tuumailen. viimeksi tänään huomautin ettei se voi ottaa jä kieltää multa lapsia. se naurahti ja sanoi voivansa. minä en naurahdellut tai muutakaan mutta tarkensin kyllä että se voi hyvin päättää omasta lapsiluvustaan mutta ei mun. minun toiveeni isosta perheestä on seurustelun alusta asti ollut miehellä hyvin tiedossa. ja tosiaan samoin hän on tähän asti sanonut sen toiveen olevan yhteinen.



ap

Vierailija:

Onko miehesi naimisissa saman naisen kanssa, vai oletko nykyään " pyhä äiti" ? Onko yhteistä aikaa, vaaditko mieheltä liikaa, ja tiedätkö aina kaikki asiat paremmin? Meidän tuttavapiirissä erot johtuu yleensä siitä että nainen vaatii mieheltä mahdottomuuksia, ja perustelee sen sillä että kyllä hänkin tässä uhrautuu, ja on oikeassa kaikessa, ja jos mies haluaa elää elämäänsä niin että tapaa muitakin ihmisiä, ni sitten ollaan heti ottamassa eroa.

mutta en miksikään " pyhäksi äidiksi" . minusta olisi ollut hiukan epärealistista odottaa etten olisi muuttunut lapsen myötä. ennen en ollut äiti ja nyt olen, ennen en ollut vastuussa muista kuin itsestäni ja nyt olen. samoin mies on muuttunut isäksi. enkä olisi muuta olettanutkaan.

ap

Minusta sinä olet aika hätäinen. Ensimmäinen ei ole vuottakaan ja nyt miehen pitäisi yhä olla varma että haluaa lisää lapsia.

Isyys (ja tietysti äitiyskin) on asia mitä on vaikea suunnitella etukäteen. Miehelle on voinut tulla lapsiperheen arki yllätyksenä, vaikka lapsi olisikin helppo. Häntä arveluttaa tietenkin haluaako sittenkään lisää lapsia.

Naisen on taas ehkä helpompi suhtautua siihen arkeen. Ja onhan niitäkin naisia jotka ensin haluavat ison perheen, mutta päättävät sittenkin tyytyä vain yhteen lapseen.



Älä ap hätäile. Anna miehellesi aikaa.