Lue keskustelun säännöt.
Tynnyrissä kasvanut lapsi.
20.03.2011 |
Mitä mieltä olette tilanteesta, missä lapsi on elänyt hyvin suojattua elämää, yksityinen päiväkoti, yksityinen koulu, elänyt rauhallisilla alueilla, ei mitään kontakteja ongelmaperheisiin. Lapsi on älykäs, matkustellut paljon, elänyt ulkomailla (tosin sellaisella ylemmän keskiluokan alueella, missä elämäntyyli ei omasta mitenkään poikkea) ja lukenut paljon.
Ja murrosikäisenä tuntuu, että vaikka lapsi on älykäs, tuntuu tietty varovaisuus ja arkielämän ymmärrys puuttuvan. Onko tämä normaalia nuoren elämää, ettei osaa pelätä, kun nuori on luonnostaan sellainen 'kuolematon', vai onko kyseessä tynnyrissä kasvanut lapsi, joka ei ymmärrä 'oikeasta' elämästä mitään? Ja mitä sille voi tehdä?
Kommentit (77)
Kertokaa nyt vähän maalaistytölle näistä ihmeellisistä ja kalliista yksityiskouluista? Ettette nyt vaan taas eläisi ameriikkakuvitelmissa..? Eikös suomalaiset yksityiskoulut ole lähinnä jotain uskonnollisia tai vaikka maatalouspainotteisia kouluja..?
www.yksityiskoulut.fi on osoite, josta voi saada vähän osviittaa siitä, kuinka ihmeellisiä ja kalliita ne ovat.
Pointti missattu taas:) tarkoitinkin sitä, että jos jonkun mielestä yksityiskoulu on jotain ihmeellistä, kallista ja kertakaikkisen hienoa niin hän taitaa elää jossain pikkuamerikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska olen juuri samaa mieltä; täällä yritetään antaa kuvaa, että yksityiskoulut on kamalan kalliita ja ihmeellisiä ja ajattelin, että tuon osoitteen kautta voisi käydä vilkaisemassa, kuinka tavallisia kouluja nuo yksityiskoulut ovat ja - mikäli kiinnostusta riittää - tutustua koulujenkin nettisivuihin ja katsoa kuinka kallista opetus niissä on...
on "epäkunnossa". Siitä on ihan tutkimuksiakin, murrosiän myllerrys saa lapsen tekemään impulsiivisia tekoja, heikentää hetkellisesti hänen kykyään myötätuntoon yms.
Lapsi oppii vastuuta, elämää, itsenäisyyttä ihan sillä että hänelle annetaan velvollisuuksia jo kotona, häneltä vaaditaan jotakin (useinhan juuri ongelmaperheissä kaikki vaan vellovat, kenelläkään ei ole itsekuria, ei suuntaa, eikä kukaan edes tiedä mitä pitäisi vaatia)ja keskeistä on myös vanhempien suhtautuminen muihin ja maailmaan; onko se avoin ja rohkea ja suvaitsevainen vai jotain muuta. Mitä parempi perhe, sen enemmän nuorelta pitää vaatia, -koska kun kaikki on helppoa mukavuudenhalu kasvaa ja kyky ponnistaa itse on huono- ja vastapainoksi pitää luottaa siihen että nuori osaa- vähemmillä resurseilla nämä asiat menevät usein itsestään ihan käytännön syistä. HOivaa ja rakkautta ei ole kenelläkään koskaan liikaa, monilla aivan liian vähän.
Ei ihmisen tarvitse elää missään slummissa jotta oppisi oikeaa elämää. Ongelmat ovat ikäviä ongelmia- joihin pitäisi saada apua- ne eivät jalosta ketään, ei sitä joka kärsii eikä sitä joka niiden kanssa joutuu tekemisiin. Ja lopulta suuri osa ongelmista ei ole edes sidoksissa elintasoon.
Siis Englannissahan Primary School on ala-aste. Esikoulu on Pre-school. Mutta koska esikoulu kaydaan ennen ala-astetta, voi mun mielesta ihan hyvin sanoa myos pre-primary school (ennen ala-astettakoulu). Tosin yleensa kaikki puhuu vain pre-schoolista, koska se on lyhyempi ja helpompi. Mutta siis Primary School ei ole esikoulu, vaan ihan oikea koulu, alemman asteen. Eli ala-aste.
En pidä yksityiskouluja minään ihmeellisenä tai erityisen kalliina asiana (vaikka niitä erittäin kalliita onkin olemassa, Suomi kun ei ole koko maailma) mutta pidän lastemme koulua erilaisena, kuin tavallista peruskoulua. Koulu, minne pitää hakea, ja missä jokainen hakija perheineen haastatellaan ennen sisäänpääsyä, sisältää erilaista porukkaa, kuin koulu, jonne on pakko mennä, ja minne sosiaalityöntekijä hakee lapsen, jos vanhemmat eivät lasta viitsi kouluun lähettää.
Eli erona on vanhempien aktiivisuus, ja kiinnostus lapsen koulunkäyntiin, ei vanhempien varallisuus.
Mutta joo, murrosikäinen on murrosikäinen, kyllähän se niin on, että järki kasvaa lapsilla usein hitaammin kuin kroppa. Ehkä se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elämää joillekin.
Se, ettei nuoruudessaan näe esim. oksentavaa pulimummoa, sekaisin olevia narkkareita ovenpielessään tai muuta vastaavaa ei tarkoita, että ihminen olisi jotenkin vajaa.
ei se sinun viesteistäsi välittynytkään se "kallis ja ihmeellinen" -vaikutelma, vaan sen yhden myöhemmän kommentoijan...
Olen samaa mieltä siitä, että näihin kouluihin valikoituu tosiaan vähän valveutuneemman väen lapsia ja voisi olettaa, että koulussa olisi vähemmän ongelmia. Mutta kun se perhetausta ei ole mikään tae ongelmattomuudesta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herää väkisinkin kysymys, että eikö sitä lasta olisi kannattanut kasvattaa avoimemmin..
Oppii varmasti nyt nuorena ne asiat, mutta kantapään kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ennemmin tai myöhemmin
tai sitten se on kasvatettu arrogantisi kusipääksi, joka ei halua profloitua keskiluokkaisuuteen
normaalilta murrosikäiseltä, että nuorelta puuttuu tiettyjen arkielämän realiteettien taju. Ei sitä juuri ole enemmän niilläkään, jotka on eläneet isommissa ja heterogeenisimmissä ryhmissä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuollaisilla lapsilla on aikamoinen riski saada iso potku päähän nuorina aikuisina kun maailma aukeaa raadollisuudessaan itsenäistymisen myötä. Onhan hienoa, että lapsi saa elää viattomana ja suojattuna, mutta jos ei saa kokeiltua omia siipiään jää jotain kehittymättä, eikä kasva itsenäiseksi aikuiseksi.
Ja kyllä ne yksityiset päiväkodit ja koulutkin on ihan päiväkoteja ja kouluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyseessä on minulle varsin rakas lapsi, joka ei ole lainkaan ylimielinen. Enemmänkin tuntuu, että onko lapsi liian viaton, kuin ei osaa varoa.
Tynnyrissä lapsi on kasvanut omasta valinnastamme, olemme halunneet lapselle parasta. Ja olen ajatellut, että murrosiän ohi lapsi voisi kasvaa ympäristössä, mikä olisi tietyssä mielessä helposti kontrolloitavissa. Ja on täysin mahdollista, että olen ollut tässä täysin väärässä.
Ei tarvitse olla huolissaan.
Mistä tiedät ettei ole ollut tekemisissä minkään ongelmien kanssa? Kyllä yksityisessä koulussakin on ongelmia, sinä vain et tiedä niistä.
Tynnyrissä kasvatettu on todella kaukana tuosta.
Mistä tiedät, ettei lapsen suvussa tai kotona ole jo omasta takaa ongelmia?
Tuli vaan mieleeni, että oma isäni piti minua tuon tyyppisenä. Silti olen itse eri mieltä. Isä koetti suojella minua kovasti kaikilta rikollisilta ja pelotteli aina, että iltaisin kaupunki on täynnä raiskaajia ja juna-asema varkaita pullollaan. Hän itse oli kuitenkin alkoholisti, joka vielä tupakoi kotona sisätiloissa. Vanhemmillani oli kotona kovia riitoja. Ulkopuolisen silmin elämämme kuitenkin oli hyvin tasaista ja suojattua.
Mistä tiedät, ettei lapsen suvussa tai kotona ole jo omasta takaa ongelmia? Tuli vaan mieleeni, että oma isäni piti minua tuon tyyppisenä. Silti olen itse eri mieltä. Isä koetti suojella minua kovasti kaikilta rikollisilta ja pelotteli aina, että iltaisin kaupunki on täynnä raiskaajia ja juna-asema varkaita pullollaan. Hän itse oli kuitenkin alkoholisti, joka vielä tupakoi kotona sisätiloissa. Vanhemmillani oli kotona kovia riitoja. Ulkopuolisen silmin elämämme kuitenkin oli hyvin tasaista ja suojattua.
Emme ole täydellisiä vanhempia vaan olemme tehneet virheitä, suuttuneet turhasta ja liikaa, ja riidelleetkin. Mutta olemme perhekeskeisiä vanhempia, ja osaamme pyytää anteeksi. Joten tiedän, että lapsi ei mitään kovin ihmeellistä ole ehtinyt näkemään.
Pumpulissa kasvattaminen on kyllä ihan hyvä sananvalinta sekin, ja tiedän, että kaikki tuttumme eivät ole ihan samaa mieltä kaikista valinnoistamme.
Itsekin yksityiskoulussa kasvaneena voin kertoa, että ihan samalla lailla siellä oli häiriköitä kuin muuallakin, ja saattoipa olla vähän pahempiakin tapauksia, kun osa ihan oikeasti uskoi, että isin lompakon paksuus tai yhteiskunnallinen asema antoi lapselle erioikeuksia, eikä jollain pienipalkkaisella opettajatädillä ollut varaa tulla komentelemaan...
www.yksityiskoulut.fi on osoite, josta voi saada vähän osviittaa siitä, kuinka ihmeellisiä ja kalliita ne ovat.