Lue keskustelun säännöt.
Tynnyrissä kasvanut lapsi.
20.03.2011 |
Mitä mieltä olette tilanteesta, missä lapsi on elänyt hyvin suojattua elämää, yksityinen päiväkoti, yksityinen koulu, elänyt rauhallisilla alueilla, ei mitään kontakteja ongelmaperheisiin. Lapsi on älykäs, matkustellut paljon, elänyt ulkomailla (tosin sellaisella ylemmän keskiluokan alueella, missä elämäntyyli ei omasta mitenkään poikkea) ja lukenut paljon.
Ja murrosikäisenä tuntuu, että vaikka lapsi on älykäs, tuntuu tietty varovaisuus ja arkielämän ymmärrys puuttuvan. Onko tämä normaalia nuoren elämää, ettei osaa pelätä, kun nuori on luonnostaan sellainen 'kuolematon', vai onko kyseessä tynnyrissä kasvanut lapsi, joka ei ymmärrä 'oikeasta' elämästä mitään? Ja mitä sille voi tehdä?
Kommentit (77)
Esi- esikoulun olemassaoloahan itsekin ihmettelin, kun tämän yhden mamman viisivuotias käy yksityiskoulua...
Riehumisen olet kyllä ihan itse keskinyt.
Tunnustan kyllä, että minulla on suuria vaikeuksia ymmärtää, että yksityiskoulun käyminen olisi kovin ihmeellistä, mutta pelkäänpä, ettei äitini pysty asiassa mitenkään auttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja nyt saat luvan siirtyä purkamaan aggressioitasi johonkuhun toiseen. Hyvästi.
Ja nyt saat luvan siirtyä purkamaan aggressioitasi johonkuhun toiseen. Hyvästi.
Etkö löydä englantilaisen koulun kotisivuja vai? Veikkaanpa, (siis taas kerran veikkaan, enkä tarjoile totuutena, kuten eräät) ettei turistisanakirjasta sen paremmin kuin Thesauruksestakaan löydy mitään preprimaryä ;-)
Ja mikäli luet eriävän mielipiteen aggressioksi, on elämäsi varmaan hirvittävän rankkaa. Otan osaa.
ei pre-primary.
Hankipa kunnon lääkitys ja silmälasit.
Kyllä minusta lapset voivat kasvattaa lapsia suojatusti eikä sen ainoa vaihtoehto ole, että lapsi leikkii huumeneuloilla.
Sen sijaan minusta jokaisen pitäisi kasvattaa lapsille sosiaalinen omatunto. Jos omassa elämänpiirissä ei ole elämän huonoista puolista kokemusta, niin mikään ei estä ohjaamasta lasta sopiviin harrastuksiin, jossa oppii elämästä monipuolisemmin.
Tällaisia harrastuksia nyt voivat vaikka olla partio, punainen risti, vapaapalokunta tms.
Siis sellaisia harrastuksia, jossa yhdessä tekemällä autetaan muita.
Kotona minusta voi ihan hyvin tuon ikäisen kanssa keskustelua maailman eriarvoisuudesta. Uutisethan on ihan hyvä lähtökohta. Kyllä minusta murrosikäisen on hyvä tietää, että maailmassa tapahtuu luonnonmullistuksia, on nälänhätää, on sairautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö vanhemmat ole sitten opettaneet lapselleen kotona mitään? Ei siellä yksityisissä päiväkodeissa ja kouluissa ihan kaikkea tästä elämästä opi, kyllä kodeissa se suurin työ lapsen valmentamisesta tulevaa itsenäistä elämää varten tulee tehdä...
Tartun tuohon aloitusviestin mainintaan paljosta lukemisesta. Jos ap:n lapsi on lukenut paljon ja monipuolisesti niin faktaa kuin fiktiotakin, hänellä voi kuitenkin olla paljon tietoa niistä ikävistäkin asioista. Lukeminenhan on turvallinen tapa laajentaa maailmankuvaa ja "kokeilla" asioita, joita oikeassa elämässä ei ikinä kannattaisi kokeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä lapsena sain nauttia ongelmaperheiden lasten seurassa. Kyllä se oli kivaa ymmärtää jo 9-vuotiaana että jotkut tytöt eivät viitsi huolehtia ehkäisystä, joten lapsia "vain tulee". Ja niiden kanssa on "vaikeata", joten ne nyt sit vain purkaa pahaa oloansa. Itse asiassa haaveilin yksityiskoulusta, harmi että meidän perheessä ei ollut siihen rahaa. Nämä kouluvuodet ovat aiheuttaneet sen, että olen saarnannut omille ystävilleni ehkäisyn käytöstä, kytännyt heidän päihteiden käyttöään ja sanonut suoraan että minulle ei tulla itkemään kun mies hakkaa, poliisille marsmarsmars! En halua nähdä enkä kuulla yhtään mitään ongelmaperheistä enää, en lohduta ketään enkä ymmärrä ketään vaan latelen karut tilastolliset faktat. Jokainen saa päättää jatkaako itkuaan vai tekeekö jotain asioilleen. Eli veikkaan että suojeilluista nuorista kasvaa ystävällisempiä ja empaattisempia ihmisiä, koska heidän mittansa ei ole vielä läheskään täynnä.
Tämä teksti on samanlaista miltä minusta tuntuu. Minut on kyllästetty lapsena ja nuorena sillä mitä pahaa elämä voi tarjota, vaikka kaverit onneksi olivat suht kunnollisesta kodista (se taisi olla osittain minun pelastukseni). Lopputulema että olen samaa mieltä että se elämä on jokaisesta itsestään kiinni ja kukaan muu ei voi ihmistä auttaa, jos ihminen ei itse halua muutosta ja tee jotain sen eteen. Minä en ala toisia kiskomaan katuojista ja auttamaan ihmisiä sen kummempaa, että saatikka jaksaisin kuunnella valituksia, jos ihminen ei itse tee mitään asioiden eteen. Eli empä taida olla kovinkaan ymmärtäväinen, vaan jollakin lailla olen tosi kova, vaikka olenkin elänyt ihan muualla kuin pumpulissa.
Oma elämäni nykyään on todella keskiluokkaista ja kaikki kunnossa. Lapset on kasvatettu myös elämään tätä elämää. Minä en näe miksi heillä olisi tarvetta nähdäkään sitä "oikeaa" elämää, joka on ihan muuta kuin varsinaisesti oikeaa elämää. En edes halua että katu ja kaverit opettavat lapsilleni sitä elämää, miksi heidän pitäisi liikkua siellä ja nähdä raadollisia puolia elämästä.
Ihan tavallisessa keskiluokkaisessakin elämässä meillä lapset oppivat yhtä sun toista, niin ettei heistä sentään niin sinisilmäisiä tule ihmisten suhteen. Yksityiskoulujen maailmasta en tiedä, mutta luulen että kyllä sielläkin ihan normaalia sosiaalisia kuvioita on. Meidän lapset ovat oppineet sosiaalisia sääntöjä ja lupausten pettämistä ja kaverien kuvioita ihan keskiluokkaisten hyvien perheiden lasten seurassakin. Toisaalta sitten aikuisten raadollisuuteen eivät ole paljoakaan törmänneet.
Toivon että tällä tavalla pumpulissa kasvatetuilla lapsilla on kuitenkin uskomus ihmisten hyvään ja osaavat luottaa itseensä ja pärjäämiseensä, eivätkä pelkäisi koko ajan mitä pahaa elämä heidän eteensä tuo. Toivon myös että hakeutuvat samanhenkisten nuorten seuraan ja pääsevät näkemään ja elämään sen aurinkoisen puolen elämässä ja sitten kun/jos vastoinkäymisiä tulee eteen, niin heillä on voimavaroja ja ihmisiä ympärillä auttamassa, erityisesti sellaisia ihmisiä jotka jaksavat auttaa kun oma elämä ei vie kaikkia voimavaroja.
pre-primarya ei ole tasan olemassakaan. Ei ole mitään esi-esikoulua, ei Suomessa, eikä ole muualla.
Mitä jos ratkoisit nuo omat ongelmasi oman äitisi kanssa ja lakkaisit riehumasta muille? Kiitos.
Mitäs sanoisit tähän pätkään opetushallituksen sivuilta:
Pre-primary education lays emphasis on the preparation for school. The Finnish National Board of Education defined the core curriculum for pre-primary education in 2000. The national core curriculum was prepared in extensive co-operation between all relevant stakeholders, including local authorities and their day-care centres and schools. Each education provider is obliged to draft a local curriculum based on the national core curriculum.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä yhtään koe itseäni tynnyrissä kasvaneeksi. Mutta just noin meni mun lapsuus. Nyt olen työssäni törmännyt ns. tavallisiin perheisiin, joissa TV näyttelee hyvin vahvaa roolia vapaa-ajassa, jos käydään ravintolassa niin se on Hese, jos ulkomailla, niin kohde on Tallinna tai Sunny Beach. Enkä yhtään tässä arvota mitään, erilaista vaan on kovin kuin omassa lapsuudessani. Onhan sitä välillä aika vaikea ymmärtää näiden ihmisten elämän sisällöstä, mutta ehkä niidenkin on vaikea ymmärtää meidän elämää.
Omat lapseni muuten menevät myös yksityispäiväkodin kautta yksityiseen kouluun, harrastavat laadukkaita kulttuuriharrastuksia, olemme asuneet / asumme kenties jatkossakin ulkomailla, elämme arvoalueella vanhassa kivitalossa arvohuoneistossa ja matkustamme paljon. Tämä on meidän elämää.
Hieman ehkä ohi menee tämä keskustelu, mutta niinhän siinä aina käy.
Tiedän, että osa esim Helsingin yksityiskouluista on normaaleja kouluja, näitä vanhoja yhteiskouluja, joilla on ihan normaalit oppilaaksiottoalueet, eivätkä oppilaat koe olevansa yksityiskoulussa.
Meidän lapsemme ovat hieman toisenlaisessa koulussa, minne haetaan erikseen, ja missä ihmisillä on tietyssä mielessä hieman homogeenisempi tausta.
Sosiaalista omaatuntoa koetan lapsilleni kasvattaa. Meillä on vanhemmilla kuukausittaiset suoraveloitukset tililtä erilaisiin hyväntekeväisyyskohteisiin, ja säännöllistä antamista haluan lapsillenikin opettaa. Samoin sellaista ajattelua, että hyväosaisuutemme ei ole meidän omaa ansiotamme, vaan olemme onnekkaita, ja siksi meidän tulee olla valmiita auttamaan vähemmän onnekkaita.
Tuo lapsen naivius on tullut esille eräässä tilanteessa, mitä en lapsen yksityisyyden suojan nimissä avaa sen enempää, ja rupesin miettimään, kuinka paljon naivius on vain lapsen kehittymättömyyttä, ja kuinka paljon sitä, ettei tämä oikeasti hahmota sitä, minkälaisia ihmisiä maailmassa oikeasti on.
No, itse olen melko suojattua elämää elänyt. Ja aika tavallisissa kouluissa. Oma äitini halusi minun käyvän tavallista peruskoulua, koska itse kävi koulua aikoinaan helsinkiläisessä eliittikoulussa, missä koki hengen olevan liian elitistinen. Eikä halunnut lapsistaan kasvavan sellaisia. Ehkä omat lapseni sitten taas tekevät toisia valintoja kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"pre-primary" on adjektiivi ja tarkoittaa "esikoulua edeltävää varhaiskasvatusta". Se ei ole paikka.
"pre-primary" on adjektiivi ja tarkoittaa "esikoulua edeltävää varhaiskasvatusta". Se ei ole paikka.
Mistä se nyt vetäs tähän sen, että pre-primary olisi joku paikka? Kuka on puhunut mistään paikasta nimeltä pre-primary?
Ding, dong...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja paikansit sen Helsinkiin Englantilaiseen kouluun, jossa toimii PRESCHOOL.
Kun huomasit hourineesi, löit googleen sen pre-primary ja löisit valtionhallinnosta yhden kökkökäännöksen, jonka turvin jatkat vänkäämistä.
Diu, diu, nyt on ne iltalääkkeetkin ottamatta...
Kukaan ei sanonut, että se on paikka, vaan että englantilaisessa koulussa saa pre-primary -opetusta ja taidettiinpa mainita pre-primary -luokkakin, joka ei sekään ole mikään paikka, vaan luokka (siis lapsiryhmä, jonka toimintaa vetää opettaja), jossa saa mainitunlaista opetusta.
Mikä on luokka ennen eskaria? Eri kouluissa sillä on erilaisia nimityksiä, mutta kyllä vaan löytyy "esi-esikouluja". Päiväkodeissakin alkaa olla muodissa pitää "viskareita" eli viisivuotiaiden eskareita.
Siksi toisekseen ei ole oleellista, millä nimellä missäkin koulussa esikoulua edeltävää opetusta nimitetään - tässä nyt oli kyse siitä, onko elämä yksityiskouluissa jotenkin poikkeuksellisen suojattua. Ei ole.
ennemmin tai myöhemmin tai sitten se on kasvatettu arrogantisi kusipääksi, joka ei halua profloitua keskiluokkaisuuteen
Enkä yhtään koe itseäni tynnyrissä kasvaneeksi. Mutta just noin meni mun lapsuus. Nyt olen työssäni törmännyt ns. tavallisiin perheisiin, joissa TV näyttelee hyvin vahvaa roolia vapaa-ajassa, jos käydään ravintolassa niin se on Hese, jos ulkomailla, niin kohde on Tallinna tai Sunny Beach.
Siis sun mielestä lapsi on kovia kokenut jos se asuu ihan tavallisessa perheessä??? Mun mielestäni taas kuvaamasi perhe on hyvin lähellä omaa perhettäsi, eikä niitä ongelmaperheitä. Jos perheessä on oikeasti ongelmia, silloin ei ole varaa käydä edes siellä Tallinnassa. Tunnnen oikeita ongelmaperheitä, ja voin kertoa, että niissä ei kellän ole edes passia. Jos on varaa käydä ulkomailla, edes siellä Tallinnassa, niin on osattava hoitaa asiansa jo aika hyvin, mikä ei ongelmaperheiltä onnistu. TUnnen yhdenkin perheen, jossa äiti suunnitteli vuoden ajan käyvänsä Tallinnassa, mutta suunnitelma kariutui siihen, että ei ollut varaa siihen passiin, eikä lopulta saanut muitakaan matkarahoja kokoon. Joten kyllä niillä Sunny Beachiin menevillä on lopulta asiat aika älyttömän hyvin.
Kertokaa nyt vähän maalaistytölle näistä ihmeellisistä ja kalliista yksityiskouluista? Ettette nyt vaan taas eläisi ameriikkakuvitelmissa..? Eikös suomalaiset yksityiskoulut ole lähinnä jotain uskonnollisia tai vaikka maatalouspainotteisia kouluja..?
Sitäpaitsi eiväthän koulut pääsääntöisesti (pl. jotkin vieraskieliset koulut) saa edes periä mitään lukukausimaksuja.... miten ne voivat olla kalliita?? Vai siitäkö se kalleus tulee, että muksua pitää kuljettaa kymmenien kilometrien päähän kun se lähikoulu ei ole tarpeeksi fiini...
T:18
Ja tulevaisuuteen uskova aikuinen, joka uskaltaa tehdä asioita - ja saattaa niissä jopa onnistua. Minusta ruotsalaiset, tanskalaiset ja hollantilaiset nuoret ovat keskiluokkaisissa perheissä aina tuollaisia. Suomalaisittain pumpulissa kasvaneita, mutta itseensä luottavia ja pärjääviä optimisteja!