Lue keskustelun säännöt.
Päiväkodin kehityskeskustelu, tuli kauhea olo
04.05.2011 |
Oltiin tänään päiväkodissa tyttäremme 3v. kehityskeskustelussa. Nyt olen sitten itkeä tihuuttanut koko illan siitä lähtien, kun lapsi meni nukkumaan, ja varasin ajan ensi viikolle neurologille.
Koko keskustelu oli äärimmäisen ongelmakeskeistä ja jotenkin vihjailevaa, että tyttärellämme olisi mahdollisesti jokin neurologinen kehityshäiriö tai-viive. Mm. kuinka tytär "jumittaa" tilanteissa, ei aina ota kontaktia, ei aina katso silmiin, häntä pitää joskus auttaa pukemisessa, hän ei opi auditiivisesti eli häntä ei voi opettaa sanomalla asioita kun hän ei ymmärrä tarpeeksi hyvin. Puheen kehityksessä on meidänkin mielestä viive, ja siksi ollaan käyty nyt puheterapeutilla neuvolan kautta. Mutta minä ja mieheni emme tunnistaneet tytärtämme näistä muista kuvauksista. Tyttäremme oli jopa turhan kiltti, he toivoisivat, että pistäisi enemmän hanttiin, että turhan helposti tottelee. (Meillä kotona kyllä todellakin pistää hanttiin ja uskaltaa protestoida). Samaan hengenvetoon täti näki senkin ongelmana, että tyttäremme on liian herkkä ja reagoi liian voimakkaasti suruun ja itkee pienenkin asian takia kuin se olisi iso asia. Lisäksi täti vihjaili, että on monenmoista aistiyliherkkyyttä, kun tyttäremme säikähtää esim. roska-auton kolinaa tai moottoripyörän ääntä ja on jopa joskus ruvennut itkemään nämä äänet kuullessaan. Ja että haju-yliherkkyyttäkin on, kun kuulemma sanoo usein vessassa että "haisee pahalle", jos joku toinen on käynyt kakalla.
Kaikki oli ihan yhtä suurta ongelmavyyhteä. Se, että tyttäremme joskus haluaa leikkiä yksinään ja tehdä vaikka nuppipalapelejä, oli merkki huonosta vuorovaikutuksesta. Lisäksi täti muisti mainita, miten arka tytär on ennen ollut (ei siis esittänyt asiaa niin, että tytär on hyvin reipastunut ja tullut rohkeaksi, vaaan että oli pienempänä niin kovin arka ja jännitti). Nukkumisasioissakin oli sen verran huomautettavaa, että "ennen häntä oli vaikeaa saada nukkumaan, kun jalat heiluivat, eikä rauhoittunut, nyt menee paremmin". Ruokailussakin oli ongelmaa, kun tytär kerää joskus ruokaa suuhunsa eikä nielaise - kuulemma autisteilla voi olla tällainen piirre. Olimme aivan että täh.
Nyt olen sitten aivan paniikissa näistä puheista ja olen varannut tosiaan neurologille ajan. 3-vuotisneuvolassa ei todettu kuin puheenviivästymä, mistä on jo terapeutille hakeuduttu. Tuon keskustelun jälkeen on olo, että tyttäremme on vähintääkin autisti. Mitään hyvää sanottavaa ei tarhantädillä ollut, luetteli vain näitä ongelmia ja sekaan jotain pedagogista juttua. Ihmettelen, että miten ei neuvolassa ole mitään huomattu, eikä puheterapeutti ole lähettänyt jatkotutkimuksiin, jos epäilisi jotain muutakin kuin puheen viivästymää? Olemme myös allergioiden takia käyneet useampaan kertaan yksityisellä lastenlääkärillä, ja luulisi hänenkin jotain huomanneen, jos jokin olisi vikana.
No, saa neurologi nyt selvittää asian. Onko muilla tällaisia kauhukokemuksia kehityskeskustelusta? 2-vuotis-kehityskeskustelu meni päiväkodissa ihan toisella tavalla, juteltiin mukavia ja täti kehui tytärtämme monesta asiasta, se olikin toinen tarhantäti...
Kommentit (152)
Toivottavasti teille ei ole sattunut eräs diagnoosikone...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö ole hyvä, että nämä havainnot tuotiin vanhempien tietoon. Ne eivät välttämättä tarkoita mitään, mutta on hyvä varmasti tutkia asia. Ei asioiden mainitseminen tarkoita sitä, että lapsi olisi jotenkin epäkelpo. Keskustelun tarkoitus on kertoa mitä lapsen päivän aikana tapahtuu.
tulee mieleen vanhemman poikani yksi tarhantädeistä. Sama meininki, oli oikein printatut kaavakkeet ja niihin oli merkitty lapsen "plussat ja miinukset".
Jätin omaan arvoonsa, ja niin kannattaisi sunkin jättää. Mikähän koulutus tällä henkilöllä on?
ollut omasta tyttärestä vastaavia, neljä kaiken kaikkiaan takana. Kaikissa eri henkilökunta ja eri päiväkoditkin osittain.
Ensimmäinen, reilun 1 v ikäisenä meni hyvin - kehuttiin reipasta tyttöä jne. Toki oli puhetta, että on vähän vilkas ja helposti tönii toisia.
Seuraavassa, parivuotisena oli yllättäen vastassa kaksi tarhatätiä, jotka vuoron perään haukkuivat tytärtäni. Mitään positiivista ei löytynyt. Olin viimeisilläni raskaana ja itkin koko keskustelun. Sen jälkeen otin yhteyttä päivähoidon johtajaan ja vaadin päiväkodin vaihtoa (ilmeni myöhemmin, että olin tehnyt oikean ratkaisun, koska tyttäreni oli leimattu tässä päiväkodissa ongelmalapseksi ja häntä syytettiin kaikesta mitä tapahtui)
Kolmas keskustelu, uudessa päiväkodissa, oli jälleen ammattilaisen hoitama. Toki oli heikkouksia, mutta niistä keskusteltiin rakentavassa hengessä ja minulle jäi hyvä mieli.
Nyt taas uudessa päiväkodissa on ongelmia. Keskusteluja on ollut jo kaksi, ja jälleen tyttärestäni on tehty ongelma. Sinänsä keskustelut ovat menneet rakentavasti ja sivistyneesti, mutta mitään yhteisesti sopimiamme asioita ei ole otettu huomioon, vaan vanha meno jatkuu - päiväkoti on todella levoton.
Jälleen olen anomassa siirtoa... Toki tiedän, että kyseessä on ylivilkas lapsi, yliherkkäkin - mutta haluan että häntä hoitavat ihmiset, jotka osaavat suhtautua tällaiseen lapseen - eivätkä vain syyllistä ja hauku.
Meillä ihan samanlaiset kokemukset, lapseton nuori lastentarhanopettaja valittaa että lapsi "jumittaa" ja kaikkea muuta, neuvolassa sen sijaan satelee kehuja.
Kannattaa luottaa omaan maalaisjärkeen ja pyytää seuraavan kerran erityislastentarhanopettaja mukaan keskusteluun. Hän tuo mukavasti ulkopuolista näkökulmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy ihmeessä neurologilla lapsen kanssa ja keskustele tämä asia täysin auki lääkärin kanssa. Jotenkin kuitenkin itse uskoisin, että kyllä vanhemmat pikemmin huomaisi, jos jotain hassua lapsessa on.
Oma kolmivuotias kävi aikanaan kerhossa ja välillä kerhotäti vihjaili hassuja. Ihmetteli esim. miten kolmivuotiaissa on niin paljon tasoeroja, antaen vaikutelman että meidän lapsi on siitä huonommasta päästä. Juu varmaan, meidän lapsi oli juuri täyttänyt 3 vuotta, muut kolmivuotiaat oli lähemmäs 4 vuotta.
Hassusti puhui, kuinka meidän poika on reipastunut, kun kerhossa on käynyt, että alussa oli muka ollut niin arka. Itse olin että täh, ennen kerhoakin poika on ollut suuna päänä vieraiden ihmistenkin seurassa. jne. Aina oli jotain "huonoa" meidän lapsessa ja aina olisi ollut "kiire" kehittää jotain taitoa hänellä.
Nykyään tuntuu, että jotkut hoitajat liikaa lukevat teoriassa, millaisia lasten "kuuluu olla". Ja kun ei mennä täysin "huippulasten" porukassa, asiat on muka täysin pielessä.
Lisään vielä, että veljenpojalla oli aikoinaan puheongelmia. Vasta viisivuotiaana alkoi paremmin puhua. Myöhemmin hänelle selvisi lukihäiriö, mutta ei sen kummempaa. Ihan normaali nuori mies hänestä on tullut.
Yritä olla stressaamatta liikoja! Oman mielenrauhan vuoksi kannattaa kuitenkin asia selvittää perinpohjin.
Ei kovin pätevää väkeä, jos ei ole aikaisemmin osattu mitään asioista sanoa.
aika outoa, että ei sitten aikaisemmin viittinyt mitään sanoa... taitaa olla hoitajassa joku vikana... eikä noi mielestäni kuullosaneet mitenkään erikoisilta, toiset lapset on kilttejä ja toiset taas kauhukakaroita :)
mitä sitten jos on aistiherkyyttä? miten se elämää haittaa? ja tottakai nyt PASKA HAISEE! voi jumalauta! vai onko tarhatädin mielestä paskan haju jotenkin niin helvetin ihanaa? ja miksi 3 vuotias TYTTÖ ei voi olla herkkä? miksi ei muka voi säikähtää ison rekan ääntä?
taitaa täti olla oikeasti loman tarpeessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikään kehityskeskustelu ole nimeltään : D
voimia ap sulle.
Kylläpä on kovin epäpedagogista toimintaa tarhantädiltä. Oikein malliesimerkki kodin ja päiväkodin hyvästä vuorovaikutuksesta!
Kuten itsekin arvelit, niin kyllä varmaan puheterapeutti todellakin olisi huomannut vaikka tuollaisen, että auditiivisessa ohjeiden annossa olisi jotakin vikaa.
Onpa erittäin yksiulotteinen näkemys tarhantädillä lapsista. Monet noista on ihan tavallisia luonteenominaisuuksia varsinkin kun lapsesi on noin pienikin vielä.
Minä tunsin aikoinaan pojan, joka leikki-ikäisenä pelkäsi kuollakseen imurin ääntä esimerkiksi. Ja valmistui maisteriksi.
Ymmärrän hyvin ahdistuksesi ja kertomasi perusteella vaikuttaa siltä, että monet tädin huolet ovat ihan aiheettomia. Keskustele miehesi kanssa ja pitäkää päänne ja puolenne. Neurologilla saat varmasti selvyyden asiaan.
Noilla tarhantädeillä on tapana jonkin verran ylireagoida näitten ns. kehitysviiveiden kanssa. Unohtavat kaikessa pedagogisessa viisaudessaan, että lapset ovat yksilöitä, jokainen kehittyy omaan tahtiinsa. Ja viimeistään koulussa huomaa sitten, että kaikki eivät kehity samalla lailla, vaan suuntaudutaan taipumusten ja luonteiden mukaan. Herkästä tulee ehkä taiteilija tai muuta sellaista.
Lohdutukseksi voin vielä kertoa sinulle lapsesta, joka viisivuotiaana tarhan tädin mielestä kuului päiväkodissa erityisryhmään, koska hänellä oli niin vaikea dysfasia kuulemma. Vanhemmat halusivat tavalliseen ryhmään, missä hän menestyi oikein hyvin ja myöhemmin koulussa. Nyt on yläkoululainen, monipuolisesti harrastava ja keskiarvo 9. Ja se fysfasia lähti pois puheterapeutilla alakoulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvosteli sitä, miten äiti voi olla koko ajan matkoilla. Voi siksi, että se kuuluu toimenkuvaan, kun vastaa useammasta paikkakunnasta. Matkustan kyllä viikottain, mutta mitähän se tädin toimenkuvaan vaikuttaa. Samallalailla mies vie ja hakee pojan, olin matkoilla tai en.
Onko yli-innokas vastavalmistunut lastentarhanope? Vai useamman vuosikymmenen lapsia hoitanut täti?
Ihmettelen täällä asennetta, että tädit tahallaan kiusaisivat vanhempia. Miksi? Helpoimmalla pääset, kun tutkitutat lapsesi. Eihän siitä mitään haittaakaan ole. Jos jotain löytyy oikeasti, osataanpahan sitten auttaa aikaisessa vaiheessa.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jopa tuo ruoan jemmaaminen poskiin. En tiennytkään sen olevan autismin piirre.
Meillä ei kukaan päiväkodissa huomannut mitään. Itse aloin myöhemmin kiinnittää näihin asioihin huomiota. Tyttömme on ihan terve, pärjää koulussa ja kavereiden kanssa loistavasti. Mutta kaikki muumit ei kyllä ole kanootissa, jos nyt näin ikävästi voi omasta lapsestaan sanoa. Hän esimerkiksi unohtaa annetut ohjeet usein hetkessä (10 sek), ei kuule kun häntä puhutellaan jne. Toisaalta hän pystyy vaivatta omaksumaan kokonaisen kirjallisen tietoa muurahaisista, koska sattuu olemaan äärimmäisen kiinnostunut ötököistä.
Tytärelläni voisi nähdäkseni olla lievä asperger. Tätä ei siis koskaan ole todettu ja tuskin tullaankaan toteamaan, koska siihen kukaan ei ymmärtänyt puuttua lapsen ollessa pieni. En tiedä vielä (tyttö nyt 10-v) onko tämä tutkimattomuus hyvä vai huono asia. Se lienee selvinnee aikanaan.
Lievästä omalaatuisuudestaan huolimatta lapseni pärjää kaikilla elämänaloilla ikäisellään tasolla tai jopa sen yli. Äidillä vain tuppaa menemään hermot, kun tavarat hukkuvat jatkuvasti, eikä mikään tylsä ohje oikeasti mene perille millään.
Se mitä yritän sinulle sanoa, on kai seuraava:
Vaikka lapsenne tutkimuksissa löytyisikin jotain, ei se ole mikään maailmanloppu. Autismin kirjo on laaja. Toiset jäävät kokonaan diagnosisoimattakin. Silti useimmat pärjäävät loistavasti. Ja mikäli jotain todella löytyy, on vain hyvä, että te kaikki osaatte sitten tukea lastanne juuri oikeallla tavalla. Luulempa, että meilläkin olisi voinut ohjeet alkaa mennä vähän paremmin perille, jos joku olisi osannut kertoa, miten ne pitää muotoilla tälle omassa kuplassaan elävälle lapselle.
Ensinnäkään, noista suurin osa on ihan "normaaleja" piirteitä, eli niitä voi olla ihan tavallisellakin lapsella, esim. omani on tosi arka, herkkä ja hidas.
Toiseksi, vaikka olisikin syytä epäillä jotain epänormaalia, niin senkin voi sanoa nätisti.
Joka ikinen kasvatusalaa opiskellut tietää, miten annetaan rakentavaa palautetta. Pelkkä arvosteleminen ei KOSKAAN tuota toivottua tulosta, vaan pitäisi myös kertoa, mitkä asiat menevät hienosti.
Tsemppihalaus sinulle ja tytöllesi!
t. kasvatusalan ammattilainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"olo, että tyttäremme on vähintääkin autisti"
No ei varmasti autistinen, mutta kuulostaa vahvasti autisminkirjon häiriöltä.
Miksi sulle on niin tärkeetä, etä lapsellasi ei voi olla mitään neurologista ongelmaa? Miksi sitä ei voi hyväksyä ja pysähtyä pohtimaan noita sanottuja ongelmia mitä PK;ssa on huomioitu. Olisit hyvä ihminen kiitollinen, että joku on kiinnostunut lapsesi hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta. Ennenkaikkea tulevaisuudesta, sillä tyttäresi on suoraan kuin minun lapseni. aivan samat ongelmat huomiotiin pk;ssa, mutta kotona taas aivan kuin teillä. Hänellä on asperger, sen diagnosointi ei ole helppoa eikä se ole välttämätöntä, mutta se HELPOTTAA asioita. Mitä isommaksi lapsi tulee saattaa tulla erityisiä mielenkiinnonkohteita, tytöillä tosi yleistä pehmolelut ja kynsilakat mm. Puhe saattaa muuttua kirjakieleksi, mutta tytöillä tosin harvinaisempaa. Opiskelun vaikeudet tulevat monella esille ensimmäisellä luokalla ja silloin tavallaan ne ongelmat saattavat räjähtää käsiin, jos ei tiedetä mistä mikäkin johtuu. Kireät vaatteet ahdistaa, monet äänet saattavat tuntua pahalta jne. Maailma on vähän hullunkurinen paikka ja kukaan ei ymmärrä. Meidän lapsi on aivan ihana vaikka onkin "ongelmia".
Otettiin kaikki apua vastaan ja edelleen otetaan. Näin rakennetaan hyvä tulevaisuus lapselle niillä puitteilla kun se on mahdollista. Hän ei voi opiskella kuin muut, koska prosessoi asioita erilailla. Hän ei kestä pitkiä sosiiaalisia tilanteita vaan tarvitsee paikan johon vetäytyä hengähtämään. Hän liikkuu ja puhuu hiukan eritavalla. hän tarvitsee selkeät ohjeet ja tukea jatkuvasti asiasta toiseen menemiseen. Kuvat ja teksti auttavat häntä selviytymään hienosti silloin kun rutiini katkeaa ja tulee "tenkkapoo" Kaikki hänen tekemisensä perustuu ulkoa opittuun, hän ei voi vain ajatella, että puenpa vaatteet. Hän prosessoi taulukon avulla, "pikkarit, sukat, t-paita.. jne. aina samassa järjestyksessä ja jos se rikkoontuu hän ei tiedä miten toimia.
Hän on "vaikeammasta" päästä oleva asperger, mutta mä olen niin iloinen kun hän on oppinut lukemaan, laskemaan jne. Meillä on aspergerin lisäksi kehitysviivettä ja nyt on alettu puhumaan lievästä kehitysvammasta. Mutta jos teillä olisi vaikka pelkkä asperger, niin onneksi olkoon. Teillä on viisas lapsi!!
Mä ottaisin sinuna kaiken mahdollisen vastaan, koska jos nyt sulkee silmät on se karhunpalvelus lapsellesi. Ja voihan olla, että mitään ongelmaa ei ole, mutta ette te täsä mitään ainakaan menetä!!
Minä olen todella ylpeä lapsestani!
Aikamoisia kommentteja kehityskeskustelussa. Meidän 3-vuotiaalla on myös puhe myöhässä ja ollaan käyty puheterapiassa. Ei meilläkään aina katsota silmiin ja välillä saa auttaa pukemisessa. Ja myös meidän tyttö on aika herkkä ja tarkka - haluaa esim, että asiat ovat tietyillä paikoilla. Ja kyllä meidänkin tyttö touhuaa sekä itsekseen, että ryhmässä, mutta suuremmassa porukassa tosiaan hiukan vetäytyy (johtuu tod.näk. osaksi tuosta puheen viivästymisestä).
Omasta mielestäni tyttäreni kehittyy normaalisti ikätovereihin nähden. Puhe nyt on myöhässä, mutta muuten ihan terävä tyttö. Ja ymmärtääkseni 3-vuotiaan ikään kuuluu sekä yksin että yhdessä leikkiminen.
Mutta ihme wanna-be-psykologi teillä siellä. Vetänyt nyt jotain ihan omia johtopäätöksiä ihan ikään ja persoonaan kuuluvista jutuista. Uskon, että tyttärenne on ihan normaali ja tuo puheen viivästyminen voi vaikuttaa moneen asiaan, mutta en usko sen olevan merkki mistään vakavasta.
Haleja tyttärelle ja tsemppiä äidille! :)
heidän epäpätevyytensä osoittaa ja täydellinen tietämättömyys siitä, kuinka se mahdollinen negatiivinen asia tulisi ottaa esille. Mut mahtuuhan noihin taloihin kaikenmoista ongelmaista- ja nimenomaan niitä tätejä.
Älä huoli, menkää neurologille, vaikka vaiva olis pienikin, saatte ehkä apua ja siitä tulee hyvä mieli. Mulla on itselläni lukihäiriö ja varmaan jotain adhd- pohjaista- ja vasta kun lapset ovat menneet kouluun, olen huomannut etä heillä on vähän samantyyppistä. Ei ole mitään diagnooseja eikä muuta, olen harrastusten, tukiopetuksen yms avulla löytänyt heille apuja pärjäämiseen, ovat monissa asioissa hyvinkin pärjääviä ja lahjakkaita. ja sitten on niitä ongelmakohtia. kokonaisuus on kuitenkin hyvä ja onnellinen, ja sehän se on tärkeintä. Jos ongelmaa on apua kannattaa ottaa juuri siksi että lapsen itsetunto ei vaurioidu. Täydellisiä lapsia ei ole olemassakaan ja lopultakin elämässä ratkaisee se tuntuuko se mielekkäältä, ei se onko se jonkun mittarin mukaisesti oikea. Älä ´sure, maailma ei tuohon kaadu.
Päiväkodissa lasta havainnoidaan koko päivä usean eri ihmisen voimin, neuvolassa käydään kerran vuodessa vajaan tunnin ajan. Jopa määräaikaistesteistä pääsee läpi lapsia, joilla on jokin erityisyys.
En nyt sano että teidän lapsella olisi jotakin erityisyyttä, kun en ole ammattilainen, mutta neuvoloiden toiminnasta tiedän edellämainitun.
onhan se aina rankkaa jos omalla lapsella epäillään jotain. Meillä on yksi lievästi autistinen (asperger) ja 2 normaalilasta ja kokemusta monista keksuteluista.
Mutta tosi hyvä, että puuttuvat asioihin. Ja hankalahan tuollaisia asioita on jossain päiväkodin pihalla hakutilanteissa puhua. sitä vartenhan on varhaiskasvatuskeksutelut.
Eihän ne neuvolassa voi oikeasti tällaisia juttuja lyhyillä käynneillä havaita.
Meidän autisti ei koskaan jäänyt siellä mistään kiinni kun suorastaan nautti, että sai yhden tädin huomion ja teki kaiken kuten pyydettiin mutta PKssa ryhmässä asia oli toisin.
Pyytäkää Pksta kuvaus lapsesta, kun menette neurologille.
Meillä ihan samanlaiset kokemukset, lapseton nuori lastentarhanopettaja valittaa että lapsi "jumittaa" ja kaikkea muuta, neuvolassa sen sijaan satelee kehuja.
Kannattaa luottaa omaan maalaisjärkeen ja pyytää seuraavan kerran erityislastentarhanopettaja mukaan keskusteluun. Hän tuo mukavasti ulkopuolista näkökulmaa.
Kiitoksia kommenteista ja tsempeistä, täällä ollaan miehen kanssa juteltu asiasta koko ilta ja ajateltiin aluksi ottaa asia puheeksi uudelleen tämän tarhantädin kanssa. Hän on vanhempi rouva, oli tammikuuhun asti puolen vuoden vuorotteluvapaalla. Ja tosiaan menemme niihin kaikkiin neurologisiin testeihin sun muihin, mitä se neurologi nyt keksiikään määrätä. Haluamme selvittää tämän perin pohjin.
Sitä ollaan vain mietitty, että jos tämä johtava tarhantäti on leimannut tyttäremme jotenkin "hitaaksi ongelmatapaukseksi", niin vaikuttaahan se väistämättä siihen, miten tytärtämme kohtelee päiväkodin arjessa. Täytyy nyt puhua hänen kanssaan uudelleen, jos se selkiyttäisi asiaa. Joillain ihmisillä kun voi vain olla sellainen perus-negatiivinen tyyli tuoda asiat esille.
Harmittaa vain ihan vietävästi tällainen asenne tarhantädiltä! Ja ikävä kuulla, että muillakin on huonoja kokemuksia. Aika surullista tosiaan.
Ei kovin pätevää väkeä, jos ei ole aikaisemmin osattu mitään asioista sanoa.