Vanhemmat jotka haluavat tietoisesti vain yhden lapsen ovat itsekkäitä.

On itsekästä hankkia vain yksi lapsi. Ainokainen elää elämänsä yksinäisenä, kaipaa jatkuvasti sisaruksia ja on yksinäinen aikuisena.



Tästä huolimatta meillä on vain yksi lapsi. Mitään lääketieteellista/psyykkistä syytä ei ole, me olemme vain huonoja, itsekkäitä ja mukavuudenhaluisia vanhempia, joille riittää tämä " itselle tehty" lapsi. Sisarusta emme tee, koska me vanhemmat emme halua lisää lapsia. Lapsen mahdollinen halu sisarukseen ei ole meille riittävä syy lapsenhankintaan.



No niin, ap, saitko joulumielen? Myönnän olevani huono ja itsekäs äiti. Oletko nyt tyytyväinen? Sait tuomita ja syyllistää.



Mukavaa joulua ap:lle ja kaikille muillekin!

Hyvää joulua kaikille!



ps.mielestäni kirjoitin kyllä ihan asiallisesti...

päivähoitokeskustelussa, kun ihmiset huusivat toisilleen, että miksi

niitä kersoja pitää tehdä enemmän kuin jaksaa hoitaa, ja raahata esikoiset hoitoon kuopuksen syntyessä....

Itsekäs olen, ei se mielestäni ole paha asia.

Kuka sitä on sanomaan onko sisarus parasta mitä lapselle voi antaa. Itse tiedän niin monta tapausta, joissa sisarukset on niin pahoissa riidoissa keskenään, että eivät ole edes puheväleissä.

Ja kaikkea muutakin.



Sulla on aika rajoittunut näkemys asiasta, sanoisin.

Esikoiseni rakastaa kuopustamme yli kaiken, mutta on sanonut, että jos meille tulee vielä lapsi, niin hän toivoo sen kuolevan. Järkkyä juttua, muttanyt on kuolemakausi jutuissa. Me vanhempina kuitenkin päätämme haluammeko lisää lapsia vai emme, ei lapsemme.

Meillä ei vielä ole lasta, mutta olemme päättäneet ettemme hankkisi kuin yhden lapsen. Tiedostan oman jaksamiseni. Sitähän ei sen jälkeen tiedä haluaako toisen myöhemmin. Mutta jo pelkkä synnyttäminen kuulostaa niin hirvittävältä (vaikka onkin varmaan teidän mielestä sivuseikka pikkujuttu), että en suostu sitä tekemään kuin kerran.

Turha aiheesta on metelöidä muutenkaan. Jokkainen päättää oman perheensä koon, eikö niin.

Kai ihminen itse

saa lastensa lukumäärästä päättää.

Ihanaa,

voin opiskella, pitää kodin kauniina, rahat riittävät matkusteluun ja kivoihin tavaroihin, en pilaa vartaloani ja hermojani monen lapsen kanssa ja jää aikaa myös itsellekin!

Meillä on vain yksi lapsi, epäilen ettemme tee (ruma sana, tiedän) enää toista.



Minulla ja miehellä on molemmilla yksi sisarus. Itse en ole veljeni kanssa lähes ollenkaan tekemisissä, mies on taas siskonsa kanssa hyvinkin läheinen. Hyvä on, olen kateellinen miehelle tästä.



Toisaalta mieheni korostaa hänenkin tilanteessaan, ettei sisarus aina tuo onnea. Hänen siskollaan on ollut raskas elämäntilanne viime vuosina ja mieheni kärsii myötätunnosta itsekin.



--------------------------------------------------------



Minua ei satuta se, että sinä arvostelet minua itsekkyydestä. Minua varmasti tulee satuttamaan se, kun lapseni tulee kysymään miksei hänellä ole sisaruksia.



Mutta minua lohduttaa ajatus, että lapseni saa varmasti paremman elämän ainokaisena, kun hänen vanhempansa ovat itsekkyytensä takia pysyneet yhdessä, iloisina, lapselleen todella läsnäolevina, elämästään nauttivina aikuisina.



Kukin tahtonsa, voimavarojensa ja valinnanvapautensa mukaan.



Hyvää joulua!

Olen ihan päinvastaista mieltä kuin ap: useamman kuin yhden lapsen " tekeminen" on itsekästä. Ihan oikeasti! Yhdelle lapselle voi antaa paljon enemmän aikaa, eikä ainokaista verrata sisaruksiin. Usemman lapsen vanhemmat mm. leikkivät vähemmän lastensa kanssa, eikä sisarus aina suinkaan ole siunaus (tunnen ihan liikaa aikuisia, jotka ovat hädintuskin puheväleissä sisarustensa kanssa). Empatiakykyäkin on helpompi välittää yhdelle kuin monelle lapselle... jos vain viitsii. Itse ainakin myönnän olevani huomattavasti hankalampi ja itsekkäämpi kuin mieheni, vaikka mies on ainoa lapsi ja minulla on sisaruksia.



Kaikesta huolimatta halusimme toisen lapsen. Olemme siis suoraan sanottuna itsekkäitä vanhempia :D Emme kaiken lisäksi edes harkinneet adoptiota, vaan halusimme toisen BIOLOGISEN lapsen perheeseemme.

Vierailija:

Kai ihminen itse

saa lastensa lukumäärästä päättää.

Ihanaa,

voin opiskella, pitää kodin kauniina, rahat riittävät matkusteluun ja kivoihin tavaroihin, en pilaa vartaloani ja hermojani monen lapsen kanssa ja jää aikaa myös itsellekin!

Tottakai jokainen saa lastensa lukumäärän päättää.Jos lapsiluku jätetään yhteen niin minusta se on itsekästä.Vetäköön herneen nenään se joka tahtoo,en pyytele anteeksi mielipidettäni.Kommenttisi oli aika lapsellinen,sait mut ihan hymyilemään ;).

Kiva,meilläkin matkustellaan kolmen lapsen kanssa.Ja tiedätkö mitä,omaa aikaa jää enemmän kuin yhden kanssa koska lapset leikkivät keskenään ;).Eikä vartalokaan ole vielä rupsahtanut,heh.

Hermoista en nyt tiedä...

ap :)

yksi lapsi riittää. Mutta kun itse olin ainoa lapsi, ja vanhemmat huitelivat milloin missäkin (eli sitä aikaa ei saanut), erosivat, löysivät uudet, niin kyllä sisarus olisi ollut aika kova sana. Ja kyllä, minä " hankin toisen esikoisen " seuraksi" " . Mutta se ei tarkoita, etteikö häntä olisi toivottu, odotettu ja rakastettu siinä missä esikoistakin.

Koska muita kavereita oli lapsena ja nytkin on paljon.

Meillä on myös vain ja ainoastaan yksi lapsi ja toista ei haluta.Syitä en rupea ap:lle erittelemään,koska ne ei hänelle yksinkertaisesti kuulu.



Mitähän se ap:ta kaivelee,jos joku haluaa vain yhden lapsen? Jokainen tyylillään.

Vierailija:

Olen ihan päinvastaista mieltä kuin ap: useamman kuin yhden lapsen " tekeminen" on itsekästä. Ihan oikeasti! Yhdelle lapselle voi antaa paljon enemmän aikaa, eikä ainokaista verrata sisaruksiin. Usemman lapsen vanhemmat mm. leikkivät vähemmän lastensa kanssa, eikä sisarus aina suinkaan ole siunaus (tunnen ihan liikaa aikuisia, jotka ovat hädintuskin puheväleissä sisarustensa kanssa). Empatiakykyäkin on helpompi välittää yhdelle kuin monelle lapselle... jos vain viitsii. Itse ainakin myönnän olevani huomattavasti hankalampi ja itsekkäämpi kuin mieheni, vaikka mies on ainoa lapsi ja minulla on sisaruksia.

Ai,meidän lapset ei kelpuuta mua leikkimään koska haluavat leikkiä keskenään.Heillä on pieni ikäero joten yhteisiä leikkejä riittää (5v ja 6v).Miehelläni on 3 sisarusta ja ovat läheisiä keskenään,auttavat toisiaan ja kyläillään puolin ja toisin.Minä en tunne ketään joka kärsisi

sisaruksista :)

ap