Lue keskustelun säännöt.
Erilainen lapsi -ilman diagnoosia. Ystävä loukkasi :(
23.08.2010 |
Meillä on 6-vuotias eskaripoika, joka on aika omalaatuinen ollut aina. Elää hirveän voimakkaassa mielikuvitusmaailmassa, on kehittänyt eräänlaisen voimahahmon, jonka seikkailuista aina kertoo. Voisi puhua siitä loputtomiin. Tämän hahmon lapsi kehitti alkaessaan päivähoidossa kolmevuotiaana. Nyt eskarin alettua tarinointi on tosin vähentynyt selvästi.
Päiväkodissa on leikkinyt mielellään hieman nuorempien lasten kanssa ja on tullut hyvin toimeen, koska he jaksavat kuunnella näitä mielikuvitusleikkejä. Sen sijaan rajumpien oman ikäisten poikien kanssa eivät oikein leikit suju.
Pienempänä puheen kehitys oli mielestäni hieman poikkeavaa ja puheääni on ollut aina aika kova. Nyt puhuu ihan normaalisti, joskin välillä tulee joitain huvittavia sanontoja.Päiväkodin KEHU-testistä sai täydet pisteet eikä päiväkoti ole ollut mistään huolissaan. On hyvin käyttäytyvä ja vähän arkakin lapsi, josta ei ole mitään vaivaa hoitajille.
On lisäksi erittäin hyväntahtoinen, ei koskaan kiusaa ketään ja on melkein aina hyväntuulinen. Silti pelottaa, että miten tulee pärjäämään muiden lasten kanssa, koska on vähän omalaatuinen. Pelkään hieman että jos muut lapset alkavat syrjiä, koska lapsella on näitä hassuja juttuja. Toistaiseksi on onneksi pärjännyt eskarissa hyvin, siis noin viikon mitä sitä on kestänyt.
Tämä asia painaa minua nyt sillä kun olimme ystäväpariskunnan luona vierailemassa kiinnitin huomiota siihen, että poikamme ei oikein tullut toimeen heidän samanikäisen poikansa kanssa. Tämä poika on liikunnallinen ja sellainen pieni "kovis". Meidän poika taas hassu höpöttäjä. Eihän siitä oikein mitään tullut. Heidän poikansa alkoi sitten selvästi kiusaamaan meidän"erilaista" poikaa koska turhautui :( Lisäksi tämän perheen äiti sanoi myöhemmin hieman viinipäissään, että meidän poikamme on niin "hämärä tyyppi", ettei siitä ota selvää. Tämä loukkasi aika paljon, vaikka oli puolittain huumorilla sanottu :(
Tulipahan sepustus, aika sekava sellainen. Mutta pääpointti on että tulevaisuus huolestuttaa. Onko teillä muilla "erilaisia" lapsi, joita ei ole diagnosoitu mitenkään? Millaisia heistä on tullut kasvaessaan? Jäävätkö nuo omituisuudet pois iän myötä?
Kommentit (84)
ollaan samassa tilanteessa 6-vuotiaan pojan kanssa ja kehottaisin sinua olemaan ylpeä pojastasi kun on erilainen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuulosta mitenkään "erilaiselta" eikä siltä, että kukaan voisi hänellä mitään diagnosoidakaan, kun ei varmaan mitään diagnosoitavaa ole. Mielikuvituskaverit on tuossa iässä vielä ihan normaalia ja mulla on kotona ihan samanikäinen "hassu höpöttäjä". Käviköhän tossa vaan nyt niin, että nuo kaksi poikaa eivät tulleet juttuun? Tuon ikäisillä on vielä sosiaaliset taidot harjoituksessa ja on ihan normaalia, että lapsille tulee jotain kränää.
Kehottaisin vain unohtamaan kaverisi viinipäissään sanomat kommentit!
mahdollisesti Asperger? Olen lukenut oireista ja ne tuntuvat joiltain osin sopivan poikaani. Mutta ei kukaan siitä esim. päiväkodin hoitajista ole puhunut, joten se on vain oma diagnoosini. ap
Paitsi, että tällä on "kovanaama"puolensa, alkoi harrastamaan nyrkkeilyä jo nuorena ja voittanutkin monia kisoja. Aika ristiriitaista, kun muuten on aika "pehmo" ja elää vieläkin fantasiapelejen maailmassa :) Hänellä on kavereina samanhenkisiä larppaajia.
Siis on 17v lukiolainen nykyään.
Meilläkin asuu erityisen kiltti ja rauhallinen poika. Ystävä kommentoi, että hän on varmaan autisti! Oli melko typerä kommentti, mutta turha antaa muiden "vitsien" jäädä mieliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei varmasti tarkoittanut pahaa. Poikasi nyt vain on hieman erikoinen, ja se herättää muidenkin huomion. Se ei kuitenkaan tarkoita että pojassasi olisi mitään varsinaista vikaa. Hän vain on omalaisensa, ei tusinakamaa :) Sinun pitäisi olla siitä ylpeä ja vahvistaa pojan itseluottamusta ja vahvuutta. Persoonallisetkin tyypit pärjäävät tässä tasapäistävässä maailmassa kun heihin uskotaan ja heillä on perusta kunnossa, eli oma henkinen tasapaino ja sisäinen vahvuus.
Kaikkea hyvää sinulle ja pojallesi!
meillä kahdell alapsell aon ollut (toisella on edelleen) voimakkaasti mukana mielikuvituskaveri. Jota sitten kutsutaan kylään, ja on vahvasti läsnänkin. Toisella tuo kaveri oli salaperäinen "mun kaveri" joka osasti ja voi tehdä mitä vaan. Pikkuhiljaa 1-2 luokan aikana jäi toiselta tuo kaveri pois (nuorempi on 1. luokkalainen ja kaveri tosiaan vielä "mukana"). Olen huomannut saman, että varsinkaan tällä nuoremmalla herkkiksellä ei oikein tahdo olla kavereita koulussa, muut pojat ovat ilmeisesti urheilullisempia? Toisaalta kuopukseni tulee hyvin toimeen muiden hiukan erilaisten lasten kanssa.
Niin, kyllä se tulevaisuus täälläkin jännittää. Tämä vanhempi mielikuvituskavria pitänyt lapsi on ollut luonteeltaan ulospäin suuntautuneempi, sosiaalinen ja urheilullinen, hän on saanut hyvin kavereita aina. Nuoremman kohdalla aika näyttää.. meillä on lisäksi yksi as-piirteinen lapsi, joka on ollut hiukan "outo" tai asioihin toisin reagoiva aina. Ja hänen kanssaan on jouduttu tekemään todella paljon töitä. Katsotaan miten tämän kuopuksne kanssa käy.
Kyllä se varmasti loukkaa, jos "ystävä" selvästi loukkaa sinua lapsesi kautta. Miellä tuon as- lapsen asiat ovat selvinneet vasta myöhään.. ja nyt jälkiviisaana toivon että olisin napakammin vaatinut hänelle tutkimuksia ja muut ajo pienenä. Päiväkoti ja koulu eivät meitä osanneet hänen asioissaan auttaa. Kuopuksen kohdalla olenkin tuntosarvet herkemmässä, ja tutkimuksiin mennään mikäli tuntuu että pieninkään tarve asialle on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta miksi se olisi paha asia? Hämärät tyypit tekevät vähän eri hommia kuin ne ultranormaalit, mutta loppupeleissä kaikkia tarvitaan. Minusta tuollaiset mielikuvitusta omaavat lapset ovat hauskoja, mutta pitäähän sitä tarinointia vähän oppia rajoittamaan, ettei oleta kaikkien innostuvan siitä yhtä paljon kuin oma äitee.
Itse olen nähnyt kovasti vaivaa, että lapsesta kasvaa reipas, omatoiminen ja hänellä on vahva itsetunto, mutta myös empatiakykyä.
Usein arkoja lapsia koko ajan hyssytellään, varoitellaan ja juostaan hätiin jokaiseen pikkupipiin. Ei tarvitse kulta kun sattuu/ei jaksa/ei huvita. Sitten näistä pojista kasvaa herkkähermoisia mammanpoikia, jotka pelkäävät muita poikia. Koulussa on raskasta olla herkkis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mahdollisesti Asperger? Olen lukenut oireista ja ne tuntuvat joiltain osin sopivan poikaani. Mutta ei kukaan siitä esim. päiväkodin hoitajista ole puhunut, joten se on vain oma diagnoosini. ap
jos epäilisivät jotain tuollaista. Aika moneen lapseen sopii osa Aspergerin, AD/HD yms. oireista. Kuitenkaan ei tarkoita että lapsella sellainen olisi. Kyllä hoitaja päiväkodissa olisivat sanoneet jos lapsellasia olisi johonkin tuollaiseen vahvasti viittaavia oireita.
Minusta kuulostaa että pojallasi on vain vahva mielikuvitus. Siinä ei ole mitään pahaa tuossa iässä!! Lapset ovat erilaisia ja ole ylepä pojastasi!!
Ja jätä omaan arvoonsa ystäväsi kommentit! Kaikkien lasten ei tarvitse olla samanlaisia ja tykätä samosita jutuista.
mitään erikoista puhumattakaan Aspergerista. Vasta koulussa alettiin opettajien taholta puhumaan siitä, tosin ei ollut sitä. Ystäväsi kommentti oli moukkamainen ja typerä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varmaan pärjää, kunhan häntä tuetaan ja hän saa rohkeasti olla se mitä on. :)
Mun poikani on sekoitus herkkää ja kovista, josta syystä tulee molempien sorttisten kanssa hyvin toimeen. Välillä leikkii niiden kovien jätkien kanssa, jotka ovat siis paljon kovempia kuin omani (omani on hyvin eläinrakas, huomioon ottava, ei huuda, käyttäydy huonosti, kiittää ja tervehtii jne.), mutta selkeästi eniten hän arvostaa yhtä kaveriaan, joka on aika lailla tuollainen kuin omasi tuntuu olevan. Tämä poika on ihan ykkönen oman poikani silmissä ja selvästi ihailee häntä - tosin varmaan leikit ovat vähän liian rauhalliset mun pojan makuun, joten sompailee sitten sujuvasti molempien kaverityyppien kanssa, välillä rauhallista leikkiä ja "syvällisempää" (heh) jutustelua, välillä niitä rajuja leikkejä.
Mutta kyllä mä sanoisin että sun poikasi pärjää! :)
elämässä paremmin kuin tuon kaveriperheen poika.
Mutta meillä myös pientä erilaisuutta viisivuotiaassa tytössä. Kerran otin päiväkodin kanssa itse puheeksi, että voisiko olla jotain, mihin kannattaisi hakea tukea/apua/hoitoa, niin sitten hekin sanoivat jo puolitoista vuotta miettineensä samaa. Eli ei ne aina ota päiväkodissa puheeksi, jos ihan rajoilla mennään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lahjakkaalta ja ihanalta lapselta ;) Voi olla vaikka tuleva kirjailija, elokuvaohjaaja tai muuta luovaa, jota niistä tavislapsista ei ikinä tule.:)
Ole ylpeä ja tue omalaatuista poikaasi löytämään paikkansa tässä maailmassa!
"noloja höpöttäjiä", jotka kesken kahvittelun puhuvat päälle jotakin ihan omituisia juttuja. Näin vieraan ominaisuudessa se on hieman kiusallista, enkä aina oikein tiedä mitä sanoa. Välillä tunnen myötätuntoja ja välillä ärsyttää.
Joskus ainakin olen odottanut, että äiti sanoisi, että menkääpäs jonnekin nyt välillä leikkimään tai pelaamaan, ettei nämä "höpöttäjät" terrorisoi koko iltaa omilla jutuillaan. Ja esim. ravintolassa ei saa huutaa kovaan ääneen, koska muita asiakkaista ei kiinnosta nämä jutut.
Sinun poikasi ei varmaankaan ole tällainen, mutta olen joskus miettinyt, kannattaisiko sittenkin jutella lapsen kanssa hänen käyttäytymisestään, että kaikki aikuiset ja lapsetkaan eivät tykkää kun höpötät tuollaisia tai että oletkos huomannut, että ei yleensä kerrota tuollaisia juttuja joka paikassa ym. Maailma on julma, ja joku sen sitten ennemmin tai myöhemmin sanoo päin naamaa, että olet tyhmä.
terkuin se erityisope nyt sossuksi opiskeleva
Ps. 1980-luvulla "muotidiagnoosi" oli MBD, 1990-luvun lopulla tuli Asperger ja vähän sen jälkeen ADHD..
Itse olen nähnyt kovasti vaivaa, että lapsesta kasvaa reipas, omatoiminen ja hänellä on vahva itsetunto, mutta myös empatiakykyä.
Usein arkoja lapsia koko ajan hyssytellään, varoitellaan ja juostaan hätiin jokaiseen pikkupipiin. Ei tarvitse kulta kun sattuu/ei jaksa/ei huvita. Sitten näistä pojista kasvaa herkkähermoisia mammanpoikia, jotka pelkäävät muita poikia. Koulussa on raskasta olla herkkis.
Näillä herkkiksillä on omituinen maailma ja riitatilanteessa he saattavat toimia kuin sosiopaatit. Eli kiistatilanteet ratkeavat kyllä ja hyvin nopeasti. Ongelmana on sitten koulun johto ja vanhemmat jotka eivät saa kiusaamista loppumaan.
Helposti käy niin että tälläinen herkkä poika, jota on ärsytetty saa häiriintyneen ja väkivaltaisen maineen. Vaikka hän vain tahtoisi leikkiä lasinsirujen kanssa rauhassa käpyä ja seppää.
koulussa tietysti sitten aika helposti samankaltaiset hakeutuu toistensa seuraan. Ehkä sun lapsi ei oikein tykkää noista "koviksista" eikä nämä tykkää sun lapsesta, kun ei ole yhteistä kiinnostusta.
Olen kyllä huomannut esim. sen, että meillä on sellainen "pikkukovis" poika, hän tykkää hakeutua toisten vähän kovisten seuraan. Ilmeisesti arkuuttaan hakee heistä tukea, kun pelkää joutuvansa kiusatuksi. Samalla hän ei sitten uskaltaisi sellaisen höpöttäjän kaveriksi ryhtyäkään, koska hänen mielestään se höpöttäminen on vähän vauvamaista tai jotenkin arveluttavaa. Eikä hänellä ole suoraansanoen mielikuvitusta sellaiseen hommaan.
Minusta höpöttämisessä ei ole todellakaan mitään pahaa, eikä siihen diagnoosia tarvita. Haluaisin mieluummin, että meidän poikakin olisi vähän enemmän lapsi, ettei sellainen pikkuraggarin rooli olisi niin kiehtova. Mutta ei hän uskalla... se olisi uhka hänen machoegolleen.
On siellä koulussa aikamoinen kirjo lapsia, tietysti huonolla tuurilla luokalta ei löydy sydänystävää.
ettei diagnooseja muodin mukaan anneta
terkuin se erityisope nyt sossuksi opiskeleva
Ps. 1980-luvulla "muotidiagnoosi" oli MBD, 1990-luvun lopulla tuli Asperger ja vähän sen jälkeen ADHD..
diagnosoida joksikin??
TErv erityisope, nyt sossuksi opiskeleva