Menisittekö työttömänä akateemisena alimman duunaritason hommiin? Mietin tätä ihan tosissani.
En kestä / jaksa olla työttömänä yksin kotona kun mies on töissä ja murehdin vain työttömyyttäni. Saisin 1400 euroa kuussa brutto, työajat 7-15 ja 10-18. Työ on tällä kokemuksella melko raskasta seisoma- ja kävelytyötä. Työkaverit mukavia.
Työpäivien ohella en jaksaisi enkä koskaan ehtisikään juuri hakea oman alani töitä. En myöskään voisi lisäkouluttautua tms (mikä olisi ehkä vaan haitaksi, koska nytkin saan kuulla olevani moneen paikkaan ylikoulutettu). Onko selvästi " väärälle" alalle suuntautumisesta jotain haittaa hakiessani oman alan töitä? Tuleeko siis mielikuva etten olekaan motivoitunut kouluttautumalleni alalle tms negatiivista?
Mietin tätä ihan tosissani, joten ei mitään yhteiskuntaluokkasotaa näin joulun alla, kiitos.
Kommentit (42)
Sain työtä omalta paikkakunnalta, niin kuin halusin. Sain osapäivätyötä, niin kuin halusin.
Joten en voi valittaa.
T. ex-päällikkö, nykyinen toimistovirkailija
Eli oon ollu ekalla luokalla luokanopena, välillä pitänyt liikuntatunteja, välillä ollut yläasteella jonkun aineen opettajan sijaisena. Välillä jopa eskarissa. Mä en oo koskaan hakenut tiettyä paikkaa, että voihan se olla vaikeata. Mä oon sillä periaatteella että mulle saa soittaa koska vaan. Usein soitto tuleekin aamulla klo 7.30 että jossain on joku sairastunut tuu heti kun kerkeät.
Sulla on varmasti ihan toisenlaiset tavoitteet koska varmasti haluat opettaa omaa ainettasi, etkä vaan jotakin.
ei nykymaailmassa vaan voi niin tehdä..
viitsii uhrata pari minsaa cv:n lähettämiseksi eteenpäin. Mieluummin töissä, kuin työttömänä. Tämä on mun asenne.
Jos sinut sinne töihin " huolitaan" , niin mene ihmeessä, mikäli sitä haluat! Itse olen vaan saanut kokea sen, että koulutettua (vaikka kyseessä olisikin toinen ala) ei oteta ko. hommiin. Perustellaan ylikoulutuksella ja sillä, että et kuitenkaan pysyisi täällä kauaa jne. jne.
Mutta mikä estää yrittämästä :)
että mikään työnantaja pitäisi negatiivisena seikkana sitä, että on haluton olemaan työttömänä kotona, vaan mieluummin tekee mitä tahansa töitä. Kertoo yleisestä työmotivaatiosta!
Eli jos haluat töihin mennä, mene ihmeessä. Väliäkös tuolla jos työ ei vastaa koulutustasi, jos kuitenkin työ ihan ok.
Joten alan vaihto oli tarpeen. Kävin kurssin ja nyt ohjaan lasten iltapäiväkerhoa sekä vedän seurakunnan äitilapsi ryhmää. Minulla asiasta ei ole ollut haittaa kun en ainakaan näillänäkymin aio tiedottajaksi ryhtyä...
yleisläpätys joka menee joka ilmoituksen perässä kaikkialle. Hyvän hakemuksen suunnitteluun ja tekemiseen menee helposti pari tuntia + työpaikan ja firman taustojen selvittämiseen oma aikansa. Hätiköidyn työhakemuksen lähettäminen on sama kun jättäisi hakematta kokonaan. Yritä päästä hanttihommiin edes sille alalle, jolla voisit sitten myöhemmin työskennellä koulutustasi vastaavissa tehtävissä.
Eihän sun ole pakko laittaa cv:hen että oot ollut " väärissäkin" hommissa, ainakaan mitenkään korostaa sitä asiaa.
Mutta olen " ylikoulutettu" , eli ei huolita.
Työ on keittiöapulaisen työtä isolla laitoskeittiöllä. Ainakin toistaiseksi olen jaksanut tehdä iltaisin vain pakolliset kotityöt, käydä suihkussa ja mennä nukkumaan. Ehkä pidemmän päälle työ alkaa tuntua kevyemmältä, mutta nyt jalkoja ja selkää särkee useasti niin paljon että pitää ottaa buranaa.
Ja mä oon kyllä hakenut niin tuhannen kertaa kaikkiin mahdollisiin oman alani töihin, kysellyt mitä tahansa avustavia hommia, sijaisuuksia, anything, mutta kun ei ole niin ei ole. Itsekin kyllä ajattelen että sitä työtä on tehtävä, jota on tarjolla, mutta toivon etten loppuiäkseni ajaudu näin kauas alasta, jonne olen 5 vuotta opiskellut ja halunnut suuntautua.
Ap
Itsekin olen tehnyt " alemman tason" töitä, kun en ole saanut koulutustani vastaavaa aina. Oma työkokemukseni vaihtelee kouluttajan hommista aina koulunkäyntiavustajan ja siivoojan hommiin, joten vaihtelua löytyy täältäkin. Ja kyllä siitä työkokemuksesta ja todistuksesta on hyötyä aina jatkossa, kun hakee seuraavia paikkoja.
Lisäksi työpaikalla saattaa luoda suhteita, joiden kautta voitkin yllättäen saada oman alasi töitä. Joten vaikka työ ei olisikaan koulutustasi vastaavaa tai niin mieluista niin siitä saattaa kuitenkin olla hyötyä jatkossa.
ja ei tarvi olla kovinkaan iso paikka, etteikö jo sielläkin sana kiertäisi. Jos siis olet reipas työntekijä, teet parhaasi, suhtaudut tähänkin työhön vastuullisesti etkä ole työpaikalla ylimielinen korkean koulutuksesi takia (koska tässä työssä siitä ei ole mitään hyötyä), esimiehesi varmasti muistaa sinut maisterina joka oli hyvä tiskaamaan, ja voi mainita tästä jollekin tutulleen. Kyllä ne päällikkötason ihmiset tuntee usein " kaikki" toisensa, joten tuskin tästä haittaa on.
Olen itsekin tehnyt kovaa ruumillista työtä, ja alkuun olin kanssa työpäivien jälkeen niin kipeä että hyvä kun kävelemään pääsi. Parin viikon jälkeen siihen tottui, samoin myös työhön tuli rutiineja, jolloin ylimääräiset liikkeet työssä jäi pois.
Menisin siis suorittavan tason työhönkin, vaikka olen akateeminen. Mieluiten sitä tietysti tekisi oman alansa töitä, kun on niin pitkään alalle kouluttautunut.
sitä paitsi jos pääset firmaan sisälle sieltä voi avautua ihan koulutustakin vastaavaa työtä. Näin minulle kävi
Onko sulla oman alan työkokemusta? Yksi vaihtoehto on työllistämistuella tapahtuva harjoittelu omalla alalla, sitä kautta voi aueta koulutusta vastaava työ.
Tosin, en ole työtön niin siinä mielessä on helppo sanoa. Kuitenkin yksi asia mitä työnantajat arvostavat on se, että sinä arvostat koulutustasi. Minä jatkaisin vielä sitkeästi työnetsimistä, edes sinne päin olevaa työtä.
Mikä on koulutuksesi? Esimerkiksi opettajan sijausuudet ovat mielestäni sopivimpia oikeastaan joka alan akateemiselle.
että olen vastavalmistunut, enkä ole vielä koskaan saanut kunnollisia oman alan töitä. Koulutukseni on perusvirkamiestutkinto julkishallintoon. Juuri soitin yhdestä mahdollisesta avustavasta oman alani työpaikasta, johon olen taas kerran ylikoulutettu. Halutaan tradenomi.
Ongelmallinen oravanpyörä on se, että ne paikat johon työkokemus riittäisi, ovat alemman koulutuksen käyneille, ja maisterin paikkoihin minulla ei ole riittävästi työkokemusta. Miksen siis hankkinut sitä opiskeluaikoinani. Luulin tyhmänä, että kun valmistuu nopeasti, saa työpaikan, josta käsin on sitten helppo maksaa opintolaina pois.
Mä taidan olla todellisessa loukussa lopun ikääni. Kaiken lisäksi asutaan suht pienellä paikkakunnalla, jossa mahdollisia työpaikkoja tulee avoimeksi ehkä 1 per kuukausi.
Ap
Ihan siitä syystä, että en haluaisi sen jatkossa vaikuttavan työ mahdollisuusiini ja kuitenkin olen nähnyt vaikaa tutkintoni eteen. Eri asia on jos rahallisesti olisi pakko. Mutta toisaalta jos tosiaan saa vaan 1400 euroa kuussa niin kannattaako se taloudellisesti jos kuitenkin pitää maksaa päivähoidoista,työmatkakustannuksista niin ja tietty verot?
Jos olisin sinä ja en tosiaan löytäisi töitä ja jos olisi mahdollista opiskelisin lisää, jos nyt ei toista tutkintoa niin jotain hyödyllistä. vaikka kasvatustieteen appron tai jotain kieliä tai vastaavaa. Siinä tapauksessa menisin töihin vaikka se ei olisi koulutusta vastaavaa jos ala/ toimenkuva jotenkin liittyisi siihen mikä olen koulutukseltani tai kyseisessä yrityksessä olisi jatkossa mahdollista päästä itselle sopivimpiin hommiin.
Tai sitten tekisin just vastaavasti miten joku tässä ketjussa oli tehnyt ja yrittäisin päästä johonkin iltapäivä kerhoon ohjaajaksi tai rupeaisin perhepäivähoitajaksi. Koska jos samalla hoitaa omia lapsia niin silloin se on mun mielestä " hyväksyttävää" ja ihan eri juttu.
malttia vaan töiden hakuun. Näin joulun alla se on vaikeata, mutta varmaan kevättä kohden helpottaa. Älä mee tollaisiin keittiöhommiin kun kerta oot vastavalmistunut. Koita etsiä mieluummin vaikka jotain sihteerin töitä tai jotain mikä edes vähän liittyy hallintoon tai johonkin sun sivuaineeseen tai johonkin.
Ja hae töitä muualtakin kuin omalta paikkakunnalta!!
koska mä ainakin olen saanut paljon sijaísuuksia ja tunnen tosi paljon muita opiskelijoita jotka tekee opintojen ohella sijaisuuksia. Opiskelen Helsingin kauppakorkeakoulussa eli en opettajaksi. Joka kuukausi ainakin kerran tai kaksi mulle soitetaan että tulenko. Tietty usein ne soittaa samoille ihmisille! Sun pitää antaa tiedon suoraan kouluille vaikka kyllä mäkin silloin kun aloin tekemään sijausuuksia niin pääsin ihan sieltä sijaisrekisterin kautta.
Mulle on useasti tarjottu pidempiäkin pätkiä, mutta en halua tehdä kun max 2 viikkoa kerrallaan. Kyllä niistä sijaisista on pulaa.. Toki halukkaitakin niihin hommiin on paljon. Pitää saada itsensä tíetoisuuteen. Mun poikaystävä tekee kanssa sijaisuuksia noin kerran kuussa ja hän opiskelee valtiotieteellisessa. Yleensä häntä pyydetään liikuntaan ja puutöihin ja mielellään menee =)