Elämä pikkulapsiperheessä on aivan hirveetä paskaa.

Tottakai jos asenteesi on tuollainen että elämä pikkulapsiperheessä on täyttä paskaa, niin on sula mahdottomuus että teillä voisi olla hauskaa piilosta-leikkiä ja höpsöttelyä, yhdessä leipomista ja kirjojen lueskelua uusia sanoja opetellen. 

Sinä olet perheen vanhempana kaikkein suurimmassa roolissa vaikuttamassa siihen millaista arkenne on. Se voi olla hyvinkin hauskaa ja antoisaa, tai sitten se voi olla yhtä tuskaa jossa kukaan ei viihdy. 

nimimerkillä: Äiti joka oppi olemaan stressaamatta

[quote author="Vierailija" time="24.06.2010 klo 10:50"]

Elämä pikkulapsiperheessä on aivan hirveetä paskaa.

ei enää yhtään vauvaa tähän taloon ikinä!!!!

[/quote]

AAMEN! Korjaan vaan että elämä lapsiperheessä on hirveetä paskaa. Vauvat oli vielä helppoja...

Kai se paskaa on, jos on itsekin lapsi... 

Eniten ihmettelen, miten joku jaksaa tuon pikkulapsivaiheen monta kertaa. Mulle riitti kerta, ei ikinä enää uudestaan kiitos.

Pikkulapsiarki on kuin paha krapula x 100. Se pitäisi saada päälle kytkimestä kaikille lapsia harkitseville esimerkiksi kuukaudeksi. Ehkä ne ajatukset siitä sitten selkenisivät. 

Pikkulapsiarki pilaa parisuhteen, seksielämän (kotona), talouden ja aika monta muutakin asiaa. En yhtään ihmettele että 3-5 vuotiaiden vanhemmat eroavat koska takki on aivan tyhjä. Joka lailla!

Mikäs tässä kun vaan sais nukkua edes melkein tarpeeksi.

Nuket olisivat varmaan riittäneet sinulle. Tuo pikkulapsiaika on lyhyt, kun siitä selviät, selviät lähes mistä vain.

Vierailija kirjoitti:

Pikkulapsiarki on kuin paha krapula x 100. Se pitäisi saada päälle kytkimestä kaikille lapsia harkitseville esimerkiksi kuukaudeksi. Ehkä ne ajatukset siitä sitten selkenisivät. 

Pikkulapsiarki pilaa parisuhteen, seksielämän (kotona), talouden ja aika monta muutakin asiaa. En yhtään ihmettele että 3-5 vuotiaiden vanhemmat eroavat koska takki on aivan tyhjä. Joka lailla!

Ja kukaanhan ei avoimesti kerro tätä vielä lapsettomille pareille. Sen sijaan kysellään että nooh, koskas te aiotte hankkia näitä ihania kullanmurusia tmv.

Vierailija kirjoitti:

Nuket olisivat varmaan riittäneet sinulle. Tuo pikkulapsiaika on lyhyt, kun siitä selviät, selviät lähes mistä vain.

Lyhyt? Kyllä siinä on tosi monta vuotta sidottuna lapseen kirjaimellisesti. Joka paikkaan täytyy ottaa lapsi mukaan tai sitten työn ja tuskan kautta etsit jostain jonkun joka hetken vahtisi lasta. Todella ahdistava vaihe, eikä ole mikään vuoden prosessi vaan vajaan 10 vuoden juttu. Kauan siinä menee, että voi jättää edes hetkeksi yksin kotiin.

Vierailija kirjoitti:

ei minusta vielä ekan kanssa ollut paskaa. 2 aikuisen suhde yhteen hoidettavaan jätti kuitenkin paljon omaa aikaa. 2 taas oli jo kokopäivtyötä molemmlle.

Kolme lasta 2,5 vuodessa niin sitä kutsun jo kokopäivätyöksi, varsinkin kun lapset jatkuvassa korvatulehduskierteessä, vauva koliikissa, itse heikossa kunnossa vaikean synnytyksen jälkeen ja kaikki lapset kotona, ei siis osa-aikahoidossa tms.

Mutta aika kultaa muistot, nyt nuorin on 2v ja syksyllä syntyy uusi vauva:)

Rupesit oikein vauvatalkoisiin.

Rankkaa se on, ei käy kieltäminen.

Vierailija kirjoitti:

Pikkulapsiarki on kuin paha krapula x 100. Se pitäisi saada päälle kytkimestä kaikille lapsia harkitseville esimerkiksi kuukaudeksi. Ehkä ne ajatukset siitä sitten selkenisivät. 

Pikkulapsiarki pilaa parisuhteen, seksielämän (kotona), talouden ja aika monta muutakin asiaa. En yhtään ihmettele että 3-5 vuotiaiden vanhemmat eroavat koska takki on aivan tyhjä. Joka lailla!

Älähän nyt, on tosi romanttista koittaa harrastaa seksiä hiiren hiljaa ja pikaisesti, siltikin joku saapuu juuri h-hetkellä keskeyttämään touhut. Isi ja äiti tässä vaan jumppaili, joo tule viereen vaan.

Itselleni vanhemmuus kokonaisuudessaan on ollut haastavaa ja vaikeaa traumataustani vuoksi. Ihmisten voimavarat eroavat jo siinä kuinka hyvin kestää stressiä ja lasten tarvitsevuutta.

Tottakai lapsissakin on eroja jo vauva-ajasta lähtien. Voi olla koliikkia, refluksia, allergioita yms. jotka lisäävät arjen raskautta. Meillä oli koliikki joka vei voimat varsinkin minulta. Voi olla synnytyksenjälkeistä masennusta joka jo itsessään vie äidin voimat.

Jokaisen vanhemman ja perheen voimavarat ovat siis jo lähtökohtaisesti erilaiset. Paljon vaikuttaa tietysti sekin onko apua saatavilla. Osalla isovanhemmat ovat jatkuvasti tukena, toisilla ei ole ketään keneen turvautua. Meillä oli jälkimmäinen tilanne.

Ap:lle haluan toivottaa voimia potenssiin tuhat, olen itse käynyt sellaisen helvetin läpi vanhemmuudessani että sitä ei moni usko ja se jatkuu edelleen koska nyt lapsi oireilee voimakkaasti murrosiän haasteissa.

Mä tässä odottelen sitä aikaa kun "lapsi antaa enemmän kuin ottaa", josta monet usein puhuvat. Mulla on 1-vuotias lapsi ja kyllä tämä on ihan täyttä työtä ja hermojen venytystä. Esiuhmaa havaittavissa, huutoitkua jos ei hänen mielen mukaan toimita ja varsinkin jos jotain kielletään. Päiväunille meno työn ja tuskan takana. Milloin helpottaa, vai helpottaako koskaan?

Vierailija kirjoitti:

Mä tässä odottelen sitä aikaa kun "lapsi antaa enemmän kuin ottaa", josta monet usein puhuvat. Mulla on 1-vuotias lapsi ja kyllä tämä on ihan täyttä työtä ja hermojen venytystä. Esiuhmaa havaittavissa, huutoitkua jos ei hänen mielen mukaan toimita ja varsinkin jos jotain kielletään. Päiväunille meno työn ja tuskan takana. Milloin helpottaa, vai helpottaako koskaan?

Riippuu ihan vastaajasta. Meidän varsin haastava lapsi osoittautui teininä nepsyksi, ja pysyvästi voiton puolelle antaa/ottaa -asetelmassa on päästy vasta viime vuosina, kun on nähty, että hän pärjää itsenäisen aikuisen elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tässä odottelen sitä aikaa kun "lapsi antaa enemmän kuin ottaa", josta monet usein puhuvat. Mulla on 1-vuotias lapsi ja kyllä tämä on ihan täyttä työtä ja hermojen venytystä. Esiuhmaa havaittavissa, huutoitkua jos ei hänen mielen mukaan toimita ja varsinkin jos jotain kielletään. Päiväunille meno työn ja tuskan takana. Milloin helpottaa, vai helpottaako koskaan?

Riippuu ihan vastaajasta. Meidän varsin haastava lapsi osoittautui teininä nepsyksi, ja pysyvästi voiton puolelle antaa/ottaa -asetelmassa on päästy vasta viime vuosina, kun on nähty, että hän pärjää itsenäisen aikuisen elämässä.

Piti lisätä että ennen sitä oli aina joku vaihe, mutta eiköhän niitä ole kaikilla. Onneksi osa vaiheista on sentään helpompia kuin toiset.

En kyllä tajua miksi tämän trollin vihapuhe lapsia kohtaan piti nostaa esiin?

0/5

Vihapuhetta, maalittamista ja kaikkea.

Lasten kanssa elämä on ihan parasta. En tajua miten se jonkun mielestä on paskaa. Avaatko vähän tarkemmin?

Vierailija kirjoitti:

Lasten kanssa elämä on ihan parasta. En tajua miten se jonkun mielestä on paskaa. Avaatko vähän tarkemmin?

Eikun tää olikin vanha ketju. Ehkä joku muu tällä hetkellä noin ajatteleva voisi avata asiaa.

Ei, vaan mukavaa löhöilyä, konttailua, reippailua ja hassuttelua.

Kukin tavallaan.