Minä olen liian kiltti ihminen:

Olet vaan tutustunut vääriin ihmisiin! Huono tuuri. Ei kukaan halua olla v.mäisen ämmän kaveri.



Toinen vaihtoehto on, että heillä on oikeasti kiireinen elämä eivätkä ajattele asiaa samoin kuin sinä. Soita ihmeessä ja kysele kuulumisia ja ehdota tapaamista. Jos ei halua sinua tavata niin unohda ja etsi muita kavereita. Mieti myös jos tätä alkaa useammin sattua mitä itse teet - sinä olet se yhdistävä linkki. Puhutko heti ensimmäisillä tapaamiskerroilla kaikki huolesi ja odotat terapiaa? Moni voi tästä pelästyä. Oletko liian tunkeileva?



Ei sinussa todennäköisesti ole mitään vikaa, huono tuuri vaan käynyt.

Pyritkö millyttämään, mielisteletkö, eikä sinulla ole omia mielipiteitä? Sanotko kaikkiin ehdotuksiin ihan sama mulle, päätä sinä?



Ei vittumaisilla ämmillä ole ystäviä oikeasti.

jotain hyvin paljon tiiviimpää kuin mitä toinen osapuoli. Itselläni ystävyyssuhteita ylläpidetään hyvin pitkälti sähköpostin avulla. Joitakin tapaan vain 1-3 krt vuodessa ja silti olemme hyviä ystäviä. Välillä on jokaisella kausia, että haluaa ottaa vähän etäisyyttä esim. erilaisten elämäntilanteiden, kriisikausien tms. takia, mutta ei se ystävyys siitä mihinkään katoa.

Tai sinulle ei tapahdu oikein mitään erikoista tai et jaksa jatkuvasti kertoa itsestäsi ja omista touhuistasi. Tai et jaksa jauhaa jostain omasta mielestäsi turhanpäiväisestä asiasta kovin kauaa, mutta et uskalla sanoa sitä ääneen. Koetko jotenkin olevasi huonompi ihminen kuin muut? Onko sinulla jotain yhteistä ystäviesi kanssa?



Luulen, että minä olen tälläinen. Minulla on muutama hyvä ystävä, muut lähinnä vain tuttuja, joita tapaan silloin tällöin, mutta en ole mitenkää läheinen heidän kanssaan.

Tulee mieleeni eräs kaverini, jota tavoistani poiketen olen vältellyt. Välttely johtuu siitä, että en saa tähän ihmiseen mitään todellista kontaktia. En ikinä tiedä mitä hän oikeasti ajattelee. Hän ei sano mielipiteitään, kerro itsestään.. Yksinkertaisesti välttelen häntä siksi, että en keksi mitään puhuttavaa - muuta kuin lapset. Meillä on periaatteessa samoja kiinnostuksenkohteitakin, mutta kun hän ei ikinä puhu kanssani niistä! Hän myös kursailee kovasti eikä näytä todellisia tunteitaan. En ikinä tiedä millä päällä hän oikeasti on.



Annatko sinä itsestäsi jotain ulospäin? Oletko analysoinut mikä kiltteydessäsi ajaa ihmiset luotasi?



Minäkin olen erittäin kiltti ihminen, mutta minulla on paljon ystäviä. Eli kiltteys ei sinänsä ole este ystävien saamiselle.

aito ystävä.

Onpa outoa. En todellakaan heti ensi tapaamisilla tilitä kaikkea elämästäni. Minulla on hyvin laaja musiikkimaku ja pidän monista elokuvista. Siis osaan myös kertoa oman mielipiteeni.

Millä lailla muuttaisin itseäni, etten olisi tylsä?

ARGH!

Haluaisin ystäviä elämääni, millä helkutilla onnistun pitämään ne myös???

Minulla on mietteitä ongelman kummaltakin kantilta, sillä usein olen tuntenut itseni yksin jätetyksi, ja viimeaikoina olen ollut niin kiireinen, että monet kaverini varmasti ajattelevat minusta samaa kuin sinä niistä, jotka eivät ole enää ottaneet yhteyttä sinuun =o(.

Eli sussa ei ole mitään vikaa, ihmiset pitävät sua ihan mukavana, mutta heillä on muitakin hyviä ystäviä jo ennestään eikä sitten ole erityistä tarvetta solmia uudesta tuttavuudesta sen syvempää ystävyyttä. Eikä siten tule pidettyä yhteyttä.

Suosittelen kiltteydestään kärsiville ja muillekin.

Minä pidän itseasiassa eniten niistä ystävistäni, jotka ovat " kilttejä" . Siis sellaisia mukavia, helposti lähestyttäviä, ei kerskailevia ja juoruilevia jne... Sellainen ihminen saa minut varuilleen, jolla on aina jotakin jännää kerrottavaa muista tutuistaan, sillä silloin voin olettaa, että myös minun asioistani juoruillaan. Lisäksi " jään jalkoihin" , jos kaverini on liian puhelias, sillä olen itse hieman väistyvämpää ja hiljaisempaa tyyppiä. Sanomista kyllä olisi, mutta olen huono ottamaan puheenvuoroa väkisin.

Olin saanut palautetta siitä, että puhun vain omista asioistani, tämän eräältä ex-ystävältäni jonka ongelmat olivat aina suurempia kuin omani. Niimpä olin pitkään todella varuillani aina tavatessani ystäviäni, pelkäsin että heistäkin tuntuu että puhun aina vain omista asioistani. Sitten huomasin että kaikkihan niin tekevät: oma elämä on luonnollisesti ihmistä lähimpänä :)

Jospa ap tarkkailetkin liikaa itseäsi? Tai sitten syynä on juuri tuo, että näillä ystävilläsi on jo tarpeeksi ystäviä, olet vain yksi lisää...