***pUoLuKaT*** keskiviikkoon

taas on uusi päivä aluillaan!



Miten Hannele??

Olen tässä miettinyt näitä juttuja ja päätynyt siihen että jos sun mies ei kestä itkuas ym niin eihän suakaan voi pakottaa olemaan aina iloinen ja pirteä ja ONNELLINEN! Eikä sun omahyväinen (sorry haukkuminen) ukkos voi AINA tehdä päätöksiä (tai näköjään voi :( ) siitäkään miten sun pitäis reagoida asioihin! Kovasti toivon että piristyisit! On se vaan niin kauheeta kun on toisen armoilla koko ajan ja koko ajan saa pelätä ja murehtia sitä pysyykö tonen päätöksessään.. Ei sekään herkkua ole.

Ei oo varmaan kivaa, kun sun ukkoas täällä haukutaan tuntemattomien keskellä. Mutta kyllä mua ainakin sieppaa vieläkin tuo homma! Ukkos ei ansaitte lahjan lahjaa jouluna, on ollut niiiiin tuhma! GALTSUhan sen jo sanoi, et kauheeta jos joutuu KOKO AJAN miettiin, et pitääkö toinen lupauksensa vai ei. Mulla vaan ei oikeen aukee suhteen tarkotus, jos mies ei kestä naisen itkua, ei naisen masennusta, ei halua vauvoja, ei naimisiin eikä edes kihloja! Tulee väkisin mieleen, et sillon naista pidetään vaan panona ja siivoojana. Toivottavasti näin ei HANNELEN kohdalla ole! *lohtuhaleja sinne* Tule kertomaan niitä kuulumisia, ennekö kaikki mennään sekasin täällä.

et ei oo ihme jos oot masentunu ja itkunen tollasen dillen kans! Mä oisin varmaan jo hirttäytyny!

koko yön mietitytti Hannelen tilanne... Tosi on että samoja ajatuksia on täällä joskus pöritelty tuon miehen kanssa: se on kiukuspäissään sanonu että ei halua lapsia ollenkaan, eikä ainakaan mun kanssa ja sitten on itketty. Mies on kuitenkin aina pyörtäny puheensa ja viimeisen vuoden oli sitten kokonaan mainitsematta mistään eikä kellee muullekaan sanonu mitään että ei meille mitään lapsia tuu vaikka sitä aiemmin viljeli ihan jatkuvasti, ja sai mut kyyneliin.



Ihan siis Hannele, sun takia nyt ois aika tosissaan laittaa se kissa pöydälle ja tiukata mitä se mies haluaa: ei tosissaan oo reilua muuttaa puheitaan jatkuvasti, ja sitten ihmetellä miksi itket ja oot masentunu.



Itellää välillä tulee ajatuksia et alottiko mies vauvailun täälläkin saadakseen mut hiljaseksi ja nyt suunnittelee jotain muuta elämälleen ja jättää mut... Mut toivottavasti nää on näitä omia pelkoja...tuo mies ei vaan oo semmonen hössääjä ja höösääjä et höpöttäis vauvasta kokoajan joten koitan asennoitua siihen että aika yksin saan tätä vauvaa odottaa!



Hannelelle kuitenkin paljon voimia tulevaan!!!! Olet ajatuksissa!!!

[color=IndianRed]Tule edes hiukan käväisemään täällä, ollaan susta huolissaan! Voi että kun osaisi sua lohduttaa. Muista että täällä voit purkaa aina mieltä, tällä sua tuetaan ja lohdutetaan vaikka tilanne oisi mikä. Se on väärin jos miehesi suuttuu sulle kun olet surullinen tai masentunut, kokska ei toisen tunteista voi suuttua, eihän niitä voi kontrolloida. Hankala tilanne jos ei kotoa saa tukea, koska senhän juuri pitäisi olla se paikka minne mennä karkuun vastoinkäymisiltä. Taidat olla liian hyvä miehellesi Hannele, voi kun osaisi sua arvostaa.. Voimia sulle edelleen!

On kyllä kumma tuo Hannelen mies. Kaikki mahdollinen siitä on varmaan jo sanottu, mutta kummeksuttaa ja suututtaa minuakin moinen käyttäytyminen. Eihän toista voi sortaa kokoajan. Ei ole helppoa Hannelen elo =( Ei tuommosen miehen takia kannata masentua. Älä anna sille miehelle mitään toivoa siitä mitä se haluais, äläkä ainakaa anna joululahjoja, niitä se ei ole ansainnu, kuten joku muukin sanoi. Keksit kaikkea kivaa omien kavereitten kanssa ja jätät miehen taka-alalle!!!! Tsemppiä Hannelelle hirmusesti, myös oon sua ajatellut!!!!!



-Thunderi-

[color=green]Täällä taitaa olla pino ihan sekaisin!



Kiitos teille, enkä loukkaantunut vaikka haukuitte, itse en osaa enää pukea sanoiksi... Pettynyt ja myös vihanen itselle siitä että just kun kaikki meni niin hyvin, niin kävikin näin... Aloitetaan sitten alusta, samasta tilanteesta kun viime kesänä.



Ja mihinkäpä mää täältä lähtisin! Ihana lukea että pidätte mua tärkeänä osana puolukoita... *pyyhkii kyyneleitä poskelta*



Niin turha tässä enää mitään on selitellä. Miehellä nyt sattuu olemaan semmoset valttikortit että voi pompottaa mua miten päin haluaa ja siltikään en halua päästää irti... Sillon kun tämä vauvakuume minuun iski niin parisuhde ei ole ollut enää entisensä. Tilanne on vaan niin kärjistynyt... Joiltain osin olen päättänyt ottaa ohjat omiin käsiini, ensinnäkin en kestä enää tätä jatkuvaa kipua ja tuskaa, soitin sinne naistentautien plk ja sanoin että pitäskö kuitenkin turvautua siihen tähystykseen. Hoitaja katteli koneelta että lääkärin kans oli sovittu raskauden yrittämisestä. Minä sanoin että sen voi varmaan unohtaa... Hoitaja sanoi että kun/jos mulla on endo ja vielä lisäksi monirakkulamunasarjat niin molemmat heikentää mahdollisuutta ja että voi kestää hetken ennen kuin onnistuu. Ja että harvoin endo näkyy ultrassa. Ja että leikkaukseen 3-4 kk jono. Jätin nyt sitten toistaseksi asian, aioin soitella myöhemmin. Soitin miehellekkin, en tiedä missä määrin suunnitelmat on jäissä, mutta sen verran hyvää on jäljellä että kuulemma vielä jatketaan tätä ehkäisytöntä kuukautta " sopimuksen mukaan" ja että jos ottasin yhteyttä lääkäriin vasta kun näkee onnistuuko tammikuussakaan. Sen teen. Mutta sitten kyllä soitan heti.



Ja toisekseen, se on varma että enää en kinua kihloja ja häitä. Vauvasta kinuamattomuutta en voi luvata... ;o) Mutta seuraavan kerran kun mies jotain sanoo niin tulee sitten TÄYSIN OMASTA HALUSTA eikä voi syyttää enää mun painostusta!



No pitänee nyt sitten yrittää olla " tasapainoinen" jotta tämä suhde tästä vielä tokenis. No se sanottakoon vielä että mies oli sitä mieltä että sitä vauvaa ei tähän suhteeseen haluta vain sen takia että se parantaa muuten huonosti menevää parisuhdetta. Ja kieltämättä kun tilanne on tämä, niin olis kai se hullua suunnitella häitä ym. Ja miksi kukaan ei taaskaan muistuttanut mua pitämään jalat maassa...?!?! Se ongelma meillä on että kun minä huitelen pää pilvien yläpuolella, analysoin jokaisen miehen sanan ja kuvittelen kaikenlaista. Okei, minä tein virheen, kun kuvittelin että nyt saa alkaa suunnittelemaan häitä kun mies tarkotti vaan voiaan pikkuhiljaa ajan kanssa ja harkiten käyä kattomassa paikkoja jne. No eipä ole minun ongelma enää, minä en sen asian eteen tee enää YHTÄÄN MITÄÄN! Tästä lähtien välitän VAIN ITSESTÄNI!



Ihanaa Golda kun tulit takaisin ja teillä menee nyt hyvin! Tuo väliaika tekee varmasti hyvää, meillekin tekis, mutta kun kummallakaan ei oo mitään paikkaa mihin mennä... Ja ennen joulua/joulun aikana en varmasti etes kestäis semmoista!



Nyt kiire jo syömään...



KIITOS KUN OLETTE OLEMASSA JA JAKSATTE KUUNNELLA TÄTÄ YLÄ - JA ALAMÄESSÄ KIEPPUMISTANI! =O)

Hyvä että siellä tuntuu nyt olevan " järki päässä" ja ihan fiksusti mies sanoo että huonoon parisuhteeseen ei kannata hankkia lasta: sen verran rankkaa hoitaminen on että jos suhde ei oo kunnossa väsymys aiheuttaa varmasti vielä lisää riitoja.. Eli ensin pitäs keskittyä siihen suhteen parantamiseen. Vauvakuumeiselle se ei ihan helppoo oo kun mielessä pyörii vaan se vauva.



Iteltä tulee mieleen joku riita kun mies sitten sanoi mulle että toisett seurustelee rahan takia toiset näköjään vaan vauvan takia. sanoin siihen etten varmaan vaan vauvan takia oo tässä 6vuotta roikkunu!! Vaan sen takia että rakastan sua ja haluan sen vauvan ja perheen ainoastaan sun kanssa, meni siihen sitten vuos tai sata vuotta. Mies oli silloin kyynelissä ja sanoi että uskoo mua...



Voimia sinne ja toivotaan että mies ymmärtää että jos sulla tosissaan on endo niin ihan helposti ei välttämättä raskaus ala, ja vielä sekin lisää sun tuskaa kun ei voi olla varma että pian tuut raskaaksi!!!



Nyt lähen syömään.. helpotti tätä jännitystä kun Hannelesta kuului!!

Ikävä että teillä asiat meni noin. Mutta jos yhtään lohduttaa, meillä on ollut samanlaisia vinkeitä jo muutaman kerran. Ensin luvataan sitten vedetään matto jalkojen alta. Toisaalta joskus tuntuu, että mies muiden ihmisten läsnäollessa esittää, että meillä menee paremmin mitä todellisuudessa! Tai ehkä se on vaan mun päässä!



Siitä liukkarikeskustelusta: Olen yrittänyt etsiä s-alan kaupoista, mutta siellä tuntuu vaan olevan niitä jotka simppoja tuhoavat. Apteekin hyllyjäkin olen katsellut, mutta toistaiseksi tuloksetta. Ajattelin jos ostais vaan Ceridal-lipolotionia ja käyttäis sitä. Sen en usko mitään kamalaa aiheuttavan.



Mulle on iskenyt joku ihme neulomisvimma päälle. Eilen lopetin vauvan housujen neulomisen ja piti heti saada uudet langat, jotta voin neuloa takin tyttövauvalle. Mies jo ihmettelee, mihin niiden vaatteiden kanssa kohta joudutaan!



Ja lopuksi olen miettinyt, olisko Oululaisilla Puolukoilla mahdollista tavata joskus, vaikkapa uuden vuoden jälkeisten alennusmyyntien merkeissä?

että hylkäis itse nyt koko vauva-ajatuksen mutta toisaalta sitten pelottaa se että kuinka paljon mua sitten joskus tämän ja heinäkuun puolivälissä kaduttaiskaan kun en tätä mahollisuutta käyttänyt hyväksi, koska sitten joutuisin oottamaan ainakin sinne heinä-elokuuhun (joka jostain syystä tuntuu ihan liian pitkältä ajalta)... Toisaalta taas tuntuu että jos nyt sitten sattuiskin niin että tammikuussa plussa tulis niin entä jos tämä suhde onkin jo tuhoontuomittu...?!?



Jos nyt vaan elelis päivän kerrallaan ja yhtään en aio enää puhua kyllä ainakaan vähään aikaan tästä aiheesta... Nyt kerrankin aion pysyä vauvasta puhumis-lakossa tai vain miehen alotteesta puhua siitä... Eli tarkoittaa sitä että teillä tulee olemaan rankat ajat... ;o)

Se Ceridal on sellasta tosi tosi vetelää, melkeen ku vettä, sitä on hankala laittaa sotkematta koko sänkyä...

on kyllä tuttua tavaraa. Aikoinaan siihen oli reseptikin, nyt se on tosin tainnut vanhentua! Kyllä se meillä ainakin toimii ihan hyvin...

minun makuun Ceridal on vähän liian juoksevaa, mutta se on varmasti sellasta joka ei simpoja tapa kun on apteekkitavaraa!

Heippa kaikille!



Olen taas yrittänyt pysytellä poissa täältä vauva-lehden palstoilta, tuo vauvakuume kun minua on vaivannut jo vuosia ja tuntuu, että välillä järki tahtoo lähteä sen kanssa!=) Nyt kuitenkin tuli taas semmoinen tilanne, että teki mieli jonnekin ja jollekin purkautua...



Tänään aamulla räjähti jälleen tuon lapsiasian kanssa. Teidän " puolukoiden" keskustelua olen aktiivisesti seurannut, minulla kun on tämä legendaarinen tilanne, että mies haluaa lapsia vasta sitten kun on talot pystytetty, lainat maksettu, teattereissa & ulkomailla reissattu yms. " elämän laatua" parantavaa tehty tienatuilla rahoilla...noh, minunhan näkökulmani eroaa miehen mielipiteistä tietenkin IHAN hirveästi! Haluaisin lapsia nyt nuorena, nyt kun opinnot on kohta tehty! Haluaisin lapsia tuomaan omaani ja meidän yhteiseen elämään sitä elämän iloa ja sellaisia pieniä hymyn aiheita, mitä ei koskaan rahalla saa...Noh, mies sitten tänään aamulla lähtiessään taas tokaisi, että kun minulla on vain " vaaleanpunaiset" kuvitelmat lapsen hankkimisesta ja sen kanssa elämisestä, lapsia ei tule vasta kun sitten, kun MINUN ajatukseni ovat realiteettiset...eli, hänen mielestään minun pitäisi enemmän ajatella sitä, että sitten kun meillä on vauva, emme pysty koskaan enää tekemään mitään yhdessä emmekä voi käydä yhtään missään...kuulemma siksi, ettei ole ketään tuttuja, joille vauva työntää siksi ajaksi...ja minä siihen sitten yritin sanoa, että onhan niitä mannerheimin lastensl. hoitajia, niin mies sanoi, että eihän tuo näytä kellään tutuillakaan niin menevän...(Niin ja meidän kaikki tutut, joilla on lapsia, on jo yli 30 ja rakentavat tms. , joten ei varmasti ole aikaa lähteä baareihin yms.)



Minua raivostuttaa, oikein siis tuntuu, että halkean!

Ennen kaikkea minua raivostuttaa se, ettei minulla ole mahdollisuutta ajatella kaikkia niitä positiivisia asioita, mitä vauvan kanssa elämiseen liittyy...ja ennen kaikkea minua raivostuttaa se, ettei minulla ole oikeutta saada sitä vauvaa siksi, että se toisi meidän elämään varmasti erilaista sisältöä...en minä halua perustaa elämääni maalliselle mammonalle ja kaikelle " taloudellisesti turvalliselle" ...minä haluan nauttia tästä elämästä enkä suunnitella joka hemmetin notkausta ja rasahdusta...



Tämmöinen valitus siis....=)

Hyvää Joulua vain kaikille.

Hienoa, et olet jo paremmalla tuulella, toivottavasti saat vielä viritettyä itselle joulumielenkin :) Se mua vaan vähän vielä pistelee, et miksi syytät ittees tuosta tein riidasta? Eihän se sun syy ole jos mies on inhottava sua kohtaan... ei naisen häähaaveet tai vauvatoiveet ole kiellettyjä, ei sun ittees tarvi syyttää niistä. Jos mies ei niitä kestä, niin sillon ois tarvetta lähtee lätkiin ainakin hetkeksi. Mutta jos miellät, et koko homma on sun syytä, niin sitten niin :( Turha kai tätä on jauhaa, kun pääasia on, että SÄ olet hyvällä mielellä ja valmis suuntaamaan jo katseet eteenpäin! *voimia*



JJ 33+1+Tuuttis♥

Tervetuloa mukaan keskusteluihin Elleeni.



Niin JJ ihan samoja täällä mietin mutta kun ei nyt muutakaan osaa. Niin usein käy mielessä että on jo tarpeeksi pompotettu mutta pelkkä ajatuskin erosta on aivan kamala... Näin kai sitä jatketaan ja toivon mukaan etes joskus mies pyytää anteeksi ja ymmärtää ettei kaikki voi olla mun syytä!



Nyt kahville

Ajattelin tulla toivottamaan kaikille puolukoille oikein hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2006!



T:Sanska82



Hannele : Tilanteestasi löysin itseni erittäin hyvin ja toivon todella sulle jaksamista ja iloista mieltä vaikka välillä toivottomalta tuntuisikin...asioilla kun on taipumus järjestyä.....;)

[color=violet]Hannele toi sun ukon soutaaminen ja huopaaminen... Toki karmeeta ajatella eroa, mut mun mielestä sun kannattais nyt sanoo ukolle, ett ei tää homma voi näin jatkua ett hänellä ajatukset muuttuu kuin mitkäkin, vähän tuulella taitaa käydä toi sun miehes...Hän ei taida ymmärtää toisaalta miten vakavasta asiasta on kyse, sun mielenterveys kuitenkin tollaisessa leikissä koetuksella. Mut hyvä jos asia jo vähän selvinnyt ja sulla parempi mieli.



Jos totta puhutaan, niin tietty olin super onnellinen kun kerroit tuosta tuplaus kuukaudesta mut kyllä samalla paino huoli, ett toisaalta kuukauden yritys masennuttaa sut vielä enemmän kun sit tammikuussa kuitenkin ukko keskeyttää taas ässäilyt eikä päästä simppoja perille... Ett siinä mielessä tuntuu pahalta, kun tietää ett toivot ett mies muuttaa mielensä ja aloitatte yrityksen ihan täysin... ja ei se kuitenkaan muuta. Voi kunpa asuisin oulussa niin voitais lähtee kahvikupin ääreen parantaa maailmaa =)



Itellä ihan hirmu kiire jouluvalmisteluiden kanssa...kun toi ukko nyt sit vihdoin ja viimein valmistukin niin pitäis vielä leipoa huomiseks kun ihan pienet juhlat...



Muutama lahjakin vielä ostamatta. Kuusi töröttää nyt kylppärissä ja pitäis kohta roudata se olkkariin =) Voi että rakastan kuusen tuoksua ja sitä kun pimeessä asunnossa loistaa ne kynttilät. annan olla niiden päällä kyllä ympäri vuorokauden !!



Onneks vielä huonemma vapaapäivä.



Galtsu: ei tuo mies vielä kummemmin oo lämmennyt vauvoille kun kyselit sitä... eilen kyllä ässäiltiin paljaalla, mut varmisti sitä ennen ett eihän oo varmasti se aika...ett se siitä sit. NO ihan hyvä, en haluiskaan nyt vauvelia heti, kun ollut kaiken maailman suhdesotkut...[/color]



[color=red]rauhallista joulunodotusta.

GOLDA: mutta eikös sun mies ollut kans sellainen joka ei varmoihin päiviin luota?? No joo, kysyinpähän vaan, kun et sit kertonut onko vauva-projekstissa ollut edistystä ja olit niin onnellisen kuuloinen ;o) et oli pakko kysyä.. Sit toki pelotti jos ootkin kertonut siitä jo ja multa on yksinkertaisesti jäänyt väliin..



HANNELE: ihanaa kun oot palanut! Ja sulla on ees hitusen parempi mieli Onhan se vähän niin ettei suhdetta vauvalla paranna, mutta jospa ongelmia ei muuten tuu (niin ku meijän parisuhteessa).. Jotenkin mietin et ilman vauvaa en itte haluais jatkaa suhdettakaan, mutta mun tilanne onkin parempi nyt, en usko et mies enää peru puheensa..



Tänään tuli sit se kauan toivottu plussa :(:(:(:(:(:(:(

Mies on nimittäin työreissussa, nyt pyyhitään taas kyyneleitä. Miten tää onkin mahdollista. Lunastin siis sen kerran maanantaina ja munasolun pitäis irrota huomenna-ylihuomenna eli realistisesti ajatellen en tuu tässä kierrossa raskaaksi ja ylihuominen ässäily ei ehdi tuottamaan tulosta :( Eli tämäkin kirto meni kokonaan pieleen, olen niin pettynyt, niin pettynyt.. Mies ei sellaiselta vaikuttanut puhelimessa joten tänään en enää vastaa sen puheiluihin, jos ei sitä kerta kiinnosta. Taas lentää 28 pv elämästäni tuuleen..

Heips!



Tulin taas pitkästä aikaa kurkkimaan tänne. Kirjoittelin Puolukoihin muutaman viestin jokunen kuukausi sitten, mutta olin sen jälkeen pitkään poissa. Vauvakuume oli silloin niin vahvana, että energiaa ei tuntunut riittävän mihinkään muuhun. Päätin silloin, etten vähään aikaan tule tänne yllyttämään kuumettani....



Hetken aikaa menikin ihan kivasti, keskityin opintoihin ja elämään uudessa kotikaupungissa. Sain hillittyä kuumeilun taka-alalle. Mutta nyt se on taas räjähtänyt päälle, ja voi että kun on vaikeeta! Täytin vastikään 26 vuotta, se oli kuin ilkeä muistutus siitä että keski-ikä lähenee ja minä en vieläkään ole äiti. Raskaana olevia naisia ja ihania vauvoja vyöryy joka paikassa silmieni eteen, ja oma masu möllöttää tyhjyyttään :(



Meillä myös on tuo tilanne, että mies haluaa kaiken valmiiksi ennen lapsia. Tavallaanhan se on vastuuntuntoista, mutta toisaalta myös hölmöä. Mistä tietää, saammeko lapsia enää silloin? Olen yrittänyt tolkuttamalla tolkuttaa miehelle, että naisen hedelmällisyys on vähän eri juttu kun miehen. Mahdollisuudet raskauteen vähenevät koko ajan kun ikää tulee lisää, ja minä olen jo 26-vuotias! Olen myös valistanut miestä siitä, että raskautuminen ei todennäköisesti niin vaan heti ekasta kerrasta onnistu, vaan siihen voi mennä kuukausia, vuosiakin. Mutta ei vaan tunnu menevän jakeluun, ei sitten millään. Minä pelkään aivan tolkuttomasti sitä, että kun lopulta mies lapsia haluaisi, se ei enää onnistukaan. Jos esim. 30-vuotiaana hedelmällisyyteni olisi laskenut niin, etten voisi enää saada lapsia, en tiedä kestäisinkö sitä....miten siinä tilanteessa voisi olla katkeroitumatta miehelle?



Olemme menossa ensi syksynä naimisiin. Olin kuvitellut, että häiden jälkeen voitaisiin aloittaa tuplaus, mutta kun keskustelimme asiasta, mies oli sitä mieltä että ei vielä silloinkaan. Minä kun olen yhä silloin opiskelija. Ja kun olisi kiva matkustella ja tehdä vaikka mitä. Mutta silti mies ehdottomasti haluaa lapsia, SITTEN JOSKUS! Hänen päässään tuo " sitten joskus" on jokin ihmeellinen, auvoinen, täydellinen ajankohta, jolloin se vauva sitten vaan tehdään ja kertalaakista se onnistuu. Joo niin varmaan.



Siis aarrgghh, ottaa kyllä niin aivoon...Olen lukenut hullun kateellisena eri foorumeilla viestejä, joissa naiset kertovat kuinka heillä ja heidän miehillään on tosi kova vauvakuume YHDESSÄ ja kuinka mies vouhottaa hurjasti vauvoista. Voi paska, miksei meillä voi olla noin :(