Ovatko ihmiset paljon sairaslomilla teidän työpaikassanne. Meiltä ( terveydenhuolto)

Ei meillä " turhaan" kukaan sairastele.

Ärsyttävää, kun itse en todellakaan voisi olla pois vaan sen takia että ei huvita tehdä töitä. Ja porukka suoraan myöntää, että eivät ole sairaita vaan pois vaan siksi kun sairaslomaa saa niin helposti.

on normaalisti 14 ylityöllistettyä naista, joista tällä hetkellä on sairaslomalla seuraavasti ihmisiä:



-yksi päälliköistä ollut syyskuusta asti burn out-lomalla (sihteeri tekee hänen työnsä)

-yksi sihteeri ollut marraskuusta burn out-lomalla (toinen sihteeri tekee hänen työnsä)

-nämä ylimääräistä työtä tekevät sihteerit jäävät molemmat äitiyslomalle helmikuussa

-yksi sihteeri sairaslomalla, kun " käsi on kipeä" eli sitä ei huvita tehdä näin paljoa töitä...



Helmikuun lopussa meitä on sitten 14 työntekijästä jäljellä 9 OIKEASTI töitä tekevää, eli kiirettä piisaa.



Minä olen hakemassa uutta työtä, samoin kaksi muuta sihteeriä, joten siinäpähän tämä pulju jää sitten haukkaamaan paskaa, kun mekin lähdetään!!!

Mutta voi sitä ruikutuksen määrää jos joudutaan työttömäksi ja vähän kiristämään vyötä. Sitten kaikki onkin yhteiskunnan syytä.



Argh!

ja se raivostuttaa.



Miten joku pitää itseään niin korvaamattomana ettei voi olla paria päivää poissa vaan tulee marttyyrinä töihin tartuttamaan muita. Sanoin viimeksi pomolle, että seuraavaksi minä marssin kotiin jos joku tulee vatsataudissa töihin ripuloimaan ja oksentamaan.



Meillä on pieni toimisto ja epidemioihin ei ole varaa.

suomalaisia naisia: ruikuttajia. Minkä vuoksi ne, ketkä ihan oikeasti tekee töitä, eivät sairastu burn outiin, tai " kärsi henkisesti työpaikallaan" ? Rekkakuskit, jotka ovat pitkiä aikoja tien päällä, nukkuvat autossa, syövät mitä kiinni saavat. Kaikenlaiset keikkatyöläiset, jotka tekevät todella raskasta työtä epäinhimillisissä olosuhteissa. Nämä ukot tulevat kotiin lopen uupuneina, nukkuvat vuorokauden putkeen, ja eiku ylös ja liikkeelle taas. Ei puhettakaan valituksesta. Että niinkuin toimistoissa ja hoiva-ammateissa ei todellakaan voi olla läheskään niin raskasta. Naiset vaan on niin hitonmoisia narisijoita. Mikään ei ole hyvä. Ei jaksa lasten kanssa olla kotona, ei jaksa käydä töissä, mies on liian kiltti, tai sitten se on renttu, anoppi on ihan mulkku, oma äiti kahjo, lapset kaikki diagnosoituja ADHDÖPKL-tapauksia...no joo ;o))

tuleekin olla herkästi pois, jottei tartuteta koko työyhteisöa ja potilaista.

Erittäin harvoin on kukaan poissa. Työt kun odottavat tekijäänsä vaikka ikuisesti ja aikataulut eivät juuri jousta. Mieluummin tekee ne heti pois, kuin jättää kasaantumaan. Joskus saa potkia porukkaa kotiin sairastamaan, etteivät tartuttaisi muita. Alana koulutussuunnittelu.

Tuntuisiko houkuttelevalta mennä aamuvuoroon ja huomata, että oman solusi kolmesta työntekijästä kaksi on " sairaana" ja sijaista ei saa. Muistakin soluista luultavasti joku pois eikä kukaan tule auttamaan.



Sinä teet yksin kaikki työt ja kuuntelet valituksia ja marmatusta. Kannattaa kokeilla, ni voi ääni kellossa muuttua.

sairaslomapäiviä puolessa vuodessa niin hän joutuu/pääsee esimiehen ja työterveyslääkärin pitämään sairaspoissaolokeskusteluun. Näin kartoitetaan syitä miksi on poissa. Pitäisikö esimerkiksi työoloja muuttaa tai onko vaikeuksia ihmissuhteissa? Minusta käytäntö on hyvä ja sairaspoissaolot ovat laskeneet käytännön (nyt kaksi vuotta käytössä) jälkeen 8 päivästä 4.

ystäviäni on hoitoalalla ja olen huomannut myös, että herkemmin " saavat" /hakevat sairaslomaa. En saisi sairaslomaa nuhan tai yskän perusteella omassa työssäni, jossa olen myös ihmisten kanssa tekemisessä. Ihan sitä asiakkaiden aikana täytyy niistellä ja yskiä ja onhan se vähän noloakin. Kysytty on, ja vastattu että kuumetta pitää olla jos mielii olla töistä pois.

Täällä on koko ajan tietyt lusmurit poissa. Yleensä selän tai ranteen takia. Selän takia on yksi joka kesä poissa. Se särky alkaa yleensä toukokuussa. Toinen on ranteen takia ja yleensä kun on iltavuoroviikko. Nyt eilen sillä alkoi taas tulla ranne kipeäksi ja tuleekin töihin vasta joulun jälkeen.



Mulla alkaa olla mittari täynnä näitä saamattomia laiskureita kohtaan.

Kyllä ärsyttää. Nuo laiskurit vievät toimeentulon muiltakin. Minä en halua enää kuulla sanaa burn out ikinä.

siitä kun TUO ilkeää olla turhan takia pois ja MINÄ (maailman paras ja tunnollisin työntekijä) joudun tekemään hänenkin työnsä. Tästä on monesti kyse. En sano sitä etteikö se työ olisi välillä fyysisestikin raskasta, mutta sieltä pääsee työajan jälkeen pois, lomat pyörii, palkkaakin saa (enemmänkin voisi tietysti saada), äitiyslomat saa pitää ja hoitovapaat. Ja aina ja joka hetki EI ole kiire ja stressi kuitenkaan.

kolmen ihmiset työt paskalla palkalla ja kaltaisesti ihmiset vaan ihmettelevät " ruikuttavia ämmiä" . Tollasta tuo juuri on, omaisetkin on just tollasia. Onneksi alanvaihto on edessä äitiysloman jälkeen.

Varsinkin näin joulun alla porukka alkaa kummasti sairastelemaan (lue= täytyy tehdä joulusiivous ja leipoa pipareita) ja sitten koko jengi joutuu johtajan puhutteluun että tapahtuuko täällä työpaikkakiusaamistä, mitä? häh? kun nämä samat ihmiset ovat pitkiä aikoja pois.

valittaminen ja narina ei auta.....

Kummasti alkaisi porukka tervehtyä.

Burn outeista kärsiminen on ihan nykypäivää. Itsekin olen ollut

hilkulla sairastua siihen tässä viimeiset pari kk. Lepoa ei ole ollut,

töissä pitäisi tiukimpinakin aikoina olla vapaat viikonloput.

Ihmiset ovat myös niin kilttejä, että yritetään saada kaikki nopeasti

tehdyksi. Ei se työ tekemällä lopu.

Lisäksi otetaan sitovia harrastuksia, jotka alkavat pidemmän

päälle stressata..

Sitten olen ollut ihan P****ssa työpaikoissa, jossa ei tätä ongelmaa ole.