Huh huh! Ekaluokkalaisen poikani ope pyysi minua (kun kerran olen kotiaiti) huomenna avuksi laittamaan luistimia lapslille jalkaan! Yleistakin?

Ekaluokkalaisten kanssa luistelutunnista venähtää helposti puolet pelkkään luistimien pukemiseen, joten apu otetaan varmasti kiitollisena vastaan. Minä menisin (ainakin kerran), jos suinkin vain pystyisin järjestämään.

Pikkuiset nukkuivat päiväunia vaunuissa tai olivat kentän laidalla lumileikeissä ekaluokkalaisten lasten luistellessa. Äidit itse sanoivat, että on mukavaa, kun siinä luistinten laiton jälkeen voi jutustella muiden äitien kanssa. Minulle se oli opettajana suuri helpotus, kun saimme lapset nopeammin jäälle. Kun liikuntatuntia varten on varattu vain 45 minuuttia ja välitunnit molemmilla puolilla ja lapsia (joiden luistinten nauhat pitää joko kokonaan solmia tai sitten kiristää) on esim. 20-27, niin eipä siinä kamalan pitkää aikaa jää siihen itse luistelun opetukseen...



Tämän äitien tarjoman avun ansiosta kaikille jäi hyvä mieli luistelutunnista ja minä olin näille äideille todella kiitollinen tarjotusta avusta!



Itse voisin tietysti myös mennä auttamaan, jos minulle sellainen tilanne itselleni kohdalle osuu.

Ymmärrän, että opettaja yrittää kovasti löytää apuria. Itse menisin ilman muuta apuun.

Älä mene jos noin ahdistaa.

...on mielestäni keksitty hiano ratkaisu: 5-6 luokkien oppilaiden tehtävänä on auttaa luistimet 1-2 lk:n oppilaiden jalkaan jo edeltävän välitunnin aikana. Jokainen oppilas saa siis 1-2 luistelijaa kontolleen, mistä selviää pikaisesti. Ja kuinka hienoa kasvatusta isommille oppilaille!!!

Oma poikani oli aikoinaan ihan haltioissaan omasta avustajastaan:)))

Viestistä paistaa pelkkä MINÄMINÄMINÄ-itsekkyys! Ajattelitko ollenkaan, että jo pelkästään OMALLA LAPSELLASI voisi olla pikkasen mukavampi luistelutunti, kun ei tarvi suurta osaa ajasta odotella luistinten solmimista ja sitten varpaat kohmeessa niiden avaamista. Voi herranjestas miten härskiä! " MINÄMINÄMINÄ en lapseni vuoksi (enkä kenenkään muunkaan) vuoksi tikkua pistä ristiin! Joo hyvää joulumieltä ja antamisen iloa vaan sullekin!

Mitäs sitä auttamaan, sitokoon ope yksinään... Olkoon vaikka lapset luistelematta, mutta minä en auta?

80-luvulla oli koulussamme myös käytöntönä se että isommat lapset auttoivat pieniempiä luistinten ja suksien kanssa ja myöskin pienemmät auttoivat isompia jos osasivat. Isot oppilaat eivät tuntuneet enää yhtään niin pelottavilta ekaluokkalaisesta kun joku iso poika oli könynnyt lattialla luistimiasi kiinni tai kun oli auttanut tätä isoa poikaa pitämällä sormea solmun päällä kun tämä kiristeli omiensa nauhoja. Mukavaa ja opettavaista. Kivat muistot jäi : )

pienille koululaisille luistimet.



Mutta olisin kyllä mennyt oettajan avuksi, jos olisi pyydetty. Vaikka sitten noiden pienten lasten kanssa.

..mutta siinä tarvitaan kumminkin apua. Meillä lasten on ainakin tultava suojineen mäki alas ennekuin pääsevät kaukaloon. Siinä tarvitaan apua ja aina jollain on jotain hankaluutta joka vie opettajan huomion kokonaan.

Avun tarve on vähän siitäkin kiinni missä luistellaan. Jos käytössä on hieno halli penkkeineen niin ehkä se on helpompaa. Asumme pienellä paikkakunnalla jossa lapset usein kelkkailee jäälle ja sitten kelkassa puetaan luistimet. Siinä on ihan kiva olla opettajallakin apua.

Tällä alueella oli onneksi monta pystyvää/viitsivää vanhempaa. Kyllä se kokematon ope vaan tarvitsin aika paljon apua. Ja aika vähän kerkeevät luistelemaan jos ope vaikka 12 oppilaan luistmiet laittaa. Muistelisin, että poikani luokalta 1-3 lasta laittoivat itse nauhansa, muut n. 15 oli avun tarpeessa. Vai, että oikein huh,huh.. Ap:lla " hieman" asenneongelmaa?

saada? Kyse kuitenkin lapsista

tottakai se pyytää sua joka oot kotona. Ei pidä loukkaantua, aattele mielummin luottamustehtävänä.

ihan 90 lukua kun ala-asteella olin niin oli omat kummioppilaat

niille sitten luistimet laitettiin (ja tulihan meille isommille kiva mieli kun ei tarvinnut koko tuntia olla tunnilla tehtäviä tekemässä)



kun sitten kesä tuli ja todistukset saatiin kummioppilas tuli äiteineen antoi minulle lahjan ja äiti kiitti siitä kun olen autellut lasta luistimien kanssa..



sekin oli vain pieni juttu mutta lämmittää vieläkin mieltä :)

Mulla kolme lasta ja olen itse tarjoutunut opelle " avustajaksi" .

Minusta on tosi mukavaa päästä katsomaan luokan touhuja ja

sitä kautta tutustua lasten kavereihin. Olen ollut mukana just

luistelemassa, museovierailussa, isoissa askartelutalkoissa...



Enkä ole nykyään enää kotiäiti, mutta onneksi sellaisessa

suht itsenäisessä toimistotyössä, josta voin lähteä muutamaksi

tunniksi, jossei sovittuja kokouksia ja tehdä sitten rästitunnit

parina seuraavana iltana.



Minusta on ollut siis tosi kivaa ja hyödyllistä osallistua lasten

koulujuttuihin. Surullista, jos vanhemmat ajattelevat, että

tuollainen avustajaksi pyytäminen on jotain riistämistä. Luulisi,

että vanhemmat ihan innoissaan haluaisivat osallistua, sikäli

kun vaan voivat. Ymmärrän toki, että kaikkien työt eivät jousta

niin kuin minun, mutta just jos on vaikka kotiäitinä. Enkä mitenkään

tällä vähättele kotiäidin työnmäärää, mutta siinä voi kuitenkin

jonkin verran niitä aikataulujaan itse suunnitella.

Miten tämä " homo sapiensin" kehitys on tähän suuntaan kulkenut?

Minä tiedän montakin äitiä, jotka ovat olleet auttamassa luistelutunneilla. Samoin tiedän isejä, jotka ovat olleet mukana uimahallireissuilla auttamassa poikien puolella. Opettajat ovat usein naisia, joten heillä ei ole asiaa uimahallin miesten puolelle. Uimahalleissa ei ole aina tarpeeksi henkilökuntaa, jotta lapsia vahdittaisiin myös pukuhuoneissa ja suihkutiloissa, joten isien apu on tullut tarpeen.



Sehän on hienoa jos koulu ja koti toimivat hyvässä yhteistyössä. Ja muista, että sinä voit kieltäytyä auttamasta jos haluat.



Jos luistinten jalkaan laittamiseen ja sitomiseen ei saada apua, voi olla, että lapset ehtivät luistella vain noin 15 min.

Jos olisin kotiäitinä vielä ja vauvan rytmi/luonne sallisi tuollaisen kentän laidalla vaunuttelun, niin IHAN VARMANA menisin avustamaan ja seuraamaan lapseni luistelutunnille. -Eihän tuosta pyynnöstä loukkaantua tarvitse ja jos on jotain muuta kiirettä, voi aina kieltäytyä. Sehän on selvää, että he pyytävät apua sellaisilta, jotka MAHDOLLISESTI VOISIVAT TULLA, eivät sellaisilta, joiden tietävät olevan 8h töissä. Tosi omituista ajatella, että oman lapsen koulujuttuihin osallistumisesta pitäisi maksaa palkkaa!! huh huh! Kyllä monissa muissa maissa nimenomaan vanhempien aktiivisuudella pyöritetään monia koulun harrastus- ja virkistystoimia.

meidän koululla 1-luokkalaisten kummioppilaat 6-luokalta auttavat tässä asiassa. Mikä on mielestäni myös hienoa !