Miksi mua ärsyttää sellaiset "perinteiset hössöttävät naiset"?

Toiset naiset "kälättävät" ja sinä keskustelet. Mainitsemasi asiat ovat muuten äärettömän yleisellä tasolla oikeita kliseitä kirjasta mitä voisin sanoa, kun en halua sanoa mitään: "Teillä on kaunis asunto (=arvostelet toisen kotia), onkos lapset olleet terveinä" Yms kaupankassa kamaa.

osaako lukea tilannetta. en tosiaan matkoistamme puhu pikatiivistelmää enemmän jos huomaan että toiset eivät matkustele, eivät ole kiinnostuneita.En myöskään ole loputtoman kiinnostunut jonkun naulakosta tai kakusta ja hän on hölmö jos hirveästi siitä jauhaa ja jauhaa.



Älyköt eivät ole dillempiä yhtään mukavampia keskustelukumppaneita muuten, kamalaa kun saa pelätä että kaikki mitä sanoo on megatyhmää kun muut ovat ylinokkelia. Miehen sisarukset ovat tohtoreita ja erittäin kalseita ja pelottavia puhekumppaneita.



Onneksi jokaiselle löytyy varmaan ystäviä joiden kanssa juttu kulkee eikä ole ärsyttävää tai pelottavaa...

Mä ymmärrän sua. Samoja kokemuksia ja huom. yleensä minulla ei ole vaikeuksia keksiä keskusteluaiheita.



Minusta on vain todella ankeaa, jos seurue jakaantuu miehiin ja naisiin. Miesten puolella vaihdellaan näkemyksiä talouden tilasta ja vaikka paikkakunnan yritysrakenteesta. Asioita, jotka minua kiinnostavat ja joista mielelläni keskustelen.



Mutta kohteliaisuussyistä istun keittiössä rouvien puolella ja keskustelu kiertää vaippamerkeissä ja verhojen ompeleissa. Molemmissa aiheissa on myös näkökulmia, joista hieman laajennettuna tulee kiinnostavia. Mutta jos ei koskaan päästä arkisen konkretian yläpuolelle, niin minua ei voi vähempää kiinnostaa.



Ja harmittaa, että 2000 luvun Suomessa voi olla tällaista. Onneksi ei pelkästään tällaista.

Etäisten tuttavien kanssa on parasta jutella siitä, mitä sylki suuhun tuo. Voit alkaa puhua säästä tai päivän uutisista, jos ne ovat asioista, joista haluat puhua. Jos toinen aloittaa jutun lastenruuista, olisi kohteliasta höpötellä siitä vähän aikaa. Ei se silti tarkoita, että toinen ei haluaisi puhua mistään muusta.

Jutteluun tarvitaan yleensä vähintään kaksi, joten jos sinusta ei ole juttuseuraksi, tylsää on paitsi sinulla myös vastapuolella.



Tuskin kukaan haluaa jutella hyvänpäiväntuttujen kanssa mistään kovin syvällisistä asioista, kuten mainituista tunnepuolen asioista. Kukkapurkeista puhumalla saa ajan kulumaan rattoisasti ilman, että tarvitsee paljastaa sielunsa syövereitä toiselle.

Toiset naiset "kälättävät" ja sinä keskustelet. Mainitsemasi asiat ovat muuten äärettömän yleisellä tasolla oikeita kliseitä kirjasta mitä voisin sanoa, kun en halua sanoa mitään: "Teillä on kaunis asunto (=arvostelet toisen kotia), onkos lapset olleet terveinä" Yms kaupankassa kamaa.

Ja kyllä, useat keskustelunavaukseni saattavatkin olla "kaupankassan kamaa". Niistä kuitenkin aidosti haluan kuulla vastauksen ja jutella, ja ovat mielestäni "helppoja" aihepiirejä joista lähes jokaisella on jotain sanottavaa. Lisäksi voi itse valita miten henk.koht. noista kertoo.

En vain ymmärrä miten juttua voisikaan riittää vaikka verhoista tai liberolaukuista ym. "pikkuasioista". En edelleenkään osaa puhua niistä, minulla ei ole mitään sanottavaa. Siis todennäköisestihän MINÄ olen se rajoittunut tai epänaisellinen, kun en ole koskaan ollut kiinnostunut tuonkaltaisesta "hössötyksestä".

täytyy olla tuolle sun suurelle ärsytyksellesi.Asioissa täytyy olla jotain tuttua jos ne niin kovasti ärsyttävät, onko joku läheinen nainen sellainen? Onko kysymys naisen roolista,onko nainen alistettu vain arkiseksi ahertajaksi tms....Itse ainakin ihmettelen kun joku asia mua ärsyttää kovasti (olen ärsyyntyvää sorttia)ja usein se kertoo jotain omista ongelmistani.



Itse vain lievästi huvitun jos tälläinen hössö käy meillä, ajattelen että ihan herttainen mutta ei nyt heti kutsuta uudelleen.Usein miehelläni on samanlaiset mielipiteet näistä ihmisistä ja saattaapa miettiä että miten sen mies jaksaa noita hölinöitä konkreettisista pikkuasioista aamusta iltaan...

Ehkä ne henkilöt ei halua puhua muusta tai halua puhua minun kanssa muusta kuin noista konkreettisista pienistä asioista. ap.

Juu hössöttäjiä ei kovin pitään jaksa kuunnella, mut varmasti sun kohalla vaikuttaa myös se sun miehen asenne. Kun sä et ite jaksa semmoista niin tottakai se harmittaa jos mies on kertonu pitävänsä, ja sen takia se just voimistuu aina vaan enemmän. Vaikka et ois mustasukkainenkaan niin se sit kyllä ärsyttää ku alkaa miettiin et mies tykkää enemmän tommosesta jne... Naisen mieli on helposti semmoinen. Mut sun mies ihan varmasti rakastaa sua just tuommoisena kun sä oot, ei se haluais sun muuttuvan mihinkään!

"hössöttämistä" etkä ole kuitenkaan hössöttäjä luontojasi.



Samantapainen tilanne: anoppi on aina passannut apen ja hössää siivouksesta ja muista kotitöistä, minä olen rennompi ja tykkään, että vähiä vapaa-aikojani en omista kotiraatamiselle.

ei tääkään jaksa kuunnella hössötyksiä tai kälätyksiä...ei vois vähempää kiinnostaa miten jollakin joku jumppa menny tai onnistuko porkkanakakku. Tän takia ei jaksa puistoissakaan pahemmin ravata kun on niin ulkopuolinen kaikesta. Tästä johtuen varmaan suurinosa kavereista miespuolisia ja työkin miesten parissa. Toki meikkaan ja olen tarkka ulkonäöstäni ja mieheni ainakin pitää minusta just itteni takia =) Olis vaan kiva löytää samanhenkisiä naispuolisia kavereita.

t. ed

"helposti ärsyyntyvä" mutta jostain syystä tuo asia aiheuttaa voimakasta ärtymystä. Esim. kerran vierailtiin erään perheen luona tuoreen perheenlisäyksemme kanssa ja emäntä kyseli kovasti mm. liberolaukun väriä tänä vuonna, selitti pitkät litaniat kirjakerhoista ja vauvalehtien tilaajalahjoista. Tunnen olevani jotenkin "viallinen", kun en näe noissa asioissa mitään kiinnostavaa, eikä mua ylipäätään kiinnosta tuollaiset asiat. Toki nautin joistakin naisellisista jutuista (oli kivaa ostaa vauvalle vaatteita, on mukavaa meikata jne..), mutta en jaksa vain hössöttää.

Et osaa keskustella erilaisten ihmisten kanssa, tunneäly ja tilannetaju puuttuu. Ikävä juttu, mutta aina ap, voit kehittyä

mutta en todellakaan jaksa jatkuvasti nalkuttavia akkoja jotka valittavat minuutin välein joko lapselleen jostain hyvin pienestä sotkusta, miehelleen jostain aivan turhanpäiväisestä ja joiden elämässä ei ole mitään muuta kuin nalkuttaminen, valittaminen, lasten kakan värin kyttääminen, naapureiden kyttääminen, toisten asioihin puuttuminen ja juoruaminen ja tv-ohjelmien tuijottaminen...)=

Et osaa keskustella erilaisten ihmisten kanssa, tunneäly ja tilannetaju puuttuu. Ikävä juttu, mutta aina ap, voit kehittyä

puhuu vain vaikkapa kakkujen koostumuksista, moittii miestään muruista tms? Ja kun kysyy jotain yleisempää esim. "miten töissä menee", niin se ei saa keskustelua aikaan, vaan keskustelu palaa takaisin vaikkapa siihen kiinteytysjumppaan tai marjapiirakkaan. Miten voisin "kehittyä" tämän asian suhteen? Tätä ongelmaa ei ole ns. samanhenkisten ihmisten kanssa, minulla on kuitenkin aika paljon kavereita ja ystäviä, mutta kukaan heistä ei ole "hössöttäjätyyppiä".

omenapiirakalla ja annat läpätyksen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Lehmän hermoilla vaan.

Kun minä muutin uutteen paikkaan niin naiset alkoi neuvoo ja motkottaa myös sanomaan milloin on mitä ja milloin ei mitä enkä jaksa että naiset hössöttää minulle vaikka tiedän kaikki samat asiat kuten ne hössöttää tiedän kyllä mitä milloin on.haluan muuttaa pois attendo hiidestä enkä halua että minulle hössötetään koko aika enkä jaksa aina ottaaa lääkettä koska ne turhia myös hössöttää joka päivä täällä nyky-kodissa enkä halua että hössötys vain jatkuu ja jatkuu sekä että neuvoo syödä terveellisesti enkä halua syödä terveellisesti ja huolestuu että minun paino on pudonnut 12 kiloa ja huolehtii aina minusta vaikka pärjään omasta mielestä aika hyvin ja itsenäisesti elämässä.haluaa että painan yli 60 kiloa elämässä tunnen taas että oon hyvässä kunnossa kun painoinen 70 kiloa en pystynyt tekee leukoja jne vatsa lihaksia ehkä selkää yleensä käsi kuula painoja myös oli paljon paskempi kun painoin 70 kiloa nykyään taas ihanteelllinen paino mutta parin vuoden päästä taas lihava.

Ap.:llä on nuttura liian tiukalla.

Vierailija kirjoitti:

Sen sijaan minua ärsyttää ihan hirveästi naiset, jotka ottavat parisuhteessa "perinteisen" naisen roolin! Nämä naiset pitävät itseään heikkoina naisina, jotka tarvitsevat vahvan miehen turvakseen. Kuvioon kuuluu luonnollisesti se, että miehen puolesta tehdään kaikki ja passataan häntä. Ollaan vähän sellaisia kodin hengettäriä, jotka tukevat miestä lähinnä tämän uralla ja voitelevan leivätkin valmiiksi, "kun on niin mukava tehdä palveluksia omalle rakkaalle".



Eihän tällainen käytös minulta henkilökohtaisesti pois ole, mutta se ärsyttää koko naissukupuolen puolesta! Jos naiset eivät suostuisi tällaiseen, niin viimeistenkin audi-miesten olisi vähitelleen pakko muuttaa asenteitaan.

Joo, tämä kyllä hiukan pistelee. Äitini oli tällainen "perinteinen nainen", osittain siksi, koska se oli hänen oman äitinsä kasvatuksen tulos (äidinäiti puolestaan 1930-luvun emäntäkoulun kasvatti) ja osaksi siksi, että erityisherkkänä ja ylipäätään aika arkana ihmisenä hänelle oli ilmeisesti vähiten stressaava vaihtoehto jäädä kotiäidiksi. Hän ei myöskään koskaan hankkinut ajokorttia, vaikka isäni ja muu perhe yritti houkutella kovasti, hän ei vaan uskaltanut eikä uskonut hallitsevansa polttomoottorikäyttöistä ajoneuvoa. Ehkä myös joku alitajuinen kasvatusmalli saattoi vaikuttaa taustalla. Edes päältä ajettava ruohonleikkuri ei kuulunut hänen mukavuusalueelleen.

Ärsyttävää, että aloitus on vuodelta 2009. Oli monta mielipidettä jonka olisin halunnut haastaa alkuperäisen kirjoittajan kanssa.